Hei,
katselin ohjelmaa narsismista "käsi sydämellä".
Siellä mainittiin kirja "Sata tapaa tappaa sielu". Luin tuon kirjan juuri äsken loppuun. En nyt jaksa kertoa elämästäni aviomieheni kanssa, muuta kuin sen, että olin tuon sanan kuullut mieheni sairaanhoitaja miniältä, koska hän sanoi mieheni olevan "narsistinen luonnehäiriöinen ihminen". Samaa sanoi paras ystäväni. En ollut ymmärtänyt ollenkaan mitä se tarkoitti?
Tammikuun lopulla mieheni jätti tulematta kotiin. Lähes kahdenviikoin kuluttua kuulin hänen irtisanoneen itsensä työstä ja muuttanut 300 km päähän. Parin kuukauden päästä tuli avioero paperit. Kun sitten vein hänen tavaransa hänelle huhtikuussa. Seuraavana päivänä hän tuli kotiin ja sanoi katuvansa eroa. Järjestin hänelle työpaikan takaisin. Hän ei suostunut perumaan avioerohakemustaan. Syyskuussa hän lähti uudelleen, eikä ole palannut. Taas vein hänelle hänen tavaransa ja tällä kertaa heti.
Nyt kun harkintaaika on ohi, hän sanoi, että sitä on vielä puolivuotta jäljellä. Lähetin Käräjäoikeuteen paperin, jossa pyysin meidät tuomitsemaan avioeroon 23.10.2009. Koko tämän avioeroharkintaajan mieheni on pommittanut minut syytösviesteillä ja pyytänyt minua nöyrtymään ja pyytämään anteeksi, niin hän palaa takasisin. Aika alkaa olla vähissä ja hän sanoi "että haki eroa, jotta se parantaisi suhdettamme".
Todellinen helvetti on ollut irti siitä asti kun tapasimme huhtikuussa 2006. Olemme käyneet perheneuvolassa ja siellä "tädit ovat hänen käsissään sulaa vahaa". Näin on käynyt lähes kaikkialla. Hänellä on monta roolia kutakin tilannetta varten. Olen SE SUURIN SYYLLINEN IHAN KAIKKEEN! HÄN VOITTI KAIKKI NELJÄ LASTANIKIN PUOLELLEEN, MUTTA ONNEKSI MINULLA ON NYT HEIDÄN TÄYSI TUKENSA.
Olen jäänyt koukkuun, olen läheisriippuvainen, epäonnistunut elämässäni, vaikka olen ollut hyvä äiti ja korkeasti koulutettu kiitettävin arvosanoin.
Enkö ikinä enää saa tai uskalla rakastua terveeseen mieheen, joka kunnioittaisi ja rakastaisi minua minuna itsenäni? Vai onko minun annettava periksi ja yritettävä kestää hänen sairauttaan? Narsistihan ei tervehdy koskaan. Olen niin uupunut. Epäilen jo järjen juoksuanikin. Olen niin kauan syyllistänyt kaikesta vain itseäni. YKSIN ITSEÄNI! Vain jokin hiljainen ääni sisälläni on sanonut, että olen jonkin näytelmän, mieheni vastanäyttelijä, ja juuri se jota katsoja inhoaa. Näin on käynyt oikeassa elämässämmekin. Mieheni veli totesi minulle kun kaikki tavarani oli heitetty ulos, minut mukaanluettuna lumihankeen yöpuvussa talvipakkaseen, kun ensin oli sorkkaraudalla tultu vessan oven läpi minut noutamaan "että sitä saa mitä tilaa". Sattuvasti kirjassa oli samanniniminen otsikko =) Mieheni on mielestään aina ollut syytön kaikkeen.
katselin ohjelmaa narsismista "käsi sydämellä".
Siellä mainittiin kirja "Sata tapaa tappaa sielu". Luin tuon kirjan juuri äsken loppuun. En nyt jaksa kertoa elämästäni aviomieheni kanssa, muuta kuin sen, että olin tuon sanan kuullut mieheni sairaanhoitaja miniältä, koska hän sanoi mieheni olevan "narsistinen luonnehäiriöinen ihminen". Samaa sanoi paras ystäväni. En ollut ymmärtänyt ollenkaan mitä se tarkoitti?
Tammikuun lopulla mieheni jätti tulematta kotiin. Lähes kahdenviikoin kuluttua kuulin hänen irtisanoneen itsensä työstä ja muuttanut 300 km päähän. Parin kuukauden päästä tuli avioero paperit. Kun sitten vein hänen tavaransa hänelle huhtikuussa. Seuraavana päivänä hän tuli kotiin ja sanoi katuvansa eroa. Järjestin hänelle työpaikan takaisin. Hän ei suostunut perumaan avioerohakemustaan. Syyskuussa hän lähti uudelleen, eikä ole palannut. Taas vein hänelle hänen tavaransa ja tällä kertaa heti.
Nyt kun harkintaaika on ohi, hän sanoi, että sitä on vielä puolivuotta jäljellä. Lähetin Käräjäoikeuteen paperin, jossa pyysin meidät tuomitsemaan avioeroon 23.10.2009. Koko tämän avioeroharkintaajan mieheni on pommittanut minut syytösviesteillä ja pyytänyt minua nöyrtymään ja pyytämään anteeksi, niin hän palaa takasisin. Aika alkaa olla vähissä ja hän sanoi "että haki eroa, jotta se parantaisi suhdettamme".
Todellinen helvetti on ollut irti siitä asti kun tapasimme huhtikuussa 2006. Olemme käyneet perheneuvolassa ja siellä "tädit ovat hänen käsissään sulaa vahaa". Näin on käynyt lähes kaikkialla. Hänellä on monta roolia kutakin tilannetta varten. Olen SE SUURIN SYYLLINEN IHAN KAIKKEEN! HÄN VOITTI KAIKKI NELJÄ LASTANIKIN PUOLELLEEN, MUTTA ONNEKSI MINULLA ON NYT HEIDÄN TÄYSI TUKENSA.
Olen jäänyt koukkuun, olen läheisriippuvainen, epäonnistunut elämässäni, vaikka olen ollut hyvä äiti ja korkeasti koulutettu kiitettävin arvosanoin.
Enkö ikinä enää saa tai uskalla rakastua terveeseen mieheen, joka kunnioittaisi ja rakastaisi minua minuna itsenäni? Vai onko minun annettava periksi ja yritettävä kestää hänen sairauttaan? Narsistihan ei tervehdy koskaan. Olen niin uupunut. Epäilen jo järjen juoksuanikin. Olen niin kauan syyllistänyt kaikesta vain itseäni. YKSIN ITSEÄNI! Vain jokin hiljainen ääni sisälläni on sanonut, että olen jonkin näytelmän, mieheni vastanäyttelijä, ja juuri se jota katsoja inhoaa. Näin on käynyt oikeassa elämässämmekin. Mieheni veli totesi minulle kun kaikki tavarani oli heitetty ulos, minut mukaanluettuna lumihankeen yöpuvussa talvipakkaseen, kun ensin oli sorkkaraudalla tultu vessan oven läpi minut noutamaan "että sitä saa mitä tilaa". Sattuvasti kirjassa oli samanniniminen otsikko =) Mieheni on mielestään aina ollut syytön kaikkeen.
Vastaukset 172
Vanhimmat
korkeasti koulutettu ja kaikenpuolin mukava
-omasta mielestäsi-
Voimia miehellesi
olet oikeassa, juuri tuollaisen mielikuvan olen itsekin itsestäni luonut. Tosin sitä, että olisin kaikinpuolin mukava, en enää muista, mutta joskus olin sisarteni lasten suosikki täti (14 lasta) ja ystäväni luottivat minuun kertomalla huoliaan. Nyt heistä on tullut kuuntelijoita. Toivon miehelleni kaikkea hyvää. Hän oli halutessaan maailman ihanin ja ja silloin olin hänen käsissään sulaa vahaa ja onnellinen. Mikäli hän löytää unelmiensa naisen ja suhde kestää, tiedän että olin näytelmän "paha ihminen". Narsisti voi olla sekä mies, että nainen tai vaikka äiti. Pohdin niitäkin asioita lukiessani. Yritin olla opjektiivinen ja nähdä itseni narsistina. Siksi tilasin kirjan itselleni ja päätin antaa lastenikin lukea, jos vaikka en ollutkaan niin hyvä äiti. Kirjassahan kerrottiin, että lapsi sanoi äitiä miellyttääkseen, että hän on maailman paras äiti. Haluan, että lapseni voisivat olla avoimia minulle. Vain siten voin jatkossakin yrittää olla parempi äiti ja mamma -45 v. Lapseni ovat parasta maailamassa ja olen heistä hyvin ylpeä. OLEN MAAILMAN ONNELLISIN ÄITI JA MAMMA! Miehenikin sanoi, että äitiydessä olen "onnistunut parhaiten", paremmin kuin hän isyydessä.
Narsistista luonnehäiriötä kutsutaan myös psykopatiaksi. Sen johtavia tutkijoita maailmalla ovat Harvey Cleckle ja Robert Hare. Googlaamalla löydät aiheesta runsaasti lisää netistä, varsinkin jos voit lukea englanniksi. Kummatkin tutkijat ovat laatineet ns. psykopatian piirrelistan, jotka olen kopioinut sinulle tähän alle. Ne eivät ehkä tuo sinulle lohtua, mutta auttavat ymmärtämään, ettet ole vain omien vainoharhojesi uhri. Kyseessä on todella vakava - ja yllättävän yleinen - luonnehäiriö, joka on kuitenkin vaikeasti todennettavissa. Ihmisellä ei tarvitse olla kaikkia listan piirteitä ollakseen psykopaatti, mutta jos ex-miehesi todella kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, niin listojen piirteistä useimmat sopivat häneen. Valitettavasti.
Voimia elämääsi. Sinun ei tarvitse toivoa miehellesi "kaikkea hyvää", ei itse asiassa mitään, vaan pystyä pitämään häneen iso hajurako ja suojaamaan omat rajasi, niin henkiset kuin fyysisetkin.
CLECKLEN PSYKOPATIAKUVAUS
1. Pinnallinen viehätysvoima ja hyvä älykkyys
2. Harhaluulojen ja muiden irrationaalisten ajattelun merkkien puuttuminen
3. Hermostuneisuuden tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen
4. Epäluotettavuus
5. Valheellisuus ja epärehellisyys
6. Katumuksen ja häpeän puuttuminen
7. Epäsosiaalinen käyttäytyminen, joka on heikosti motivoitunutta
8. Huono arvostelukyky ja kyvyttömyys oppia kokemuksista
9. Patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa
10. Yleinen tunneköyhyys
11. Oivalluskyvyn spesifi puute
12. Välinpitämättömyys interpersoonallisissa suhteissa
13. Outo ja luotaantyöntävä käyttäytyminen juopuneena ja joskus muulloinkin
14. Tekee harvoin itsemurhan
15. Sukupuolielämä on persoonatonta, triviaalia ja heikosti integroitunutta
16. Elämän suunnitelmattomuus
HAREN PIIRRELISTA
1. Lipevyys/ pinnallinen viehätysvoima
2. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
3. Stimulaation tarve/ taipumus ikävystymiseen
4. Patologinen valehtelu
5. Petkuttaminen/ manipulointi
6. Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
7. Tunteiden pinnallisuus
8. Kovuus ja tunteettomuus/ empatian puuttuminen
9. Loismainen elämäntyyli
10. Heikko käyttäytymisen kontrolli
11. Promiskuiteetti
12. Varhaiset käyttäytymisongelmat
13. Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
14. Impulsiivisuus
15. Vastuuttomuus
16. Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
17. Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
18. Nuorisorikollisuus
19. Ehdonalaisen vapauden peruutus
20. Monipuolinen rikollisuus
Viestisi toi todella lohtua, koska asia on vasta selvinnyt minulle ja tunnen suunnatonta epävarmuutta, että olenko itse narsisti, vaiko uhri. Halaisin Sinua, mikäli olisit läsnä. Englantia en valitettavasti paljoakaan ymmärrä. Se älykkyydestä. Kielipäätä minulla ei ole.
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tänne, ja saanut melko kylmän vastauksen asiaani. Varmaan kolmen vuoden jälkeen uskalsin avata ja aloittaa uuden aiheen kirjoittamisen. Ensimmäisen vastauksen jälkeen suorastaan pelkäsin avata sivuja!
1. Pinnallinen viehätysvoima ja hyvä älykkyys
Nimenomaan miehelläni on LOISTAVA VIEHÄTYSVOIMA, MEINASIN SANOA NAISIIN, MUTTEI SE PIDÄ PAIKKANSA VAAN IHAN KAIKKIIN ihmisiin! Pidin häntä koulutukselta vähemmän kunnianhimoisena, mutta se älykkyys on totta ihmisten "manipuloinnissa" huippuluokkaa!
2. Harhaluulojen ja muiden irrationaalisten ajattelun merkkien puuttuminen
Harhaluulot olivat jokapäiväistä elämäämme, sanoin mitä tahansa, se ymmöärrettin väärin tai se loukkasi häntä ja olin hänen mielestä tunteeton ja kylmä.
3. Hermostuneisuuden tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen
En ihan ymmärrä tätä, koska hän oli lähes aina hermostunut ja epäluuloinen ja tulkitsi kaikki hyvää tarkoittavat elkeeni väärin. Puhuminen asioista suorastaan pelotti häntä ja sai hänet varuilleen.
4. Epäluotettavuus
Hän oli paatunut valehtelija. Itse perustan kaiken totuudelle. Vaikeatkin asiat, mutta hän valehteli/valehtelee sumeilematta ja koko ajan. En enää luota mihinkään asiaan mitä hän sanoo, vaikka olisi tottakin. Minulle totuuden puhuminen on tärkeää ja itsestään selvää. Siitä monet ongelmat syntyivätkin, kun sanoin niin kuin ajattelin ja hän koki ne tahallisena kiusantekona ja loukkauksena.
5. Valheellisuus ja epärehellisyys
Tulikin jo yllä mainittua.
6. Katumuksen ja häpeän puuttuminen
Hän ei tunne tehneensä koskaan väärin, koska minä olin sen tavalla tai toisella aina aiheuttanut. Häpeän sanaa hän varmaan ei edes tunne, koska hän on aina saanut kaikki ymmärtämään itseään loukattuna osapuolena. Kun lensin pihalle, hän jätti sormensa oven väliin ja ilmoitti siitä minulle töihin. En voinut ymmärtää, että se ylitti kaiken muun hänen tekemänsä pahan. Olin tunteeton ja kylmä hänen mielestään.SORMIHAN OLI JÄÄNYT OVEN VÄLIIN!
7. Epäsosiaalinen käyttäytyminen, joka on heikosti motivoitunutta
Epäsosiaalisuus kohdistui vain minuun.
8. Huono arvostelukyky ja kyvyttömyys oppia kokemuksista
Tämä on totta, hän ei osaa arvostella kuin minua. Minä opin lähes aina kaiken kantapään kautta ja välillä pitää kokeilla molempia jalkojakin, mutta sitten opin. Hän toistaa toistamistaan virheitään, eikä koskaan opi virheistään, ne ovat aina minun virheitä.
9. Patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa
TOTTA! Hän kyllä tietää miten miellyttää kun on uhan alla, muttei muuten. Hän osaa olla todella rakastettava ja siihen hän vetoaakin, että minulta tuo kyky puuttuu. Hän sopivan tilaisuuden tullen haluaa noutaa minulle vaikka kuun taivaalta, muttei tuo tunne kestä kuin hetken.
10. Yleinen tunneköyhyys
Minä sen tunsin, muttei hän tiedä edes asian olemassaolosta muuten kuin, että minä olen tunne köyhä ihminen.
11. Oivalluskyvyn spesifi puute
Minä kestän hyvin paineita ja kykenen toimimaan kovankin paineen alla pitkäjänteisesti, mutta hän näkee vain tämän hetken. Ratkaisuja ongelmiin häneltä on turha odottaa!
12. Välinpitämättömyys interpersoonallisissa suhteissa
Hän välittää ja korostaa VAIN OMISTA TUNNETILOISTAAN, MUTTA KYKY YMMÄRTÄÄ MINUA PUUTTUU KOKONAAN. Tosin, hän tarvittaessa puhuu siten kuin odotetaan kuin suoraan oppikirjoista. Samalta kuulostaa anteeksipyyntö, jos sitä uskallan vaatia. IHAN AINA KUN HÄNTÄ ENITEN TARVITSISIN, HÄN HYLKÄÄ MINUT! Silti viesteiein vain pitääkseen yhteyttä yllä hän esittää huolestunutta!!!
13. Outo ja luotaantyöntävä käyttäytyminen juopuneena ja joskus muulloinkin
Työelämässä. Kotona juopuneena hän on todella itsevarma, uhkaava ja pelottava!
14. Tekee harvoin itsemurhan
En uskoisi hänestä ikinä, mutta minä yritin itsemurhaa elokuussa 2008. Kaikki kääntyi siihen, että hän oli todellinen kärsijä ja siksi hän sanoi, että erohakemukseenkin liittyy juuri minun uhkaava käyttäytyminen, jota hän ei kestä. JÄIN PELKONI JA AHDISTUKSENI KANSSA YKSIN! Apua oli tarjolla, mutta apukin kääntyi niin, että "minä olin syyllinen ja minun itsekkyys koituu jatkossa uhaksi, ellen muuta käytöstäni". Olin niin sairas, etten kyennyt töihin, eikä minua sinne päästetty, Kelan, Työkkärin ja Varman taholta, mutta töihin olisi mentävä "ettei itsekkyyteni koituisi kalliiksi, näin sanoi auttajat.
15. Sukupuolielämä on persoonatonta, triviaalia ja heikosti integroitunutta
Ensin olin taivaissa ja kaikki oli ihanaa, lopulta hän halusi vain takaapäin, väkisin, lähes raiskaamalla tai saaden vain itse, nauraen. Mitään muuta paikkaa HÄN EI KOSKAAN KOSKETTANUT KUIN RINTOJA, JA SITÄ KORKEINTAAN 5 MIN JA TYÖTYI SISÄÄN SATUTTAEN. Menetin mielenkiintoni koko juttuun ja siitä sain sitten kuullakkin. Tosin hän sanoi, että saamiseni on hänelle tärkeämpä'ä kuin hänen omansa??? Että olin paras nainen siinä mitä hän on koskaan kokenut???
16. Elämän suunnitelmattomuus
... ja hetken mielijohteet, ainainen epävarmuus mitä huominen tuo?
JATKAN HUOMENNA, SILLÄ KOEN SUUNNATONTA AHDISTUSTA KÄYDESSÄNI TÄTÄ LÄPI, SILTI MENEN NUKKUMAAN HYVILLÄ MIELIN JA MIETIN SANOJASI. KIITOS!
Rakkaudella, Sannah64
Voimia! Ole vahva! Älä ota miestäsi enää takaisin. Älä koskaan.
Olen käynyt saman läpi. Samanlaisen narsistisen miehen kanssa. Erosin luojan kiitos hänestä lopulta. Nyt olen päässyt kuiville. En ole miehen kanssa enää missään tekemisissä. En vastaa viesteihin enkä puheluihin.
Nyt olen onnellinen ja elämässäni on kaikki hyvin.
Olen ajatuksissani kanssasi!
Voimia sinulle! Tiedän käyneeni samanlaisen ajatusprosessin läpi. Kaikkein tuskallisinta se on silloin kun ei itse enää tiedä onko narsisti vai uhri joka on imenyt itseensä narsistin ominaisuuksia pitkän ajan kuluessa. Nyt tiedän etten ole narsisti. Mutta minulla oli taipumus syyttää itseäni helposti ja siihen osaan minussa narsisti iski. Minä taivuin ja toimin hänen kaikunaan. Hän oli se narkissos.
Minulla on kestänyt viisi vuotta saada itseni kasaan ja löytää itseni uudelleen. Nyt voin hyvin. Narsistin kanssa on asialliset välit. Hän halusi saada minut takaisin ja kun en halunnut enää, hän syyti päälleni raivoa kerta toisensa jälkeen.
Toisaalta naisen tulee oppia itsensä ja oma persoonansa, jotta ei tarvitse tällaiseen pomputukseen lähteä. Nuorena nainen vain saattaa olla kiltti ja mukautuva, mikä tuottaa itselle pahaa oloa. Myöskään ei uskalla ehkä puolustaa itseään monen asian pelossa. Tärkeää on ollut itselleni myös käsittää oma osuuteni asiassa, siis se että annoin itseni narsistin käyttöön enkä ollut tarpeeksi jämäkkä. Olisinhan voinut asettaa rajani ehkä hieman ylemmäs? Läheisriippuvana en osannut sitä tehdä.
Joka tapauksessa suhde on ollut vahingollinen. Se on tärkeää tajuta. Siinä ei ollut hyvä olla ja vahingollisessa suhteessa ei saa olla. Hyvä että olet pitänyt pääsi eron suhteen. Voimia ja jaksamista! Ajallaan asiat asettuvat mittasuhteisiinsa.
Narsismista tulee kiinnittää huomio nimenomaan lapsiin. Heistähän narsisteja tietyllä kasvatusmenetelmällä tulee. Ei ihminen itse keksi ryhtyä narsistiksi. Se kasvatuksellinen tekijä joissa äidit vahvassa asemassa.
Robert Hare on tutkimuksissaan taas tullut siihen tulokseen, että psykopatia on suurelta osin geneettistä eikä sitä voida näin ollen "psykologisesti" parantaa (esim. terapoimalla huonoa lapsuutta tms.) Tämä näkemys istuu huonosti länsimaissa 1900-luvulla vallan ottaneeseen psykoanalyyttiseen ihmiskuvaan, joka katsoo että se millaiseksi ihminen kasvaa on tulosta toisista ihmisistä (pääasiassa vanhemmista ja ennen kaikkea äideistä) ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Eihän toki ole kovin mukavaa ajatella, että pahuus (jollaisena psykopatia ilmenee) on jotenkin tulosta "väärästä biologisesta koodauksesta", josta ei voi osoitella sormella syyllistä. Hare ei kiistä etteikö rankoilla lapsuuden kokemuksilla (kidutus, seksuaalinen hyväksikäyttö yms.) olisi merkitystä psykopatian kehittymiselle, mutta hän kuitenkin pitää geneettisiä lähtökohtia merkittävimpinä.
Itseäni tämän asian hyväksyminen on auttanut. Narsistin uhrit - varsinkin puolisot - yrittävät usein loputtomasti taipua ja ymmärtää, yrittävät parantaa ja kuitenkin uskovat lopulta itse olevansa suurimpia syyllisiä kaikkeen. Narsistille on laitettava tiukat rajat, heitä ei saa päästää "iholle" yhtään, ei sellaiseen kohtaan jossa he voivat manipuloida vastakumppaniaan. Ikävää on tietysti se, että narsisteilla on lapsia, joiden suojeleminen on erittäin hankalaa.
Aloitetaan numero 16. Elämää ei voi suunnitella niin kuin jotkut naiset kuvittelevat, että oltaisiin kuin "liikkennepoliisi" ohjailemassa itse haluttuun suuntaan ketä tahansa.
15. Sukupuolielämään vaikuttaa kummatkin osapuolet ja normaalilla ihmisellä on oma tahto niin ettei suostu kaikkeen. Minä en koskaan antaisi takapuoltani ronkkia, se on vain kakkaamista varten. Onko sinulla normaalin ihmisen viettiä sanoa EI!
Toiseksi oman elämän hallitseminen on opeteltava ensimmäiseksi ennen kuin alkaa perhettä leikkiin epätoivoisesti. Kumpikin sekä narsisti ja ns. uhri ovat kumpikin täyttä ymmärrystä vailla olevia ressukoita. Uhria luonnehtisin enemmän narsistiseksi pöljäksi ja narsistia älykkääksi.
Se raja onkin juuri häilyväinen onko narsisti vaiko uhri kun kummatkin ovat saman luonteisia muttei tiedetä kumpi käytti ketäkin hyväkseen. Nämä narsisti jutut alkavat olla vanhanaikaisia eikä niitä nykypäivänä enään luulisi olevan kun ihmiset ovat koulutettuja ja viisaita.
Vaiko vieläkin löytyy kansakoulun käyneitä typeryksiä jotka ihan kansakoulunpohjalta väittävät tulleensa narsistin hyväksikäyttämiksi?
Minä olen narsisti ja miehenikin on narsisti ja hyvin olemme eläneet yhdessä jo kaksikymmentä vuotta yhdessä. Miksi vitussa ihminen ei saisi olla narsisti? Jotain uhrautuvaa pyhimystäkö jotkut hakevat?
Riitoja meilläkin on ollut mutta nokkelina sana seppinä aina takaisin kuittaallaan ja kummatkin olemme NARSISTEJA, olleet jo kaksikymmentä vuotta!
Mikäs siinä, jos kaksi narsistia haluaa elää ja on onnellisia yhdessä. Good for you ja Enjoy!
Mutta me NORMAALIT ihmiset emme halua elää emmekä usein halua olla edes missään tekemisissäkään narsistien kanssa.
Joten elä ja anna toistenkin elää!
Samaa mieltä. Normaali tervejärkinen ihminen ei halua elää sellaista elämää, jossa koko ajan vaan kuittaillaan puolisolle ja mitä kovemmin osaa sanoa takaisin sen paremmalta tuntuu... Hohhoijaa, minulla on toisenlainen käsitys rakkaudesta. Meidän perheessä ei solvata eikä kuittailla toiselle.
Ehkä onkin hyvä, että nuo narskut seurustelevat keskenään, mutta kuten psykologiasta tiedetään, narksu tarvitsee uhrikseen ei-narskun, joten on aika harvinaista, että kaksi narskua alkaa olla pidemmän aikaa yhdessä, sillä aika äkkiä narsku etsii heikomman uhrin, sillä toinen narsku ei ole heikko uhri välttämättä.
Miten miehesi saattoi jättää sinut yksin neljän lastenne kanssa! Ovatko he teidän yhteisiä vai onko kyseessä uusioperhe? Tekstistäsi ei käy ilmi miten lapset suhtautuivat isänsä äkkimuuttoon, paitsi tukemalla sinua? Onko hän koittanut manipuloida lapsianne sinua vastaan? Tuttavauusioperhe ajautui eroon parissa vuodessa kun ystäväni 10 vuotias tytär ei sulattanut uutta isäpuolta. Heillä ei ollut tietääkseni mitään narsismiongelmaa kyllä.
et koskaan osu lähipiiriini
Joo...voihan se olla että kaksi narsistia löytää toisensa ja ovat mielestään onnellisia yhdessä mutta aika usein sen narsistin puolisona on ns. ei-narisistinen kumppani, jota onkin sitten kiva alistaa tahtoi sitä tai ei. Lisäksi tottahan kaikissa ihmisissä on ripaus sitä narsistia mutta eri asia on kun puhutaan sairaalloisesta narsismista, niin siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa. Narsismista tuntuu kyllä kieltämättä tulleen jo miltei muotidiagnoosi ja onhan se epäilyttävää kun miltei joka ongelmaan tyrkytetään tuota narsismia. Niin ja kun heitit tuon seksikommentin: minäkin olen naisena varmaan sairas joidenkin mielestä kun olen seksuaalisesti masokistinen ja saan nautintoa tietty kivusta: piiskauksesta, alistamisesta, sitomisjutuista ym. ym. ja tietty ei mua kuka tahansa saa hakata ja nujertaa miten tahansa. Mieheni on sadistisempi ja vahvasti dominoiva ja me taas sovimme tosillemme ja mikäs tässä...sairasta tai ei mutta pääasia, että emme ole haitaksi kenellekään ulkopuoliselle ja me saamme tästä omat nautintomme ja kaikin tavoin onnellista yhteiseloa on takana 15 vuotta.
narsisti ei syydä raivoa kenenkään päälle, koska hän on hurmaava ja älykäs. Hän tietää tarkasti keinot miten saadaan toinen myöntymään ja toimimaan haluamallaan tavalla - ja ellei niin saakaan, voi sanoa vaikka "löydän sinua paljon paremman", "et oikeastaan ollutkaan mitään". Tuolla viimeisellä hän tietää tasan tarkkaan, että se kolahtaa häneen koukkuun jääneen itsetuntoon. Kun narsisti lähtee, niin hän todella tekee- ei raivoa tai ruikuta.
On muitakin luonnevikoja kuin narsismi. Pitää myös muistaa, ettei terveet ihmiset suostu mihinkään sairaalloiseen pomputteluun. Siksi sanonta "vakka kantensa valitsee" pitää täysin paikkansa.
Jokainen omaa hyvänlaatuisia narsistisia piirteitä, mutta narsisti syyllistyy vahingoittamaan henkisesti ja fyysisesti juuri elämänkumppaniaan tai läheisiään suhteessa. Käyttäytymiseen kuuluu myös toisen ihmisen manipulointia tilanteen vaatimalla tavalla ja ns. sumuttamista ja harhauttamista saadakseen mahdollisesti seksiä sillä hetkellä tms.
Narsistin kanssa eläessä sillä ei ole hyvä vaikutus pitkäkestoisesti terveeseen ihmiseen. Ja käytös alkaa saamaan yhä julmempia piirteitä, joten tuskinpa vaan 20 v kukaan pysyisi todellisen narsistin kanssa hengissä. Narsisti on hengenvaarallinen.
Olen elänyt sen kaiken. Suhde kestää 2-3 vuotta, mutta en yleistä. Suurinpiirtein sen verran, että elämänkumppanille tapahtuu itkuinen repivä herääminen todellisuuteen.
Joskus vie pitkän ajan päästä jaloilleen henkisesti kaikesta, usein siihen tarvitaan ammattiapua.
Mutta irtioton ja normaalin suruajan, minkä tuntisi kaikesta huolimatta suhteen päätyttyä alkaa uusi aika. Se on uuden todellisuuden, entisistä ajatusmalleista ja haaveista luopumisen kautta syntynyt aika.
Narsisti sanoi minun elävän identiteettikriisiä hänen kanssaan, mutta tuohon kaikkeen sisältyy pelossa elämistä ja tuskassa "riiputtamista".
Minua rakastettiin lapsena, elin ihan tavallisen onnellisen lapsuuden, enkä halua enää minua kohdeltavan väärin. On löydettävä ihmisarvonsa. Välttämättä läheisriippuvainen ei kohtaa narsistia, mutta psyykkisesti sairaan ihmisen kanssa on vaarana sairastua tietyllä tavalla itsekin.
Psyykkisiä sairauksia on monenlaisia, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö juuri ilmenee siinä, että kumppanilla on paha olla.
Voimia niilä, jotka ovat eläneet tai elävät asian kanssa. He tietävät todella, mistä oikeasti kerron ja kirjoitan. Minä selvisin :) Toteutan nyt unelmiani lasteni kanssa ja uskon vielä rakkauteen ja hyvän olemassaoloon. Itse elämä on pelastava :)
Narsistinen luonnehäiriö ei ole yksi yhteen sama kuin psykopatia, vaan psykopatia on sekoitus muitakin luonnehäiriöitä.
1. Lipevyys/ pinnallinen viehätysvoima
Tästä tuli suurin osa omasta pahastaolostani, koska aluksi ja vieläkin monet ihmiset uskovat hänen viehätysvoimaansa. Samalla itse murenin. Hän itse totesi viimeisellä kerralla että "monet ihmiset luulevat hänen olevan kiltti, mutteivat voi uskoa millainen hän todellisuudessa osaa olla. TÄMÄ OLI SUURIMPIA MYÖNNYTYKSIÄ MITÄ KOSKAAN HÄNELTÄ SAIN. Kun hän kävi koulullani, koulukaverini kysyivät että "kuka se kiltin näköinen mies oli?"
2. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
Todellakin vaikuttava, sillä itsetunnon heikkous oli hänen suurimpia ongelmiaan.
3. Stimulaation tarve/ taipumus ikävystymiseen
... jota toinen osapuoli väsymiseen asti yrittää pönkittää, olla hauska ja muuttaa itseään, jotta saisi toisen iloiseksi ja elämänmyönteiseksi.
4. Patologinen valehtelu
Todellakin, jonka jo kerroinkin, patologinen valehtelu, joka ei tuota mitään omantunnon tuskia ja toisinaan näyttää siltä, että onko se valehtelua, kun toinen tuntuu vakaasti uskovan itsekin omiin juttuihinsa.
5. Petkuttaminen/ manipulointi
Juuri tämä manipulointi ja petkuttaminen, sekä sen yritys varmaan tuhosi tunteeni häneen. Ei kukaan jaksa jos koko ajan omaa minuutta kaadetaan, eikä koskaan oikeasti tiedä miten asiat on? Hänelle tuntui elin tärkeältä saada minut vakuuttuneeksi omasta pahuudestani. En todellakaan itsekään ole täydellinen ja toivon tuntevani omat virheeni, mutta jotenkin minä vain en kykene maksamaan samoin mitoin takaisin, vaikka joskus tuntui, että vain siten hänet voisi saada ymmärtämään. Nyt tiedän, että olisin vain alentunut samalle tasolle. Onneksi en lähtenyt siihen.
6. Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
Voiko tätä enää paremmin sanoa, en keksi mitään mikä paremmin kuvaisi häntä. Olisin antanut itseni hänelle puutteistaan huolimatta, mikäli edes joskus hän olisi katunut aidosti ja tuntenut syyllisyyttä. Aina vain tuntui, että hänen suurin tarve oli manipuloida minut uskomaan omaan PAHUUTEENI.
7. Tunteiden pinnallisuus
Hän oli sujuva puhuja. Näen elävästi miten hän kuunteli muita, esitti kiinnostunutta käsi poskella, vaikka näin, ettei häntä vähääkään kiinnostanut. Hän sanoi minulle viimeisillä tapaamisillamme, että minun pitäisi kahdeksi päivää istua kuuntelemaan häntä ja oppia tuntemaan hänet. Halusin, että olisimme yhdessä kuolemaan asti ja siten oppisin elämän kautta tuntemaan hänet.
8. Kovuus ja tunteettomuus/ empatian puuttuminen
Tämän koin erityisesti viimeisellä kerralla (koko vuodatukseni on tavallaan tämän puutetta), josta lopussa kirjoitinkin.
9. Loismainen elämäntyyli
Niinpä niin... "minulta ei heru centtiäkään elinkustannuksiin" ja avioehto.
10. Heikko käyttäytymisen kontrolli
... ja sen pettämisen menettämisen kontrolli on jatkuva huoli ja pelko kotona lasten kuullen ja ystävien seurassa.
11. Promiskuiteetti
???
12. Varhaiset käyttäytymisongelmat
Ne onkin tullut jo kerrottua.
13. Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
Tästäkin olen muistaakseni kertonut. Esimerkki: Sanoin, että nyt jos lähdet, lähdet viimeisen kerran! Lähti se, luottaen omiin kykyihinsä puhua minut jälleen ympäri. Seuraavana päivänä hän pyysi luokseen, eikä halunnut erota.
14. Impulsiivisuus
... mikä kestää sekunninsadasosan.
15. Vastuuttomuus
Tässä vaiheessa tunnen jo pahoinvointia, sillä niin hyvin nämä ovat olleet tiedossa ja alitajuntani erotti oikean ja väärän, mutta kuitenkin... KOKO TÄMÄ VUOSI JA KOKO ELÄMÄMME ON OLLUT HÄNEN OSALTAAN VASTUUTTOMUUTTA. Hän lupasi huolehtia minusta maailman tappiin asti ja suojella kaikelta pahalta. Unohti kai mainita, että minua pitää myös suojella häneltä itseltään.
16. Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
17. Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
Minun kohdallani tämä jäi lyhyeksi. Entinen aviuoliitto kesti 25-vuotta.
18. Nuorisorikollisuus
Ei pidä paikkansa hänen kohdallaan.
19. Ehdonalaisen vapauden peruutus
Ei pidä paikkansa hänen kohdallaan.
20. Monipuolinen rikollisuus
Ei pidä paikkansa hänen kohdallaan.
... vastaus oli TUEKSI kirjoituksen jatkoa.
Viestistäsi sain voimaa!!!
Selvitymis tarinat auttavat kaikkein eniten.
Poikani sanoivat viimeisellä kerralla kun hän lähti, että olisi se voinut ihan hyvin vähän auttaa ja että "äiti, lupasit, ettet ikinä ota enää sitä takaisin". Nyt tiedän, etten ikinä halua enää tilanteeseen jossa olen tuhlannut aikaani ja toetean, että olisi pitänyt viimeistään silloin jättää.
Kiitos Sinulle, aikaa toipuminen vie, mutta silloin kun on tehnyt päätöksen, on alkanut ensimmäinen vaihe kohti toipumista.
En taida osata käyttää tätä kun vastaukset siirtyy minne tahansa???
"Olen ajatuksissa kanssani", miten lämpimät ja kannustavat sanat, sanat joita tarvisin. Olen tehnyt saman päätöksen, enää vastaa hänelle millään muodoin.
Ironista, hän sanoi hakiessaan eroa, että kosii minua uudelleen. Kuka astuisi jo ennalta tuhottuun avioliittosuhteeseen uudelleen.
Kiitos myötätunnosta!!!!
Tästä luin itsekin. Miehenikin tausta sopii hyvin tähän äidin hylkäämäksi tulemiseen MITÄ ENIMMISSÄ MÄÄRIN.
On kuitenkin totta myös se, että itse elin kovan lapsuuden ja päätin olla aivan toisenlainen äiti KOVALLA TYÖLLÄ! Aluksi muutosprosessi oli hidasta, mutta onnistuminen muutoksen luomisessa antoi uutta voimaa, ILOA JA RAKKAUTTA. Onnistuin ja toivon nyt, että lapsenlapsistani kasvaa yhtä ihania ja tasapainoisia kuin omistani.
Vastaukseni, "miten kasvanut" nimimerkille jo vastaakin osittain tähän.
"Itseäni tämän asian hyväksyminen on auttanut. Narsistin uhrit - varsinkin puolisot - yrittävät usein loputtomasti taipua ja ymmärtää, yrittävät parantaa ja kuitenkin uskovat lopulta itse olevansa suurimpia syyllisiä kaikkeen. Narsistille on laitettava tiukat rajat, heitä ei saa päästää "iholle" yhtään, ei sellaiseen kohtaan jossa he voivat manipuloida vastakumppaniaan."
Tämä teksti kuitenkin toi taas uutta valoa ja kannustusta juuri avautumassa olevaan uuteen elämään ja pyrkimyksilleni.
Puhuit asiaa.
Siksi sanonta "vakka kantensa valitsee" pitää täysin paikkansa. Olen miettinyt omaa lapsuuttani ja menneisyyttäni. Mieleen tulee eräs TV-ohjelma, jossa haastattelja sanoi, että "uhri" yleensä hakee "isänsä" (naiset) kaltaista persoona pyrkiäkseen muuttamaan menneisyyttään, johon ei voinut vaikuttaa.
16. Oikeassa parisuhteessa suunnitellaan tulevaisuutta YHDESSÄ kompromisseja tehden!!!
15. Ei minunkaan takapuoltani ole kukaan sorkkinut tai tehnyt mitään muutakaan vastaavaa!!! Kyse oli ihan normaalista rakasteluasennosta, joka kävi yksipuoliseksi.
"Toiseksi oman elämän hallitseminen on opeteltava ensimmäiseksi ennen kuin alkaa perhettä leikkiin epätoivoisesti. Kumpikin sekä narsisti ja ns. uhri ovat kumpikin täyttä ymmärrystä vailla olevia ressukoita. Uhria luonnehtisin enemmän narsistiseksi pöljäksi ja narsistia älykkääksi."
Totta, sen minä teinkin ja annoin itselleni reilusti aikaa toipua edellisestä erosta. Olen sitä mieltä ja hassua kyllä, niin myöntää exänikin, että samoin olisi hänen kuulunut tehdä, ennen kuin syöksyi uuteen suhteeseen. Lopputekstin haluaisin kieltää, mutta näen siinä selvän pointin ja en voi olla kanssasi eri mieltä. Siperia opettaa.
Yllä olevaan kirjoituksesi loppuosaan en ota kantaa, IHANA JUTTU JOS OLETTE OLLEET ONNELLISIA JA TOIVOTTAVASTI OLETTE JATKOSSAKIN. Ilmeisesti olette kumpainenkin "kansakoulun" ajalta, jonka asiayhteyttä en tosin ymmärrä?
...piirteitä löytänyt itsestäsi ollenkaan.
...täsmennyksestä.
Kaikki neljä lastani ovat aiemmasta suhteesta. Kaksi asuu enää kotona ja molemmat ovat poikia. Tytöt ovat muuttaneet pois ja ovat onnellisesti naimisissa.
Exäni yritti hyvin pitkään manipuloida lapsiani minua vastaan onnistuenkin, mutta onneksi totuus selvisi heille ihan heidän omien silmien auettua.
