Tuskaa

muilutettuko?? kirjoitti:

Tavattiin viime vuonna, rakastuttiin, kihlauduttiin haaveiltiin yhteen muutosta. Kaikki oli hyvin siihen asti, sit alkoi alamäki. Hän loittoni heti sormusten oston jälkeen, liian noeasti ja liian paljon. Pikkuhiljaa tuli riitoja, ei mitään isoja, pienistä asioista. Erottiin ja palattiin yhteen, virhe mitä tehtiin ei puhuttu asioista mitkä oli syyt ekaan eroon jota ei kauan kestänyt, tai jos puhuttiin hän huusi ja minä kuuntelin. Yhteenmuuttoa lykättiin vuodella, hän ei ollut valmis vielä. Minusta ihan ok että katsotaan tuleeko suhteesta mitään. Hän pyysi usein rahallista apua jota annoin kun oma talous sen salli (välimatkaa asuttiin eri kaupungeissa). Hankimme yhteiseen tulevaisuuteen kaikenlaista jotka minä maksoin, koska hänellä ei ollut säännöllisiä tuloja. Mustasukkaisuus astui kuvioihin, en syytä kumpaakaan koska ei puhuttu niistä,mistä toinen ei tykkää ja mistä tykkää. Jos mennään yhdessä jonnekkin niin tullaan yhdessä poiskin eikä liehitellä siellä muita. Näin minä sen ainakin koen, olen yhdessä suhteessa täysillä omana itsenäni mutta kunnioitan myös toisen mielipidettä ja haluja. Mutta liika on likkaa. Hän jätti minut yhden tilaisuuden jälkeen perustelematta mitenkään vaikka kuinka yritin ottaa yhteyttä ja keskustella asioista. Kesä sit menikin lomineen päivineen masennuksessa, itsesyytöksissä ja itsevihassa. En ole syyttänyt tilanteesta ketään muuta kuin itseäni. Meni terveys, rahat, tavarat.....kaikki. Miksi hän ei halunnut keskustella niinkuin normaalit ihmiset asisasta???? Se harva kerta kun hän on ollut yhteydessä niin olen rikkonut hänen sydämen josta hän ei toivu vähään aikaan. Mites minun sydän sitten se meni kanssa pirstaleiksi. Yritin kaikin keinoin päästä puheyhteyteen mutta nyt sekin tie on poikki, kiitos hänen. En saa olla missään yhteydessä enää. Tää tilanne jatkuu edelleenkin muiden välityksellä eikä loppua näy edes. Moni on sanonut, ihan alan ammattilaiset että tässä jutussa on nyt jotain pielessä, eli materiaali suhdetta tärkeämpi. Vaikea sanoa. Nyt joudun taistelemaan ulosottoviraton kanssa miten kerääntynyt velka saadaan perittyä minulta takaisin. En ole koskaan kokenut tälläistä kesää elämäni aikana. Minä rakastin ja rakastan häntä edelleen mut se tuntuu turhalta eikä sitä hetkessä ymmärrä. Nyt nuolen haavojani ja odotan mitä seuraavaksi tapahtuu tilanteessa. Hänkin sanoi rakastavansa ja löytäneensä elämänsä miehen minusta.Hänellä on lapsia edellisestä avioliitosta. Olisin valmis jatkamaan koska kumpikin ollaan opittu ja kasvettu virheistämme mut hän saa tehdä aloitteen avata kewskustelun jollain tavalla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä