Tuntuu, ettei sitä oikeaa ihmistä löydy mistään ja kaikissa miehissä ketä tapaan on aina jokin vika. Tiedän, ettei oikea ihminen löydy mitään kriteerilistoja täyttämällä ja että joissain asioissa tulen varmasti joustamaan sitten kun sen oikean löydän. Onko minulla kuitenkin mahdottomat odotukset ja vaadinko liikaa? Pitääkö elämässä tyytyä vähempään?
Tärkein asia on samalla aaltopituudella oleminen ja se että pystyy oikeasti keskustelemaan. Tässä kohtaa tyssää monen kanssa. Tiedän, ettei kukaan osaa tai ole kiinnostunut puhumaan kaikista aiheista, mutta se jos tulee fiilis, että toinen on tyhmä on kyllä totaalinen turn off. Tiettyjä yhteisiä kiinnostuksen kohteita pidän myös tärkeänä. Sellaisia kuin esimerkiksi matkustelu ja opiskelu, ne on minulle tärkeitä. Haluaisin miehen jonka kanssa voisi matkustella ja nimenomaan reppureissata, rantalomat eivät ole minua varten.
Ulkonäkö ei ole loppujen lopuksi kovin tärkeä asia, mutta kyllä jotain mihin ihastuu täytyy olla. Eikä se välttämättä ole se tumma, lihaksikas ja 185cm, se voi olla jotain muutakin. Niin ja edellisestä suhteesta oppineena; minulle on tärkeää että mies pitää seksista, suhtautuu siihen avoimesti ja pystyy ja haluaa myös puhua siitä. Eikä kokeilunhaluisuuskaan ole pahasta :)
Taitaa olla vaatimuksista kovin nykyaikana, mutta tärkeää on myös se, että jos kaikki on kohdillaan, mies haluaa sitoutua ja hankkia talon ja perheen muutaman vuoden päästä. Minulla ei ole todellakaan mikään kiire, mutta jo 25-vuotiaana tuntuu turhalta hukata aikaa ihmisiin, jotka eivät halua samoja asioita.
Mitä sanotte? Muutaman asian toivon, onko liikaa? Löydänkö koskaan?
Tärkein asia on samalla aaltopituudella oleminen ja se että pystyy oikeasti keskustelemaan. Tässä kohtaa tyssää monen kanssa. Tiedän, ettei kukaan osaa tai ole kiinnostunut puhumaan kaikista aiheista, mutta se jos tulee fiilis, että toinen on tyhmä on kyllä totaalinen turn off. Tiettyjä yhteisiä kiinnostuksen kohteita pidän myös tärkeänä. Sellaisia kuin esimerkiksi matkustelu ja opiskelu, ne on minulle tärkeitä. Haluaisin miehen jonka kanssa voisi matkustella ja nimenomaan reppureissata, rantalomat eivät ole minua varten.
Ulkonäkö ei ole loppujen lopuksi kovin tärkeä asia, mutta kyllä jotain mihin ihastuu täytyy olla. Eikä se välttämättä ole se tumma, lihaksikas ja 185cm, se voi olla jotain muutakin. Niin ja edellisestä suhteesta oppineena; minulle on tärkeää että mies pitää seksista, suhtautuu siihen avoimesti ja pystyy ja haluaa myös puhua siitä. Eikä kokeilunhaluisuuskaan ole pahasta :)
Taitaa olla vaatimuksista kovin nykyaikana, mutta tärkeää on myös se, että jos kaikki on kohdillaan, mies haluaa sitoutua ja hankkia talon ja perheen muutaman vuoden päästä. Minulla ei ole todellakaan mikään kiire, mutta jo 25-vuotiaana tuntuu turhalta hukata aikaa ihmisiin, jotka eivät halua samoja asioita.
Mitä sanotte? Muutaman asian toivon, onko liikaa? Löydänkö koskaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itsekään mitään oikeesti tyhmää ihmistä jaksais katella päivää kauempaa.
ja seksi on tärkeetä. itsellekin opiskelu ja matkustelu tärkeitä..miksi pitäisi ottaa ihminen joka suurinpiirtein halveksii toisen saavutuksia ja ei ole viitsinyt ehkä edes amista käydä loppuun.
noiden lisäks vaatisin kyllä vielä söpöö ulkonäköä ja urheilullisuutta. ja ihan vaan siks koska mielestäni oon itsekin söpö ja liikun päivittäin. sohvaperunaa en jaksais katsella, eikä sekään mua koska en ois ees koskaan kotona :D
toivotonta joo ehkä löytää joku :D
itse etsin naista joka on:
- nätit kasvot
- max 165cm
- max 50kg
- 5-12v nuorempi
- neitsyt
Ei kannata tyytyä vähempään mihin voi ihastua tai on tyytyväinen.
ovat huomattavan paljon ärsyttävämpiä kuin lutkittelu-viestit, ja näissä taitaa olla vielä lisäksi se vika, että viestin kirjoittaja ei ole edes provoilumielessä liikkeellä.