Äitini uskoo että nettisuhteeni yhteen Amerikkalaiseen nuoreen mieheen on tuhoon tuomittu, että hän on luultavasti valehtelija, huijari, hyväksikäyttäjä, renttu tai jotain sellaista. En ole siis tavannut miestä vielä, mutta suunnitelen sitä. Äidilläni on taipumus olla hyvin negatiivinen ihminen joka uskoo pahinta kaikista. En voi kertoa hänelle niin paljon infoa rakkaimmastani koska kestuleluni hänen kanssaan ovat niin henkilökohtaisia. Pitkä etäisyys ja vieras kulttuuri kai hirvittää äitiäni eniten. Mitä voisin tehdä sille että hän olisi hieman myönteisempi suhdettani kohtaan? Tuntuu hirveältä kun ei saa mitään kannustusta ja myönteistä sanaa kotoa kun kaukosuhde on muutenkin aika vaikea saada toimimaan.
Perhe kaukosuhdetta vastaan :(
:'(
8880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tee sille muorille ensinnäkin selväksi että kyseinen suhde on sinun eikä hänen suhteensa, eli jos tulee pettymyksiä miehen suhteen on se silloin sinun eikä äitisi ongelma.
Toinen jään rikkomiseen hyvänä havaittu keino on kysyä hänen omat kokemuksensa. Pitäkää "naisten ilta" ja jutelkaa mukavia, samalla saat tilaisuuden urkkia äitisi nuoruusaikoja joista tuon ah niin ihana ylisuojelevaisuus ja ennakkoluulo saattaa syntyä.
Itselläni oli hiukan samanlainen tilanne isän kanssa n. 2 vuotta kaukosuhteen osalta...
Kaivele äitisi alkuperäiset tarkoitukset ja tee selväksi ettei nihin ole mitään syytä ennenkuin hän esimerkiksi tapaa tämän miehen. (miten olisi perinteinen "poikaystävän esittelytilaisuus", kutsu mies kylään kun molemmille sopii ja istutat molemmat pöytään tutustumaan toisiinsa.
(itse tein kyseisen hiukan ehkä alkoholin lamaannuttavaa voimaa käyttäen kun isä otti saunakaljaa hiukan ehkä liikaa ja oli hyvinkin juttutuulella: istutin poikaystäväni ja isäni pöydän ääreen ja katosin itse suihkuun rentoutumaan. Tullessani takaisin keskustelu jatkui vielä puoli tuntia ja viimeiset lauseet olivat luokkaa: "Kyllä se kälppi on sittenkin kai ihan kelpopoika" ja "Teidän isukkihan on oikein mukava mies ihan kyllä ilman viinaakin varmaan?"
Eli, tutustuta äitisi mieheen, kaiva hänen mahdolliset omat kokemuksensa jostain sieltä mielensopukoista ja tee selväksi oma päätösvaltasi omassa suhteessasi :)
Mieti sitä. Hän on elänyt hieman kauemmin kuin sinä.
Ja miksi hän hakisi seuraa netistä jos olisi ok. Kau sitä sais lähempääkin.
kanssa pystyy jonkinlaisiin kompromisseihin muissa asioissa, eiköhän se tässäkin vielä luonnistu. Olet ilmeisesti hyvin nuori, (alaikäinen?) ja asut kotona, kun pitää äidin lupaa kysellä. Äitiisi saattaa tehdä vaikutuksen, jos osoitat olevasi fiksu ihminen, juttelet etkä tiuski/ala kiukutella vaan kerrot, että ymmärrät riskit. Tapaat miehen jossakin yleisellä paikalla tai kotona silloin, kun muitakin paikalla. Tee niin myös oikeasti, äläkä lätise äidille lämpimiksesi, varmaan ymmärrät minkä takia:)
Tuo edellä mainittu kotona käyttäminen voisi olla ihan ok tapa. Kaverin on ehkä parasta kuitenkin varata hotellihuone jostain muualta kuin kotoanne, ehkä äitisi pelkää sitäkin, jos haluaisit vieraan ihmisen heti teille "asumaan" moniksi päiviksi tai ehkä viikoiksi.
Jotta äitisi luottamus säilyisi, niin mieti, mitä kerrot äidillesi poikaystävästä. Älä ainakaan valehtele asioista, jotka tavatessa paljastuisivat (ikä/ammatti/koulutus jne jne.) Älä toisaalta kerro asioista, jotka saisivat äitisi säikähtämään, jollei todellista aihetta ole. Itse kerroin nuorempana poikaystävistä vähän liikaa vanhemmille, eipä ihme, etteivät tykänneet heistä.
Tsemppiä sulle! Jos rakkautenne on aitoa, se kyllä kestää vanhempien vastuksen (kokemusta on) sekä välimatkan ja tuo jomman kumman toisen luo aikanaan!
:)
Hieman selvennystä: olen 20-vuotias opiskelija joka ei asu enää kotona. Pojan tutustuttaminen ja esittely äidille henkilökohtaisesti on vaikeata kun poika on Amerikassa, äiti Suomessa eikä äitini englannin taito ole muutenkaan kovin hyvä. En ole äidin armoilla mitenkään, en tarvitse hänen lupaansa ja teen siis itsenäisiä päätöksiä. Olisi vain paljon mukavampaa jos äiti ja muu perhe olisivat enemmän positiivisia, tai ainakin lopettaisivat kritisoimisen eivätkä maalaisi piruja seinille koko ajan.
