Tutkijan mukaan käsitys, että jumala olisi luonut maailmankaikkeuden on virhellinen. Raamatun teksti kertoo jumalan teoista vasta sen jälkeen, kun maailma oli olemassa. Mitä mieltä Jehovalaiset ovat asiasta?
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkija Raamattu ei kerro ajan alusta/1135249913985
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkija Raamattu ei kerro ajan alusta/1135249913985
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei se ole tehnyt mitään senkään jälkeen jumala, se on vain ihmisten mielikuvituksen tuote koko jumala.
Ei se ole tehnyt mitään senkään jälkeen jumala,
Ei olekaan. Mutta välillä on mukavaa pohtia selityksiä olemattomiin asioihin ja yhdentekeviin kysymyksiin, jos ei tärkeämpiä miettimisen aiheita ole.
Se on kyllä kumma että tuollainen alkeellisuuden huppua edustava yksinkertainen tarina tyyliin "jumala loi maan" uppoaa ihmisiin.
Johtuu täysin siitä, että parituhatta vuotta on ihmisille toitotettu jumalasta, mennee varmaa saman aika toisin päin, eli ei jumalaa ole. Mutta kyllä se menne vääjäämättä onneksi tieto toisinpäin nopeammin onnexi. Ei sen paremmin ole saatanaakaan olemassa, jos toiseen uskoo niin uskoo molempien olemassa oloon. Ja se joittenki hätäratkaisu "panettelia" pistää kyllä naurattaan. Joillakin lahkoilla on panettelia aina mielessä jos ei selvää ratkaisua löydy asiaan, esim. erään lahkolaisen kans ole kerran puhe dinosaurusten luurangoista, hän totisena sanoi että panettelia on ne sinne laittanu, mitä siihen enään sanoo, olis kyllä naurattanu mutta kun oli tuttu niin yritin ymmärtää hänen ongelmaa.
mikä se nyt olikaan. Tuohan aivan tyhmä selitys Dinosaurusten luurangoille. Suuria eläimille kuuluvia luurankoja löytyy jatkuvasti! Ja nekö ei muka oliskaan niitten, vaan joku henkiolento olis käynyt ne maahan laittamassa, vitut :) Oikeasti jos ihminen on tarpeeksi tyhmä ja taikauskoinen, niin sen kanssa ei voi keskustella mistään. Magiasta löytyvä alkeellisinkin uskomus kelpaa selityksestä.
1 Mooseksen kirja 1:1 sanoo: "Alussa Jumala lo taivaat ja maan."
Tämä kertoo ajasta, joka edelsi kuutta luomispäivää. Kun nuo päivät alkoivat, aurinko, kuu ja tähdet olivat jo olemassa, sillä niiden luomiseen viittavat juuri 1 Mo 1:1 sanat.
Raamatunoppineet ovat yhtämieltä että jakeessa kuvaillaan toimintaa joka ei sisälly jakeesta 3 eteenpäin kuvaltuihin luomispäiviin.
Kukaan ei tiedä miten kauan maa ja taivas tähtineen olivat olleet olemassa ennenkuin kuusi luomispäivää alkoivat. Tiedemiehillä on eri arvioita asiasta.
1 Mo.1-2:3 esitetään sit maan päällä tehdyt luomistyöt.
Hepreankielen kielioppi ei tietty ole niitä helpompia, mutta jospa seuraava autaa vähän:
Suomen kielessä verbejä tarkastellaan menneen ja nykyisen aikamuodon kannalta.
Hepreassa on tärkeää kuitenkin tekemisen tila eli aspekti, eikä aika.
Tekemistä pidetään joko päättyneenä tai päättymättömänä.
Jos verbi edustaa päättynyttä tekemistä niin se on perfektiivisessä tilassa, eli heprean perfektissä. Esim. kun 1 Mo 1:1 sanoo: "Alussa Jumala loi taivaat ja maan", niin tekeminen oli jo päättynyt. Jumala oli toisin sanoen saattanut päätökseen taivaan ja maan luomisen.
Näin Raamattu osoittaa asian ja me Jehovan todistajat pidämme Raamattua auktoriteettinämme, emme yksittäisiä tiedemiehiä.
Näin Raamattu osoittaa asian ja me Jehovan todistajat pidämme Raamattua auktoriteettinämme, emme yksittäisiä tiedemiehiä.
