Olen ihan suossa parisuhteeni kanssa... Asuntomme oli myynnissä jonkin aikaa kunnes päätimme että yritetään vielä..tai ainakin minä.Olimme tehneet asunnosta 4 kk määräaikaisen toimeksiannon, asunto on molempien nimissä. Asioita mitä en vaan miehestäni tajua--enkä saa häneltä mitään järkevää vastausta.
- kiinteistövälittäjä oli miehen isän tuttu, toimeksiannon loppuvaiheessa luin asuntoliitettä työpaikan keittiössä huomasin että myyntihintaa oli laskettu kysymättä minulta tai ylipäätään edes keskustelematta. Miehen vastaus oli ettei hän itsekkään ollut ymmärtänyt välittäjän kysyessä liikkumavaraa että myyntihintaa lasketaan. Mies oli erittäin vihainen että minä otin suoraan yhteyttä välittäjään ja kysyin asiaa koska hän on pääsääntöisesti ollut välittäjän kanssa yhteydessä. Hänen mielestään oli asiatonta hermostua asunnon hinnan laskusta vaikka olimmehan jo aikaisemmin sopineet että yritetään yhdessä ja odotellaan vain että määräaikaisuus päättyy. (?)
- Mies oli varpajaisissa, ei tullut yöksi kotiin. Laitoin aamulla viestiä että tarvitsetkö kyytiä kotiin voin hakea ja että huolissani. Soitti linja-autosta, ollut puhelin äänettömällä ja ei kuulemma tullut mieleenkään soittaa minulle. Jälleen olin asiasta aika murtunut ja hän minun ylireagoinnista vihainen.
- Mies sai kutsun häihin, kyselin millainen kutsu on (mahd.avec). Mies ei tiedä koska kutsu mennyt veljelleen vanhaan osoitteeseen. Tuli häistä ei puhunut mitään, selvisi myöhemmin facebookista että miehen veljen avovaimo oli kyllä ollut mukana ja kutsuttu. Miehen vastaus tähän- hän ei tiennyt että veljen avokki oli tulossa...(?)
- Asunnon myyntisopimus loppu. Kyselin monta kerta otatko yhteyttä välittäjään ja sovitaan että myynti lopetetaan (asunto oli yhä nettisivuilla). Meni pari viikkoa, kysyin asiaa että oletko kerinnyt soittamaan. En ole kerinnyt kiire töissä. Laitoin soittopyynnön välittäjälle että olisiko mieheeni yhteydessä (itsehän mies on jyrkästi kieltänyt olematta missään yhteydessä välittäjään). Vastaus välittäjältä oli että hän oli soitellut kyllä miehelle edellisenä päivänä ja mies oli LUVANNUT OTTAA MINUUN YHTEYTTÄ että sovimme jatkotoimenpiteistä...ja koska olen ollut kuumeessa ei ole näyttöjä voitu järjestää... -Miehen vastaus tähän: SINÄ KYSYIT OLINKO MINÄ SOITTANUT, ET OLIKO VÄLITTÄJÄ SOITTANUT!! Mä olen rikki ja hajalla, miksi ihmeessä joku käyttäytyy näin? Mies ei nää mitään outoa käytöksessään vaan kaikki on minun syytä..Ei ole ikinä kotona, vaan harrastuksissa ja ystävien kanssa. Minulla on siivous, eläintenhoito ja kaikki kodin pyörittäminen...Jatkuvan syyllistämisen jälkeen alkaa tuntua että onko minun mielenterveys tässä jo horjumassa vai onko tämän miehen käytös perustelua? Olen yrittänyt tehdä kaikkeni että suhteemme onnistuisi, antaa tilaa, välttää riitoja ja jne..
- kiinteistövälittäjä oli miehen isän tuttu, toimeksiannon loppuvaiheessa luin asuntoliitettä työpaikan keittiössä huomasin että myyntihintaa oli laskettu kysymättä minulta tai ylipäätään edes keskustelematta. Miehen vastaus oli ettei hän itsekkään ollut ymmärtänyt välittäjän kysyessä liikkumavaraa että myyntihintaa lasketaan. Mies oli erittäin vihainen että minä otin suoraan yhteyttä välittäjään ja kysyin asiaa koska hän on pääsääntöisesti ollut välittäjän kanssa yhteydessä. Hänen mielestään oli asiatonta hermostua asunnon hinnan laskusta vaikka olimmehan jo aikaisemmin sopineet että yritetään yhdessä ja odotellaan vain että määräaikaisuus päättyy. (?)
- Mies oli varpajaisissa, ei tullut yöksi kotiin. Laitoin aamulla viestiä että tarvitsetkö kyytiä kotiin voin hakea ja että huolissani. Soitti linja-autosta, ollut puhelin äänettömällä ja ei kuulemma tullut mieleenkään soittaa minulle. Jälleen olin asiasta aika murtunut ja hän minun ylireagoinnista vihainen.
- Mies sai kutsun häihin, kyselin millainen kutsu on (mahd.avec). Mies ei tiedä koska kutsu mennyt veljelleen vanhaan osoitteeseen. Tuli häistä ei puhunut mitään, selvisi myöhemmin facebookista että miehen veljen avovaimo oli kyllä ollut mukana ja kutsuttu. Miehen vastaus tähän- hän ei tiennyt että veljen avokki oli tulossa...(?)
- Asunnon myyntisopimus loppu. Kyselin monta kerta otatko yhteyttä välittäjään ja sovitaan että myynti lopetetaan (asunto oli yhä nettisivuilla). Meni pari viikkoa, kysyin asiaa että oletko kerinnyt soittamaan. En ole kerinnyt kiire töissä. Laitoin soittopyynnön välittäjälle että olisiko mieheeni yhteydessä (itsehän mies on jyrkästi kieltänyt olematta missään yhteydessä välittäjään). Vastaus välittäjältä oli että hän oli soitellut kyllä miehelle edellisenä päivänä ja mies oli LUVANNUT OTTAA MINUUN YHTEYTTÄ että sovimme jatkotoimenpiteistä...ja koska olen ollut kuumeessa ei ole näyttöjä voitu järjestää... -Miehen vastaus tähän: SINÄ KYSYIT OLINKO MINÄ SOITTANUT, ET OLIKO VÄLITTÄJÄ SOITTANUT!! Mä olen rikki ja hajalla, miksi ihmeessä joku käyttäytyy näin? Mies ei nää mitään outoa käytöksessään vaan kaikki on minun syytä..Ei ole ikinä kotona, vaan harrastuksissa ja ystävien kanssa. Minulla on siivous, eläintenhoito ja kaikki kodin pyörittäminen...Jatkuvan syyllistämisen jälkeen alkaa tuntua että onko minun mielenterveys tässä jo horjumassa vai onko tämän miehen käytös perustelua? Olen yrittänyt tehdä kaikkeni että suhteemme onnistuisi, antaa tilaa, välttää riitoja ja jne..
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sä olet yrittänyt tehdä kaikkes, että suhde onnistuisi.
Miehes on yrittänyt tehdä kaikkensa, että suhde epäonnistuisi.
Se haluaa eron. Ei halua olla sun kanssa enää, mutta kun sä olet "päättänyt", että yritetään niin ei äijälle jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun tehdä kaikesta mahdollisimman vaikeeta ja hankalaa. Se saivartelee ja pilkunnussii tahallaan sun sanomiset omaks edukseen ja odottaa, että säkin tajuaisit ettei se rakasta sua enää.
Ei auta muuta väittää. Totahan se on, sori vaan.
kuitenkin väittää että on tunteita, mene ja tiedä. Olen myös sanonut että miksi pilata toisen elämä roikkumalla suhteessa jos ei itse näe siinä tulevaisuutta. En tajua sitä että miksi ei sitten lähde jos kerran on niin kauheaa?!! Paljon mieluummin minäkin sitten keskittyisin omaan elämääni ja siirtyisin eteenpäin, olen nämä samat asiat sanonut miehelleni! Miehessäni on pelottavan paljon narsistin piirteitä, on omat ystävät, omat rahat, ei puhu asioista ja jättää kertomatta, kaikki on aina minun syytä (en tiedä miten onnistuukin A I N A asiat näin kääntämään), ei tunne mitään empatiaa toista kohtaan ja sitten nämä sanojen vääntelyt ja kääntelyt. En edes uskalla ajatella mitä ystävilleen minusta on puhunutkaan. Eräskin tapaus tuli taas mieleen, oli jälleen kerran ollut kaveriporukan kanssa rallissa, tuli kotiin vaihtamaan vaatteita ja baariin, sen verran kerkisin sanoa että tervemenoa sitten taas ja se siitä yhteisestä ajasta, kun mies huutaa kavereilleen ovelta: "TULKAA TAAS JÄTKÄT KUUNTELEMAAN MIKÄ HUUTO MEILLÄ ON PÄÄLLÄ!!" Ei jeesus, enkä ääneäni edes korottanut..
On jatkuvasti omilla menoillaan milloin missäkin jos asiasta yrittää NÄTISTI sanoa että järjestettäiskö sitten vaikka ens viikonloppuja jotain "katotaan" jos erehdyt sanomaan että tuo jatkuva omien asioiden touhuaminen ei ole normaalia parisuhteessa vastaus on "aijaa, miten niin, mä tiedän tyyppejä jotka on puoli vuotta kotoa pois eikä niiden naiset mitään valita ja että munko pitäs vaan olla himassa" Ja tämä tapaus on vanhempi minua...siis 33v, ei ikinä uskoisi. Itsessään ei kykene näkemään mitään vikaa.
On saanut poikki välit hyvän ystävänikin kanssa, kerran ystäväni pyysi meitä kylään yhdessä. Innostuneena ehdotin asiaa miehelleni koska emme liiku yhdessä juuri missään. Vastasi että no enpäs tiija, ei nyt kiinnosta, että ei MUAKAAN KIINNOSTA OLLA HÄNEN KANSSA AUTOTALLISSA. Sanoin että vastaanko näin suoraan ystävälleni että sua ei vaan KIINNOSTA. Sanoi että senkus, häntä ei kiinnosta mitä muut ajattelee. Ystäväni loukkaantui miehelleni asiasta. Myöhemmin juttelivat ystäväni kanssa puhelimessa hän kielsi kaiken, ei hän niin ole sanonut ja että minä valehtelin. Koska mieheni osaa olla erittäin charmantti ja vakuuttava, ystäväni uskoi ikävä kyllä tämän ja luottamus minuun meni...
Onko tämä tapaus narsistinen??!!!!
viestiäsi lukiessa tunne,et mies ei välitä susta ollenkaan,on kyllästynyt teidän suhteeseen,et merkkaa miehelle mitään.....jos mies rakastais tai välittäis edes yhtään,se ois kiinnostunut susta ja sun jutuistas....ei sussa oo vikaa,ei sun tarvi muuttua eikä ainakaan kerjätä miehen kiinnostusta,sitä vähemmän mies sua arvostaa jos yrität tossa tilanteessa vielä miellyttää sitä tai pakottaa juttelemaan....parempi ois vaan erota,kun mies tajuaa että oot lähtenyt,se vois alkaa miettimään mitä on tehnytkään....
siltä tässä itsestäänkin alkaa tuntua... Laitoin tässä kesken työpäivän miehelle viestiä että pakosta ei tarvitse mun kanssa olla ja jos yhtään arvostaa päästää mut menemään että ei tämä ole reilua enää kellekkään... En käsitä miksei sitten LÄHDE tästä tilanteesta jos on niin välinpitämätön!!
EI se pysty päästää sua menee. Sä oot ainoa, joka siihen pystyy. Sen kun otat ja lähdet niin oot vapaa. Jos et lähde, et edes halua vapaaks ja ainoat jotka tosta kärsii on lapset. Ne tajuaa kuule paljon ja mikä pahinta, ne syyttää tosta tilanteesta itteensä. Ne luulee, että ovat syypäitä äidin ja isän pahaan oloon. Lähipiirissäni on pieni tyttö 3v, joka luuli, että äidin masennus johtui hänestä. Selvisi sekin onneksi, mutta pahasti ehti tyttö oireilla. Mutta se siitä, kunhan halusin antaa sulle aihetta katsoa asiaa siitä kulmasta mistä pitää. Muulla ei ole väliä. Sä pärjäät kyllä, mutta... Nyt olet antanut äijälle kaiken vallan suoraan sen käteen ilman, että sen on tarvinnut tehdä mitään. Hanki selkäranka ja rupea elämään omaa elämääs. Ei ketään voi "vangita tai vapauttaa". Jokainen tekee häkkinsä itse ja jokainen sieltä tulee ihan itse ulos, jos haluaa.
