Puoli tuntia eroilmoituksesta vajaa 30v takana yhteistä eloa, kaksi murrosikäistä lasta. Miehelle kova pala kun vaimo jättää.En löydä ulospääsyä,kyyneleet valuu,piharakennuksessa pojan kanssa yötä, pojan tuhina antaa voimia,tytär nukkuu minun paikalla ,äitinsä vieressä.Ei ole helppoa, miten selviän yöstä,kaikki muistot kulkevat ohitse.Vielä eilen elättelin toivoa, mutta nyt se on totta.AUTTAKAA MINUA...
Miten selviän,juuri jätetty
kuilun partaalla
824113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 82
Vanhimmat
eteenpäin. Riittää, kun keskityt nyt ainoastaan ja vain seuraavaan sekuntiin ja minuuttiin....hengittele vain ja anna ajatusten tulla, mitä on tullakseen. Nyt on sokki päällä sinulla. Ja siitä ei mennä yli, kuin ainoastaan hetki kerrallaan. Älä patoa tunteitasi. Ne ovat kaikki sallittuja.
Sinä selviät kyllä. Aivan varmasti.
Voimia. Et ole yksin.
Minulla eroilmoituksesta on nyt kulunut tänä iltana 12 päivää....
12 ihan helvetillistä päivää.
Meillä takana 31 vuotta aviossa ja 35 vuotta yhteiseloa. Mies sanoi haluavansa eron, koska hänellä on toinen nainen. He ovat tavanneet kesällä ja heidän pitkästä välimatkasta johtuen olen pystynyt laskeskelemaan, että he ovat tavanneet n. 10 kertaa ennen tätä mieheni päätöstä.
Tämä on toinen viikonloppu kun tiedän hänen olevan toisen naisen luona. Päässä vaan humisee kun ajattelenkin asiaa...
Olen käynyt lääkärissä ja saanut lääkkeitä, jotta saan edes nukutuksi.
Antakaa valoa te, jotka olette selvinneet pitkään jatkuneen avioliiton päättymisestä.
Kerro kaikille läheisille,koska syy ei ole sinun, ei ole mitään hävettävää.Ajattele eroa uutena mahdollisuutena.Elä mieti teidän hyviä hetkiä, vaan huonoja.Ole paljon kotoa poissa, jos pystyt ja näe miestäsi mahdolloisemman vähän.
Olen itse ollut peloissani 2v, kun ensimmäinen tunteitten katoamis ilmoitus tuli.Nyt helpotta tai huijaan itseäni luulemaan niin.Lasten kanssa taas poissa kotoa seuraavat 7 päivää.Olisikohan talo jo tyhjä kun palaan.Voisi olla helpotus.Ajatuksissani en enää elättele toivoa.Viimeinen kommentti ennen tuota edellistä kirjoitusta oli: et ole enää sydänystävä,en kerro minne edes muutan,että semmoista 30v jälkeen ja ei ole edes mitään oikeaa syytä, viha vaan tuntuu kasvavan päivä päivältä, vaikken ole edes läsnä.
Lääkkeet on ihan hyväksi, pystyy välillä ajattelemaan selkeästi.Voimia, itkua tulee välillä ja se kuuluu asiaan.
yritä jaksaa ja näiden lukeminen auttaa,kun tiedät ettet ole yksin.
Ero ei tullut toisen naisen takia, mutta miehen käyttäytymisen takia lapsia ja minua kohtaan. Silti olen onneton, koska nuoruudessa ajattelin että olen loppuelämäni naimisissa saman henkilön kanssa. Ero oli väistämätön ja tuskaa täysi, koska en näe lapsiani. Olen ollut kovilla ja jollain tavalla onneton. Siinä tarvitsisi ystäviä ympärille, jotka osaisivat tukea. Tiedän tunteen. Puristaa rinnasta, mutta pakko yrittää mennä elämässä eteenpäin. On vaikea nähdä kirkkautta elämässä. Kun olisi sammunut kokonaan elämä. Toivotan kaikille kuitenkin hyvää jatkoa elämässä jotka ovat joutuneet hylätyksi.
Mies tavannut uuden. nuoremman naisen. kaikki valmiina uudella paikkakunnalla. Otti ja lähti. Jäin 4 lapsen kanssa. Kaikesta nyt 6vkoa . 5 vkoa oksensin, painoa lähtenyt 11 kg. lääkäri ja terapeutti apunani ja ystävät. Ero tuli täysin puun takaa. Kaikki ollu oikeasti hyvin. Ikävä on valtava. Puoli vuotta aikaa keksiä minne muutan ja mitä teen...meitä vasta eronneita taitaa olla aikalailla. ...Meillä 15v yhteisiä vuosia takana.
tapahtui 10v sitten, puuntakaa mut vain toisinpäin. vaimo (mikä vitun vaimo) löys vanhemman (löys ja löys) oha noita vaikka mitä tarjolla. ei vaan tehä toista kertaa piste.
Älä muuta mihinkään ja vaadit että ex lahjoittaa nykyisen asunnon puolikkaan lapsillee jos muuten pystyt asumaan siinä asunnossa ett äsilleen.
Kirjoituksesi kosketti, minua-joka myös tulin jätetyksi. Tää on niin väärin. Kumpa olisi ollut edes riitoja tai jotain ongelmia, mutta ei...halaus sinulle ja voimia kaiken keskellä.
Posti toi käräjäoikeudesta kirjeen tänään,en aukaise,ei kiinnosta,nytkin pois kotoa,ei pysty olemaan ja nähdä tuttuja seiniä.Nyt odotetaan 6kk ja taas toivon, että kaikki palaisi ennalleen.Välillä olo siedettävä,että olkoon, sit heti perään kova kaipuu.Elän tunnin kerrallaan, jos jotain positiivistä löydän,ei tartte odottaa enää postia.en jaksa miettiä edes tavaroiden jakoa, yritän miettiä muita asioita.mut sitten tulee esim joulu mieleen ja itkusi menee.lapset kysyy joskus aina joulusta ja totea että aika hiljainen joulu isille tulee...
Niin samassa tilanteessa minäkin. 11 vuotta kankkulan kaivoon. oltiin juuri 6 kuukautta aviossa . tyttöni takia jaksan ja olen ajatellut että olen paremman arvoinen . Vaimo otti vanhemman ja plösömmän. Vaimon lähin ystäväkin sanoi että nyt työns kätensä syvään paskaan tietäen ja tuntien miehen. Voimia ! Ajattele lapsiasi. Minullakin kävi hurjia ajatuksia mutta ne sai jäädä ajattelu tasolle.
12 vuotta yhdessä, ja vielä 1,5 kk sitten luulin kaiken olevan hyvin. Lastakin suunniteltiin.
Sittenpä tulikin pommi; mies oli pettänyt minua erään naikkosen kanssa jo kuukausia, ja sitten ilmoitti että haluaa erota. Ja nyt hän sitten tuon naisen kanssa seurustelee.. tänä viikonloppunakin tiedän että ovat olleet yhdessä. Aivan kamala olotila, en välillä meinaa edes uskoa todeksi... mietin onko tämä vain pahaa unta. Lienenköhän shokissa. En olisi ikimaailmassa kuvitellut hänen noin minulle tekevän. Oli meillä ollut välillä vaikeaakin, mutta luulin että yhdessä selvitään kaikesta.
Ruokahalut kanssa kadoksissa, ja pelkään että suistun oikeasti pahaan masennukseen... ei voi kuin ihmetellä jos tästä selviää...
Voimia sinulle. Kertomuksesi on kuin minun Saanan kirjoitus...ihan samalla kaavalla meni. Onko miehesi minkä ikäinen? Minun hiukan päälle 40v ja kriisihän hänellä on päällä. Mulla katosi myös ruokahalu ja näläntunne. Kamalala tila ja kaikki mitä väkisten laitoin tuli myös ulos samaa rataa :( nyt seitsemäs viikko menossa ja elämä hiukan voittaa, mutta helppoa tämä ei todellakaan ole. Haluaisin niin mieheni takaisin. Hän on ollut upea isä ja myös puoliso. En todelllakaan voi uskoa, että hän pystyi jättämään lapset ja minut. Meillä oli myös suunnitelmia ja kaikki oli hyvin. 11-v nuoremman todella hoikan ja nätin naisen hän löysi ja sokaistui. siinä muuttui mieheni ulkonäkö, vaatetus -ihan kaikki. Meidät hän hylkäsi. Nuorin lapsistamme on 8v ja muut murrosikäisiä. Nyt mietimme lasten kanssa muuttoa ym. Hakeudu lääkäriin ja terapiaan. Tarvitset apua. Halaus Sinulle.
kuulosti hieman helpottavalta, jos 7 viikon jälkeen jo hieman helpottaa? täytyy toivoa, että ehkä minullakin joskus... ruoka pysyy sentään sisällä, vaikka syöminen on tuskan takana, yökkäysrefleksi tulee joka nielaisulla...
mieheni, tai täytyisi kai totutella sanomaan exä, on 37 (itse olen 31). Ja mieheni vastaavasti lähti 11 v vanhemman matkaan, todella kaunis on kuulemma hänkin ja tottakai myös kokenut. Milläs minä sellaista vastaan kilpailisin.
Kyllä tässä olotilassa tuntuu, että en taida koskaan saada sitä lasta mitä toivoin... tällaiset synkät ajatukset valtaa mielen. Olen muutenkin ujo ja arka, ja on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä elämässä... mutta tämä on nyt kyllä kaikista pahin paikka.
toivottavasti,itse laihduin 4kg/viikko, ei ollut nälkä.Yöllä kun herää, ei vieläkään saa unta,kun asiat pyörii mielessä.Voi kun oltais nokitusten,olisi paljon helpompaa, kuin olisi joku samassa tilanteessa, ja puhuttavaa olis paljon.Lapset on tässä tilanteessa vähän niin ja näin.Jos ei ole lapsia,on erokuviot helpompaa, mutta taas lapset tuo lohtua pahimpiin hetkiin.eron syy ei ole sinussa, jos se helpottaa ajatuksia, eläkä epäröi lääkärissä käyntiä,itse jouduin käymään ja eka kerralla en pystynyt sanomaan mitään,olin kirjoittanut asiat paperille.Tämmöistä on muillakin elämä,joten et ole yksin,kirjoittele myös tänne, niin se helpottaa, mutta elä pidä asioita sisälläsi, se on huonoin keino.
kohtalotovereita....
Kun lukee, tavallaan helpottaa että ei ole ainut -en onnelinen ole kenenkään puolesta kuka tänläpi käy - niin samassa mennään
Ruoka ei maistu, syönyt ei taas viikkoon
ei näe mitää kivaa huomisessa saatikka tulevaisuudessa - tekis mieli ravistella exää ja sanoa etkö tajua mitä menetit ?
epätoivoisia kirjeitä - ei kerjuu kirjeitä vaan että tajuais mikä oli pointti - kun kuulluksi en tullut
Mahassa myllertää ja tuntuu että sydän pysähtyy - kierrän vaan kehää ja olen levoton
Yöt menee miettiessä ja heräillessä - aamulla se on ensi asia mielessä...
Olisi halunnut niin paljon tulevaisuudelta - tuntui että annoin kaikkeni, mutta sekään ei riittäny
En pettänyt , olin kunnolinen, pyykkäsin siivosin hoisin puutarhan, maksoin ruoat - kaikki hänen talossaan - omassani sain pärjätä yksin - sinne ei apuja tullut - mutta silti tein koska tykkään auttaa ja olin siellä suurima osan aikaa - toki hommat ja kulu pitää jakaa
Oli pahoja päiviä millo en ollu aurinkopaiste ahkeroija - ne ei ollu sallittuja
Tuli mieleen että oonko nyt vähän liiankin kiltti ? Eikö se näe ? Mistä voi löytää toisen tälläsen kuka on tasavertainen kaikessa ?
... nyt menee katkeruuden puolelle kirjoittelu - mutta tämmösiä pyörii päässä
miksi miksi miksi miksi .....
Valvotaas yhdessä taas ja ajatellaan että ei me olla yksin, meitä on monta - elämää ja ollaan onnellisia että meillä on tunteita tälläsia - exät ei ehkä nii tunne - en tiedä - mutta paljon menettäneet .... arki se tulee niilekin vastaan uusissa suhteissa - ei siit pakoon pääse - ehkä ne sit huomaa pikku seikat mitkä oli yhdessä kivoja...
Zemppiä ja suuria haleja - annetaan tunteitten paukkua - surun, katkeruuden, itkun , kaiken - siit se taas lähtee meiltä - aina on lähteny - ehkä joku asia tapahtuu vain siksi että voisi seuraava asia tapahtua -nurkankin takana saattaa olla yllätys - muuten sitä ei ois huomannukaan...
Aika kuluu, harkinta-aika menossa toinen etsii asuntoa eikä löydä.asutaan samassa osoitteessa,luikitaan toisiamme karkuun, ei puhuta.mitä tehdä, ei toista voi kadullekkaan ajaa,odotanko puolivuotta ja sitten lisää...
Olenko liian kiltti vai tyhmä.
käsiä ja jalkoja särkee, oksettaa, hyvin vaikea syödä ja nukkua. Olen laihtunut 5 päivässä neljä kiloa!
Uutinen tuli siis kuin salama kirkkalta taivaalta viisi päivää sitten. Meillä lapset 4- ja 1-v. Syynä (minusta) hänen uusi suhteensa mutta olen kuulemma erehtynyt, koska hän rakastui toiseen koska minä ole huono ihminen. Eli ero on oikeasti minun syyni.
"Rakkaussuhde" on kestänyt viikon (!!!) ja uusi nainen on kuulemma niiiiiin ihana ihminen.
en ole siis pettänyt itse enkä mitään sellaista, vaan viime päivinä laveasti kuvattu huonouteni liittyy siihen, ettei meillä ole ollut aikaa toisillemme (minun vika että lapset valvottaa) ja on ollut sukulaisten kuolemia (minun sukulaisten joten minun syy) ja toisen lapsen krooninen sairaus (hänen perimästään, mutta minun vika sekin) jne jne. On ollut niin raskasta ja arkista puurtamista, eikä ollenkaan ihanaa.
otan osaa...tunteen ollut samanlaiset aikoinaan ja tuntuu ettei selviä mistää,seuraavaksi lähtee arvostelukyky ja sitten voikin kirjoitella ja puhua ihan mitä vaan,kaverit ihmettelee että kaveri on ihan sekaisen,mutta kun millään ei tunnu olevan mitään väliä.Olisi parasta kuin me poispotkitut pystyttäisiin tukemaan toisiamme ihan nokitusten, ja itkemään toisten olkapäitä vasten,näitä tunteita ei kaikki ymmärrä, ainoastaan ne jotka on sen kärsineet.Voimia sinulle ja päiväkerrallaan ole helpottuu,mutta vain vähän.
Hemmetti, sullahan on tuhannen taalan paikka ! Miksi pitää olla vain yhden pauloissa - saatat löytää vielä paremman. Annat vain muillekin mahdollisuuden !
Uusi alku ja saat kokea nuoruuden ja uuden rakkauden .
Nyt vaan liikkeelle ja menovaatteet niskaan, kyllä NAISIA löytyy.
...huolettaa ja säälittää.sen takia osittain katson vielä tätä,ja toinen syy on kaiken maksaminen toiseen kertaan,ei pitäisi noita miettiä,mutta ei voi muuta.Kyllä uuden hankkiminen on käynyt mielessä,joten Naiset ottakaa yhtettä,surraan yhdessä:),olinko sika:)????
- Lapset pärjää kyllä ja eksä muijasikin on aloittanut uuden elämän - huom. ei kuollut !
- Raha se ei ole kuin paperia, jota ei viedä hautaankaan mukana, jos lähtö tulee ....
- Hah, sikaa sinusta ei saa tekemälläkään, mutta pistä jo tuulemaan ja nauti elämästäsi !
Hymyile, osta uusia vaatteita käy kampaajalla ja mene ulos tuulettumaan !!! Naisia löytyy ...
Nyt se tuli,pitkästä aikaa..täydellinen romahtaminen,itse tuho aikeet,piti mennä naapuriin "turvaan" ja apua hakemaan.Ei tarvinnut kuin haaste miehen soitto(koska en allekirjoittanut eropapereita) ja vaimon asuntoesitteiden näkemisen.Itkin 3h olin aivas sekaisin ja vieläkin silmät märkii.No, jos huomenna olis taas helpompi päivä,Voiko ihminen kuolla suruun ja murehtimiseen, mutta pää tuntuu sekoavan.Loppuuko tämä koskaan,olen jo aivan loppu...
olen tänään pitänyt itseäni koossa kuin sirpaleita, jotka pysyy yhdessä vain pintajännityksellä. On ollut taas tapaamassa rakastaan tänään... Nyt kotona ja säteilee. Ja minä olen särkymäisilläni.
Lasten takia kaikki on tuhat kertaa vaikeampaa kuin lapsettomasta suhteesta eroaminen.
että hän on sanonut silloin 6pv sitten (ja pysyy edelleen tiukasti kannassaan), että hän haluaa avioeron ja mikään muu ei tule kysymykseen, eikä hän lähde mihinkään perheneuvontaan pelleilemään. Etsii vauhdikkaasti asuntoa nyt.
Silmät turvoksissa ei nää mitään,onko tämä elämää.Mirkkatee,toivon että hän saa asunnon pikaisesti,kauheinta kun on tämä tilanne, että etsii asuntoa, meillä 1,5kk jo samaa,päivät jolloin ei nää häntä ovat helpompia, mutta lyhetkin keskustelut satuttaa..
mutta en ole vielä osannut kertoa 4-vuotiaalle, mikä on tilanne tarkalleen ottaen ja kuinka lasten elämä tulee muuttumaan (kun en tiedä vielä yksityiskohtia kuten tuleeko meillekin muutto, milloin jne). Hän olisi lähtenyt samantien, jos olisin antanut, mutta vaadin paria viikkoa käytännön asioiden järjestelyaikaa.
Hän on 24h yhteydessä uuteen rakkaaseensa: meileillä, kännykällä, tekstareilla, chatissa (eilen chattasi kun oli ihan vieressä, myöhemmin myönsi että härnäsi tahallaan).
Tämä loukkaamisen määrä on minusta ihan käsittämätöntä - eikö riitä, että hän on 2 viikon sisällä vapaa (silloin vapautuu ainakin 2 viikoksi yksi tilapäiskämppä)? Jos hän niin paljon haluaa minusta eroon, niin eikö hänen pitäisi olla iloinen että se nyt toteutuu - eikä vain loukata, härnätä, haukkua...?
Eilen sentään myönsi että oli viikonlopuna niin julma minua kohtaan (otti mm. lyömäaseeksi veljeni itsemurhan ja ilmoitti ettei hänellä ole minua kohtaan mitään muuta tunnetta kuin äärimmäinen viha), koska syyllisyys kummitteli takaraivossa. Vihaa hän on silti edelleen täynnä.
minkä ikäiset teidän lapset (suurinpiirtein) on ja miten he suhtautuvat? tiedätkö jo, missä lapset asuvat tulevaisuudessa?
ymmärrän tietenkin jos et halua esim. tunnistettavuuden vuoksi vastata.
Lasten iät 11-14,vanhempi ymmärtää,nuoremi ei,sanoo, vain että äiti vain muutta pois,ei oikeasti ymmärrä,vanhempi ymmärtää ja jäänee mulle(huhuna olen kuullut) ja toinen äidille.Siis kirjoihin, mutta saavat sukkuloida kumman luona haluaa sitten, kun löytyy se toinen asunto.4-vuotiaasi ei tartte varmaan vielä tietää mitää,riittää varmaan kun sanoo että toinen on pois vähänaikaa,luulisin.??
Yritä jaksaa, vielä itsellä vaikeaa, ei yö tuonut helpotusta.
ainakin haluan varoa ettei tule hänelle vaikutelmaa että olen valehdellut jotain väliaikaisuudesta, kun ero on lopullinen.
jaksamisia sinnekin!
Miksi te eroatte?
Siinäpä se,oikeaa syytä ei ole.Tässä jotain ,mitä olen kuullut. pitkä liitto,alistaminen ,mustasukkaisuus,Kyttääminen,,ym .En löydä itse järkevää syytä,kumpikaan ei olla petetty tms.
Itse sain pahimpiin hetkiini (ja edelleenkin) apuja Eroperhe.net. Kannattaa rekisteröityä palstalle. Siellä meitä on saman shokin kokeneita jo monituista.
Vaikka asumuseroa minulla takana jo puoli vuotta, niin päivä kerrallaan on edelleen mentävä. Ruoka jo maistuu aina välillä, mutta itku tulee öisin, kun heräilen edelleen.
Pahinta on se, että toinen voi ottaa ja lähteä ilman mitään kunnon syytä. Kun ei enää huvita panostaa suhteeseen. Kun ei ole enää hauskaa yhdessä (eikä halunnut mukaan mihinkään hauskaan, vaikka mitä tarjosin).
Nyt löytänyt uuden onnen ja elämä taas maistuu. Senhän näkee, montako kuukautta... :-/
Takana meillä 23 vuotta yhteistä taivalta ja 3 lasta... Ja monen monta ihanaa yhteistä hetkeä, matkaa, perhe-elämää ja käytännössä ei lainkaan riitelyä tai sanaharkkaa mistään milloinkaan. Samat arvot ja ismit.
Itku tulee kokoajan,painetaan päälle,kuka lunastaa asunnon, itse en pysty,sitten minun lähdettävä,puolivuotta minulla pitäisi olla aikaa, muta painetaan vaan päälle,täytyy lähteä kotoa jonnekin karkuun,kaverit yrittää auttaa,mutten sinne voi mennä suremaan,onko muuta keinoa selvitä,tuntuu elämä loppuvan ja olisko se helpoin ratkaisu,tuska ainakin poistuisi...
jäänyt koukkuun viinaan.....
ABSOLUTISTI, joten pitääkö tuo vielä opetella,mielessä käynyt tuokin...
mutta minä katson aina siinä kohdassa lapsen kasvoihin ja muistan miksi pitää jaksaa elää... nyt itken taas.
saako mirkkatee kysyä,onko samnlaisia ajatuksia käynyt mielessä?menin eilen naapuriin turvaan ja pyysin apua,kun meinas happi loppua ja tuntui kuin "noutaja" olisi ollut vieressä.Pystytko mirkkatee kertomaan mistäpäin kirjoittelet?
tuska on niiiin kova, se on sekä psyykkinen että fyysinen. Minulla on hyvä ystävä joka asuu lähellä ja jonka kanssa on sopimus, että jos se ajatus tulee liian vahvaksi, laitan tekstarin.
olen etelässä.
Se ei ole ratkaisu vaikka se välillä tuleekin mieleen.
