ELi olemme seurustelleet avomieheni kanssa pian seitsemön vuotta. Yhdessä olemme asuneet n. kuusi vuotta. Olen alkanut vahvasti epäillä, että tämä pari suhde ottaa minulta enemmän kuin antaa. Olen paininut näiden samojen tunteiden kanssa jo useita vuosia, mutta lievemmässä mittakaavassa. Ja olen aina ajatellut että jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa mutta nyt en tiedä olenko vain väheksynyt niitä.
Minua meidän suhteessamme rassaa se, että tunnen olevani toiselle ns. äiti. Vihaan tätä roolia parisuhteessa, tuntuu että vastuu arjesta ei ole tasavertainen tällä hetkellä. Tässä muutamia käytännön esimerkkejä. Mieheni opiskelee ja on erittäin huono herääjä, minä puolestani vuorotyössä. Olen sanonut miehelleni että olisi erittäin mukavaa nukkua jokin aamu pitkään jos vain voin, ja näin ollen toivonut että hän voisi nousta sängystä heti kun herää ensimmäisen kerran herätyskellon. Mutta ei. Tänäkin aamuna mieheni herätyskellot soivat valehtelematta n. 10 kertaa, eikä elettäkään nousemisesta vaikka jo havahtunut hereille. Minä siis nousin taas vapaapäivänäni ennen miestäni ja lopulta varmistan että hän herää kouluun. Herättyään mieheni tokaisee minulle käskevään sävyyn.että laita vaattees päälle, sä heität mut kouluun. Tähän sanoin että en varmaan heitä, ei ole minun ongelmani jos itse et herännyt. No tämän seurauksena mieheni ottaa iselleen minun autoni avaimet, sanoi että ottaa avaimet mukaansa koska en auttanut häntä. Sain kyllä lopulta autoni avaimet takaisin, mutta huudon kanssa. Mun mielestä niin lapsellista ja alistavaa käytöstä. Mieheni ei varmaan tullut sitä ajatelleeksi, että olisin voinut viedä kouulun jos olisi pyytänyt kauniisti eikä puolihuutaen. Tämä heräämisongelma on jatkunut vuosia, olen sanonut miehelleni että käy lääkärissä jne. mutta eipä asia taida häntä häiritsevän. Joskus miehení pyytää soittamaan hänelle aamulla että herää kouluun, kun minä jo itse töissä. Tämä asia rassaa ja pahasti, vaikka kuulostaa pikkumaiselta.
Toinen asia siivous. Mieheni harvemmin tekee´mitään oma-aloitteisesti. Joudun aina pyytämään esim. imuroimaan. Tämäkin asia alkanut suututtamaan, sillä en jaksaisi olla aina pyytämässä, toivoisin että mieheni tekisi joskus asioita esim. sen vuoksi ettei minun tarvitsisi tehdä kaikkea. Itse ainakin yritän toimia arjessa ajatellen niin, että minkä minä itse teen niin se on toiselle parempi.
Sitten kolmas merkittävä ongelmamme on riitely. Myönnän että minulta nousee äänen taso helposti, varsinkin ennen. Mutta viimevuosien aikana olen oppinut jo vähän hillitsemään itseäni paremmin. Keskustelun aiheen ollessa arka tai silloin kun mieheni suuttuu, hän ei puhumitään. Ei vastaa kun kysyn, ei reagoi jne. Itse koen asian todella loukkaavana, olen miehelleni sanonutkin että mieluummin sanoo minulle että ei jaksa nyt puhua, kuin että aloittaa mykkäkoulun mielivaltaisesti.
Neljäs ongelma on seksi. Itseltäni on mennyt täysin halut seksiin mieheni kanssa. Olen ajatellut seksihalujeni katoamisen johtuvan siitä, koska tunnen olevani mieheleni äiti. Tuntuu pahalta sanoa, mutta haluan sänkyyni miehen.
Olen vain niin väsynyt tähän samaan. Tuntuu että parisuhteestamme on kaukana tasavertaisuus ja kumppanuus. Ja en nyt sano että kaikki olisi mieheni vika, itsekin osaan olla hankala. Mutta mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa, kun aiat ei muutu ja tuntuu että parisuhde ei anna sitä mitä sen pitäisi.