Just tajusin ettei sulla ollutkaan lapsia vaan eläimiä. Helpotus. Onneksi!!
hei!
tiedätkö, kun luin, oli kuin omasta elostani :( olet valitettavasti narsistin uhri, kuten minä. Todella tuttua. Ne kaverit menee aina edelle, samaten kaljanjuonti ja baarit. Monta lauantaita olen odottanut miestä saunaan (tunnettu vasta parisen kuukautta), mutta eipä ole kuulunut. Kerrankin odotin soittoa, ehtiikö töistään ajoissa, mutta kun ei kuulunut, soitin takaisin, ja kuinkas ollakkaan....mies olikin kaverilla kamalassa kännissä...sitten sanoin että miksei ilmoittant...sanoi että pitäähän kamujakin nähä, että ei aina tehä mun pään mukaan!!! vaikka ei tosiaan ole niin tehty... on siis tosi välinpitämätön ja julma..ei välitä naisen tuntiesta...samalta kuulostaa tämä sun mies. Minä sanon ohjeen, jota itsekin noudatin, eli pakene niin pian kuin voit.
"jos yhtään arvostaa päästää mut menemään." Onko mies sitten estänyt sinua menemästä?
Ja kyllä mies lähtee, kun käsket sen lähteä ja jos ei lähde niin lähde itse. Sinulla on mahdollisuus itse vaikuttaa asiaan. Jos haluat mahd. pian eroon surkeasta suhteestanne niin sano miehelle, että se on nyt loppu. Piste.
Te ja teidän narsistit! Pitäiskö jo ihmisten lopettaa toi maallikko diagnosointi! Jos parin kuukauden yhdessä olon jälkeen mies kaljoittelee mielummin kavereitten kanssa kuin on sun kanssa, niin siitä voi päätellä vain sen, että mies on tuskin kovin kiinnostunut sinusta. Se, että ihminen on hankala, tai ei kohtele sinua tai ap:tä hyvin, ei tee hänestä narsistia!
Ja AP:lle vielä: Äly hoi! Ei ole miehen vastuu päästää sua mihinkään. Senkus lähet menemään. Ota vastuu omasta elämästäs! Ja eipä tunnu miehes sua kovasti vahtivankaan!
Kannattaakohan tuollaisen miehen kanssa yrittää yhtään mitään? Mieti nyt oikein kovasti, oliko järkevää yrittää uudestaan.
Miksi teillä naisilla ei aivot pelitä näissä tilanteissa? Vastaavassa tilanteessa minä pakkaisin laukkuni sen sijaan että kirjoittelisin suomi24-palstalle.
Minusta tuntuu että mies haluaa lopettaa suhteen mutta haluaa kuitenkin seksiä ja kotipalvelut vielä ilmaiseksi niin kauan kun suostut niitä hänelle tarjoamaan.
Tuo mies ei välitä sinusta lainkaan.
Ette ikinä saa kämpästä lähellekään sitä hintaa mitä luulitte saavanne! Asuntojen hinnat laskee nyt ja sitä tulee kestämään monta vuotta. Ei kannata uskoa kiinteistövälittäjien kusetuksia mediassa, tosiasia on että hinnat laskee ja myynti ei vedä kuin jossain yksiöissä joita ostetaan sijoitusasunnoiksi. Nauran kaikille tämän lukeneille, jotka luulivat rikastuvansa asunnolla/ talolla! Kuule kuinka nauran sinulle pilkallisesti :)
>>Olen ihan suossa parisuhteeni kanssa... Asuntomme oli myynnissä jonkin aikaa kunnes päätimme että yritetään vielä..tai ainakin minä.>>
Vastaus otsikon kysymykseen: Miehesi ei selvästikään välitä sinusta eikä halua elää sinun kanssasi, mutta sinä olet yksin päättänyt vielä "yrittää yhdessä" ja jättää asunnon myymättä, joten mies ei pääse sinusta eroonkaan. Miehesi on toki myös saamaton vässykkä kun ei saa sanotuksi tätä sinulle suoraan, mutta
ihan itse sinä olet osasi valinnut. Ellet tykkää olla noin huonosti kohdeltavana, niin lopetat sen yhdessäyrittämishöpötyksen ja annatte sen asunnon olla myynnissä. Jos siinä on sinunkin rahojasi kiinni, niin ei miehesi voi sinua kieltää soittamasta välittäjälle vaikka kuinka olisi oma kaveri.
Keskustelin miehen kanssa ja tein selväksi että PAKKO tässä suhteessa ei ole jatkaa ja ettei kituuttaminen ole kummankaan edun mukaista. Hän kuitenkin kommentoi "sanoo kyllä sitten jos ei halua jatkaa". Mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan. Kerroin myös että ihan sovussa olen valmis asioista sopimaan kaikessa sovussa jos päätämme jatkaa tahoillamme. Kunhan tästä ahdistavasta tilanteesta pääsisi pois.
Olet kuin lattiamatto johon mies pyyhkii jalkansa. Ja ilmiselvästi miestä ei kiinnosta pelastaa suhdettanne ja muuttaa käytöstään. Mikä vastaus tuo nyt on, että sanoo kyllä sitten, jos ei halua jatkaa? Sinun pitää ainakin tehdä selväksi, että sinä et halua jatkaa, jos miehen käytös ei muutu! Sinun on ehkä vaikea jättää mies ja toivot, että hän jättäisi sinut. Mutta parempi olisi vain, että jätät hänet. Tee sinä se päätös, kun mies ei siihen näytä pystyvän. Jossain vaiheessa se ero kuitenkin on edessä? Tilanne tuskin tuosta ainakaan paremmaksi muuttuu. Valitettavasti. Älä anna miehen satuttaa itseäsi enempää.
ei näe omassa käytöksessään mitään väärää...Hän Ei kuulemma edes pääse yrittämään kun aina on jostain "tappelu" ja tämä toki AINA minun syytäni.. Vaikea se on mitään edes yrittää kun mies ei ole koskaan juuri kotona tai tulee illalla yhdeksän jälkeen..
jos pitäisin suuni kiinnin kaikesta, hoitaisin kodin, lemmikit, kävisin kaupassa, maksaisin kaikki laskut, vaihtaisin itse talvirenkaat ja jne jne...meillä menisi hyvin, ei olisi riitojakaan, olisin täydellinen kumppani. Hän saisi tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa.
Meitä on moneksi. Osa on tylympiä ja osa osaa kohdella toisia paremmin. Lähtökohta on kuitenkin se, että jokainen määrittelee itse miten antaa itseään kohdella. Ei sun miehesi ole välttämättä mikään narsisti, mutta kun itse hyväksyt sen (pieni jäkätys ja pyytely ei ole rajojen vetoa!), niin miksi ei sitten jatkaisi kun asiat menevät aika plajon siihen malliin, että miehelläsi on itse asissa ihan hyvät oltavat. Joku hoitaa kodin ja elukat ja hän voi mennä ja tulla miten lystää. Sitten kiukuttelee, että mitä sinä siinä jänkätät. Kuulostaa mun lapselta. Tullaan ja mennään kuin taivaan lintu ja kun jotain sanoo, niin minä olen nalkuttava. Mutta minä olenkin hänen äitinsä ja hän minun lapseni.
Miehesi pitää sinua vähän kuin äitinsä jatkeena. Huolto pelaa plus varmaan seksiä silloin tällöin. Mikäs siinä ollessa.
Mutta tyydytkö/haluatko sinä sitä? Siitä tässä on kysymys. Ja voiko teillä oikeasti olla parisuhde kun olette niin äiti-lapsi kuviossa kiinni. Tunnetko olevasi haluttu nainen? Vai osa huolintajoukkoa?
Vedä rajat. Ilmoita,että nyt riittää. Huutamatta. Tiukasti. Ja ennenkaikkea valmiina sitten lähtemään mikäli muutosta ei ala tapahtua. Älä ala uhkaileen ja sitten jäämään, siitä tulee vain osa kieroutunutta peliä joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Kunnes miehesi löytää naisen, joka ei suostu olemaan hänelle muuta kuin vaimo ja nainen. Ei äiti. Sinne katoaa mies ja sinä jäät itkemään menettyjä vuosia jolloin uhrauduit ja teit kaikkesi. Nyt olet tehnyt jo liikaakin. Jäljellä on enää rajojen veto.
huomasin että olet aivan samanlaisessa tilanteessa kuin minä itse taannoin. Mieheni käyttäytyi tismalleen samallalailla kuin sinun miehesi.
Minä ihmettelin mikä tässä nyt on. Loppujen lopuksi en jaksanut sitä yksinoloa,toisen menemistä ja välimpitämättömyyttä. Uhkaliut,pyynnöt ja kiristykset eivät auttanee. Mies ei puhunut.
Kunnes eron jälkeen,mies alkoikin puhumaan ja avautumaan tilanteesta. Hän oli aina halunnut olla kanssani,mutta näki ettei kyennyt antamaan minulle sitä mitä minä halusin häneltä ja suhteelta. Helpompi oli mennä kavereiden kanssa ja olla ottamatta minua mukaan. Ei tarvinnut kohdata tilannetta. Eikä halunnut erota.
