No, tämä juttu alkaa kuten varmasti monet muutkin. Tapasin miehen, meillä oli kivaa, päädyttiin hänen luoksensa ja harrastettiin aikuisten leikkejä. Seuraavana aamuna hengailtiin pitkään hänen luonaan ja sitten minä lähdin kotiani kohti. Numeroni olin jättänyt miehelle ja hän laittoikin samana päivänä viestiä minulle. Sitten viikkoja kestävä hiljaisuus. Hänestä ei kuulunut enää mitään.
Olen ymmärtänyt tämän yhteiskunnan painostuksesta ja kaikista niistä romanttisista elokuvista, joita joka puolta tulee, että hän ei vain ollut niin kiinnostunut minusta. Vaikka monesti sanoihin, että haluaa oikeasti tutustua minuun paremmin. Vai oliko hän sitten tosissaan? Jos oli, niin miksi näin pitkä hiljaisuus? Miksi hän ei voi lähettää edes yhtä pientä viestiä, että mitä kuuluu?
Ärsyttävää tällainen. Ja hämmentävää. Hyvin hämmentävää. Olen monesti ollut tarttumassa puhelimeeni, jotta kirjoittaisin hänelle viestin, mutta tämä nyky-yhteiskunnan ohjelmointi "Kyllä mies sinuun yhtyettä ottaa, jos hän pitää sinusta", on estänyt sen. Olen kirjoittanut vaikka miten monta erilaista viestipohjaa, hauskoista ja koomisista versioista totisiin ja vähän syyllistäviinkin. Mutten ikinä ole sitten lähettänyt niitä.
Onko se nyt niin, että naiset, jotka ottavat yhteyttä miehiin tekevät väärin? Jos laitan hänelle viestiä, tuntuuko miehestä, että jäin riippumaan häneen?
Oikeasti olen todella hämmentynyt! Naisena en tiedä, että mitä minun pitäisi tehdä. Minä oikeasti tykästyin tähän mieheen! Jotenkin tuntuu niin kummalliselta, että toiset sanovat, että "Olkaa nykyaikaisia ja tehdää aloitteita" ja toiset sanovat "Kyllä se mies ottaa sinuun yhtyettä, jos hän on kiinnostunut". Mitä tässä pitäisi tehdä?
Haluaisinkin nyt erityisesti miesten mielipiteitä tähän asiaan. Naistenkin mielipiteet ja/tai kokemukset samankaltaisista tilanteista ovat erittäin tervetulleita.
Kiitos :)
Olen ymmärtänyt tämän yhteiskunnan painostuksesta ja kaikista niistä romanttisista elokuvista, joita joka puolta tulee, että hän ei vain ollut niin kiinnostunut minusta. Vaikka monesti sanoihin, että haluaa oikeasti tutustua minuun paremmin. Vai oliko hän sitten tosissaan? Jos oli, niin miksi näin pitkä hiljaisuus? Miksi hän ei voi lähettää edes yhtä pientä viestiä, että mitä kuuluu?
Ärsyttävää tällainen. Ja hämmentävää. Hyvin hämmentävää. Olen monesti ollut tarttumassa puhelimeeni, jotta kirjoittaisin hänelle viestin, mutta tämä nyky-yhteiskunnan ohjelmointi "Kyllä mies sinuun yhtyettä ottaa, jos hän pitää sinusta", on estänyt sen. Olen kirjoittanut vaikka miten monta erilaista viestipohjaa, hauskoista ja koomisista versioista totisiin ja vähän syyllistäviinkin. Mutten ikinä ole sitten lähettänyt niitä.
Onko se nyt niin, että naiset, jotka ottavat yhteyttä miehiin tekevät väärin? Jos laitan hänelle viestiä, tuntuuko miehestä, että jäin riippumaan häneen?
Oikeasti olen todella hämmentynyt! Naisena en tiedä, että mitä minun pitäisi tehdä. Minä oikeasti tykästyin tähän mieheen! Jotenkin tuntuu niin kummalliselta, että toiset sanovat, että "Olkaa nykyaikaisia ja tehdää aloitteita" ja toiset sanovat "Kyllä se mies ottaa sinuun yhtyettä, jos hän on kiinnostunut". Mitä tässä pitäisi tehdä?
Haluaisinkin nyt erityisesti miesten mielipiteitä tähän asiaan. Naistenkin mielipiteet ja/tai kokemukset samankaltaisista tilanteista ovat erittäin tervetulleita.
Kiitos :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoita sille!!!
Ja tee se jo tänään, oikeesti. Tai mikset soittaisi saman tien ja kysy onko se vielä selvinnyt upeasta yöstä kun ei ole pihaustakaan kuulunut sieltä suunnasta. Kyllä se yskän ymmärtää ja sitten näet mitä tulee.
Mä olen ottanut aina yhteyttä ja joskus menestyksellä, joskus vähemmällä menestyksellä. Mutta pääasia on se, että aikaa säästyy ja ehkä pari aivosoluakin jää tuhoutumatta kun ei souda ja huopaa niiden viestien kanssa :P
En ole ikinä itse tollasista tyhmistä "miten pitää tehdä" jutuista välittäny. Kyllä naisenkin pitää osoittaa kiinnostuksensa. Ja jos se ei ole kiinnostunut ja ihmettelee miten sinä olet hänessä alkanut roikkua niin so what. Ja jos on kiinnostunu se on vaa iloinen.
Yhtä ihmettelevä olen vaikkakaan en mennyt miehen luo vaan tanssittiin lavalla ja tultiin "hyväksi ystäväksi" ja kutsu "kylään kahville" hänen puoleltaan oli ajankohtainen erottuamme.
Huolimatta siitä että me viihdyimme ja halusin kyllä tutustua paremmin jatkossa kun myös osoitteet ja puh. nr. vaihdettiin ei ole hänestä kuulunut minkäänlaista elonmerkkiä. Laitoin kyllä kortinkin kun osoite oli, mutta ei ääntäkään siitä huolimatta.
Olen tullut siihen tulokseen että miehet vaan toimivat eri lailla, eli sitä pitkäjänteisyyttä ei löydy, mitä taas naisilla on.
Sitten pitäisi myös olla selvillä siitä mitä mies oikeastaan hakee naiseen tutustuttuaan. Uskoisin että usein voivat olla jo naimisissa. Naisen osalle jää sen paljastaminen, eli jos on oikein etevä voi jossakin sopivassa kohdassa "yllättää" miehen kysymällä että montako lasta hänellä on?
Ei muuta kuin jalat alta heti kerralla!!! Jo tuli selvää aikeista. Sehän ei koskaan ole OK jos lähdet miehen mukaan ja vielä sen kotiin. Olet heti leimattu eräällä paheksuttavalla tavalla ja sanalla. Niin moderni ja tasa-arvoinen on yhteiskunta vuonna 2009. Eletään illuusiossa naiset!!! Kun sen tietää voi varustautua erilailla tulevaan.
Ensinnäkin, tämä oli ensimmäinen kerta, kun kenenkään mukaan edes lähdin. Ja mies tietää sen. Tein selväksi hänelle, että en todellakaan lähde jokaisen hepun mukaan joka vähän hymyilee minulle. Eikä asioiden pitänyt edes mennä siihen mihin ne lopulta menivät... Se päivä oli muutenkin omituinen minulle...
Niin ja minä olen etevä kysymään, että onko mies naimisissa tai kuinka monta lasta hänellä on. Näihin sain vastaukseni ja hän ei ole naimisissa eikä hänellä lapsiakaan ollut. Ja kyllähän sitä asunnosta näkee, että onko asuuko siellä mies yksin vai kenties naisen kanssa. Ja minä hyvin uteliaana ihmisenä en löytänyt kyllä mitään epäilyn aihetta.
alruna: Minusta sanoit hienosti tuon, soutamisen ja huopaamisen. Sitä tämä minun pohdintani on kyllä ollutkin. Yhtä soutamista ja huopaamista. Ja liiallista ajattelemista.
Mikähän siinä on, että naiset ajattelevat liikaa? Eräs miespuolinen ystäväni sanoi minulle tästä tilanteesta, että ajattelen taas ihan liikaa. Hän on sanonut sen minulle ennenkin. Ja kyllähän hän on oikeassa. Ajattelin ihan liikaa asiaa. Ja sitten koska ajattelen asiaa niin se vaan kääntyy ja vääntyy ja kiertyy ja väärisyy sellaiseen muotoon, ettei siinä lopulta ole enää mitään järkeä...
No, olen nyt päättänyt olla nykyaikainen nainen ja lähetän miehelle viestin. En vain ole vielä saanut päätettyä, että mitä kirjoitan, mutta enkähän minä jotain keksi. Jotain nokkelaa kenties. Tai jotain vähemmän nokkelaa... ;)
lähdit sitten saman tien vaikka sanoit ettet lähde :)))
Laita viesti, mutta älä liian epäselvää. Ehdota tapaamista, se on kaikista varmin keino.
On mullakin ollut miehiä jotka ujosteli niin saatanasti että tärisivät mun lähellä mutta eivät ottaneet yhteyttä kovinkaan aktiivisesti. Kertoo kyllä ihmisestä sekin, että jos tuo jatkuu niin, tuskin siitä saa mitään irti myöhemminkään.
Miehenä minua ei ainakaan haittaa jos nainen ottaa yhteyttä. Se saattaa jopa päinvastoin vähän avata tilannetta ja mies osaa olla rennompi sen jälkeen. Tyttöystäni itseasiassa otti minuun yhteyttä ensitapaamisen jälkeen. Aikaisemmin se yhteydenotto oli kyllä jäänyt aina omille harteille.
Itse ymmärtäisin miehenä kyllä sellaisen logiikan, että odottaa naisen yhteydenottoa vaikka kuinka tekisi mieli soittaa. Tällä tavalla ainakin varmistuu, että toinen on kiinnostunut.
Eikai siinä mitään häviä jos laittaa itsensä likoon?
Ja sitä pitkäjänteisyyttä on miehilläkin yhtä paljon, ei sitä muuten naisen kanssa voi asua ;)