Minua meidän suhteessamme rassaa se, että tunnen olevani toiselle ns. äiti. Vihaan tätä roolia parisuhteessa, tuntuu että vastuu arjesta ei ole tasavertainen tällä hetkellä. Tässä muutamia käytännön esimerkkejä. Mieheni opiskelee ja on erittäin huono herääjä, minä puolestani vuorotyössä. Olen sanonut miehelleni että olisi erittäin mukavaa nukkua jokin aamu pitkään jos vain voin, ja näin ollen toivonut että hän voisi nousta sängystä heti kun herää ensimmäisen kerran herätyskellon. Mutta ei. Tänäkin aamuna mieheni herätyskellot soivat valehtelematta n. 10 kertaa, eikä elettäkään nousemisesta vaikka jo havahtunut hereille. Minä siis nousin taas vapaapäivänäni ennen miestäni ja lopulta varmistan että hän herää kouluun. Herättyään mieheni tokaisee minulle käskevään sävyyn.että laita vaattees päälle, sä heität mut kouluun. Tähän sanoin että en varmaan heitä, ei ole minun ongelmani jos itse et herännyt. No tämän seurauksena mieheni ottaa iselleen minun autoni avaimet, sanoi että ottaa avaimet mukaansa koska en auttanut häntä. Sain kyllä lopulta autoni avaimet takaisin, mutta huudon kanssa. Mun mielestä niin lapsellista ja alistavaa käytöstä. Mieheni ei varmaan tullut sitä ajatelleeksi, että olisin voinut viedä kouulun jos olisi pyytänyt kauniisti eikä puolihuutaen. Tämä heräämisongelma on jatkunut vuosia, olen sanonut miehelleni että käy lääkärissä jne. mutta eipä asia taida häntä häiritsevän. Joskus miehení pyytää soittamaan hänelle aamulla että herää kouluun, kun minä jo itse töissä. Tämä asia rassaa ja pahasti, vaikka kuulostaa pikkumaiselta.
Toinen asia siivous. Mieheni harvemmin tekee´mitään oma-aloitteisesti. Joudun aina pyytämään esim. imuroimaan. Tämäkin asia alkanut suututtamaan, sillä en jaksaisi olla aina pyytämässä, toivoisin että mieheni tekisi joskus asioita esim. sen vuoksi ettei minun tarvitsisi tehdä kaikkea. Itse ainakin yritän toimia arjessa ajatellen niin, että minkä minä itse teen niin se on toiselle parempi.
Sitten kolmas merkittävä ongelmamme on riitely. Myönnän että minulta nousee äänen taso helposti, varsinkin ennen. Mutta viimevuosien aikana olen oppinut jo vähän hillitsemään itseäni paremmin. Keskustelun aiheen ollessa arka tai silloin kun mieheni suuttuu, hän ei puhumitään. Ei vastaa kun kysyn, ei reagoi jne. Itse koen asian todella loukkaavana, olen miehelleni sanonutkin että mieluummin sanoo minulle että ei jaksa nyt puhua, kuin että aloittaa mykkäkoulun mielivaltaisesti.
Neljäs ongelma on seksi. Itseltäni on mennyt täysin halut seksiin mieheni kanssa. Olen ajatellut seksihalujeni katoamisen johtuvan siitä, koska tunnen olevani mieheleni äiti. Tuntuu pahalta sanoa, mutta haluan sänkyyni miehen.
Olen vain niin väsynyt tähän samaan. Tuntuu että parisuhteestamme on kaukana tasavertaisuus ja kumppanuus. Ja en nyt sano että kaikki olisi mieheni vika, itsekin osaan olla hankala. Mutta mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa, kun aiat ei muutu ja tuntuu että parisuhde ei anna sitä mitä sen pitäisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkin sortin mielenterveydellisiä ongelmia. Onko?
Ei ole ainakaan diagnosoitu..ja mun mielestä muutoin hyvin terveen oloinen heppu. Saa kyllä aikaiseksi asioita jotka hänelle itselle tärkeitä ja jotka liittyvät hänen harrastuksiinsa. Eli en usko mielenterveydellisiin ongelmiin hänen tapauksessaan. Onko siis kyse silkasta itsekkyydestä?
Ihan samankaltaisia ongelmia koin itsekin aikoinaan ja niiden taustalla olikin sitten yllättäen kohtuu vaikea masennus. Varsinkin tuo riitatilanteessa puhumattomuus ja epämieluisten asioiden tekemättä jättäminen olivat tuttuja juttuja.