????? En tavannut poikaa missään deittisivustossa, vaan yhdessä tavallisessa keskustelufoorumissa, missä me huomattiin että me pidittiin samoista asioista ja sen sellaista. Oltiin vain ystäviä n. vuoden ennen kuin suhde muuttui romanttiseksi. Sitä ennen keskulteltiin ummet ja lammet ja jaattiin salaisuuksiamme. Uskon että tunnen tämän henkilön todella hyvin voidaakseni luottaa häneen.
Kiitos kaikista neuvoista, kommenteista ja kannustuksesta.
Tiedän ennestään ettei oma äitini hyväksy ulkomaalaista vävyä. Joten en koskaan hänelle kertonut, eivätkä ole tavanneet. Olen tosin sinua hieman vanhempi, ja poissa kotoa ollut vuosia, enkä mitenkään riippuvainen vanhemmistani. Rakastettuni kanssa kihlauduimme vähän aikaa sitten ja kihlattuni tietää syyn miksi en perheelleni kerro. Heillä käydessä jätän sormuksen kotiin jne. Lähetän heille kuvan ja kirjeen häämatkalta samalla kuin muillekin sukulaisille, saavat meuhkata ja hommata pari sydönkohtausta ennen kuin palaamme, ja siinäpähän joko ottavat vastaan tuoreen vävyn, tai menettävät tyttären. Tuleva puolisoni on etusijalla, sillä selvä.
itselläni oli jo aikalailla varmaa että olisin tämän vuoden jo menneenä kesänä lähtenyt japaniin tapaamaan erästä miestä, jonka kanssa olin pitänyt tiiviisti yhteyttä kirjeiden ja internetin välityksellä yli puoli vuotta. Luulin tuntevani miehen hyvin, mutta kun matkan varaaminen lähestyi ja lähestyi uhkaavasti... en sitten voinutkaan mennä. Noh löysin internetistä vahingossa miehestä kaikenlaista tietoa joka sai epäröimään ja perääntymään :/ huomasin että mies on hyvin masentunut ja itsetuhoinen, rasistinen eikä kovin avarakatseinen, ja hän eli hieman kuin omissa maailmoissaan olemalla liian kunnianhimoinen..tulevaisuudelle oli hirmuisen suuria odotuksia :P olisi halunnut edetä hirmuisen nopeasti. Kuvittelee vielä tänäpäivänäkin tulevansa tulevaisuudessa hyvinkin tunnetuksi muusikoksi, ei siinä mitään, hirmuisen hyvä musiikissa mutta kumminkin... onneksi silmät avautuivat ja tajusin miettiä myös järjellä.
Lopetin yhteydenpidon vaikka mies oli jo valmis itse tulemaan tänne suomeen tapaamaan minua... varmasti olisi lipun heti hankkinut jos olisin vain päivämäärän sanonut. Niin impulsiivinen tapaus. Onneksi lopetin yhteydenpidon, meni hieman aikaa sen jälkeen ja tapasin vahingossa suomessa ihanan miehen joka vastaa kaikkea mitä olen miehestä toivonut ikinä. Vielä vähän aikaa sitten uteliaisuuttani kävin tämän nousevan auringon maan samurain sivustoa katsomassa ja olen entistä tyytyväisempi päätöksiini hänen sinne kirjoittamiensa asioiden vuoksi...
Noh joo, halusin purkaa ajatukseni jonnekin... tämä vain oli oma hölmö kokemukseni ja olen huomannut vihdoin että on suomessakin älyllisiä ihania miehiä on, jossakin hyvin harvassa vain.
Jos menet tätä miestä tapaamaan, niin olisi hyvin viisasta jos mukaasi lähtisi muutama kaveri jotka antavat turvallisuuden tuntua... kaikesta paras jos tämä mies voisi tulla itse suomeen..
Äitisi on luultavasti oikeassa. Ja jos ei olisikaan, mitäpäs siitä. Eihän sinulla oikeasti mitään suhdetta edes ole, turha kantaa huolta äidin mielipiteistä, tai edes siitä meneekö kaikki pieleen vai ei.
" Tuntuu hirveältä kun ei saa mitään kannustusta ja myönteistä sanaa kotoa kun kaukosuhde on muutenkin aika vaikea saada toimimaan"
Miksi pitäisi väen väkisin yrittää saada kaukosuhde toimimaan? Se toimii tai ei. Ja teillä ei tietenkään suhdetta edes ole, ettehän ole edes tavanneet, joten ei kannata tuhlata kovasti paukkuja sellaiseen.
Minulla on sellainenn tilanne, että olen vasta 16v ja olen n. vuosi sitten löytänyt netistä (ei mikään deitti sivusto) ihanan 15v tytön! Harmikseni vain minä asun lähellä Helsinkiä ja hän lapissa, eli välimatkaa on n.1000km =/ Nytten syksyllä nähtiin ensimmäisen kerran Helsingissä, ei saatu kun olla 1-2 tuntia yhessä, mutta se oli niiiiin ihanaaa! : p Kumpikaan ei ole oikein saanut kerrottua vanhemmilleen, en edes tiedä miten omat vanhemmat ottaisi tämän kun välimatka on noin suuri :ss Mutta suunnitelmissa on viimeistään ensikesänä olla enemmän yhdessä, ellei aikasemmin onnistu.. Tykkään hänestä aiivan valtavasti, toivon että tästä oikeesti tulis jotain : D Mitä luulette, voidaanko onnistua ? Olen varma että se on minulle se oikea, tekstataan, mesetetään, soitellaan 24/7 :)