Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa 10 kuukautta. Aika kovasti on ollut riitoja tänä aikana, mutta olemme kuitenkin aina päättäneet yrittää jaksaa ja rakentaa parisuhdetta. Nyt on kuitenkin kärjistynyt eräs näkemysero ikävästi.
Tyttöystäväni mielestä minun pitäisi tehdä selkoa aina kaikista naispuolisista tutuistani. Facebookista on poistettava kaikki entiset heilat, jotka ovat enää vain kavereita. Olen sanonut, että vaikka useimmat ihmiset Facebook-profiilissani eivät ole järin läheisiä, niin en mielelläni poistaisi ketään, jonka sinne olen joskus kelpuuttanut, ellei tällainen ihminen ole itse siihen syytä antanut. Se on tarpeettoman tylyä.
Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että tyttöystäväni toimii itse samoin kuin saarnaa. Minä en kuitenkaan koe tarpeelliseksi, että vastakkaista sukupuolta olevista tuttavista tehdään selkoa, minusta se on jotenkin alentavaa. Se on osoitus siitä, ettei luota toiseen yhtään. Kun yritän perustella asiaa näin, niin hän sanoo, että en siis usko, että hänestä kukaan voisi kiinnostua enkä siksi ole mustasukkainen. Hetkeäkään en kyllä epäile, etteikö hänellä vientiä olisi.
Olen nyt sitten parisuhteen vuoksi poistellut naispuolisten tuttujen yhteystietoja. Tätä ei katsota minulle eduksi, koska en tehnyt sitä oma-alotteisesti, vaan vasta riidan jälkeen. Rakastan tyttöystävääni, mutta minusta tuntuu kuin myisin periaatteeni - annan toisen ihmisen päättää, kuka saa olla kaverini. Tiedän kuitenkin, ettei tyttöystäväni voisi muuten jatkaa suhdetta. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Tyttöystäväni mielestä minun pitäisi tehdä selkoa aina kaikista naispuolisista tutuistani. Facebookista on poistettava kaikki entiset heilat, jotka ovat enää vain kavereita. Olen sanonut, että vaikka useimmat ihmiset Facebook-profiilissani eivät ole järin läheisiä, niin en mielelläni poistaisi ketään, jonka sinne olen joskus kelpuuttanut, ellei tällainen ihminen ole itse siihen syytä antanut. Se on tarpeettoman tylyä.
Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että tyttöystäväni toimii itse samoin kuin saarnaa. Minä en kuitenkaan koe tarpeelliseksi, että vastakkaista sukupuolta olevista tuttavista tehdään selkoa, minusta se on jotenkin alentavaa. Se on osoitus siitä, ettei luota toiseen yhtään. Kun yritän perustella asiaa näin, niin hän sanoo, että en siis usko, että hänestä kukaan voisi kiinnostua enkä siksi ole mustasukkainen. Hetkeäkään en kyllä epäile, etteikö hänellä vientiä olisi.
Olen nyt sitten parisuhteen vuoksi poistellut naispuolisten tuttujen yhteystietoja. Tätä ei katsota minulle eduksi, koska en tehnyt sitä oma-alotteisesti, vaan vasta riidan jälkeen. Rakastan tyttöystävääni, mutta minusta tuntuu kuin myisin periaatteeni - annan toisen ihmisen päättää, kuka saa olla kaverini. Tiedän kuitenkin, ettei tyttöystäväni voisi muuten jatkaa suhdetta. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
10 kk ei ole kovin pitkä aika "oppia tuntemaan" toinen ihminen, ja jos toinen osapuoli on päättänyt olla sietämättä minkäänlaisia "kilpailijoita" rakkaussuhteensa alussa, niin se on sangen helppo tehdä toisellekin tiettäväksi.
Nuorena elämä on ehdotonta ja simppeliä: jos olet valinnut mut, et tarvi ketään muita saman sukupuolen edustajia – edes ystävinä.
Asettamalla toiselle ehtoja antaa samalla myös oikeuden tehdä itselleenkin samoin. Omalla esimerkillä (tällaisissa tilanteissa) voi luoda myös syyllisyydentuntoa toiselle, joka on erilainen ihminen, sietää erilaisia asioita jne.
Olla yhdessä tarkoittaa usein rakkaussuhteen alussa myös luopumista ns. "poikamiesajan" elämäntyylistä.
Ei tarkoitukseni olekaan ylläpitää mitään hurvittelevaa poikamieselämää, kun elän parisuhteessa. Tuntuu vain kamalan väärältä katkaista välejä ihmisiin vain siksi, että he ovat eri sukupuolta kuin minä. Mihin se loppuu? Minulla on myös tuttavapariskuntia. Mitä jos heille tulee ero? Pitäisikö minun katkaista välittömästi kaikki yhteydenpito ex-pariskunnan naiseen? Tai alun perinkin rajata kanssakäymiseni vain pariskunnan mieheen? Ei kai sellainen olisi normaalia? En väitä, että tyttöystäväni olisi vaatinut tällaista, mutta kun aletaan painostamaan tuttavapiirin karsimiseen, niin se nostaa kaikki karvani pystyyn.
Joihinkin naispuolisista tutuistani olen tosiaan tutustunut sinkkumiehenä, mutta ei se tarkoita, että hyppäisin heidän sänkyynsä heti, kun tilaisuus tulee.
Sinun mielestäsi minun pitäisi kuitenkin siis taipua ja tinkiä omista käsityksistäni tässä? Paineet siihen ovat kyllä kovat, koska haluan jatkaa suhdettamme.
Anteeksi tuo poikamieselämä, en tarkoittanut sitä kritiikkinä...
En myöskään esittänyt mitään omaa mielipidettä, pyörittelinpä vain niitä asioita, jotka muistan omakohtaisestikin ajalta kun aloittelimme tätä suhdettamme oman puolisoni kanssa ikuisuus sitten.
Jokainen pariskunta ratkaisee tietysti itse ongelmansa.
Meidät on pelastanut aina puhuminen. Ehkä minun pitäisi kehottaa sinuakin vielä puhumaan asiasta naisellesi (koska se sinua häiritsee) ja vaikka hän siitä suuttuisi tai vastaisi ilkeästi, ei asiaa kannata jättää siihen. Kaikkia asioita täysyisi voida puida yhdessä kumppanin kanssa, olipa kyse miten kipeästä aiheesta hyvänsä. Siinähän sitä oppii kun kuulee toisen ajatukset ja mielipiteet, ja oppii myös sietämään sitä erilaisuutta joka toisessa ihmisessä on.
Pidä kiinni niistä periaatteista jotka tuntuvat sinusta tärkeiltä.
Voihan niitä ihmisiä toki tavata muutenkin kuin jossain Facebookissa. Onko siis kyse vain siitä ohjelmasta? Siitäkin voisit keskustella naisesi kanssa... Sietorajojen hahmotusta, puolin ja toisin.
Meillä tilanne on se, että nykyinen poikaystäväni ei halua poista ex-vaimoaan facebookista ystävistään... en toki olekaan sitä häneltä (vielä) vaatinut. Tiedä sitten onko se edes minun paikkani asiaa vaatia... mutta häiritsee se, että hän käy jatkuvasti katselemassa mitä ex on profiiliinsa päivittänyt... olen asian ottanut esille aika varovasti, koska en halua olla määräilevä pirttihirmu ja hän kyllä osittain ymmärsi yskän mutta eipä se asiaa muuttanut... Taisi olla vaan mielissään pienestä mustasukkaisuudestani mutta ei se tilannetta muuttanut.
Hän nimittäin on se jätetty osapuoli ja otti eron todella rankasti. Hän väittää rakastavansa minua ja puhuu yhteenmuuttamisesta mutta jotenkin tuntuu, että hän ei ole vielä sinut eron kanssa kanssa, siitä on kulunut vasta vuosi. Hän on myös säilyttänyt osan exnsä tavaroita, vaikka ilmaisin mielipiteeni asiaan niin tuumasi vain että miksi hyvää heittää pois (exän nallekarhuja jne tavaraa).
Minusta tuntuu, että olen olemassa hänelle, koska hän ei osaa olla yksin vaan tarvitsee parisuhteen mutta ei sillä niin väliä kuka hänen kanssaan on, minä tai joku vaan.
Olen kuitenkin päättänyt nostaa kissan pöydälle. Jos hän haluaa pitää menneisyydestään kiinni ja haikailee exänsä perään niin meillä ei siinä tapauksessa ole tulevaisuutta yhdessä. Pelottaa mitä hän asiaan vastaa mutta niin tai näin, parempi saada asiaan selvyys kerralla ja puhumalla se (toivottavasti) selviää.
Facebook ystävyys tuntuu pieneltä, mutta joissain tapauksissa se voi merkitä enemmän...