Ok tuo etelä,minä puolessa välissä suomea.
mä liityn kans tähän ketjuun. mut jätettiin torstaina, ei kuulemma uskalleta ottaa riskiä enää, että mun ei-toivottu käytös toistuu (tämä ei-toivottu tapahtui siis kännissä). takana meillä 3,5 onnellista vuotta, joista kaksi vuotta ollaan oltu naimisissa. tää juttu tapahtui neljä viikkoa sitten, minkä jälkeen mikään ei ollut entisensä. ensin mies lopetti mun koskettamisen, sitten puhumisen ja lopulta teki kahtena viikonloppuna peräjälkeen katoamistempun. täällä minä sitten istuin ja selitin hänen lapselleen, etten tiedä, missä iskä on enkä tiedä milloin tulee, enkä sitä miksi iskä ei vastaa mun puheluihin ja viesteihin.
miehellä ei kuulemma ole toista naista. minä olen/olin vielä torstaina hänen elämänsä paras suhde ja hän rakastaa minua (sama myös toisin päin), mutta ei voida jatkaa yhdessä eikä terapiaan ole ainakaan hänellä halua mennä. minua on sattunut fyysisesti ja henkisesti torstaista lähtien, to-pe-yönä en saanut nukuttua kuin kaksi tuntia kerrallaan, soitin töihin, etten taaskaan pysty tulemaan (olin tällä viikolla jo ma-ti poissa). mieheni kävi kotona eilen aamulla, kun olin vielä nukkumassa. kertoi ajatelleensa mua eroilmoituksensa jälkeisen illan ja pohti onko tullut tehtyä liian hätiköity päätös. sovittiin, että mietitään vielä asiaa ensi viikkoon asti ja tehdään sitten se lopullinen päätös.
olen edelleen hajalla tästä tilanteesta ja niin yksin. emme ole asuneet viikkoon saman katon alla, olin itse ensin siskoni luona kaksi päivää, sitten palasin kotiin ja mieheni lähti lapsensa kanssa kaverinsa luokse. torstaina sovittiin, että minä jään tähän asuntoon toistaiseksi. asunto on omistusasunto, jossa ei olla asuttu edes kahta vuotta. mieheni aikoi etsiä itselleen ja lapselleen asunnon ja maksaa silti tämän asunnon menot, etten minä jää pulaan.
se onni minulla on, etten ole turvautunut alkoholiin. lopetin juomisen heti tähän eroon johtaneiden tapahtumien jälkeen, jottei sellainen enää koskaan toistuisi. minulla on aikomus olla edelleen raitis ja keskittyä urheiluun ja koiraani. en tiedä miten tässä nyt käy, pakko varautua pahimpaan, vaikka tiedänkin, että samanlainen luoti sieltä silloin tulee, kun nyt torstainakin.
onpa meitä paljon...
tosin sinun tapauksesi kuulostaa sillä lailla toiveikkaamalta, että hän on jo pohtinut omaa hätiköimistään. Meillä ei mitään sellaista. Kun olen yrittänyt sanoa että kannattaako tehdä elämänsä suurin päätös muutaman päivän harkinnalla (aloitti pe uuden suhteen, päätti seur. ti että ottaakin minusta avioeron ja kertoi sen minulle kolmen päivän kuluttua, väittää ettei avioero ollut käynyt mielessään aikaisemmin), niin sanoo että näkeehän hän että jonkun ielessä teoriassa näyttää isolta riskiltä, joo, mutta kyllä hän tämän riskin ottaa. On kyllä muutenkin impulsiivinen luonne, rakastui aikanaan 8 v. sitten minuunkin salamannopeasti, olimme tosin molemmat vapaita silloin.
haluatko sanoa, mikä suurinpiirtein oli se (arvaan kyllä, mutta kokoluokka), mitä kännissä teit? hyvä juttu tuo että lopetit nyt, saat kirkkat ajatukset.
itse en ole nyt lainkaan käyttänyt alkoholia (käytän sitä muutenkin vähän), koska minulla on sellainen, että
alkoholi aina vahvistaa olemassolevaa tunnetta. En uskalla otttaa riki että ahdistus tästä tippaakaan syvenisi!!
siis se oli kännitoilailu ja istuin kuulemma jonkun jätkän sylissä kylpytynnyrissä, mutta mitään muuta ei tapahtunut. kotiin lähdin kylläkin mieheni kanssa. kotona kävin kuulemma hänen kimppuunsa (sanon kuulemma, koska minulla ei ole muistikuvaa ko. illasta).
Pahimpaan erokriisiin sain tiedon eroseminaarista, joka antoi työkalut parisuhteen ja eron työstämiseen ja voimia jatkaa eteenpäin ja eheytyä pikkuhiljaa. Kaltaisiani oli parikymmentä muuta, joista monet olivat suorastaan epätoivoisia tullessaan ryhmään mutta silminnähden toiveikkaita kun kurssi päättyi. Seminaari kestää 10 viikkoa. Sen aikana voi kääntää erotuskan motivaatioksi työskentelyyn itsensä kanssa, oppia paljon ihmissuhteistaan ja saada takaisin loukatun itsetuntonsa ja elämänuskonsa. Tänään koen eläväni elämäni parasta aikaa yhdessä lasteni ja uuden kumppanini kanssa. Huom! Lapsista sinun ei tarvitse koskaan erota, jos puolisosta eroat! Suosittelen eroseminaaria, lisätietoja vaikkapa www.kiianmaa.com tai www.fisher.fi. Voimia sinulle eteenpäin!
muitakin eroseminaarien järjestäjiä on, erikoista että mainostat vain tätä yhtä!!
Kerroin siis vain seminaarista josta minulla itselläni on kokemusta, olisi mukava kuulla myös muiden kokemuksia muista vastaavista!
Kauampa yhdessä olitte, ilmeisesti lapset ovat jo aikuisia. No niin, pää pystyyn, mitä Sinä tuollaisen pettäjän perään itket! Löytyy se Sinullekin vielä uusi.
..lapset toinen yli 10 ja toinen kohta 15.pahin ikä,kun ymmärtäävät tilanteen,tuskin kumpikaan menee koskaan naimisiin,on sen verran hyvä koulu ollut:(
Urvellusta.