---
Raamattuahan kyseinen tutkijakin piti auktoriteettinä perusteluilleen. Hänhän yritti vain selvittää alkuperäisen tekstin sanan merkitystä mahdollisimman tarkasti, (niinhän jt:tkin tekevät), ja teki sen perusteella johtopäätöksen nykyisen tulkinnan virheellisyydestä.
kannattaa luottaa siihen mikä on yleisin hyväksytty käytäntö .
Onko sinulla tiedossa onko kyseistä käsitystä maailman luomisesta kuinka paljon ? Vai oliko tämä nyt jokin uusi pintaan noussut yhden tädin ajattelu ?
Minä en ole kohdannut aikaisemmin kyseiseen väitteeseen. Pikemminkin sit vain niihin jotka kieltävät koko luomiskertomuksen ja eivät silloin usko Raamattuun .
Se voi olla ehkä epämieluisa käsitys joillekin uskoville, mutta kaikki kannattaa ainakin huomioida ja etsiä perusteluja.
--Vai oliko tämä nyt jokin uusi pintaan noussut yhden tädin ajattelu ?
Eihän se välttämättä takaa, että asia olisi väärä. Jt:tkin harrastavat paljon sellaista tulkintaa, jota ketkään muut tai oppineet eivät hyväksy.
Kuuluuko tohon alussa Jumala loi taivaat ja maan myös ihninen ?
Montako taivasta kun loi vaan yhden maan?
..ensin Juutalaisuuspalstalle, saattaapi olla, että esim ; siellä vastaileva jerusalemin yliopiston professori tulkitsee, mitä sana "Bara " sisältää;
Lutherkin, nuorempana, kyseli noita rabbeilta,
koskee se mitä luotiin tänne maan päälle.
Joten 1 Mo1:1 = "Alussa Jumala loi taivaan ja maan " ei liity ihmisen luomiseen, vaan kirjaimellisen maan ja taivaan luomiseen.
Ei ole kukaan vielä koskaan löytänyt kaikkeudesta toista näin ainutlaatuista paikkaa kuin tämä meidän maapallomme on. Eikä Raamattu siitä puhu mitään.
Onko sinulla mitään esimerkkejä mitä todistajat tulkitsevat jolle ei ole kenenkään oppineiden hyväksymystä ?
Kun haluaa Raamattua ymmärtää, on otettava huomioon myös se että kaiken on nivouduttava yhteen kaikkien Raamatun opetusten kanssa.
Mutta jos Jumala ns. loi ihmisen, niin miten se on mahdollista, että se mikä on hyvää ja ehdotonta rakkautta loi jotakin mikä on pahaa.
Se ei ole mahdollista.
Ihmisen ego loi ihmisen.
On olemassa vain yksi olento, ykseys, joka on jakanut itsensä erillisiin osiin oppiakseen itsestään.
- Tuo yksi olento on luonteeltaan tietoista energiaa/valoa/rakkautta / (energia = valoa = rakkautta).
- Kaikki olemassa oleva, eli siis myös jokainen erillinen osa, koostuu tuosta samasta tietoisesta energiasta ja on siten universumi pienoiskoossa sisältäen saman potentiaalin.
- Jokainen erillinen osa on matkalla takaisin kohti ykseyttä – ihmiset, kasvit, kivet, eläimet jne.
- Jotta matka olisi mielenkiintoinen ja oppiminen ylipäätään mahdollista, on matkan alussa vapaaehtoisesti unohdettava oma todellinen olemus.
- Matka takaisin ykseyteen kulkee eri tietoisuuden tasojen kautta, joissa unohtamisen aste vaihtelee.
ajattelet että Jumala olisi luonut pahaa ?
Jumala on rakkaus ja hyvä kuten kirjoitit. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, eli hän antoi ihmiselle niitä ominaisuuksia joita hänellä itsellään oli, esim. rakkauden.
Hän rakkaudellsiesti järjesti eka ihmisparin kauniiseen paratiisiin, varasi heille sinne kaiken välttämättömän ja käski alistaa maan ihmisen valtaan ja laajentaa paratiisin koskenmaan koko maapalloamme.
Mutta mitä tapahtui? Eräs Jumalan henkipojista rupesi kateellisena havittelemaan Jumalan valtaan ja houkutteli ihmisen tekemään sitä mitä Jumala oli nimenomaan kieltänyt.
