Hei,
Olen seurustellut itseni ikäisen miehen (24) kanssa n. 2kk. Pidän hänestä yli kaiken. Hän on minulle se, jonka kanssa tunnen oloni turvalliseksi, hän saa minut hymyilemään. Rinnassa tuntuu syke, lämpöä ja sitä onnen tunnetta kun vain näenkin hänet.
Mutta,
ongelmanani on se, että minulla on raskaita päiviä. Stressaan, ahdistun. Turhaudun ja joudun nielemään kaikki itkut töissä, ne jotka tulevat kovaa ja korkealta. Aina pitää olla parempi, aina täytyy antaa kaikkensa. Ei se riitä, stressi painaa ja sitäkin lähempänä burn out.
Kaikki tämä tekee minusta päästyäni kotiin sen ikävän ihmisen. Ja kuka sattuukaan aina illalla luokseni? No rakkainpani. Puran häneen suruani. Kiusaan. En pahasti, mutta kumminkin niin, että pelkään että häneen sattuu. Saatan välillä sanoa häntä tyhmäksi tai olla hieman niskoitteleva. Joskus saatan heittää häntä jollain pienellä ja kevyellä; yleensä pyyhekumin palasella tai jtn muuta vastaavaa, ei kumminkaan mitään terävää, joka oikeasti satuttaa.
Mitä voin tehdä, että en purkaisi huonoa oloani häneen? EN halua menettää häntä.
Pitäisiko minun vain mennä psykiatrille puhumaan kaikki? Kunhan ei vain häneen purkaisi kiukkuja...
Olen seurustellut itseni ikäisen miehen (24) kanssa n. 2kk. Pidän hänestä yli kaiken. Hän on minulle se, jonka kanssa tunnen oloni turvalliseksi, hän saa minut hymyilemään. Rinnassa tuntuu syke, lämpöä ja sitä onnen tunnetta kun vain näenkin hänet.
Mutta,
ongelmanani on se, että minulla on raskaita päiviä. Stressaan, ahdistun. Turhaudun ja joudun nielemään kaikki itkut töissä, ne jotka tulevat kovaa ja korkealta. Aina pitää olla parempi, aina täytyy antaa kaikkensa. Ei se riitä, stressi painaa ja sitäkin lähempänä burn out.
Kaikki tämä tekee minusta päästyäni kotiin sen ikävän ihmisen. Ja kuka sattuukaan aina illalla luokseni? No rakkainpani. Puran häneen suruani. Kiusaan. En pahasti, mutta kumminkin niin, että pelkään että häneen sattuu. Saatan välillä sanoa häntä tyhmäksi tai olla hieman niskoitteleva. Joskus saatan heittää häntä jollain pienellä ja kevyellä; yleensä pyyhekumin palasella tai jtn muuta vastaavaa, ei kumminkaan mitään terävää, joka oikeasti satuttaa.
Mitä voin tehdä, että en purkaisi huonoa oloani häneen? EN halua menettää häntä.
Pitäisiko minun vain mennä psykiatrille puhumaan kaikki? Kunhan ei vain häneen purkaisi kiukkuja...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta tuntuu että kärsit jo jonkinasteisesta burn outista, liiasta stressistä, ahdistuneisuudesta..nukutko hyvin? syötkö hyvin? liikutko? tarvitsisit lepoa ja kipeesti, ENNEN sitä lopullista loppuunpalamista, ellei se ole tapahtunut jo. suosittelisin menemään työterveyteen puhumaan lääkärin kanssa. se voi määrätä sinulle lääkkeitä jos on tarpeen, sairaslomaa, neuvoa terapia-asioissa. yleensä työpaikoilla on myös oma psykologi, jolla voi käydä juttusilla, aina valitettavasti ei ole näin, mutta työterveyslääkäri voi neuvoa mistä muualta saa apua. suosittelen sitä kovasti!
Itse kärsin kolmatta vuotta masennuksesta ja seurustelen nyt miehen kanssa, jonka olen reilun vuoden tuntenut, seurustelleet olemme noin 8kk nyt. poikaystäväni on elämäni mies! olen ollut siitä koko seurustelumme ajan varma ja hän myös että olen hänen elämänsä nainen. Mutta masennukseni varjostaa suhdettamme valtavasti! viimeisen parin kuukauden aikana olen käyny häntä kohtaan todella raskaaksi ja haastan riitaa välillä ihan mitättömistä jutuista. saan paniikkikohtauksia mm. toisista naisista esim. hänen exästään, joka on hänen hyvä ystävänsä. välillä suorastaan mollaan poikaystäväni tekemisiä, harrastuksia, sanoja jne. kaiken ahdistukseni puran tietysti häneen ja hänenkin voimansa ovat pikkuhiljaa loppumassa.
olen nyt aloittamassa terapian, joka järjestyi hänen toimestaan. toivon sieltä apua, jotta oppisin hallitsemaan tunteitani. kumpikin olemme toiveikkain mielin nyt, mutta paranemiseen on pitkä matka. se ei tapahdu hetkessä, varsinkin kun olen antanut venyä hoitoon hakeutumisen näin pitkälle.
Älä sinä mieti liian kauaa! tsemppiä!
Tuo auttoi ja paljon. Minä nukun hyvin, mutta joskus on aikoja, jolloin nukahtaminen on aivan järkyttävän vaikeaa. Liikun paljon ja syön terveellisesti, ainakin omasta mielestäni. Olen kasvissyöjä, joten vihanneksista ja hedelmien syönnistä ei ole pulaa.
Mutta kyllä, tuo osui niin nappiin. Menen puhumaan heti, kun saan ajan lääkärille.
Kiitos
Hienoa, että menet lääkärille! Mitä nopeemmin toimii tällaisissa asioissa, sitä vähemmällä yleensä pääsee. Ja yleensä kynnyskin lääkäriin menoon kasvaa kun asiaa pitkittää. Rohkeutta ja voimia! Ole avoin lääkärille tai psykologille jos pääset, kerro ihan kaikki, ne osaa auttaa! Itsekin olen rohkaistunut puhumaan avoimemmin pikkuhiljaa noloimmistakin jutuista ja tajunnut et noi ammattilaiset on nähny niin kaikenlaista, et ne kyllä ymmärtää!