mikä on, kun mies katoaa kuin tuhka tuuleen muutaman viikon tapailun/yhteydenpidon jälkeen. Seksistä ei ole kyse, sitä ei ehtinyt tapahtumaan. Mies lähestyi naista ja oli aivan myytyä, tosin hoki moneen kertaan, ettei ole arvoiseni?? Meidän välinen yhteys hiipui pikkuhiljaa ja katkesi lopulta kokonaan, kun hän ei sitten kerran edes vastannut viestiini mitään, eikä koskaan. En mitenkään pystynyt ymmärtämään miksi, mutten kuitenkaan enää kysellyt perään, eihän mulla ole eikä ollut aavistustakaan mistä on kyse? Aikaa on kulunut, eikä hän enää jatkuvasti mielessä pyörinytkään, mutta nyt kuulin ihan eri taholta, kuinka hän suree (ainakin muutaman oluen jälkeen) suurta rakkauttaan, jonka hän kerran menetti ja jota ei kuulemma koskaan voi saada, ja yllätys, yllätys, kyseessä olenkin minä.
Eli hyvät miehet ja myös naiset, jotka ovat päässeet näin pitkälle miehen sielunelämään, voisitteko valaista mistä tässä on kyse?
Eli hyvät miehet ja myös naiset, jotka ovat päässeet näin pitkälle miehen sielunelämään, voisitteko valaista mistä tässä on kyse?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielestään ollut arvoisesi.
Hänen mielestään upea ja hän koki että oot yksinkertaisesti liian hyvä sille miehelle. Sillä se toivoi saavansa sut kumoamaan väitteensä ja antaan uskoa että asia voisi olla toisin. Jota siis et tehnyt. Et edes huudellut perään.
Aika usein se menee just tolleen että miehet heittää naisiin tunteita ja takas ei saa mitään. Siinä alkaa lopulta hyytämään että piittaako toi yhtään, eikö tästä tule mitään koskaan. Koska on miehen vuoro saada jotain tunnustuksia naiselta tai tukee sille että hanketta kannattaa jatkaa?
Tuolla ulkona on kivi. Kuinka kauan mun pitää potkia sitä ennenkuin uskon että se ei kertakaikkiaan itke koskaan se kivi?
Oikee vastaus on että potkin niin kauan kunnes jalkaan alkaa sattua liikaa ettei pysty enää jatkaan kokeilemista. Kiven olis syytä tirauttaa sitä ennen se pisaransa jos aikoo näyttää että siihen sattuu.
Kele.
Ei se siitä ollut kyse, kumosin väitteensä ja pidin yhteyttä kunnes en enää saanut mitään vastausta. Mies oli mielestäni niin täydellinen kuin vain voi odottaa, täydellinen ei kukaan meistä ole, en minäkään. Tunteita siis oli ja molemmin puolin, mulla ainakin edelleen, mutta vaikea se on yksin ymmärtää, jos toinen ei auta tippaakaan. Sanoin myös, että torjutuksi tuleminenkin on parempi kuin epätietoisuus.
Katsoppas nyt. Se yhteydenpito ei ole miehelle joka ei usko mitään muuta kuin rutiini jolla suhde ja yhteydenpito loppuu nätisti. Mikään ei tue sitä jatkamista, sanottava loppuu kesken ja mielessä askartelee vaan se että mitä seuraavaksi, miten tästä voi jatkaa ja mitä pitää tehdä, kuinka mä saan ton pysyyn - ja samalla sitä huomaa että se yhteydenpito tosiaan latistuu ja ties mitä.
Paskalla itsetunnolla varustetu ihminen toimii niin, se ei odota onnistumista vaan epäonnistumista. Toivo toimii toiseen suuntaan mutta jos sitä ei ruoki tarpeeksi niin sit se liukuu pois käsistä.
Tollanen tyyppi tarvii nimenomaan sen kohtaamisen, sen että sen luokse mennään ja kerrotaan että sä olet oikeasti just sopiva tyyppi ja että se ei ole suhdekelvoton. Se ei ole mahdottomuus ja että nimenomaan sä olet halukas siihen.
Kaikki mikä voidaan tulkata jotenkin toisin tulkataan jotenkin toisin. Jos ottaa myöhemmin yhteyttä ja sanoo että "moi, mitä kuuluu?" niin se tarkoittaa ystävällisyyttä eikä kiinnostusta jne jne jne sen toisen mielestä.
Jotta suhde olis mahdollinen on sen joka pelkää vähemmän pystyttävä toimimaan, auta armias jos molemmat on pelkureita. Sitten se vasta vaikeaa onkin. Mut sen kuka pelkää vähemmän on toimittava, ja tässä tapaukessa se mies on heti ilmaissut että se ei edes usko että hän riittää. Se pistää kortit sulle ja yrittää sitten parhaansa mukaan edustaa. Sitä kutsutaan toivoksi mutta se ei tarkoita minkäänlaista itseluottamusta. Se luottamus mahdollisuuksiin pitäis ihan erikseen todeta faktana.
"Torjutuksi tuleminen on parempi kuin epätietoisuus".
Niinpä. Torjuitko hänet?
Et. Joten pahempaahan siinä taas tarjoiltiin. Se että hän tekee saman takaisin on hänen osaltaan ymmärrettävää, hänhän kertoi miksi. Koska ei luota itseensä. Mikä on sun selitykses?
Toisekseen. Sä tiedät jo että se on puhunut sun olevan elämäs nainen, sehän on siis kertonut tunteensa. Se että kenelle se on kertonut pitäis olla toissijaista. Nyt sä tiedät. Paljonko sillä pitäs olla merkitystä että reitti on tollanen? Onks se reitti tärkeempi kuin se minne halutaan päästä? Sullahan on nyt se tietoisuus hänestä ja hänen tunteistaan. Mitä sä siinä vielä kuhnit?
Mä olen "hoitanut" noita asioita itsekin aina mitä typerimillä ja epäluontevimmilla ja epäkuranteimmilla tavoilla. Silti olen kertonut aina olennaisen joskus, jollain tavalla sille vastapuolelle. Sitä luottamusta sitten joko on tai ei ole. Epätäydellisenä ihmisenä voi tehdä vain parhaansa, ja yleensä kyn tykkää toisesta niin sitten tekee sen parhaansa vaikka se olis kuinka vajaata toimintaa mitä epämääräisimmillä tavoilla. Bottom line on se että kuitenkin olen tosissaan.
Ehkäpä mies ei uskaltanut ottaa riskiä, että joku olisi mennyt pieleen.
KUTEN KAIKKI MIEHET OVAT!
NÄIN ON!
OLE ONNELLINEN ETTÄ PÄÄSIT HÄNESTÄ EROON!
NIIN!