Naisystäväni on vaihdevuodet ohittanut aikoja sitten. Äsken hän kertoi, että kuukautiskierron mukaiset mielialan vaihtelut jatkuvat entiseen malliin. Onko tosiaan näin, naiset?
Minulle kyllä sopii oikein hyvin tuollainen naisellisuus ikääntyneessäkin ihmisessä.
Minulle kyllä sopii oikein hyvin tuollainen naisellisuus ikääntyneessäkin ihmisessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä on :)
Vaihdevuosien jälkeen kuukausittaista hormonikiertoa ei ole, joten hormoneiden aiheuttamia mielialavaihteluitakaan ei voi olla. Tietysti mieli voi vaihdella monista muista eri syistä ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Miten niin mielialanvaihtelut ovat naisellisia? Siksikö että silloin voi mitätöidä toisen tunteet ja tuntemukset? Näinhän se on opittu että syy laitetaan hormoneille silloinkin, kun niillä ei osuutta asiaan ole.
Voisin verrata hormonien vaikututusta mielialoihin samoin, kun esim. itse olet sairastumassa flunssaan tai koet vatsavaivoja. Elimistösi on täynnä nestettä, sinulla on kipuja ja et kykene keskittymään oikein mihinkään.
Kun tuo kurimus loppuu, astuu esiin se todellinen persoona. Eli mielilanavaihtelut ovat hänen temperamenttiin kuuluva asia. Siihen siis vaikuttavat nyt vain ne samat tekijät, jotka vaikuttavat miehenkin mielialoihin. Varo siis mitätöimästä hänen tunteitaan ja naureskelemasta hänelle : )
Itselläni taas astui esiin se rauhallisempi ja tasaisempi puoli, kun ei enää ainakaan tuon osalta ole kipuja jotka laskevat mielialaa.
Ihan pakko kysyä että ovatko miehet joilla on myös mielialanvaihteluita sitten naisellisia? Tai jos vaikka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, on se erityisen naisellista?
Joo, olen vielä niin kokematon näissä "naisasioissa", että termit on hakusessa. On vähän sovinistista laittaa mielialan vaihtelut hormonien syyksi, mutta Hän itse syytti hormonitoimintaa ainakin osaksi tuossa asiassa.
Ehkä ne voimistavat "aitoja" tunteita. Sairaana väsymys tuntuu pahemmalta kuin terveenä, miksei jokin tunne voisi voimistua myös kuukautiskierron pahassa kohdassa.
Pahassa kohdassa tulee ehkä herkemmin ilmaistua tunteitaan.
Myönsit itsekin että hormoneilla on vaikutusta mielialaan, samalla olit kuitenkin ikäänkuin kiukkuinen kun syytin niitä!
Minusta on jännää oppia tuntemaan naista ja hänen maailmaansa. Tunteikas nainen on tietysti parempi kuin tunteeton.
Minuakin vaivaa joskus masennuskaudet ja väsymys.
sitä että on ihan hyvä vähän miettiä kun toinen suuttuu, oliko se ehkä ihan normaalista aiheesta vai tapaukseen nähden vähän kohtuuton reaktio.
Väsynyt voi siis raivostua vaikka kengännauhoille, kun ei jaksaisi niitä solmia. Normaali ihminen vähän sadattelee huonoja kengännauhoja. Kun joku loukkaa, se on loukkaantumista ei hormonien aikaansaamaa tunnetta. Sitä tarkoitan mitätöimisellä, että kaikki normaalitkin asiat tulkitaan VAIN hormoneiden aiheuttamaksi.
Siinä mielessä hormonit eivät voimista tunteita, koska eivät ne voimista sitä iloa tai onnen tai rauhallisuuden tunteitakaan.
Tunteikas ei aina välttämättä ole räväkkä. Voimakkaat tunteet osoitetaan kukin oman persoonan mukaan.
Mielestäni hormonit sekoittavat olotilaa, vaikuttavathan ne aivojen kautta käytökseen. Kun nuo hormonit lakkaavat ryöpsähtelemästä, ihminen vain palautuu normaaliin tilaan. Eihän nuo kuukautisten vaikuttajahormonit (niitä on kolme) koko ajan vaikuta, vain silloin kun niiden eritys on voimakkaammillaan, joillakin muutamia päiviä joillakin jopa kaksi viikkoa kuukaudessa.
Menopaussi kestää useamman vuoden, eli hormonitoiminta vain hiipuu. Moni ottaa hormonikorvaushoitoa jolloin tietysti ”oireet” palaavat. Joillakin menopaussi itsessään on melkoista mylläkkää, eli siitäkin voi tulla mielialanvaihteluita, kuumia aaltoja, keskittymiskyvyttömyyttä jne. Jokaisen kroppa kun on niin yksilöllinen ja reagoi hormoneihin hyvin eri tavoin.
Moni nainen on oppinut ”ulkoistamaan” tunteensa selittämällä sen hormonien syyksi. Ehkä niin on helpompi hyväksyä oma käytöksensä?