Mitä hyvää opetatte lapsillenne nigerialaisuudesta? Onko edes mitään hyvää opetettavaksi?
Mitä painotatte teini-ikäiselle puolikasnigerialaiselle, kun vakuutatte, että Nigeriassa on, ja sieltä tulee, myös jotain hyvää? Että kaikki ei ole sitä, mitä täälläkin jatkuvasti lehdistä luetaan nigerialaisten rötöstelyistä.
Mitä opettavat etenkin ne, joilla lapsi kasvatetaan vain suomalaisen suvun voimin, kun nigerialainen vanhempi ei enää ole kuvioissa mukana?
Mitä hyvää Nigeriassa ja nigerialaisissa on?!
Mitä painotatte teini-ikäiselle puolikasnigerialaiselle, kun vakuutatte, että Nigeriassa on, ja sieltä tulee, myös jotain hyvää? Että kaikki ei ole sitä, mitä täälläkin jatkuvasti lehdistä luetaan nigerialaisten rötöstelyistä.
Mitä opettavat etenkin ne, joilla lapsi kasvatetaan vain suomalaisen suvun voimin, kun nigerialainen vanhempi ei enää ole kuvioissa mukana?
Mitä hyvää Nigeriassa ja nigerialaisissa on?!
Vastaukset 17
Vanhimmat
kirja on täsmälleen yhtä pitkä kuin italialaisten sankariteoista toisessa maailmansodassa kertova kirja....ei ainuttakaan sanaa.
alunperin asiaa kysyin.
Toivottavasti saan vastauksia muiltakin kuin tuollaisilta huutelijoilta.
Miten tukea lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä, kun toisen vanhemman kotimaata ei pidetä yhtään minään?
Jos Euroopan vuosisatainen perinne toistuu, kuten se on aina toistunut, voi olla että kahden kansallisuuden jälkeläistenkin on tehtävä nopea valinta: takaisin tummaan Afrikkaan tai ylös kirkkauksiin. Edes Natsi-Saksassa eivät juutalaisten kanssa naimisiin menneet joutuneet lunastamaan valintaansa henkensä kaupalla, joten hämmentävän valinnan toteuttaneiden suomalaisten turvallisuus on historiallisen perinteen nojalla kohdallaan.
Minusta on väärin, jos historia toistaa itseään ja Eurooppa joskus taas toteuttaa kansanmurhien historiallista perinnettään, se on niin väärin, jos Euroopassa toteutetaan Balkanin tapahtumat muuallakin.
Ap -kirjoittajalle: opeta lapsillesi nigerialainen kulttuuri hyvin, niin heidän on helpompi sopeutua sinne, jos jostakin syystä olo Euroopassa muuttuu tukalaksi.
Miten sellainen ihminen menee takaisin Nigeriaan, joka ei ole siellä koskaan ollut?
Miten opettaisin lapsilleni nigerialaisen kulttuurin, kun en itse ole nigerialainen?
Voi kun joku sellainen vastaisi, joka ymmärtäisi mitä kysymyksilläni oikeasti tarkoitin!
Eli miten selitän murkulle, että hänen isänsä maassa on jotakin hyvää, vaikka koko muu maailma muuta väittää? Siiskun itse en keksi mitään hyvää. Vaikeeta!
Miten olisi näin aluksi vaikka...
GOOGLE JUMALAUTA EIKÖ SIELTÄ MUKA LÖYDY TIETOA JOS VÄHÄNKÄÄN ON ÄLLIÄ PÄÄSSÄ JA OSAA KIRJOITTAA NIGERIA SINNE??!!?
Luuletko tosissas että tältä palstalta saa vastauksen ylipäätänsä mihinkään?
Katkerat miehet ja naiset morkkaa toisiaan täällä, ei muuta.
Itse seuraan huvittuneena vierestä miten holtitonta menoa on.Tällä kertaa oli pakko vastata.
Lisäännyit ja soturisi läksi takaisin nigeriaan sitten vai?
Upeaa.
Ja mielestäni vielä upeampaa on se että koitat sitten kuitenkin vielä kehaista pappaa muksulle ja eritoten papan maata.
"Siiskun itse en keksi mitään hyvää. Vaikeeta!" Tämä jo selittää maasta aika tavalla.
Sinä joka olet porsinut lapsen/lapsia nigerialaiselle. eli tod. näk. seurustellut kauemmin kuin lomasi kesti nigeriassa (vai oletko...?), et keksi mitään hyvää sanottavaa nigeriasta.
Jos et ainuttakan hyvää asiaa muista itse, eikä äly riitä googlen käyttöön, voi vain sanoa että lycka till.
Miten on ikää porsia lapsia, mutta ei järkeä sen verran että tajuaisi etsiä tietoa googlesta?
ole nigeriassa käynyt ottamassa mustaa mambaa haarojen väliin.Nigerialainen entinen ikuinen opiskelija on siittänyt kakaran hänelle ja varmistanut näin pysyvä oleskelulupa on todellisuutta.
Hyvien asioiden KEKSIMINEN nigeriasta on helppoa,jos hyviä faktoja haluat kertoa äpärällesi homma menee vaikeaksi.Kannattaisi aluksi kertoa hänen isänsä on viheliäinen elintasopakolainen ja äiti meni retkuun nigerialaisen siirappisille puheille rakkaudesta ym....
hyväksyä se tosiasia, että siitä maasta ei ole mitään kummoista sanottavaa. Onhan tietysti mahdollista alkaa puhua säästä, kun ei muuta keksi. Sano sille, että on siellä perkeleen hyvät kelit eikä sada räntää niinkuin täällä.
No miksi sun pitäisi jotain keksiä? Ole rehellinen lapsellesi. Ja sitäpaitsi eihän se lapsesi vika ole, jos Nigeriassa ei ole mitään hyvää. Mitä se häneen kuuluu? Hänhän on suomalainen. Faija voisi yrittää selittää lapselleen oman lähtömaansa hyviä puolia, jos häntä semmoinen kiinnostaisi.
Ei ole mitään hyvää kerrottavaa, mutta älä huoli ei se kuitenkaan tajua mitään, jos kerran juuret ovat nigeriassa....
Mikä vittu on "nyxä"?
Eikö hesapelle voi sanoa nykyinen?
Kertoo teiniydestäsi aika paljon tuo kirjoitustyyli, ja aivotoiminnan puutteesta.
normaali ihminen tutustuu ulkomaalaisen puolisonsa maahan, kulttuuriin, kieleen jne.
lortsulle taas riittää kun tutustuu uroonsa peenikseen.
On sellanen hyvä kirja: Puolikas keltaista aurinkoa, kertoo Biafran sodasta ja nigerialaisesta kulttuurista yleensä. Tulee hyvin esille mm. taikausko, yhteiskunnan vaarallisuus, pettäminen ym.. Ja ihmisten luonne yleensä. Ihan hyvin voi lapselleen sanoa myös omat huonot kokemukset kulttuurista, mutta itse toivon, että lapseni ollessa teini-ikäinen, olisi isä vielä kuvioissa mukana ( ainakin hänen osaltaan , mut mun osalta ei tarvitse olla....) ja kertoisi hänelle yhteiskunnasta ja elämästään siellä. Kertoisi hyviä muistojaan ja ihan todenmukaisia kokemuksia, joista lapsi voisi vetää omat johtopäätökset.
Nää suomessa koetut kulttuurierot ei ehkä ole se paras mahdollinen tapa selittää nigerialaista kultuuria....kuvasta tulee väkisinkin negatiivinen, on pettämistä ja valehtelua, joka heidän silmissään ei välttämättä ole mitään. Totta kai kannattaa valaista lasta, ettei monikuluttuurisessa suhteessa oleminen ole se helpoin ratkaisu. Ja voi kertoa mitä itse ajattelee nigerialaisesta kulttuurista.
Nigeria on maana ristiriitainen ja tiedän sieltä enemmän suomalaisesta näkökulmasta sanottuna huonoja kuin hyviä ihmisiä, jotka kultuuri on muokannut sellaisiksi kuin he ovat.
"Nää suomessa koetut kulttuurierot ei ehkä ole se paras mahdollinen tapa selittää nigerialaista kultuuria....kuvasta tulee väkisinkin negatiivinen, on pettämistä ja valehtelua, joka heidän silmissään ei välttämättä ole mitään."
Kysymyshän on näiltä osin siitä, mitkä arvot haluaa opettaa lapselleen. Ei arvoja voi opettaa niin, että sanoo kaiken olevan yhtä hyvää ja oikein näkökannasta riippuen. Jos pettäminen ja valehtelu on esimerkiksi asioita, joiden haluaa lapsen ymmärtävän olevan väärin, on niiden sanottava olevan väärin. Se on vastuunottoa. Puistattavan vastuutonta puolestaan olisi jättää tämä asia lapsen itsensä pääteltäväksi siksi, että pelkää antavansa negatiivisen kuvan jostain maasta, ihmisestä tai ihmisryhmästä. Eli älkää nyt hyvät ihmiset pelätkö monikulttuurisuuden ja kulttuurirelativismin nimissä ottaa kantaa oikean ja väärän kysymyksiin. Se olisi suunnaton virhe. Varsinkin kun puhutaan lasten kasvatuksesta.
Sulla on mielenkiintoinen ongelma; Nigeria on valtio ja lapsen isä on nigerialainen. Jos valtiossa ei ole tällähetkellä mitään hyvää, niin miksei sitä voi kertoa lapselle, vaan rehellisesti valtion ongelmista tulisikin kertoa. Näin hän saa taustaa sille kaikelle mitä täällä uutisoidaan - valeopiskelijat, rikolliset, prostituutio - ja jotakin ymmärrystä siihen miksi nigeriasta lähdetään keinolla millä hyvänsä. Eli kertoisin vain historiaa ja poliittista historiaa. Aluksi. Sitten tietysti täytyisi kertoa jotankin kulttuurista, miten sinä siitä voit kertoa, kun et ole nigerialainen, voit kertoa vain jotakin ulkokohtaista. Kerro silti jotakin, etsi vaikka kirjallisuudesta.
Mutta yritä luoda lapsellesi hyvä itsetunto. on varmasti todella raskasta, kun isän kotimaasta uutisoidaan vain huonoja uutisia, ja ehkä olisi hyvä, että hänellä olisi jotakin todellista tietoa tämän kaiken keskellä. ettekö voisi vaikka matkustaa Nigeriaan, onko siellä enää sukulaisia, joihin teillä on jonkinlaiset välit? Vai lähtikö lapsen isä heti alkuunsa pois.
Todella hyvä kysymys eikä vain Nigerialaisten exille tms. Kaikki eivät välttämättä edes ajattele, että lapsella voisi olla identiteettinsä hahmottamisen (miten se ikinä tapahtuukaan tai onko sitä) kannalta tärkeää kuulla juuri positiivisia asioita omasta maastaan. Etenkin nuorena tarve tietää omista juuristaan voi korostua.
Itselläni ei ole lasta eikä ole tulossa ennen kuin löydän miehen, joka merkitsee minulle enemmän kuin ahma. Ahmalle puolestaan en halua/voi tehdä lasta, koska hänellä ei ole rahaa elatustukiin eikä minulla ole rahaa tai työtä elättää lasta itse muutenkin meidän suhde on niin hämärä kudelma, ettei se olisi lapselle hyväksi. Lapsesta tulisi varmasti kaunis.
Sen sijaan mietin kulttuurin asemaa ahman ja hänen poikansa suhteessa. Ahmalla ei ole aikaa pojalleen ja kun he tapaavat he puhuvat "huono suomi" tai äidin välityksellä.
Ahma aikoo ehkä aloittaa suomen opiskelut poikansa takia, näin ainakin sanoi mutta eihän hänellä ole aikaa. En tiedä miten pojan elämässä tulee näkymään bangladeshilaiset juuret sillä tuntuu kuin molempien vanhempien puheessa poika olisi vain "suomalainen, jolla on ulkomaalaisen kasvot". Ahma itsekin määrittää itsensä vain ulkomaalaiseksi ainakin minulle ja muuten suomessa ei ensisijaisesti bangladeshilaiseksi vaikka toisaalta bangladeshilaisuus määrittää hänen elämäänsä ratkaisevasti ja aina perheen ja maantovereiden kautta.
minulle hän voi sanoa esim. hyvin pintapuolisesti "Minä olen sinun ulkomaalainen tumma miesystävä" ja toisaalta korostaa omaa maataan kertomuksissaan:
"Bangladeshissa kotona minä aina pelasin jalkapalloa koulun jälken, sitten söin ja en jaksanut tehdä läksyjä ja perhe sanoi minulle mene nukkumaan laiska kun pelasit koko päivän vain kaverien kansa nyt ei voi koulu työ tehä. Meillä bangladeshissa opettajat lyö sormille kun läksyjä ei osata, täällä ei varmaan sama tapa?"
