Miten uskaltaa luottaa toiseen uudessa suhteessa, kun edellisessä suhteessa on tullut pahasti petetyksi? Edellisen suhteen uskottomuudesta on aikaa vuosi ja asia on perinpohjin käsitelty, mutta uudessa suhteessa epäluottamus nousee pintaan aika ajoin, riippumatta uuden puolison sanomisista/tekemisistä.
uusi suhde
ja luottamus??
2421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanoisin että keskustele asiasta perinpohjin uuden kumppanin kanssa, kerro kuinka on käynyt ja että haluat edetä hitaasti. Varmasti uusi kumppani ymmärtää, sinulla on erittäin hyvä syy. Jos ongelma on kuitenkin enemmän "pääsi sisällä", kokeile aloittaa vaikka uusi harrastus, kohottaa itsetuntoasi. Koska pettäminen tekee syvän loven, ei siitä hetkessä toivu. Keskustelkaa siis asiasta, ja jos vieläkin epäluottamus kalvaa uutta kumppania kohtaan niin kokeile vaikka käydä psykologilla tai jollain ammattilaisella, he oikeasti osaavat auttaa itsetunnon kohottamisessa. Aloita uusi harrastus, tapaa ihmisiä. Epäluottamus kalvaa niin kauan kun et uskalla luottaa. Joskus on vaikeaa vain "antaa mennä" koska pelottaa. Joskus se on sen arvoista. Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos sanoistasi!
Olen kertonut uudelle kumppanilleni syyn miksi olen exän kanssa eronnut. Olen pyytänyt että edetään hitaasti ja rauhassa. Kyllä hän ymmärtää ja rauhassa onkin edetty. Pitäisi varmaan keskustella enemmänkin aiheesta. En ole kertonut miten vaikea tämä luottamusasia oikeasti on. Välillä olen herttainen ja sitten säikähdän omia tunteitani ja peräännyn. Pettymyksen pelko on suuri ja ajattelen helposti että en ainakaan sinisilmäiseksi ala. Asia ei varmaan ainakaan vielä uutta kumppaniani rasita, mutta ehkä hän huomaa että pidän jonkinlaista takaporttia auki. On vaikea antaa itsestään 100%, ei uskalla.
Toisina päivinä itseluottamukseni on hyvä, silloin toiseen luottamista ei niin paljon mieti. Toisina päivinä iskee epävarmuus ja pelko. En missään kohtaa epäile uuden kumppanini minua vedättävän tai pettävän NYT, mutta pidemmälle en uskalla ajatella. Ehkä pitäisikin vaan elää päivä kerrallaan. Välillä kumppani puhuu tulevaisuudesta (hänellä on esim. unelma perheestä jne) ja silloin en voi ajatuksilleni mitään, ajattelen että "niin varmaan ja sitten kun sen saat niin se ei riitä" jne. En tietenkään sano näitä ääneen!
Kalenteriini ei mahdu enää harrastuksia vaikka haluaisinkin. Harrastan jo lähes joka ilta jotain urheilua :) harrastusten kautta kyllä saa itseluottamusta, se on totta! (Vinkkinä muillekin) Treenien jälkeen on aina mahtava olo eikä tule ajatelleeksi noita asioita. Liikunnasta saan myös mahtavia onnistumisen tunteita edistyessäni suorituksissa.