Siitä läksi pahuus. Se ei ollut Jumalan luomaa, vaan ihmisen omaa päätöstä tulla toimeen ilman Jumalaa. Jumalahan oli antanut ihmiselle vapaan tahdon. Hänen tuli vapaasta tahdostaan rakastaa ja totella Jumalaa.
Nyt Jumala vain sallii pahuuden jotta kaikille tulisi selväksi että ilman Jumalaa ihminen ei ei tule pärjäämään. Ja myös että kaikilla olisi mahdollisuus osoittaa miten he suhtautuvat kiistakysymykseen joka herätettiin ensimmäisen ihmisparin aikana.
Meistä saattaa tuntua pitkältä se aika minkä Jumala pahuutta on sallinut, mutta tulee muistaa se että Jumala , joka on iätön, hänelle tuhat vuotta on kuin eilinen päivä.
Kun Jumalan aika on, hän tulee kuitenkin toimimaan ja poistamaan kaiken pahuuden ja ennallistamaan alkuperäisen tarkoituksensa maata ja ihmisiä kohtaan.
>>- Matka takaisin ykseyteen kulkee eri tietoisuuden tasojen kautta, joissa unohtamisen aste vaihtelee.
Juuri näin. Tietoisuus saattaa mennä jonkun yksilön kohdalla tappiin ja silloin unohtaminen, itseasiassa alitajunnan uudelleen järjestäminen on välttämätöntä, jotta ihminen voisi säilyttää ihmisyytensä ja jatkaa elämää, joka olisi antoisaa.
Kun kaivautuu liian syvälle, 'astian' pohja rikkoutuu. Uudeksi sitä ei saa, mutta taitavissa käsissä sen voi 'paikata' lähes uutta vastaavasti, toimivammaksi, vaikkakin aina on 'pelko', että astia...niin ei säry, mutta liima antaa pienen ''sivumaun' puhtaaseen veteen.
Ehkä meillä kaikilla on tietoisuuden raja, jollakin se vaan on niin syvällä, että sen saavuttaminen antoi vastauksen, mutta vastaus ei ole kovin suloinen, vaikkakin antoisa, koska silloin ihminen on elämän ytimessä, totuudessa sanan varsinaisessa merkityksessä...ja onneksi unohtaminen on inhimillistä, mutta siellä alitajunnassa se on jossakin, koska sitä ei totuuden nimessä voida ottaa pois, koska Jehova on totuus ja Hänessä ei valetta ole, mutta tietoisuuden rajoittamista on ja se on eri asia...koska se on välttämätöntä ihmiselon kannalta kaiken saattamiseksi yhteen.
Eläminen totuudessa on ainoa tie, totuuden tietä vaan ei tarvitse tietoisuuden tasolla käydä loppuun, koska joku sen on käynyt jo, eikä siihen tilaan enää ketään päästetä, koska se ei aja mitään asiaa, josta olisi hyötyä ihmiselle, tai ihmiskunnalle. Niin, vastaus on Jumalan poika, se totuudellinen ja se riittää. Kenenkään ei tarvitse sitä tietä kulkea, koska se läheisyys, joka pojalla on Isäänsä, on sanoinkuvaamaton, muttei suinkaan tuntematon. Se on täynnä rakkautta ja valitettavasti se on ongelmallista, koska tuon rakkauden tuntemisen kautta tilanne vaikeutuu, mutta samalla se rakkaus on ainoa tie, joka voi johtaa 'todelliseen' elämään, mitä se sitten onkin tulevaisuudessa ihmiskunnan osalta?
Uskoisin, että se on hyvää, jota kohti vähän kerrallaan ihmiskunta etenee. Ei omin voimin, vaan Jumalan johdolla, koska ihmishallinto omineen ei voi järjestää ihmiskuntaa sellaiseen järjestykseen, että se täyttäisi Korkeimman tarkoituksen, joka on siis se ykseys.
"Isä ja minä olemme yhtä" ja kun tätä ihminen jäljittelee, niin ykseys saavutetaan, jokainen tasonsa mukaan, mutta tuo poika on se pohja, joka pitää, mutta se on vaurioitunut, mutta se pitää ja näin totuuden vesi pysyy astiassa ja sitä voi jakaa tarpeen mukaan sitä tarvitseville, tilanteen mukaan.
Niin kauan kuin Jumala pysyy, pysyy poikakin, mutta tästä aikataulusta en tiedä mitään, mutta sen tiedän, että tuo yhteys on käsittämättömän hieno ja samalla niin karmea kaikessa realistisuudessaan. Yhteyden hinta on niin valtava, että Jehovakin on ällistynyt poikansa rakkaudesta, eikä ole uskoa 'silmiään'...ja siitä herää kysymys, että jospa sittenkin Jehovan takana on jotakin, jotakin, joka on vielä suurempaa ja näin Jehovastakin on tullut oppilas rakkauteen nähden, koska niinkuin aiemmin totesin; Jehova on totuudellinen, mutta rakkautta Hän ei tuntenut, mutta tiesi etukäteen, että valmistamassaan pojassa Hän voi kokea sen, miltä pojassa tuntuu ja näin muodostuneen ykseyden takia, poika onkin Jumalan tunteiden tulkki kaksisuuntaisesti, koska Jumala ei ole voinut luoda itselleen sydäntä, joka tuntee ihmisen tavoin, silloin kun ylitetään ihmisen kohdalla eläimellinen käyttätymismoodi tunteineen ja tarpeineen.
Kuka tällainen Jumalan ainoa poika voisi olla? Se jää nähtäväksi, mikäli sellaisen ilmoittaminen ihmiskunnalle on ollenkaan tarpeellista tarkoituksen kannalta ja näin parousia (läsnäolo) on todellisuutta, ihmeelliseksi sen vaan tekee se, että tämä läsnäolija on ihminen ja se tieto on yllättänyt minut täydellisesti.
Luulin aina, että Jumalan poika tulee henkenä...niin tuleekin, mutta ihmisen muodossa ja enkelien ympäröimänä, jotka ovat aivan oma lukunsa ja heistä minulla ei ole juurikaan tietoa, en ainakaan enää muista tai en halua muistaa, koska heidän persoonansa ei ole oleellista, vaan se miten heidän toiminta näkyy ihmiskunnassa.
Onneksi Jehovan ja Hänen poikansa asiat eivät ole minun asiani. Keskityn mieluummin elämiseen ihmisenä ja sovussa naapurien kanssa, siinä on ihan riittävästi pohdintaa yhdelle ihmiselle, jopa kahdelle.
Tällaisten asioitten miettiminen on ajanhukkaa, koska ei ihminen todellisuudessa tarvitse vastauksia, jos hän on ihmisten ympäröimä, ihmisten, jotka ottavat aidosti huomioon yksilön tunteet ja toimivat sen mukaan ja uskaltavat toimia.
Me puhumme täällä 'asioista'. Mutta jos tarkkoja olemme, puhummeko vain asioista, vai haluammeko viestiä jotain tunne-elämästämme ja motiiveistamme, jotka perustuvat tunteeseen, tunteeseen siitä, että uskoo olevansa oikealla tiellä itseensä katsoen ja usko, mitä muuta se on kuin tunne, jolle yrittää saada ymmärrettävää selitystä? Ei usko kaipaa selitystä. Markku Meilo totesi jotenkin näin:
"Syvä usko ei kaipaa todisteita"...ei kaipaakaan, koska se usko on se todistus, usko rakkauteen on kaiken pohja ja mihinkään muuhun meidän ei tarvitse uskoakaan, kuin siihen, että "Jumala on rakkaus" ja "ainokaisen poikansa" avulla koko ihmiskunta pelastuu.
Pelastuu miltä? Itseltään.
liittyy tähän kuvioon
Onko sillä todellisuudessa merkitystä?
Se pahuus on meidän ego joka on tietämätön ja silläpohjalla loi suojauksen itselleen.
.." Bara " on Suomeksikin sana " Synnyttää;"
-Sama sana kuin Jeshualle sanottiin;
"; Sinä olet minun rakas poikani; , Tänä päivänä Sinut Synnytin. "
Joten nämä kaikki -PastoriUskonnot puhuvat ns, muunneltua Totuutta.
" Kukaan ei tiedä miten kauan maa ja taivas tähtineen olivat olleet olemassa ennenkuin kuusi luomispäivää alkoivat. Tiedemiehillä on eri arvioita asiasta."
>>>>>>>>>>>>>>>Johan vitsin tyrkkäsit. Mainitse yksikin nykytiedemies, joka pitää "kuutta luomispäivää" todellisena tapahtumana. HOHOHOHOH.