Voi olla, että ahman poika vain kokee olevansa joku määrittelemätön ulkomaalainen, joka puhuu suomea. hän näkee isänsä vain aina töissä olevana, joskus sylissä pitävänä ja joskus rahaa antavana (olen usein nähnyt miten ahma antaa setelin suoraan pojan käteen) ulkomaalaisena miehenä joka on hänen äidilleen vieras...toisaalta Sirpan elämässä on aina uusia miehiä ja ainoa turvallinen vakaa paikka on pojan mummolassa.
toivon että tämä on vain minun ulkopuolinen arvioni tilanteesta.
Halla-aholla oli jotain mielipidettä siitä miten adoptio lapselle ei tarvitsisi opettaa omaa kulttuuriaan suomalaisessa perheessä. Itse olin aluksi samaa mieltä mutta katsoin tänään dokumentin suomalaisesta pariskunnasta jotka olivat adoptoineet intialaisen Devi tytön Palnan lastenkodista, pariskunta halusi vielä toisen tytön mutta kun lapsen hakulupaa ei alkanut kuulua koko perhe matkusti Intiaan hakemaan pikku Stutia. Devi muisti äitinsä jättäneen hänet juna-asemalle ja kuinkahän leikki lastenkodissa toisten kanssa. Kotona suomessa hänellä oli oma pieni alttari Krisnalle ja muutenkin perhe tuki intialaisia juuria. Devi itse puhui dokumentissa kuinka hän aluksi kokoi eroja esim. ihon väriin ja muuhun ja kuinka hän näkee nyt perheensä. En ole enää varma pitäisikö adoptiolastakaan erottaa kulttuuristaan, vaikka hän olisi "täysin suomalainen". Ihmiset kuitenkin kysyvät erilaiset silmät tai hiukset nähdessään hänen syntyperäänsä ja olettavat, että hänellä on joku tarina omasta maastaan. pitäisikö odotuksiin vastata?
Sinuna minä puhuisin lapselleni nigerialaisten sydämellisyydestä, vieraanvaraisuudesta, iloisuudesta, huumorintajusta, rohkeudesta, rentoudesta, vanhempien kunnioittamisesta, musikaalisuudesta, tanssitaidoista yms…mutta epäilen että kaikki tämä jäisi sanojen helinäksi jos ette kumpikaan ole käyneet Nigeriassa/Afrikassa & nähneet miten erilaista se elämä voi olla Suomeen verrattuna.
Jos olisin sinun tilallasi ehkä yrittäisin järjestää itselleni ja lapselleni lomamatkan esim Gambiaan, jos ette ole vielä käyneet Afrikassa & jos ette ole yhteyksissä sukulaisiin Nigeriassa.
Lasteni isä puhuu lapsillemme m m koulutuksen tärkeydestä, opettaa heille miten nigerialaisia ruokia tehdään, kertoo muistoja omasta lapsuudestaan & neuvoo yleisesti miten olla ”good girl”.
Aika huvittavaa oli kyllä vähän aikaa sitten kuulla vanhemmalta lapseltamme että hän on ylpeämpi afrikkalaisesta taustastaan kuin suomalaisesta… jolloin minun tietenkin piti muistuttaa kaikesta siitä hyvästä mitä suomalaisuus edustaa...
"Aika huvittavaa oli kyllä vähän aikaa sitten kuulla vanhemmalta lapseltamme että hän on ylpeämpi afrikkalaisesta taustastaan kuin suomalaisesta…"
Huvittavaa ja vähän surullista ehkä. Mutta ei yllättävää. Hänhän on kasvanut ympärsitössä, jossa "eksoottisuus" on värikästä, cool ja hot, kun taas suomalaisuus on jotain harmaata ja haaleaa. Siis arvotonta.