riita-kompleksi.

Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo muutaman vuoden (molemmat päältä kaksikymppisiä). Alkuun suhteemme oli kovinkin myrskyisä etenkin omien lähimenneisyyteni ongelmien takia (olin kovin mustasukkainen yms.), mutta tilanne on rauhoittunut huomattavasti niistä ajoista, eikä tälläisiä ajatuskulkuja enää edes omassa päässäni esiinny. Luottamus on kova, mutta en käsitä nykyisiä väittelyitämme/riitojamme.

Olenko hukannut itseni matkan varrella? Itse aloitan riidan nykyään vain harvoin, ja ajoittaiset "kiehahtamiseni" peitän laskemalla kymmeneen ja järkeilemällä asian. Tiedän miten raivosin ennen, ja enää en uskalla väitellä/riidellä pienimmissäkään määrin, edes oikeutetusti. Tämä taas johtuu siitä että poikaystäväni vaikenee kuin muuri aina kun yritän nostaa vähänkään syvällisemmän tai minua häiritsevän asian keskusteluun - tiedän oikein hyvin ettei se johda mihinkään. Kun sitten teen tälläisen tempun, mykkäkoulua kestää päivän pari puolin ja toisin, ja sen jälkeen poikaystäväni lähestyy hymyssä suin minua aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asia vaivaa minua, sillä en ikinä pääse keskustelemaan mieltäni askarruttavista asioista, koska tuloksena on mykkäkoulu.

Olisiko teillä jotain neuvoja pattitilanteen ratkaisemiseksi?
0278
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


reija kirjoitti:

Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo muutaman vuoden (molemmat päältä kaksikymppisiä). Alkuun suhteemme oli kovinkin myrskyisä etenkin omien lähimenneisyyteni ongelmien takia (olin kovin mustasukkainen yms.), mutta tilanne on rauhoittunut huomattavasti niistä ajoista, eikä tälläisiä ajatuskulkuja enää edes omassa päässäni esiinny. Luottamus on kova, mutta en käsitä nykyisiä väittelyitämme/riitojamme.

Olenko hukannut itseni matkan varrella? Itse aloitan riidan nykyään vain harvoin, ja ajoittaiset "kiehahtamiseni" peitän laskemalla kymmeneen ja järkeilemällä asian. Tiedän miten raivosin ennen, ja enää en uskalla väitellä/riidellä pienimmissäkään määrin, edes oikeutetusti. Tämä taas johtuu siitä että poikaystäväni vaikenee kuin muuri aina kun yritän nostaa vähänkään syvällisemmän tai minua häiritsevän asian keskusteluun - tiedän oikein hyvin ettei se johda mihinkään. Kun sitten teen tälläisen tempun, mykkäkoulua kestää päivän pari puolin ja toisin, ja sen jälkeen poikaystäväni lähestyy hymyssä suin minua aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asia vaivaa minua, sillä en ikinä pääse keskustelemaan mieltäni askarruttavista asioista, koska tuloksena on mykkäkoulu.

Olisiko teillä jotain neuvoja pattitilanteen ratkaisemiseksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu