Haluaisin kysellä miesten mielipidettä siihen että, jos nainen tunnustaa tunteensa sinua kohtaan onko se jonkinlainen turn-off? Ja puhun nyt sellaisista tilanteista joissa jo tunnetaan toisia. Tietenkin asiaan vaikuttaa varmasti se, millaiset tunteet miehellä on naista kohtaan?
Jotenkin vain tuntuu siltä, että silloin nainen on kiinnostava kun hän esittää välinpitämätöntä ja ei-kiinnostunutta. Olen itse tämän huomannut miehistä. Mutta heti jos kertoo ihastuksesta ja tunteista nainen ei olekaan enää kiinnostava miehen mielestä. Eikö silloin ole enää mitään haastetta? Itse en vain jaksa tälläistä peliä ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa, ennemmin kerro rehellisesti mitä tunnen. Ei kai siinä mitään voi menettääkään. Ja huom, puhun nyt tosiaan tilanteista joissa ollaan tunnettu kauemmin jo. En mistään tuntemattomien kohtaamisista.
Onko vaikeasti tavoiteltavan esittäminen ja kertominen esim. siitä että on tapaillut muitakin miehiä ainoa keino pitää miehen kiinnostusta yllä?
Jotenkin vain tuntuu siltä, että silloin nainen on kiinnostava kun hän esittää välinpitämätöntä ja ei-kiinnostunutta. Olen itse tämän huomannut miehistä. Mutta heti jos kertoo ihastuksesta ja tunteista nainen ei olekaan enää kiinnostava miehen mielestä. Eikö silloin ole enää mitään haastetta? Itse en vain jaksa tälläistä peliä ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa, ennemmin kerro rehellisesti mitä tunnen. Ei kai siinä mitään voi menettääkään. Ja huom, puhun nyt tosiaan tilanteista joissa ollaan tunnettu kauemmin jo. En mistään tuntemattomien kohtaamisista.
Onko vaikeasti tavoiteltavan esittäminen ja kertominen esim. siitä että on tapaillut muitakin miehiä ainoa keino pitää miehen kiinnostusta yllä?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei todellakaan.
Jos mies haluaa vain panna naista silloin tunteiden osoittaminen voi olla häiritsevää ja lopettaa PANO suhteen.
Jos mies on edes jotenkin tervesieluinen ja emotionaalisesti suunnilleen kondiksessa hän todellakin kaipaa ja haluaa naisen tunteidenosoituksia.
Yks suurin syy miksi alkavat suhteet loppuvat ja ajaudutaan erilleen on se että naiset panttaa niitä positiivisia fiiliksiään mieheen (ei pistetä jakoon vaan kassakaappiin piiloon) ja miehestä tuntuu että se nainen ei oikeasti välitä ja siksi suhde on laimea ja siksi se sitten katkeaakin.
Teille naisille tuntuu olevan kovin vaikeaa tajuta että mies on ihminen, myös tunnepitoinen ja tunnekaipuinen ja ne tunteet joita nainen osoittaa miehelle on asia joka todellakin tuntuu hyvältä ja saa miehen tuntemaan että tää juttu voi toimia.
Se voi toki hämmentää, jännittää, tuntua oudolta jne jne jne... mutta se on vain väliaikaista. Kiitos tän "tunteidenpiilottelun" me miehet ei olla totuttu olemaan tunteiden kohteena kovinkaan usein. Siksi se on aina vähän uutta ja pelottavaakin. Mutta mikään turnoff se ei ole, vaan kertakaikkisen juovuttavaa saadaa vaikka ihastukseltaan jotain selaista suoraa ja ymmärrettävää, siinä tuntee että itsellä on arvoa.
"Jotenkin vain tuntuu siltä, että silloin nainen on kiinnostava kun hän esittää välinpitämätöntä ja ei-kiinnostunutta. Olen itse tämän huomannut miehistä."
Sittenhän kaikki naiset olisivat kiinnostavia, mikä ei ole totta.
Että kaikki naiset on välinpitämättömiä ja ei-kiinnostuneita miehiin nähden - tai siis tältähän se maailma miehelle vaikuttaa.
Tällöin lähinnä muut ominaisuudet - mm. rentous - iskevät paremmin. Sellainen joka on aidosti ei-kiinnostunut voi olla rento ja mukava miehille koska hänellä ei ole mitään menetettävää tai tarpeita joita varten pitäisi miestä iskeä tai miellyttää. Siksi sellainen nainen voi ottaa miehestä esim. keskustelukumppanin tarpeen tullen ja antaa sillä tasolla hyvää palautetta ja toimivan fiiliksen.
Toisin kuin naiset - miehet ymmärtää jopa ns. epätoivoista naista aika usein, etenkin jos sen muut ominaisuudet viehättää. Ei kaikki, mutta väitän että miehet on 10 kertaa suvaitsevaisempia tollasten juttujen suhteen.
"Tietenkin asiaan vaikuttaa varmasti se, millaiset tunteet miehellä on naista kohtaan?"
Siinähän se totuus tulikin. Jos miehellä on tunteita sinua kohtaan, tunnustuksesi vahvistaa niitä. Jos ei ole, tunnustus pelottaa miehen pois, mutta mitäs sitä viritelmää olisi syytä enää muutenkaan siinä vaiheessa vatkata. Pääsetpähän epätietoisuudestasi ja voit kääntää katseesi sinne, mistä tunteillesi voisi vastakaikua löytyä.
että jos miehelläkin on tunteita naista kohtaan niin hänen tunteensa vahvistuu kuullessaan tunnustuksen naiselta? Vaikka hän olisi ne tunteet jo etukäteen arvannutkin? Vaikka mies olisi varattukin?
Varatulle miehellehän saattaa riittää, aivan kuin naisillekin, tieto siitä, että viehätysvoima on tallella. Eli ettei olekaan tarkoitus tehdä mitään virityksiä vaan tieto naisen tunteista riittää. Viheliäistä, mutta sellaistahan se on kun alkaa pelailemaan varattujen kanssa.
varattu mies siirtoja tekisikään, vahvistuuko hänen tunteensa naista kohtaan mikäli hän tunnustaa tunteensa? Pistääkö se kuitenkin miettimään niitä omia tunteitaan?
Pistää se varmaan miettimään, koska silloin epävarmuus väistyy tiedon tieltä. Mutta kumpaan suuntaan se vie ajatuksia, onkin sitten eri juttu. Ihastunutta se varmaan lähentää ja pelailijaa etäännyttää. Ihastunut varattukin voi ottaa hatkat, kun alkaa liikaa polttamaan, eikä ole valmis muutoksiin elämässään.
en ainakaan muutu helpoksi ja haasteettomaksi, vaikka ihastukseni tunnustaisinkin. Päinvastoin ehkä muutun jopa haasteellisemmaksi, koska en heittäydy helposti tunteiden vietäväksi, enkä ihmissuhteisiin. Jopa pakenen tunteitani. Jos luotan mieheen, saatan tunnustaa tunteeni, mutta ei se mua helpoksi ja itsestäänselvyydeksi muuta. Vaikka mulla ois tunteita, ei ne vie mua kuin pässiä narussa.
sä et vaan omaa tarpeeksi kykyä rakastaa tai vaihtoehto b: ajattelet ettet ole tarpeeksi sopiva toiselle (mikä on varmaan tottakin-->teistä ei tulisi hyvä pari(joka on lähes sama asia kuin ensimäinen).........
Leiki leiki, kyllä sinäkin sellaisen perään lähdet joka on tarpeeksi kiinnostava, aivan tuhannen varmasti!
Tottakai joku voi kiinnostaa paljonkin ja voi kuvitella vaikka mitä mielessään (koska tarvitsisi toista, ihan ketä tahansa täyttämään sen tyhjän aukon) ja että ehkä se on "tuo" koska silläkin on tunteita mua kohtaan...mutta ei silti lähde leikkiin mukamas jostain toisesta syystä...Ei ei, silloin lähtee kun on kyse tosirakkaudesta.
Muutut haasteellisemmaksi, jos tunnustat ihastuksen? Miksi haluat tietentahtoen olla vaikea? Yritätkö löytää toisesta heikkoja kohtia, joita voisit itse käyttää hyväksesi ja saada vastaisuudessa tahtosi läpi, vai mitä ihmettä se on?
"Jos luotan mieheen, saatan tunnustaa tunteeni, mutta ei se mua helpoksi ja itsestäänselvyydeksi muuta. Vaikka mulla ois tunteita, ei ne vie mua kuin pässiä narussa."
Ei kai vastavuoroisesti ihastunut terve ihminen haluakaan viedä toista kuin pässiä narussa. Ovatko suhteet sinulle valtapeliä? Ajatteletko, että jos olet ihan vain oma itsesi, ehkä joustava ja yhteistyökykyinen, sinua väistämättä aletaan alistaa ja käyttämään hyväksi? Jos uskot, että niin käy, miksi ihmeessa edes jatkat tapailua? Vai onko niin, että jollain tapaa nautit pelailusta ja jnkl. sodasta, jossa voitetaan taisteluja ja ehkä koko sota ja sitten, jollain ihmeen kaupalla, kaikki jossain vaiheessa muuttuukin autuaaksi rinnakkaiseloksi, ihan kuin jossain sadussa, elokuvassa, Cosmopolitanin oppaassa tai Reginan fantasiatarinassa? Ei monikaan fiksu mies jää seuraamaan sellaista pelleilyä.
sitä luulis enkä usko että se näin onkaan (olen nainen). Kyllä miehetkin tosiaan lähtee leikkiin mukaan jos nainen on niitten mielestä kiinnostava. Ihan vaikka kokeilunhalusta, ei niitä tunnustuksia niin usein tule. Että se on tavallaan onni onnettomuudessa jos mies "pakenee" tai ei lähde leikkiin, se on jokatapauksessa kykenemätön suhteeseen - JA HUOM: Sinä nainen et voi sitä miestä siinä suhteessa parantaa, Miksi et usko jo kerrasta? Kun tunne lähtee käyntiin se lähtee ja ajaa tekoihin =jos tunnetta ei ole (tarpeeksi, ts. mies tietää ettei nainen ole tarpeeksi kiinnostava tai tunteet on jossain toisessa hlössä), tekoja ei tapahdu.Piste.
Tekeekö ihminen silti aina omien tunteidensa mukaan? Voiko sitä kuitenkin jättää sen suuren tunteen käyttämättä ja valita tutun ja turvallisen? Mitä niille suurille tunteille ja sen kohteelle sitten tapahtuu? Miltä miehestä tuntuu että jossain on nainen joka häntä rakastaa, ja jota kohtaan hänelläkin on tunteita, muttei heistä koskaan mitään tule.
"Tekeekö ihminen silti aina omien tunteidensa mukaan?"
Ei.
"Voiko sitä kuitenkin jättää sen suuren tunteen käyttämättä ja valita tutun ja turvallisen?"
Jos nyt laitetaan suuri "suureksi", niin noin voi käydä. Järkisyyt (arki, ehkä lapset, taloudellinen tilanne) ja/tai uskalluksen puute ja/tai muutoksen pelko saa ihmisen jäämään, tai jumiutumaan, tuttuun ja turvalliseen.
"Mitä niille suurille tunteille ja sen kohteelle sitten tapahtuu?"
No siitä joko päästään yli, tai sitä ruokitaan.
muiden ihmisten mielipiteet voi vaikuttaa asiaan...tiedätkö muka itse aina mitä teet, oletko niin täydellinen. Ei toiseen välttämättä rakastu heti ja silloin voi jäädä odottelemaan että mitä ihmettä...
"Järkisyyt (arki, ehkä lapset, taloudellinen tilanne) ja/tai uskalluksen puute ja/tai muutoksen pelko saa ihmisen jäämään, tai jumiutumaan, tuttuun ja turvalliseen"...
Sitä kutsutaan kulissiksi
"No siitä joko päästään yli, tai sitä ruokitaan."
Onko ihminen onnellinen kulississa?
haluat tietää?!! No se mies kai elää eteenpäin tai kuolee karman lain seurauksena. :P
onko ihminen onnellinen kulississa. Luulisi että jos ihastus kertoo tunteistaan ja omat tunteesi ovat samat. Niin vaikket uskaltaisikaan muutoksia tehdä, niin jossain vaiheessa ahdistuisit niihin kulisseihin. Kumppanisi, jota kohtaan tunteesi muuttuisivat koska ajatuksesi olisi muualla, alkaisi sinua ärsyttämään. En tosiaan usko että ihminen on onnellinen jos tukahduttaa tunteensa. Sydän alkaa kapinoimaan. Siinä missä oma puoliso tuntui ennen mukavalta, se menettää merkityksensä.
näin
näin on
"Niin vaikket uskaltaisikaan muutoksia tehdä, niin jossain vaiheessa ahdistuisit niihin kulisseihin. Kumppanisi, jota kohtaan tunteesi muuttuisivat koska ajatuksesi olisi muualla, alkaisi sinua ärsyttämään."
Minä kyllä luulen niiden tunteiden muuttuneen jo paljon aiemmin, jo ennen mahdollisia uusia ihastuksia. Tästä johtuen se tuleva exä koetaan ärsyttävänä "jo nyt". Siinä voi olla (ja varmasti onkin) jotain hyvää ja näin, mutta silti: tilannetta siedetään erinäisistä syistä. Vaikkapa noista, joita aiemmin mainitsin. Yksi jäi mainitsematta, ja se on velvollisuudentunto.
On se silloin, jos itsellä ei ole vastaavanlaisia tunteita. Myös silloin, jos toinen puhuu rakastamisesta parin viikon tuntemisen jälkeen.
"Onko vaikeasti tavoiteltavan esittäminen ja kertominen esim. siitä että on tapaillut muitakin miehiä ainoa keino pitää miehen kiinnostusta yllä?"
On joo, just noin kannattaa toimia. Etenkin kannattaa tapailla niin montaa miestä samaan aikaan kuin vain vähänkin mahdollista... Eli en usko että tuollainen toimii kohdallani.
Ei lähitienoollakaan asu muita kuin miehiä??? Pitäisikö silloin pysyä neljän seinän sisällä? Voihan sitä silloin olla miesten kanssa tekemisissä naapureina ja ystävinä, ei tapailumielessä.
Kahden viikon aikanakin voi jonkinlaisia "tunteita" syttyä, mutta rakastumiseen tarvitaan kyllä pidempi aika ja paremmin tutustuessa voivat ne alkuperäisetkin tunteet kuolla kokonaan.
Joskushan viehättää kiinnostuksen kohteessa se että "mikähän lie miehiään?" ;-)
No jos ajatellaan vaikkapa naapurissa kyläilyä jos vielä asutaan vähän syrjemmässä, eikä siinä ole muuta taustalla, niin mikäs siinä. Mutta jos "kiinnostusmielessä" tapailee/on tapailevinaan muita, niin asia on silloin kyllä eri. Kuten myös silloin, jos antaa ymmärtää olevansa vain hieromassa naapurituttavuutta ja ystävyyssuhteita, vaikka todellisuudessa hierotaan ihan jotain muuta.
eikä tapailla kiinnostusmielessä. Vaan yksinkertaisesti asialinjalla hyvinä naapureina, neuvotaan tietokoneen käytössä toisiaan. ( en kirjoittelisi tätäkään ilman naapurien opettamista). Johan siinä olisi naapurien välit sotatilassa jos muuten. Et kyllä ymmärtänyt mitä tarkoitin, mutta lieneekö sillä väliäkään.
Olet sinäkin..... tahallasi teet.
Miten niin en ymmärtänyt?
Tänään ei ole tuo ajatustoiminta parhainta, että voi tosiaan olla etten tajua oikein mitään. Siltä ainakin tuntuu.
Kyllä kait sinäkin tapailet naapureitasi muuten kuin "hieronta" mielessä. Eikä ole edes mitään "suhteitakaan". Naapurit ovat niin tuttuja että niiden kanssa ei tarvitse enää tutustuakaan sen kummemmin.
Tarkoitin sitä että jos joku kiinnostava on, niin yrittää ottaa selville hänestä vähän enemmän.
( Äläkä ymmärrä väärin)
"Kukapa voisi kiusauksia vastustaa, elämästä nauttiminen on ihanaa"
Jospa ajatustoimintasi paranee viikonloppua kohti.
No enpä kuule voi sanoa tapailevani, hieronta tai muussakaan mielessä. Olit toisaalla maininnut naapureistasi, niin harmin paikka (ilmeisesti).
Kyllä minä mielestäni tajusin tuon(kin), mitä nyt ansiokkaasti selvensit.
Olenhan joskus sanonut että ystäviä ei ole koskaan liikaa...
Olen kyllä kertonut miehelle olevani kiinnostunut hänestä, mutta mitään muuta varsinaisia tunteita en ole hänelle kertonut. En edes tiedä kannattaako se, jos mahdollinen suhde ei muutenkaan onnistuisi. Käytännön syistä lähinnä. Mies on selvästi mustasukkainen ja jotenkin pahoittaa mielensä jos puhun muista miehistä. Olen sanonut olevani kiinnostunut enemmästä, mutta en voi vaan jäädä odottamaan loputtomiin kun mitään takeita mistään enemmästä ei ole.
Mies on sanonut, että parisuhteet ovat perseestä, hänellä on kyllä monia pettymyksiä takanaan ja ymmärrän että se tekee varovaiseksi lähteä enää uuteen suhteeseen. Mietinkin tässä, että pitäisikö minun vielä jotenkin yrittää voittaa miehen luottamus ilmaisemalla että minulla on kovasti tunteita häntä kohtaan ja olen oikeasti kiinnostunut vain hänestä. Olen huomannut, että mies jotenkin testaa minua koko ajan. Vaikea selittää, mutta se tulee usein esille eri tilanteissa. Tavallaan hän siis pahoittaa mielensä muista miehistä, mutta kuitenkin jos yritän saada jotain selvyyttä tähän juttuun hän jotenkin etääntyy. En vain jaksa loputtomiin tälläistä kissa-hiiri-leikkiä.
Noniin. Ja sitten vielä sä pistät epävarmuustekijäksi toiset miehet tähän juttuun vaikka toiset miehet ei kiinnosta?
Mikä sua vaivaa? Tiedät että mies on epävarma huonojen kokemusten takia ja kuitenkin kiusaat häntä ajatuksella toisista miehistä ja panttaat tiiviisti kaikkia hyviä tunteitasi?
Sä oot julma ja kylmäsydäminen ämmä sille. Häpee.
Sähän olet säälittävä perikuva naisesta joka pelkää tunteitaan ja ryhtyä suhteeseen ja ottaa se merkitsevä askel että ne omat toiveet toteutuisi. Huomaatko että sä teet omalla toiminnallasi tässä ainakin yhden varman uhrin - eli itsesi - ja mahdollisesti toisen - eli sen miehen?
Tee nyt ainakin itsesi kannalta oikein.
Sä taidat olla oikeassa. Mä oon ittekin nyt tajunnu, ettei tää näin vaan toimi :( Mä karkotan sen miehen yhä kauemmaks musta. Kai mä jotenkin pelkään että jos kerron tunteistani niin ne ei ole molemminpuolisia. Jotenkin huomaan suojelevani itteäni pettymyksiltä esittämällä hieman välinpitämätöntä. Mä en vaan oikeasti tiedä miten sen miehen kanssa pitäis toimia....mä haluan ainoastaan sen miehen. Mutta miten tää mies vois olla valmis mihinkään suhteeseen jos hänen mielestään parisuhteet on perseestä...? Onko tässä nyt ainoana keinona se, että mun täytyy voittaa sen miehen luottamus ja osoittaa olevani sen luottamuksen arvoinen ja kertoa tunteistani...
"Kai mä jotenkin pelkään että jos kerron tunteistani niin ne ei ole molemminpuolisia. Jotenkin huomaan suojelevani itteäni pettymyksiltä esittämällä hieman välinpitämätöntä."
Sä olet ihminen ja tunteva selalinen. Tottakai me yritetään suojella itseämme, herkkytyttämme ja sitä kaunista mitä on.