Minäkin lähtisin, jos mies "ruikuttaa" eikä ole selkärankaa seisoa ! Katso peiliin ja RYHDISTÄYDY !!!
Mene tuulettumaan ja AUKAISE NE SILMÄSI ! Elämäsi on paremmalla totalla, kun luuletkaan....
Vaimo jätti ja lähti ! Lapsetkin unohtu iskälle :( Mie kun lähden, niin kotia ei jää yhtään elävää
hodettavaa ! D.
Tuota menoa kun jatkat, ettet ryhdistäydy saat etsiä itsellesikin hoitajan/hoitopaikan !
NAINEN, joka ottaa ja jättää EI OLE ITKUN ARVOINEN !!!
Meitä naisia, jotka eivät jätä miestä noin pulaan on vielä "tyrkyllä" ravlat pullollaan ;)
Mene hyvä mies tuulettumaan ja nauti ! iSKE UUSI NAINEN :))))
pakkasi kassinsa ja lähti. Aikoo hypätä täällä katsomassa lapsia kuitenkin.
- Mies joka lähtee ja jättää lapset (noin pienet) ON IHAN PERSEESTÄ !!!
yMMÄRRÄN SUA IHAN TÄYSIN, LAPSET valvottavat ja ovat vieneet aikasi, joten ukko ei varmaan ollut hoksannut, että teidän olisi pitänyt saada sitä yhteistä laatuaikaa enempi !
HETI JUOKSI VIERAISIIN JA JOKU DORKA NAINEN OTTI HUOSTAA !!!
- LUULEN, ETTÄ VOI vielä tulla ruikuttamaan takaisinkin, mutta silloin sinä jo olet vahvempi !
Voimia sulle ja ota apua lastenhoitoon, jotta jaksat hoitaa itseäsi ja noita pieni taaperoita!
Nyt luin ajatuksella.rasti kohdassa ero astuu voimaan harkinta-ajan jälkeen.onko näin että automaattisesti tulee voimaan.vai pitääkö vaimon tehdä toisen vaiheen hakemus?
Luulenpa, että pitää tehdä se toisen vaiheen hakemus tai asia raukee.
Nyt sulla on vielä aikaa NOUSTA JALOILLEEN JA NÄYTTÄÄ MIEHELTÄ !
Toiset "herää" vasta sillä harkinta-ajalla huomaamaan, missä mennään tai sitten vain jatkavat omia polkujaan.
Neuvoja oon jaellut, joten nyt jos koskaan KANNATTAISI RUVETA ELÄMÄÄN !
eikä tukehduttaa sitä eroavaa puolisoa !
jotka neuvoo jätettyjä äkkiä jatkamaan omaa elämää ja äkkiä ja turhia rutisematta.
On normaalia tuntea surua, kun vuosikymmeniä kestänyt suhde päättyy. On epänormaalia - ja kertoo tunne-elämän ongelmista - jos ei tunne minkäänlaista surua missään vaiheessa!
Kyllä, suruun voi jäädä kiinni, mutta puoli vuotta nyt ei varsinaisesti ole se aika, mitä tarkoitetaan suruun kiinni jäämisellä.
että, Hän huomaa tehneesä virheen,aina on toivoa niin pitkään,kunnes lopullinen päätös tulee,ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä...vaikkakin tuo löysä naru kaulassa haittaakin normaalia elämää...
Hyvästi herra Markku-60.
HALUAN ERON SINUSTHETI!!!
miten siellä menee?
odottaminen tai saat odottaa maailman tappiin asti, nyt pää pystyyn ja sossuun hoitaan elatusasiat kuntoon ,ja haet itelles kämpän ja sitte oikeusaputoimistoon ja ositus käyntiin.
Sinun vaimosi on jo lähtenyt eikä tule takas ja jos tulee niin ette voi jatkaa siitä mihin jäitte.Luottamus on menny.
Se on loppu ja nyt alkaa uusi jakso sinun elämässäsi, ja paljon parempi.
Eihän se häävisti mene,tilanne ennallaan,mutta ajatukset selvenneet,jättäjä lähtee mielestäni yksin ja muut jää entiseen kotiin,tämä on varmaan parin vuoden projekti, mut en alistu enää, vaikka pahalta tuntuukin,viikon lopuksi evakkoon jonnekin.
Apua kysytty lasten suhteen asiantuntioilta, ja voin mulle jäädä.
Voimia sulle mirkkatee, ja pysy lujana, jos joku käy keukoomassa ja kehumssa uudella rakkudellaan.Kyllä se loppuu jos pystyt näyttämään, että ihan sama.
Eron tuska on kova, varsinkin kun ilmoitus tulee yllätyksenä. Sen tiedän
Nyt vain eteenpäin kuin mummo hangessa. Ota lyhyitä ja yksinkertaisia tavoiteita, niin et haukkaa liian isoa palaa kerrallaan. Itselläni 2 kk vaimon ilmoituksesta, yhdessä 23 vuotta aviossa seurustelut päälle. Edeltävä tilanteemme oli ollut tulehtunut jo vuosia. Koskaan en ole ymmärtänyt mistä tai miksi hän oli niin katkeroitunut. Ei ole sitä pystynyt lukuisista pyynnöstäni selittämään minulle. On vaan ollut niin lukossa itsensä kanssa, eikä ulkoisia tekijöitä tässä yhtälössä tietääkseni ole.
Ensimmäiset tuntemukseni olivat suru ja äärimmäinen pettymys. Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin jo parempaan päivään ja iltaan mennessä asia tuntuikin jo melkein luonnolliselta. Sen jälkeen ovat tunteet vaihdelleet tilanteen mukaan. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin. Ajan kuluessa on välinpitämättömyys voimistunut ja samalla kasvanut ymmärrys ja tieto, etten nyt ihan paska jätkä kuitenkaan ole ja että väkisin en voi toista miellyttää.
Jaksamisia
milloin vaimosi lähtee?
Itse odotan kuin kuuta taivaalta, että exäni vaihtaa kirjansa pois tästä asunnosta. Voin hakea asumistukea, mutta muutenkin, se on symbolisesti jotenkin tosi tärkeää minulle nyt.
kun sanoin että lapset jää mulle,ett semmoista taas,nyt taas lasten kanssa evakossa...
olen tosi pahoillani, hirveää :(
itse, pari viikkoa jossain kaukana on suunnitteilla, jos saa jonkun mukaan..en tiedä siitä joulustakaan.. kuka on kenenkin kanssa ja missä...
Jos ja kun pystytte, päästäkää irti niistä jättäjistä. Mennyttä ei saa takaisin, mutta jotakin uutta löytyy ihan varmasti. Itkekää itkut, raivotkaa raivot, mutta muistakaa, että te olette arvokkaita ja ihania ja rakastamisen arvoisia. Lapsenne rakastavat teitä myös, ehdoitta.
Minä tulin myös jätetyksi ja petetyksi, 29 yhteisen vuoden jälkeen. Itkin itkuni sillä välin kun toinen lusi puhumattomana vierashuoneessa, kuin hotellissa. Kun lopullinen lähtö tuli, tunsin vain suurta helpotusta ja suuttumusta huonosta käytöksestä. Hyvä että lähti!
Uusi elämä alkoi, tuli uusi, entistä suurempi rakkaus. En ole kaivannut, en tavannut.
Elämä kantaa kyllä!
Muistakaa selvittää juridiset oikeutenne, pitäkää puolenne osituksessa ja lasten asioissa, hankkikaa lakiapua ajoissa!
oikeesti mitään hätää, ja minulla tunteita jäljellä edelleen, hänellä ei,olihan hän 16v kun tavattiin ja yli nelikymppiseksi raivattiin polkuja yhdessä ympäri suomea.Olen kiintynyt vaan liikaa,Lapset vaan kärsii kun on tuo patja tietsikka huoneen lattialla ja heidän kavereita käy...
Kiitos hyvistä vinkeistä ja oikeassa olette,mutta kun...
mutta lasten suru on raskas kantaa.
Jos olisinkin lapseton, ei tässä olisi hätäpäivää. Vitutus olisi korkealla, ja surukin jossain vaiheessa pitäisi itkeä läpi. Mutta voisin sulkea hänet elämästäni ja aika pian alkaa elää uutta elämää kuitenkin.
Ensin itkettää, sitten v-tuttaa sitten ajatus selkenee ja pystyy ajattelemaan järjellä. Ole vahva ja ole mies. 30 v yhdessä - kuulostaa, että vaimollasi voi olla vaihdevuodet. Se saa muuten välillä naisen pään aivan sekaisin ja silloin eroilmotukset voivat olla herkässä. Yrittäisitkö vielä kuitenkin...
... samasta surullisesta asiasta. Eksyin sivuille kun paha olo taas vaihteeksi nostaa päätään...
Tässä yksi tarina lisää. Eroilmoitus tuli täysin yllätyksenä, mikään miehen käytöksessä ei viitannut siihen että hän olisi ollut tyytymätön. Ei toista naista (paitsi toki hän nyt on jo uudessa suhteessa, kun ei yksinkään osaa olla), ei pettämistä puolin eikä toisin. Ei paljon lohduttanut, kun sanottiin että "en halua olla sulle taakka, vaikka nyt tuntuu vaikealta niin olet joskus vielä paljon onnellisempi kuin mun kanssa". Kiitos vaan kun teit ajatustyön ja päätöksen mun puolesta -millä oikeudella... Ensimmäiset kuukaudet olin ihan sokissa, oireilu hyvin samankaltaista kuin moni on jo kuvaillut.
Avioeron hän laittoi vireille n puolen vuoden kuluttua ilmoituksestaan ja silloin oli itselläni uusi "aallonpohjan paikka". Tuohon asti olimme olleet yhteyksissä, keskustelleet ja minä tietenkin tyhmänä pidin toiveita yllä... En pidä enää, niin paljon kaikkea on paljastunut kuluneen puolen vuoden aikana. Koko suhteemme on alun perinkin perustunut valheelle. Raha ei ole itselleni koskaan ollut tärkeää, mutta siihen liittyen paljastuneet salailut, juonittelut ja hyväksikäyttö tekee siitä kynnyskysymyksen suhteemme päättymiselle. Hyvät ystäväni ovat todenneet tilanteeseen, että on suorastaan surkuhupaisaa, mihin homma on mennyt... Alunperin tilanne ei varmaankaan ole ollut sellainen, mutta tällä hetkellä tunnen itseni todella loukatuksi ja hyväksikäytetyksi. Nyt haluan itsekin eroa (ja niin haluaa edelleen tuleva exäkin, luojan kiitos!). Se ei silti muuta sitä tosiseikkaa, että seuraava eroprosessin koetinkivi on edessä lähipäivinä -ja se tulee TAAS sattumaan kovaa! Samat tuntemukset ottavat vallan jälleen kerran; uni ei tule, ruoka ei maistu, ajatukset kiertävät rinkiä, ei osaa olla paikallaan...
Eroilmoituksesta on kulunut jo yli vuosi. Yhteistä elämää 8v ja naimisissa 5v (minä 35v ja mies 32v) Toiset päivät ovat he*vettiä ja toiset menevät kuin sumussa. Lohdutuksena kaikille kohtalotovereille, että alkaa niitä hyviäkin päiviä jo tulla. Välillä aamuisin herätessä on jo ihan muuta mielessä, kuin ero. Yhä useammin huomaan ilahtuvani auringonpaisteesta, näen ympärilläni olevan kauniin kauniina ja joskus jopa naurukin tulee kuten ennen, rennosti ja huolettomasti =)
Jaksamista kaikille!
hienoa tietää, että auringonvalokin voi vielä joskus saada hymyilemään. Nyt en juuri hymyile.
Ehkä ensi joulu ei tee niin kipeää kuin tämä.