Minä uskon että kyllä ihminen saa sanottua toiselle että ei halua jatkaa,jos oikeasti asia on näin. Sinuna minä olisin hetkisen aikaa ns. omissa oloissani. Eli eläisit siellä kotona itseksesi etkä välittäisi miehestä. Katso miten hän reagoi tähän. Mitä enemmän vaadit mieheltä,sen nopeemmin ja varmemmin lähtee hän karkuun. Älä pyydä,älä vaadi,äläkä odota mitään. Silloin voit saada hyvinkin paljon takaisin,yllättäen. Mies voi nyt kokea että pyydät ja vaadit häneltä koko ajan jotain,johon hän ei pysty. Kaikilla miehillä ei ole helppo puhua asioistaan ja tunteistaan (en nyt yleistä). Vaan mennä kaveri porukassa,koska silloin ei tarvitse tehdä tiliä elämästään,tunteistaan eikä asioistaan. Sinun kanssa hän joutuu ne kohtaamaan.
En usko että mies tahallaan haluaa olla sinulle paha ja ilkeä. Hän ei vaan osaa nyt selvittää asiaansa ja "karkaa" mieluummin kavereiden kanssa. Anna miehen nyt hetki hengähtää ja näytä että koti on kiva paikka tulla,jossa et heti ole vaatimassa asioiden selvittelyä. Asiat tulee varmasti selvitettä,mutta maltilla ja ajan kanssa.
Mollaa tyttöystäväänsä/vaimoaan kavereilleen sillä tavalla jolla ap kertoi. Aika keskenkasvuinen sälli kyseessä.
miehensä mollaavan häntä??!!
On erittäin helpottavaa huomata että saman kokeineita on muutenkin. Sanoin niin osuvasti tuon "Anna miehen nyt hetki hengähtää ja näytä että koti on kiva paikka tulla,jossa et heti ole vaatimassa asioiden selvittelyä." Tätä kait mieskin on yrittänyt minulle omalla kömpelöllä tavallaan kertoa. Nähtäväksi jää muuttuuko hänen meneminen ja asioihin suhtautuminen jos keskityn jatkossa vain itseeni ja omiin menoihini, en koe menettäväni mitään vaikka kokeilen.
Joku kirjoitti siitä äidin korvikkeesta...Mies on menettänyt äitinsä äkillisen sairauden vuoksi nuorena,asia oli hänelle niin vaikea että vaipui mutismiin (puhumattomuuteen) vuodeksi ja joutui siitä jopa terapiaan. Tunteista puhuminen ei ole hänelle helppoa ollut koskaan. Epäilen että tämä trauma on vaikuttanut häneen aika syvästi ja nämä haavat tulevat vaikeuttamaan hänen parisuhteitaan aina, ellei suostuisi mahdollisesti jopa ulkopuoliseen apuun. Tämä nuoruuden herkimmän iän trauma sai minut myös osittain epäilemään narsismia..Traumaattinen kokemus lapsuudessa voi joskus laukaista suojamekanismiksi yli eheän egon. Olen joskus aikoinani keskustellut miehen exän kanssa (tunnen hänet vain hyvin etäisesti) ja hän kertoi että ongelmia oli ollut juuri puhumattomuudessa, asioiden salailussa...jne..
Vähän samanlainen tilanne itsellä.. Mies ei puhu eikä pussaa. Ollut masentunut ja kiukkuinen. Ja terapiassa sekä muussakin hoidossa ollut, eli kaikenlaista on koettu. Tilanteemme kuulostaa samanlaiselta.. Paitsi ettei mieheni juo, mitään,ikinä kavereittensa kanssa tms. Syytä käytöksen muuttumiseen en tiedä, sillä hänellä on valtava tarve syyttää raha asioita kaikesta mitä tuntee.. Arvaan kuitenkin lapsuuden traumoja jääneen hänellekkin, koska tuo raha tulee esiin jokaisessa mielipahassa. Tunnekylmä lapsuuden koti, ja suu on ollut pakko pitää kiinni "tietyistä asioista". Joten odottele rauhassa, anna miehesi tulla sinun luoksesi. Keskity itseesi, omaan hyvinvointiisi ja ala elää itsestäsi käsin enemmän.. Vähemmän sen toisen "kautta". Kun ainut ihminen jonka kanssa on se loppuelämä vietettävä katsoo sinua peilistä. Arvosta peilikuvaasi, niinh miehesikin alkaa niin tehdä. Hyvää jatkoa!