Mut tässä tapauksessa se suojeleminen ei ole se vastaus. Ainoa keino löytää suorin mahdollinen reitti toiseen ihmiseen on avoimuus, kertoa että näin on asiat. Se on riskinotto mutta se myös takaa että tutustumisen ja juttujen suhteen ei jää toiselle kysymyksiä. Sä voit selittää tähänastisen käytöksesi _täydellisesti_ vielä tässä vaiheessa ja jos se mies on täysälyinen ja yhtään tunnekykyinen se tajuaa mistä on kyse ja hyväksyy sun tunteet ja jutun juuri sellaisena kuin se on.
Toisin sanoen, se on paras mitä voit tehdä. Ja jos sä pidät siitä miehestä ja pidät itsestäsi niin mikset tarjoaisi parasta mitä on mahdollista tarjota? Silloin et ainakaan vähättele häntä.
"Huomaatko että sä teet omalla toiminnallasi tässä ainakin yhden varman uhrin - eli itsesi - ja mahdollisesti toisen - eli sen miehen? "
Onko tällaisesta helppo päästä yli? Raskasta se on miehellekkin jos naisesta välittää, mutta entäs nainen, joka haluaisi muttei pysty?
Luulisin että juuri se tekee asiasta hankalan päästä yli, kunnei saa ihastusta muuttumaan arjeksi.
"Luulisin että juuri se tekee asiasta hankalan päästä yli, kunnei saa ihastusta muuttumaan arjeksi. "
Hankaluus on hinta siitä että on valmis jatkamaan, herkkä toiselle ihmiselle. Se ei ole huono kauppa vaan se on kohtuullinen hinta.
Kuin palomiehet ovat hälytysvalmiudessa eivät hekään pysty aivan kaikkeen vaan kaiken on tapahduttava enemmän tai vähemmän sen valmiuden ehdoilla. Kuitenkin sillä valmiudella on hyvätkin puolensa. Kun pilliin vihelletään on auto liikkeellä muutamassa minuutissa.
..kun tunnut näistä asioista tietävän..
Minulla siis mielenkiinnon (ihastuksen) kohde, josta en nyt ota selvää, onko vain ujo, vai eikö kiinnostus riitä..
Aika rohkeasti itse olen pitkäänkin valmis viemään asioita eteenpäin (irl mullekin niitä ujostuskohtauksia tulee). Mutta-mutta, en tiedä, pitäisikö näin viikkojen jälkeen jo luovuttaa. Tekstareihini vastataan aina ja heti, vaikka olisivat minkälaista höpönlöpöä, ilman minkäänlaista kysymystäkään, mutta itse ei toinen ota koskaan ensimmäisenä yhteyttä. Koitin sitten enemmän tai vähemmän ympäripyöreästi ilmaista, että olen kiinnostunut.. Ja vastaus yhtä ympäripyöreä..
Eli missä vaiheessa on syytä unohtaa?
Sitten kun tekstiviesteihin ei tule enää vastausta. Sitten on syytä unohtaa.
Se voi olla yksinkertaisesti niin ujo ja kankea että poika pitää taluttaa maaliin saakka :)
..ei se mua vielä o pois potkinu, tai muutenkaan ilkeilly, päinvastoin.. ;)
Kun aina jokapuolella sanotaan, että jos mies on kiinnostunut, kyllä se ottaa yhteyttä..
Niin tulee olo, että on kuin "Riitta Hanhi", yksipuolisen ihastuksen ja illuusion vallassa =I
Reippaasti provoillen sanoisin että kyllä välistä (aika useinkin) tuntuu että sellaista tapahtuu, että siirtyy välittömästi sarjaan "kaadetut ja varmat". Toiset miehet menettävät mielenkiintonsa, toiset taas alkaa suhtautuun välinpitämättömämmin. Kun on nääs varma, niin ei sille enää mitään tarvi nättiä sanoa tms. huomaan monen ajattelevan.
Itsekkin olen huomannut, että niin kauan kuin jaksan olla kylmä ja ei-kiinnostunut, hyörii äijä herhiläisenä ympärillä. Niin ja olen tuota ilmiötä katsellut ihan muidenkin tekemänä.
Miehiä ja tapoja on aika monta. Oikea tyyli ei selviä valitettavasti kuin kokeilemalla. Toiselle on turn-off kun taas toinen voi olla hyvinkin innostunut asiasta.