Onko tämä ongelma ollut aina vai onko se tullut pikkuhiljaa?
Yksi hyvä neuvo, joka pätee moneen ongelmaan: Puhukaa, puhukaa ja puhukaa!
Sama tilanne ollut koko suhteen ajan, asioiden suhteen ehkä jopa tapahtunut pientä parannusta. Puhuminen on hyvä neuvo, mutta puhuttu on jo niiiiiin paljon ja tuntuu että ei ne asiat siitä muutu. En tiedä, en jaksaisi elää onnettomana. Eli ehkä aika pakata tavarat..en tiedä. Mutta hauskintahan tässä on, että mieheni ei kyseisissä asioissa näe mitään ongelmaa ja näin ollen ajattelee että olen nalkuttava akka. Eli mieheni ei ymmärrä minun puoltani asioista. Sanoutkin joskus että on sellainen eikä muuksi muutu. En oikeasti usko mielenterveysongelmiin hänen tapauksessaan.
Niin,niin,niin ja niin. (kone temppuilee,enkä tiedä saanko kirjoitettua pitkästi).Minulla on sama ongelma ja en viitsi kirjoittaa sen kummemmin toisintoa.ELI äitisuhde mieheen samoin.Siivous samoin.Seksi samoin ja riitely samoin.Olemme nyt siis myös eronneet ja uusi ongelma käsillä...miten jatkossa?
ja suhde päättyi eroon. Meillä on lapsia, tunsin miehen olevan yksi lapsi lisää ja vielä se kitisevin ja joka asiasta mököttävin. Menetin täysin mielenkiintoni seksiin, se oli lopulta niin kuvottavaa etten kestänyt. Tunsin itseni pumpattavaksi Barbaraksi kunnes ajattelin että jollen siitä itse nauti, en sitä miehen mieliksi harrasta. Minä jo vuosia tein kaikki kotona, mies vaan torkkui töiden jälkeen sohvalla. Töihin jouduin herättämään, katsomaan vaatteet valmiiksi, eväät tein ym. Niin siis kuin lapsille tehdään kouluaamuina. Jopa hiukset parturoin häneltä. Kuten sinäkin, aloin kaipaamaan vierelleni miestä, en hoivattavaa pikkupoikaa ja sen miehen löysinkin. Seurustellaan, mutta kummallakin on oma selkärankansa.
Miehesi on muuttanut äidin helmoista kotiinne ja luulee, että sama meno jatkuu = vaimo hoitaa.
Jos olette asiasta jo oikeasti keskustelleet jo kyllästymiseen asti ja tilanne vain jatkuu, niin itse en viitsisi moista jätkää katella. Ukko vaihtoon.
Kumma kyllä tuollaiset passuuttajat yleensä tuntuvat löytävän nopeasti naisen "joka ymmärtää miestä" mutta onnea vaan sille suhteelle =DD
Pärjäät paremmin vaikka yksin ja parempiakin miehiä on vapaana
Tsemppiä vaan
Teidän suhde perustuu siihen, että sinä olet se, joka huolehtii asioista ja miehesi voi käyttäytyä aivan kakaramaisesti. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, kannattaisi vakavasti harkita lähtemistä tuollaisesta suhteesta. Todennäköisesti mainitsemasi asiat eivät korjaannu, tuppaavat vain pahenemaan. Kokemusta nimittäin on.
Seksin puuttuminen saa miehesi osoittamaan mieltään entistä enemmän ja tekemään itsekkäitä tekoja. Niin se monesti menee.
Sun pitäs toisaalta ymmärtää, että opiskelijaelämä on tommosta, mutta tietysti ei pidä suostua heittämisiin... Ja onko teillä avioehto, että autot on jaettu?
Joo... ihmiset on lapsellisia. Miehesi käyttäytyy lapsellisesti ja kiukuttelee mutta ei ole kuule ainoa ihminen, joka niin tekee. Yhtä lapsellista on sinun äänen tasosi nouseminen. Kaikki on lapsellisia omalla tavallaan.
Ruvetakaa hoitamaan suhdetta kaikilla tasoilla niin kyllä se siitä. Puhukaa asioista silloin, kun ne eivät ole nyt ja tässä akuutisti läsnä. Meette johkin raflaan jutteleen, missä ei voi kumpikaan järjestää kohtausta. Olkaa toisillenne armollisia.