Olen toisessa ketjussa selittänyt meidän kummaa eroa. Hurjavauhtinen eropäätös muutamassa päivässä - suhteen takia, joka oli kestänyt siihen mennessä viikon, aggressiota, jätetyn (minun) haukkumista vuorokaudet ympäri, kerskumista uudella suhteella, 'liitelyä', jatkuvia avoimia vihanilmauksia minua kohtaan, kaikki vastuusta puhuminen saa raivoreaktion aikaan, esim. lasten elatukseen ei näe että hänen tarvitsisi osallistua (tapaa lapsia kyllä). Perheessä ihan pienet lapset.
Mutta on muutakin: käytöksessä tilanteeseen sopimattomia reaktioita (laulua, naurua, hymyilyä kohdissa joissa kyse surullisista asioista), ärsytyskynnys lasten kanssa hyvin matalalla, ärtyneisyys, kyvyttömyys nähdä lasten tarpeita (esim. kun 1-vuotias pyytää syliin), muistihäiriöitä, euforisuutta.
Tuo ei voi olla normaalia?!
Taitaa kurjuus loppua,muut asiat jaettu,mutta talo vielä odottaa ottajaa.Helpottaa kun piina alkaa olla ohi.
Opimpahan "seuraavassa" erossa että asiat pitää hoitaa nopeesti, eikä jäädä roikkumaan ja elätteleen toiveita. aallonpohja ohitettu ja toivottavasti uusi nousu alkanut.
KIITOKSET KAIKILLE TUKIOILLE,tämäkin foorumi on auttanut selviytymisprosessisa.
Hyvää joulua kaikilla.
Joskus vaikeat asiat pidemmällä tähtäimellä vievät parempaan, onnellisempaan elämään. Itse koen oman kesällä tapahtuneen eron koituneen kuitenkin siunauksesi nyt myöhemmin. Olen onnellinen puolestasi "Kuilun partaalla" että elämääsi on tullut ilmeisesti jotain hyvääkin joka on saanut tunteen elämän uudesta noususta. Itselläni ainakin elämä tuntuu vihdoinkin uskomattoman hyvältä. Eli eron jälkeen voi tulla hyvääkin ja saa olla myös onnellinen.. niistä pienistäkin asioista. Siunausta kaikkien eronneiden elämään ja Hyvää Joulua!
Kauniista sanoista,elämäni näyttää tosiaankin todella hyvältä.Kuullostat todella ihanalta ihmiseltä,toivottavasti löydän kaltaisesi naisen rinnalleni tulevassa elämässä.Hyvää joulun odotusta sinulle ja lapsillesi.Siu,siu
Minäkin toivottelen hyvää jatkoa! Hienoa, että näyttää nyt jo noin valoisalta!
Positiivinen viestisi toi hiukan toivoa omaankin tilanteeseeni.
asiat.Palasin 2kk evakosta omistus asuntooni, missä eron virelle laittanut vaimo ja lapset asuvat.Vaimo ei saa tai ei pysty(tunteet) hankkimaan omaa asuntoa,lapset ei tiedä minne ja kelle mennä.Itse olen vain varma, että lunastan asunnon.Miten saan asiat etenemään,löysässä hirressä olo jatkuu....ei tämä ollutkaan vielä ohi.
sossuun lastensuojeluosastolle ja laitat lasten asiat kuntoon, elarit ja asumiset,ja kummasta lähi/ etävanhempi, sitte tilaat ajan oikeuaputoimistoon ja ositus käyntiin, sinähän tiedät mitä haluut niin maksat muijasi ulos kämpästä.
Muijasi menköön minne tykkää, onhan hällä nippu rahaa ,ostakoon asunnon ittelleen.
Irtaimen jaatte sulle, mulle. Kyllä se siitä lutviintuu.
Mutta,en antaisi lapsia, eivät halua pois kotoa, mutta eivät laske äitiä yksin lähtemään.patti tilanne, jossa on kohta neljä potilasta.
ja lapset kulkee yhdessä asuntojen väliä. Asuvat yhdessä vuorotellen kummallakin. Toinen on kirjoilla toisen luona ja toinen toisen. Vai haluaisiko vaimo vielä yrittää sinun kanssasi ?
Kiitos Leila vastauksesta,samaa olen miettinyt,tuo olisi hyvä ratkaisu.Ottaa vaan pattiin kaikki jako, ym kuviot, niin ei pysty selkeesti ajatteleen....ja kummiskin joutuu olemaan lasten takia heidän äitinsä kanssa tekemisissä jopa päivittäin, ihan turhaa hommaa kaikki...
Luovuin tänään toisesta lapsesta paperilla. Illalla iski marketissa tuska,ostokset sai tehtyä kyynelten läpi.On se ihmis mieli ihmeellinen,avioero kouluista pahin ja opettavaisin...
Olipas osuva kirjoitus, mulla tosin vaimo hurahti muutaman päivän lomatuttavuuteen jonk tulos oli ero. Mikään ei mennyt vaimon päähän, kaikki suuret tulevaisuuden suunnitelmat piti kertoa, uudella suhteella "liitelyä" ja sen paskempi olin mitä enemmän päätöksestä kului muuttooni, kaikki mahdollinen mun syytä. Ilkeilyä ja piikkejä aina kun mahdollista ja sit taas onnellinen kuin mikä. Sitten asia mikä sai miettimään toisen "terveyttä" oli järjetön usko tulevaisuuteen, oma asuntolaina, kodinhankintoja, autolainaa, kulutusluottoa ja lapsille on luvattu ostaa vaikka mitä, mutta ehkäpä muutaman päivän ( lukuisien puheluiden) suhteen perusteella voi olettaa toisen vaihtavan paikkakuntaa? Nyt on oma asunto ja vieläkin joutuu keksimään tekemistä ettei miettis liikaa, ja nukahtamispillerit on in...
Olipa aikamoinen tarina...