"Itsekkin olen huomannut, että niin kauan kuin jaksan olla kylmä ja ei-kiinnostunut, hyörii äijä herhiläisenä ympärillä. Niin ja olen tuota ilmiötä katsellut ihan muidenkin tekemänä."
Tuli mieleen tämä ikuinen dilemma siitä, loppuuko miehen kiinnostus, kun se on saanut haluamansa. Minä kun luulen, ettei kiinnostus lopu, koska sitä ei koskaan ole ollutkaan. Tai korkeintaan kiinnostus pelkkään seksiin tai kokeiluun, saako naisen ihastumaan itseensä. Mutta silloinhan ainakin loppuu löysässä hirressä roikkuminen.
se kiinnostus jatkuu jos ihastus syvenee toiseen tutustuttaessa. Elkää ylianalysoiko.
Tarkoitan että voihan sitä naisena "esittää" vaikka millaista ja saada kiinnostuksen heräämään, mutta se hylkäys tulee siinä vaiheessa kun tutustuu toiseen ja huomaa että ei se nyt ookaan ihan mun makuuni..Ehkä se eka osuus on biologiaa (onneks näin, tai me ei koskaan tavattais ketään) ja toinen taas sitä oikeeta kemioiden testausta. Siinä toisessa vaiheessa on ne riskit ja ei sille mitään voi jos toinen ei haluu olla sun kaa...:/
Olen aika pitkälle Radekin linjoilla.
Minusta ensin pitää olla kemiaa, että edes viitsisin aloittaa tutustumista. Ja sitä joko on tai sitten ei, eikä sitä voi esittää. Minulle ei koskaan ole käynyt niin, että olisin huomannut kemioiden kohtaavan vasta tutustumisen edetessä. Toinen osuus on mielestäni sitten se varsinainen tutustumisvaihe, mikä on miinoja täynnä. Voihan sitä aluksi esittää vaikka mitä, mutta ajan mittaan kyllä mustasukkaisuus, taipumus uskottomuuteen ja monenmoinen muu kauheus paljastuu, joihin homma päättyy kuin seinään jos on päättyäkseen.
mut on siinä tutustumisessa monta vaihetta, ekä mulle paljastu mitään jos toinen ei halua näyttää. Miten sä sit tutustut naiseen, jotta tiedät sen sopivat ajatukset?
Rattikuski kirjoitti:
"Tai korkeintaan kiinnostus pelkkään seksiin tai kokeiluun, saako naisen ihastumaan itseensä."
Kamalan julmalta kuulostaa, että mies vain testaa saako naisen ihastumaan itseensä. Täytyy kyllä olla jo melkoinen kieroutuma ihmisessä, joka tarkoituksella hakee muiden ihastumisia, antaa ymmärtää jne. ja sitten tylyttää!
Onko tämä yleistäkin? Pitääkö alkaa varomaan?
Että sinä pitkänä aikana jolloin on tuntenut toisen, "suhde" kehittynyt niin syvälliseksi kaveruussuhteeksi että ei haluta riskeerata hyviä välejä aloittamalla parisuhteen.
sitä kemiaa usein on baari-iltana roimastikin. Sitten päivänvalossa asiat näyttää ihan erilaisille...
En mä ainakaan jaksais tutustua edes mieheen joka ei näytä mitenkään kiinnostuneelta.Sehän olis vähän kuin työhaastattelu kun mies latelee treffeillä kaikenmaailman kysymykset joihin pitäis vastata ja vielä hymyissä suin. Vois olla että siinä jo oma kiinnostus lakkaisi.
Ihan hirveimpiä on miehet jotka oikein vihaavat ja halveeraavat sua, vaikka niistä näkee että ne on ihan lääpällään suhun. Miten semmoiseen voi edes suhtutua...? Tekis mieli vaan kiusallaan piikitellä takaisin "et mitä sä uhoot, haluut ihan selkeesti vaan panna mua"...Hahahahahahahahaha!!! :D
Minusta tuo on juuri sellainen tilanne, ettei susta olla kiinnostuneita. Jos mies kiinnostuu, kun puhut tunteista, hän on oikeasti kiinnostunut.