Tähän on sanottava, että ehkä paras osa hänestä oli se, että hän kohteli poikiani, tyttöjäni ja lastenlastani erittäin hyvin, mutta tuo tilanne oli muuttumassa. Hän ikäänkuin ei enää pystynyt pitämään sisällään kiukkuaan, jotka ärsytti häntä. Tosin on sanottava, että poikani ovat harvinaisen hyväkäytöksisiä poikia, eikä hekään ärsyttäneet exääni. Homma niinsanotusti pelasi molemminpuolin ja olin kiitollinen siitä.
Olen ollut iloinen kun kirjoitin. Ensin oli vaikeaa ja tuskallista kirjoittaa. En kyennyt palaamaan koneelleni pitkään aikaan. Nyt se käy jo paljon helpommin, lähes tuskitta. Olen myös ollut onnekas kun en ole saanut oikeastaan lainkaan negatiivista palautetta. Joihinkin on ollut vaikea vastata, koska minulle tämä narsismi oli ihan vieras käsite. Minusta Sinä vastasit hyvin ja ymmärrettävästi kaikille (minun puolestani). Näkee, että olet perehtynyt asiaan ja tunnet sen hyvin. Toivottavasti monet lukevat kirjoituksesi.
Meidänkin suhde kesti juuri tuon ajan, eikä siihen paljon onnellisia hetkiä mahdu. Tapahtui kuten kerroit "todellisuuteen herääminen".
Lopetan itse myös Sinun sanoin, jotka koen hyvin omikseni "Voimia niilä, jotka ovat eläneet tai elävät asian kanssa. He tietävät todella, mistä oikeasti kerron ja kirjoitan. Minä selvisin :) Toteutan nyt unelmiani lasteni kanssa ja uskon vielä rakkauteen ja hyvän olemassaoloon. Itse elämä on pelastava :) "
Noiden listojen piirteet sopivat lähes jokaiseen 50- ja 60-luvulla syntyneeseen suomalaiseen naiseen. Tuon perusteella noin 85% suomalaisista keski-ikäisistä naisista on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä, Psykopaatteja siis.
Kannattaa varoa...
Kuka järkevä valitsisi itselleen psykopaatin kumppaniksi. Narsistinen persoonallisuushäiriö on pysyvä ominaisuus.
Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen hakee ne uhrit ohjailtavakseen. Hän ei kelpuuta niitä joita hän ei voi manipuloida. Uhrin havahduttua on ehtinyt tapahtua paljon ja tilanne pahenee ajan kanssa. Toki uhrillakin on voinut olla joku "piilo"päämäärä, mutta tällä ei ole tässä merkitystä. Uhri joutuu lopulta tilaan jossa vaihtoehdot ovat: itsari, pako tai lopullinen alistuminen orjazombien asemaan.
Narskut pitäisi polttomerkata naamaan: he aiheuttavat suunnatonta kärsimystä valitsemilleen lähimmäisille ja heidän ympäristöön. Valtavat terveydenhoitopalveluiden käyttömäärät johtuvat narskujen aiheuttamasta ahdistuksesta. Kerran paljastettuja narskuja ei tulisi päästää enää suhdemarkkinoille (ei kukaan voi olla niin epätoivoinen). He käyttävät hyväkseen kaikkea mitä vaan on saadakseen himoitsemansa. He kadehtivat kaikkea hyvää toisilla ja tuhoavat sen ettei toinen mitään hyvää kokisi.
Koska laki ei anna suojaa, niin täytyy koettaa näitä
Paeta. Mennä satojen kilometrien päähän. Hylkää työ ja koti, hae uusi. Soita heti poliisi paikalle, jos ilmestyy uuden paikan ovelle, älä neuvottele sanaakaan. Mene turvakotiin! Näin voit saada anottua lähestymiskiellon.
Salainen puhelin. Ne joille numero on annettu, eivät saa missään oloissa antaa sitä muille. Uusi numero heti jos entinen paljastuu. Rekisteröimätön prepaid, jos ei muu auta.
Narsku on kostaja. Kun ei mennyt hänen haluamallaan tavalla, hän kostaa "ikuisesti".
Voimia sannah64:lle, toipuminen vie usein enemmän aikaa kuin mitä olet ollut manipuloinnin alaisena. Kirjoittaminen, keskustelu ja lukeminen on auttaneet minua.
Kyllä kuulostaa tutulta. Elän itse läpi juuri tuota samaa prosessia. Minä tunnekylmä materialisti olen syypää kaikkeen. Tuntuu siltä, että kaikki, jotka eivät oikeasti ex-miestäni tunne lankeavat hänen puheisiinsa. Onneksi läheiseni, jotka ovat nähneet tämän koko prosessin tukevat minua. Välillä olen niin maassa ja syytän itseäni kaikesta, jos olisin tehnyt niin ja niin tai sitten sillä tavalla, niin sitten varmaan kaikki olisi toisin. Exä saa tehdä mitä vaan, jotta minun elämäni tuhoutuisi jopa laittomia tekoja. Kiitos ystävieni, että työnsivät minut poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitukset. Itse en olisi sitä jakasanut. Sisältä olen ihan rikki. Kuka olen? tai Siis Kuka olin? Heräänköhän joskus? Olen keskellä trilleriä ja apua olen sen pääosissa. Olen se suuri valehtelija. Hei; haluan herätä jo.
Kiitos KOSKETTAVASTA viestistäsi. Koin sen niin omakseni ja olet nyt juuri samassa tilanteessa, että olisi kiva vaihtaa kanssasi kuulumisi lisääkin, ihan vaikka henkilökohtaisten meilien kautta. TOINEN TOISTAMME TUKIEN!!!
Toivottavasti poikkeat lukemassa tämän.
Poikkesin lukemaan viestisi...Ja muutkin, mitä ketjuun oli tullut..On kyllä toisaalta hyvä, kun saa lukea muiden tarinoita, niin ei tunne olevansa asian kanssa ihan yksikseen. Mutta toisaalta on tosi surullista lukea, miten paljon ihmisiä on samassa tilanteessa. Lähipäivinä olen taas saanut niskaani kaikenlaista, mutta kaksi viikkoa sitten päätin, ettei minua enää "lyödä". Päätin, etten ole enää kiltti ja alistu kaikkeen. Nyt otan vastaan asioita, mutta en provosoidu niistä (toivottavasti) ja syytä itseäni... Näin yritän jatkaa...
parisuhteessa on kaksi. Et ole onnellinen suhteessasi - et edes tykkää miehestä. Eli kuten sanoitkin, olet koukussa häneen ja riippuvainen. Epäonnistunut elämässäsi et silti ole - kyllähän elämässäsi on ollut hyviäkin asioita, vaikka miesvalintasi eivät ole osuneet kohdalleen.
Tuo miehesi veljen sanoma "sitä saa mitä tilaa" pitää hyvinkin paikkansa: halusit miehen, halusit olla parisuhteessa, halusit olla riippuvainen ja koukussa. Muuten olisit lähtenyt jo aika päiviä ennenkuin sinut heitettiin pihalle. Et ole uhri - pystyt hyvinkin paljon vaikuttamaan mitä ITSE teet ja miten toimit. Mitä ajattelet. Ketään ei pidä syyllistää - ei itseään eikä toisia. Sen sijaan täytyy ajatella mikä olisi toimivaa, mistä pitää, mitä ei voi sietää - ja tehdä valintoja ja ratkaisuja niiden pohjalta.
Narsismi on asia johon kannattaa todella tutustua monelta eri kantilta ennen kun siitä mitään luulee tietävänsä tai varsinkaan julistaa ketään narsistiksi. Ensinnäkin on vaihtelee suuresti se aste, että kuinka vakavasta on kyse. Vaihtelee narsistisista piirteistä aina psykopaattiin asti. Myös ympäristö vaikuttaa siihen kuinka vahvana piirteet ovat.
Ainakin se on varma ja kumottu tieto että narsismi olisi geeneissä. Lapsuudessa ja nuoruudessa koetut traumat sen aiheuttavat. Yksilölliset piirteet voivat hieman vaikuttaa sitten sen vakavuuteen.
Narsismista kun kuulee ja lukee niin melkein poikkeuksetta törmää ajatukseen että narsistin kanssa kärsii aina ja narsismista ei voi parantua ja että narsisti on PAHA.
Narsisteista puhutaan myös hyvin tunteettomina. Voisin kuitenkin väittää että näin ei ole. He ovat lapsena pahoin väärinymmärrettyjä ihmisiä, sitä johtuu se että heidän toimintansa on sellaista että sitä ei voi ymmärtää. kuinka he olisivat oppineet ymmärtämään toisia kun ei heitä ole lapsena ymmärretty.
Jotkut ihmiset tajuavat tämän mutta eivät sen pidemmälle pääse kun kuitenkin käyttäytyvät väärin narsistin seurassa. Ovat yliymmärtäväisiä ja kilttejä ja kuvittelevat pelkällä rakkaudella parantavansa nasistin. Sitten tulee suuri pettymys kun ei se niin mennytkään. Kyllä siinä tuntee olevansa hyväksikäytetty.
Sama kun antaisi pikkulapsen pompotella itseään, ei se kannata. Kyllä lapsi pompottaa jos siihen antaa sille mahdollisuuden. Se vain tuntuu hullulta että aikuinen tekee samoin ja tulee sellaienen olo että kuinka PAHAsti toinen tekikään minua kohtaan. Mutta on muistettava että narsisti on tässä suhteessa yhtä ymmärtämätön kuin pikkulapsi.
Narsistin kanssa pystyy tulemaan toimeen ihan hyvin kun muistaa omat rajansa, ihan kuin lastenkin kanssa. Narsistilla itsellään on usein myös ongelmia omien rajojensa kanssa ja siksi he tiettyinä hetkinä lupailevat suurempia kuin mihin pystyvätkään. Tämä tulkitaan aina valehteluna ja pahuutena. Siltähän se kovasti vaikuttaa, mutta kyse onkin siitä että narsisti kovasti haluaisi kyllä vaikka hakea sen kuun taivaalta mutta ei tajua sillä hetkellä että ei siihen oikeasti pysty. Näyttämällä omat rajansa myös toimii esimerkkinä narsistille kuinka toimitaan ja näin hänkin pystyy pikkuhiljaa oppimaan uusia asioita.
Kyllä narsisti pystyy muuttumaan, mutta ei pakottamalla eikä vaatimalla. Tiettyjä asioita häneltä voi myös vaatia, mutta ei tyyliin: Sinun on muututtava tai lähden. Se voi hetken auttaa mutta ei tuo pysyvää muutosta. Enemmänkin aiheuttaa narsistille patoutumia jotka purkautuu kyllä jollain ei-hyväksytyllä tavalla ennemmin tai myöhemmin. Hänelle täytyy antaa konkreettisiä neuvoja ihan kuin lapsillekkin ja selittää niitä. Ja korostaa sitä että se on hänen omaksi hyväkseen, perheen hyväksi jne..
On helppo ajatella että narsisti ei voi muuttua tai että on parempi jättää hänet, koska niillä keinoilla mitä olemme tottuneet käyttämään se ei olekkaan mahdollista. jos ponnistelemme väärään suuntaan niin kyllä siitä tulee sellainen olo että on kaikkensa antanut ja yrittänyt mutta mikään ei auta.
Missään nimessä ei kannata lähteä linjalle: kun tuokin saa noin tehdä niin kylä minäkin. Onhan se rankkaa kun pitää itse aina olla se aikuinen ja vedellä rajoja, mutta jos aikoo narsistin kanssa elää tasapainoista elämää niin niin on toimittava. Mutta samahan se on lasten kanssa. Mitä siitä tulisi jos lapsi alkaa vaikka pissaamaan keskelle kaupan lattiaa ja hänen vanhempansa tekee saman perässä ja toteaa että kyllä mullain on tähän oikeus kun toikin tekee näin. Lapsi ei opi että niin ei kuulu tehdä ja tilanne menee ihan hulluksi. Toinen mitä narsisteille teemme on se että koemme heidän lpaselliset tekonsa heti loukkaavina, kyllähän heidän olisi pitänyt tajuta että nin e i voi tehdä. Mutta kun he eivät tajua, ennenkun se heille opetetaan. Jos ei jaksa ohjata ja opastaa heitä rakkaudella, ei heidän kanssaan silloin kannata olla tekemisissä. Samoin kun jos ei jaksa kasvattaa ja rakastaa lapsia ei heitä kannata silloin hankkia.
Kirjoituksesi oli pitkä, enkä jaksanut sitä lukea, kun sieltä täältä, mutta luulen, että sinulla voi olla kokemusta, vain narsisistisia piirteitä omaavasta ihmisestä, mutta tuskin aidosta luonnehäiriöisestä, kun juttuasi lukee. Ei keneltäkään pidä vaatia moisia; olla opettajana ja ohjaajana aikuiselle puolisolle. Jatkuva "ymmärtämien", opastaminen ja ohjaaminen ei ole puolison tehtävä. Lapsi on lapsi ja aikuinen asettaa toki lapselle rajat, mutta narsistin kanssa mitkään rajat eivät yksinkertaisesti vain päde. Siinä hakkaa päätään seinään, polttaa itsensä loppuun ja koko perhe kärsii.
Narsisti myös loukkaa ihan tahallaankin ja jopa nauttii kaikenlaisesta kinaamisesta. Nämä persoonat ovat tunteettomia, täysin vailla tunne-elämän taitoja, eikä heidän kanssaan elämämisestä juurikaan tule mitään. Heillä ei ole aikuisen kommunikaatiotaitoja ja siksi mikään keskustelu ei koskaan tuota mitään tulosta, vaan asia muuttuu kinaamiseksi ja lapselliseksi murjotukseksi. Mistään taidosta ei ole hyötyä, kun kyse on luonnehäiriöisen ihmisen kanssa kommunikoinnista.
Narsisti ei voi muuttua, ei rakkaudellisilla ohjaamisilla, annetuilla kongreettisilla neuvoilla, eikä terapialla. He eivät tajua, vaikka heille sama asia opetettaisiin monia, monia kertoja, koska heillä ei ole tunne-älyä tälläisien asioiden oppimiseen.
Jaksamisesta tosiaan ei ole kysymys, vaan puhtaasti narsistin häiriöstä, joka asettaa normaalin parisuhteen epätasapainoiseen vaakakuppiin. Parisuhde on molemminpuolinen kumppanuussuhde, jossa pari on tasavertainen ja yhdessä kasvatuskelpoisia vanhempia lapsilleen. Narsisti on aikuinen lapsi ja hyvin tuhoisa roolimalli lapsilleen. En suosittele ketään jäämään suhteeseen narsistin kanssa.
Kerroppas sitten Hinni ja muut samaa mieltä olevat (siis että narsisti ei voi koskaan muuttua parempaan suuntaan) että mitä teidän mielestänne narsisteille pitäis sitten tehdä ja kenen vastuulla he ovat. Eivät he tietenkään ole kumppanin vastuulla. Harva varmaan haluaa elää narsistin kanssa kun on mahdollisuus elää helpompaa ja mukavampaa elämää terveen ihmisen kanssa. Kun tässä niin korostetaan että koko perhe kärsii jne.. enemmän ihmisiä kyllä kärsii kun narsisti hylätään, hänen narsistset piirteensä voimistuvat ja hän etsii kyllä uusia ihmisiä ympärilleen. Jos kerran hoitokaan ei tehoa niin eihän heitä silloin kannata edes hoitaa. Niin kertokaas sitten mitä niille muka pitäis teidän mielestä tehdä???? Ampua??? Narsistit lisääntyvät ihan siitäkin syystä että heidät hylätään, sitten he sikiävät taas uuden kumppanin kanssa ja suurella todennäköisyydellä siirtävät häiriön myös lapsiinsa.
Ymmärrän kyllä että viestini kolahtaa pahasti niihin jotka ovat epätoivoisesti yrittäneet tulle vuosikausia toimeen narsistin kanssa ja pahimmassa tapauksessa menettäneet oman mielenterveytensä. Tällaisten ihmisten onkin parempi olla kaukana narsisteista koska vahingoittavat itseään siinä, eikä se että toinen luhistuu niin auta narsistiakaan. Ja puhumattakaan lapsista jos sellaisia on. Mutta onneksi on jo ihan nykyään yleisesti tunnustettu, että kyllä narsisti pystyy tietynlaisella, kutsutaan sitä nyt sitten hoidoksi, terapiaksi tai miksi hyvänsä, niin muuttumaan. Eikä siitä kenekään pidä ottaa itseensä, vaikka se kurjalta tuntuukin, että itse ei pystynyt. Se oli varmaan silloin narsistista irtoamisvaiheessa jotenkin tärkeä asia joka nosti itsetuntoa, se tieto että on yrittänyt työntää neliskulmaista palaa pyöreään reikään.
Niin, popi555, kumpa sen voisikin kertoa, mutta ei siihen taida löytyä ihan yksiselitteistä ohjetta tai neuvoa. Ehkä jokaisen pitää vain se asia omalla kohdallaan miettiä, että asettaako mielummin toisen elämän, kun oman elämänsä etusijalle. Eihän se helppoa ole koskaan "hylätä" ketään, mutta itselleni monen vuoden kokemus opetti narsistisesta ihmisestä sen, että kaikki asiat tehdään, ajatellaan, huomioidaan aina vain narsistin mukaan. Narsisti menee lapsienkin edelle. Hän asettaa itsensä ja omat etunsa aina etusijalle. Hän on tavallaan jo itse "hylännyt" perheensä, siinä, kun elää erillistä aivan omaa elämäänsä, erossa vaimostaan ja lapsistaan.
Minä tyhmyyttäni olin ja ajattelin aivan noin, kun sinä. Säälin, olen uskovainen, enkä salli, enkä kannata hylkäämistä. Yritin rakastaa, yritin ohjata ja opastaa, keskustelin ja neuvoin, hain apua, annoin itseni ja koko elämäni ihmiselle, joka ei siitä hyötynyt yhtikäs mitään. Hän sai passarin, omien halujensa täyttäjän. Minä paloin loppuun, sairastuin. Kaikkein eniten kadun sitä, että en tajunnut, tai minulla ei ollut tietoa toisen luonnehäiriöstä, jotta olisin voinut hyvällä syyllä hänet jättää. Ei ole kenenkään edun mukaista jäädä toivottomaan suhteeseen.
Narsismi on enemmän, kun vain hylätyksi tulemisen kokemisen jättämä trauma. Minä uskon vahvasti geeniperimään. Palaset ovat loksahdelleet paikoilleen, kun olen tajunnut katsoa asiaa oikealla tavalla. Suvussa esiintyvä luonnehäiriöisyys on ihan ilmeistä ja kulkee suvussa.
Niin, kyllä itse olen sitä mieltä, että narsistin kanssa eletty elämä on ollut haaskausta, kauhea tragedia, täysin ajattelematonta itsensä unohtamista, myymistä, lastensa elämän pilaamista.
Narsistit kuuluvat samalla tavalla meidän kaikkien elämään, kuten vammaiset tai muutkin sairaat, eikä heitä tarvitse toki sen takia ampua tai eristää. Narsistit pärjäävät yleensä hyvin ja heille hylkääminen ei taida olla sittenkään, niin kova juttu, kun me terveet luulemme, ja sen itse koemme. Narsistin tunteet ovat vain pinnallisia, eikä hän tavallaan kiinny, eikä osaa kaivata ja tuntea sellaista aitoa surua erosta, kun terve, vaan hän suree kaikkea sitä mitä menettää taloudellisesti, materiassa tai siinä, kun ei ole ketään häntä hoivaamassa ja passaamassa. Hän ei osaa kaivata edes lapsiaan.
Minulle oli hirvittävä shokki tajuta lopulta, millaisesta ihmisestä ja häiriöstä on kysymys. Siinä säälii niin itseään, narsistia, kun lapsiaan. Kun tietää vielä, että mitään muutosta on turha koskaan odottaakaan (olin sen kyllä jo tajunnut ajat sitten). Narsisti ei rakasta puoliosaan, eikä lapsiaankaan. On turha ruveta marttyyriksi hänen vuokseen, koska marsisti selviää kyllä.
Kenen vastuulla me kaikki olemme? siinä on kysymys. Vasuun kantaminen toisesta on hyvä juttu, mutta itsensä ja oman elämänsä myyminen ja pilaaminen sen vuoksi on kyllä mitä suurinta valehtelemista itselleen. Toisen elämää me emme kykene, emmäkä voi elää, siis taitaa olla niin, jotta jokainen kantaa vastuun omasta elämästään itse, mutta me tarvitsemme toki toinen toistamme elämässä. Narsistille tuo vastuu toisesta on utopiaa.
Toivon jaksamista kaikille narsistin kanssa suhteessa oleville ja siihen jääville, muistakaa; elämää ei ole rajattomasti, vanhana ei lohtu auta, että on saanut elää elämänsä narsistille, hintana oma elämätön elämä.
Tuomita ei silti ketään.
kirjoittelit... Itse elin 15 v narsistin kanssa avioliitossa, joka oli juuri tuota ja jonka tajusin vasta parina viimeisena aviovuotena, Yritin eroa/irtiottoa 2 kertaa siinä onnistumatta. Sopuerosta on turha haaveillakkaan....viimein vaan sain tarpeekseni tyhjistä lupauksista ja lasten nöyryyttämisestä. Keväällä erottiin. Nyt keräilen itsetunnon rippeitä ja jatkan elämääni, narsistimieheni selviytyi kyllä,eikä todellakaan mennyt rikki. Kokemuksesta voin sanoa, älkää koskaan luottako narsistin kauniisiin sanoihin!!!
Niin, popi555, kumpa sen voisikin kertoa, mutta ei siihen taida löytyä ihan yksiselitteistä ohjetta tai neuvoa. Ehkä jokaisen pitää vain se asia omalla kohdallaan miettiä, että asettaako mielummin toisen elämän, kun oman elämänsä etusijalle. Eihän se helppoa ole koskaan "hylätä" ketään, mutta itselleni monen vuoden kokemus opetti narsistisesta ihmisestä sen, että kaikki asiat tehdään, ajatellaan, huomioidaan aina vain narsistin mukaan. Narsisti menee lapsienkin edelle. Hän asettaa itsensä ja omat etunsa aina etusijalle. Hän on tavallaan jo itse "hylännyt" perheensä, siinä, kun elää erillistä aivan omaa elämäänsä, erossa vaimostaan ja lapsistaan.
EI OLE PAKKO VALITA KENET ASETTAA ETUSIJALLE, VAAN ON TOIMITTAVA PERHEENÄ. NARSISTI TOKI VANHOJA KAAVOJA NOUDATTEN JA KYKENEMÄTTÖMÄNÄ TOIMIMAAN TOISIN YRITTÄÄ VAATIA ITSENSÄ ETUSIJALLE ASETTAMISTA, MUTTA EDELLEEN TOISTAN ITSEÄNI KUN SANON, EI PIDÄ ANTAA SEN TAPAHTUA NIIN, KYLLÄ SE NARSISTIKIN, OPPII, SIINÄ MISSÄ LAPSETKIN, AJALLAAN, VUORON ODOTTAMISTA, TOISTEN HUOMIOIMISTA YM. MUKAVAA KUN HÄNTÄ EI TUOMITA, EIKÄ HÄNEN ANNETA POMPOTELLA. KERTAUS ON OPINTOJEN ÄITI.. EI NARSISTI HALUNNUT HYLÄTÄ PERHETTÄÄN, HÄN EI VAAN MUUTA OSANNUT, EIKÄ KUKAAN HÄNELLE MUUTA OPETTANUT.
Minä tyhmyyttäni olin ja ajattelin aivan noin, kun sinä. Säälin, olen uskovainen, enkä salli, enkä kannata hylkäämistä. Yritin rakastaa, yritin ohjata ja opastaa, keskustelin ja neuvoin, hain apua, annoin itseni ja koko elämäni ihmiselle, joka ei siitä hyötynyt yhtikäs mitään. Hän sai passarin, omien halujensa täyttäjän. Minä paloin loppuun, sairastuin. Kaikkein eniten kadun sitä, että en tajunnut, tai minulla ei ollut tietoa toisen luonnehäiriöstä, jotta olisin voinut hyvällä syyllä hänet jättää. Ei ole kenenkään edun mukaista jäädä toivottomaan suhteeseen.
AJATTELIT SUUNNILLEEN SAMALLA LAILLA MUTTA TOIMIT KUITENKNI TOISIN. MYÖNNÄT PASSANNEESI, TÄYTTÄNEESI HÄNEN HALUJAAN. SILLE LINJALLE KUN LÄHTEE NIIN VARMASTI EPÄONNISTUU. IHAN VARMASTI PALAA LOPPUUN. TÄTÄ ILMIÖTÄ VOI VERRATA TAAS LAPSIIN, PILALLE HEMMOTELTUIHIN LAPSIIN.
Narsismi on enemmän, kun vain hylätyksi tulemisen kokemisen jättämä trauma. Minä uskon vahvasti geeniperimään. Palaset ovat loksahdelleet paikoilleen, kun olen tajunnut katsoa asiaa oikealla tavalla. Suvussa esiintyvä luonnehäiriöisyys on ihan ilmeistä ja kulkee suvussa.
NIINHÄN SE HELPOSTI KULKEE, MUTTA OPITTUNA. OLEN KERÄNNYT TIETOA JA SAANUT VAHVAA NÄYTTÖÄ SIITÄ ETTÄ SYNTYESSÄÄN KELLÄÄN EI OLE TÄTÄ HÄIRIÖTÄ. LAPSET JOTKA OVAT ELÄNEET MUUALLA KUN NARSISTIN KANSSA TAI JOS HEILLÄ ON OLLUT MYÖS TERVEITÄ ROOLIMALLEJA OVAT AIVAN NORMAALEJA. USEINHAN JA VALITETTAVASTI LAPSILLA ON NARSISTIVANHEMPI JA UHRIVANHEMPI, SEURAUSKSENA HE SAMAISTUVAT JOMPAAN KUMPAAN TAI OTTAVAT VAIKUTTEITA MOLEMMISTA.
Niin, kyllä itse olen sitä mieltä, että narsistin kanssa eletty elämä on ollut haaskausta, kauhea tragedia, täysin ajattelematonta itsensä unohtamista, myymistä, lastensa elämän pilaamista.
EI PIDÄ ANTAA SELLAISTA TAPAHTUA ITSELLEEN TAI LAPSILLEEN. EI PIDÄ UNOHTAA ITSEÄÄN VAIKKA JOKU SELLAISTA VAATISIKIN, VOI HYVÄNEN AIKA..
LÄHETÄN VÄLILLÄ...
Narsistit kuuluvat samalla tavalla meidän kaikkien elämään, kuten vammaiset tai muutkin sairaat, eikä
heitä tarvitse toki sen takia ampua tai eristää. Narsistit pärjäävät yleensä hyvin ja heille hylkääminen ei
taida olla sittenkään, niin kova juttu, kun me terveet luulemme, ja sen itse koemme. Narsistin tunteet
ovat vain pinnallisia, eikä hän tavallaan kiinny, eikä osaa kaivata ja tuntea sellaista aitoa surua erosta,
kun terve, vaan hän suree kaikkea sitä mitä menettää taloudellisesti, materiassa tai siinä, kun ei ole
ketään häntä hoivaamassa ja passaamassa. Hän ei osaa kaivata edes lapsiaan.
KIRJOITAN NYT ISOLLA ETTÄ EROTTUU VASTAUS, EI OLE TARKOITETTU HUUTAMISMIELESSÄ
:)
NARSISTIT OVAT OPPINEET PATOAMAAN TUNTEENSA NIIN SYVÄLLE, ETTÄ SE VAIKUTTAA
TÄYSIN TUNTEETTOMALTA. SE ON LAPSUUDESSA LUOTU PUOLUSTAUTUMISMEKANISMI SITÄ
VASTAAN, ETTEIVÄT HE OLE AIVAN TÄYSIN SEONNEET. JOS HE OLISIVAT TÄYSIN
TUNTEETTOMIA, EIVÄT HE SILLOIN TUNTISI MYÖSKÄÄN VIHAA TAI KATEUTTA. TUNTEETHAN
OVAT VAIN ERILAISTEN AINEIDEN ERITTYMISTÄ KEHOSSA. NARSISTEILLA, TAI LÄHINNÄ TÄYSIÄ
PSYKOPAATTEJA TUTKITTAESSA ON HAVAITTU ETTÄ JOITAIN AINEITA HEILLÄ ERITTYY
VÄHEMMÄN KUIN YLEENSÄ. MUTTA KELLÄÄN PSYKOPAATILLAKAAN EI KUITENKAAN OLE
OLLUT SELLAISTA VIKAA, ETTEIKÖ AINEITA VOISI ERITTYÄ, ELI RAKENTEELLISESTA VIASTA EI
OLE KYSE.
Minulle oli hirvittävä shokki tajuta lopulta, millaisesta ihmisestä ja häiriöstä on kysymys. Siinä säälii
niin itseään, narsistia, kun lapsiaan. Kun tietää vielä, että mitään muutosta on turha koskaan
odottaakaan (olin sen kyllä jo tajunnut ajat sitten). Narsisti ei rakasta puoliosaan, eikä lapsiaankaan.
On turha ruveta marttyyriksi hänen vuokseen, koska marsisti selviää kyllä.
JOO SUURIN OSA TEKSTEISTÄ MITÄ NARSISTEISTA ON, ON AIVAN KAMALIA, KUINKA HE EIVÄT
VOI PARANTUA JA OVAT TÄYSIN TUNTEETTOMIA, TÄYTTÄ SOOPAA. SILTÄ SE VAAN
VAIKUTTAA. MARTTYYRIKSI RYHTYMINEN ON SUURIN VIRHE MITÄ VOI TEHDÄ.
Kenen vastuulla me kaikki olemme? siinä on kysymys. Vasuun kantaminen toisesta on hyvä juttu,
mutta itsensä ja oman elämänsä myyminen ja pilaaminen sen vuoksi on kyllä mitä suurinta
valehtelemista itselleen. Toisen elämää me emme kykene, emmäkä voi elää, siis taitaa olla niin, jotta
jokainen kantaa vastuun omasta elämästään itse, mutta me tarvitsemme toki toinen toistamme
elämässä. Narsistille tuo vastuu toisesta on utopiaa.
TERVEET IHMISET OVAT TOKI VASTUUSSA ITSESTÄÄN. MUTTA SELLAISET IHMISET JOTKA
OVAT VAARAKSI ITSELLEEN TAI MUILLE EIVÄT SAISI OLLA VASTUUASEMASSA ITSESTÄÄN TAI
KENESTÄKÄÄN MUUSTA. SEPÄ ONKIN NYKYPÄIVÄN ONGELMA KUN ELETÄÄN NIIN PIENISSÄ
YKSIKÖISSÄ JA HARVOIN YHTEISÖLLISESTI. JOS LÄHIPIIRISSÄ ON APUATARVITSEVIA NIIN
VASTUU JÄÄ USEIN YHDELLE IHMISELLE JA VIELÄPÄ NIIN ETTÄ ETTÄ HÄN EI SIIHEN TUKEA
JUURIKAAN SAA MISTÄÄN TAI KELTÄÄN.
SE ETTÄ HUOLEHDIMME LÄHEISISTÄMME EI TARKOITA OMAN ELÄMÄN MYYMISTÄ TAI
PILAAMISTA, EI MISSÄÄN NIMESSÄ, HÖLMÖ ON SE JOKA ANTAA SELLAISTA TAPAHTUA
ITSELLEEN, SILLÄ SE EI AUTA YHTÄÄN KETÄÄN. EIKÄ SE MYÖSKÄÄN TARKOITA TOISEN
ELÄMÄN ELÄMISTÄ. EI PIDÄ SEKOITTAA ASIOITA KESKENÄÄN. ENHÄN MINÄ LAPSIANI
HOITAESSANI JA KASVATTAESSANIKAAN ELÄ HEIDÄN ELÄMÄÄNSÄ TAI MYY OMAANI,
HERRANJESTAS, TAI JOS NIIN TEKISIN, TEKISIN VÄÄRIN..
Toivon jaksamista kaikille narsistin kanssa suhteessa oleville ja siihen jääville, muistakaa; elämää ei
ole rajattomasti, vanhana ei lohtu auta, että on saanut elää elämänsä narsistille, hintana oma
elämätön elämä.
JA NYT KAIKILLE TEILLE JOTKA SÄÄLITTE MINUA TAI KUVITTELETTE ETTÄ OLEN VÄÄRÄSSÄ.
MISTÄKÖ TIEDÄN NÄMÄ ASIAT JA MIKSI OLEN NÄIN VAHVASTI SITÄ MIELTÄ KUN OLEN.
KERRON NYT MAHD. TIIVISTETYSTI OMAN TARINANI. TAPASIN NYKYISEN KIHLATTUNI VIISI
VUOTTA SITTEN. ENSIMMÄISET N. 2 KK IHANAA SEURUSTELUA, AINOA MIKÄ HIEMAN
MIETITYTTI OLI SE ETTÄ MIES OLI ERITYISEN TAKERTUVAINEN EIKÄ HALUNNUT OLLA
HETKEÄKÄÄN EROSSA, EIKÄ OLISI ANTANUT MINUN NUKKUAKKAAN ÖISIN. ALKOHOLIA
NAUTITTUAAN HÄN MYÖS HIEMAN MUUTTUI, MUTTA ALUSSA EI MERKITTÄVÄSTI.
ENSIMMÄINEN SELVÄSTI NARSISTINEN PIIRRE JONKA MUISTAN SELVÄSTI, OLI SE KUN
MIEHEN MIELESTÄ NIISTIN VÄÄRIN, JA HÄN SAI SIITÄ AIVAN HIRVEÄN RAIVOKOHTAUKSEN.
SIITÄ SE HELVETTI SITTEN ALKOI. HÄN OLI VÄKIVALTAINEN, ERITYISESTI NAUTITTUAAN
ALKOHOLIA, MUTTA MYÖS SELVINPÄIN. HÄNEN BRAVUURINSA OLI VÄKISIN KIINNI PITÄMINEN,
JONKA SEURAUSKENA SAIN PARI PANIIKKIKOHTAUSTA, MUTTA NE EIVÄT HÄNTÄ
LIIKAUTTANEET, OLINHAN NE ITSE AIHEUTTANUT. JA JOS YRITTI RIMPUILLA ITSENSÄ IRTI, HÄN
PITI HUOLEN ETTÄ SATTUI JOTAIN. MUTTA HÄNTÄ EI VOINUT TAPAHTUNEESTA SYYTTÄÄ,
KOSKA HÄNHÄN OLI VAIN JOKO YRITTÄNYT HALATA TAI PITÄÄ KIINNI ETTEN MINÄ
HURJAPÄISSÄNI TELO ITSEÄNI.
HÄN OI MYÖS ÄÄRIMMÄISEN MUSTASUKKAINEN, YRITTI PILATA SUHTEENI KAIKKIIN YSTÄVIINI
JA SUKULAISIINI, MUSTAMAALAAMALLA HEITÄ JA KEKSIMÄLLÄ SYITÄ MIKSI EN VOI HEITÄ
TAVATA. SAATIKKA SITTEN JOS JUTTELIN JONKUN MIEHEN KANSSA, JOSKUS PELKKÄ KATSE
RIITTI SIIHEN ETTÄ HÄN HURJISTUI MONEKSI PÄIVÄKSI.
HÄNELLÄ OLI OIKEUS HAUKKUA JA MITÄTÖIDÄ JATKUVASTI, TEKI MITÄ TAHANSA NIIN AINA
TEKI VÄÄRIN. HÄNELLÄ OLI OIKEUS KERTOA MINUN YKSITYISIÄ ASIOITANI NAURESKELLEN
MUILLE, MUTTA AUTA ARMIAS JOS MINÄ SANOIN JOTAIN. HÄNELLÄ OLI OIKEUS MÖKÖTTÄÄ,
OIEKUS TEHDÄ SITÄ JA TÄTÄ JA TUOTA.. JA AINA SAI SELITETTYÄ ASIAT NIIN ETTÄ MINÄ OLIN
SYNTIPUKKI. OLIN IHMEISSÄNI, ETTÄ MITEN NE ASIAT AINA KÄÄNTYVÄT MINUA VASTAAN TEIN
SITTEN MITEN PÄIN VAIN.
JA AINA SAI PELÄTÄ, ERITYISESTI ÖISIN, HÄN SAI KUMMALLISIA KOHTAUKSIA, LEIKKI ITSE
SAATANAA, PELOTTELI, ÄRSYTTI TAI MUUTEN VAAN KULKI LEIPÄVEITSI KÄDESSÄ YMPÄRIINSÄ
PÄÄSTELLEN KUMMALLISIA ÄÄNIÄ. JOS EI MUUTA NIIN HUUDATTI MUSIIKKIA NIIN ETTEI
SAANUT NUKUTTUA. MUTTA JOS HÄNEN ITSENSÄ PITI SAADA NUKKUA, MINUN OLI PAKKO
MENNÄ, MYÖS, ETTÄ HÄN SAA NUKUTTUA, SILLÄ JOS OLIN HEREILLÄ HÄN EI SAA UNTA JA
SEHÄN ON TÄRKEINTÄ.
HÄN SAI MUUTTAA MIELTÄÄN JA VALEHDELLA, HÄNEN PIENI PIPI MENI AINA KAIKEN EDELLE,
MUTTA JOS MINÄ OLIN KIPEÄNÄ NIIN OLIN YLEENSÄ HÄNEN MIELESTÄÄN VAAN LUULOSAIRAS.
KUN PAIKALLA OLI MUITA IHMISIÄ NIIN KYLLÄ SILLOIN VÄLITETTIIN.
USEIN KUN TULIN JOSTAIN KOTIIN, HÄN MAKASI LATTIALLA, LAVASTANUT ITSENSÄ JOHONKIN
SAIRASKOHTAUKSEEN TAI ONNETTOMUUTEEN. HUOMASIN YLEENSÄ LAVASTUKSEN JA EN
TIETENKÄÄN RUVENNUT HÄNTÄ ESIM. ELVYTTÄMÄÄN KUN HUOMASIN ETTEI MITÄÄN OLE
OIKEASTI VIALLA. SITTEN SAINKIN KUULLA KUINKA VÄLINPITÄMÄTÖN OLEN KUN EN HÄNTÄ
AUTTANUT.
KAIKESTA TÄSTÄ JA MONISTA MUISTA KAMALISTA ASIOISTA HUOLIMATTA MUUTIMME VAJAA
VUODEN SEURUSTELUN JÄLKEEN YHTEEN. NÄIN JÄLKIKÄTEEN MIETITTYNÄ EN YMMÄRRÄ
ITSEÄNI MIKSI, TILANNE OLI AIKA HULLU NIMITTÄIN. MUTTA NIINHÄN SE AINA NÄISSÄ MENEE.
JOTENKIN KUMMASTI HÄN SAI JÄRJESTETTYÄ ASIAT NIIN ETTÄ LOPULTA YHTEISESSÄ
KODISSAMME EI OLLUT KUIN HÄNEN HUONEKALUJAAN, HÄN OLI HAJOTTANUT TAI MUUTEN
VAAN HÄVITTÄNYT MINULTA MM. PÖYDÄN, SÄNGYN, TIETOKONEEN, KIRJAHYLLYN JA MITÄ
KAIKKEA. HÄN NIMITTÄIN HALUSI PITÄÄ HUOLEN SIITÄ ETTÄ JOS PÄÄTÄN LÄHTEÄ, MINULLA EI
OLE MITÄÄN. EI MAALLISTA OMAISUUTTA, EIKÄ MYÖSKÄÄN IHMISSUHTEITA. JA JOS MINULLA
JOTAIN OLIKIN, SEN PITI OLLA HÄNEN HOMMAAMAA JA SIITÄ PITIKIN SITTEN OLLA
KIITOLLISUUDEN VELASSA KOKO AJAN, SEKÄ HÄNELLÄ TÄYSI HALLINTAOKEUS.
HÄNEN MIELESTÄÄN OLIN HÄNEN OMAISUUTTAAN, MUTTA HÄNELLE JOS JOTAIN EHDOTTI
NIIN SE OLI SUURI LOUKKAUS. HÄNELLÄ OLI MYÖS TAIPUMUSTA SAIRASTUA AINA
SOSIAALISISSA TILANTEISSA, ESIMERKIKSI MONET JUHLAT MENIVÄT SIIHEN ETTÄ VIERAAT
HOIVASIVAT HÄNTÄ KUN HÄNELLE YLLÄTTÄEN TULI JOTAIN. HÄNELLÄ OLI MYÖS
UNIONGELMIA JA KAIKENMAAILMAN MUITAKIN ONGELMIA, VÄHÄN SEN MUKAAN ETTÄ MIHIN
SAI HOIVAA MILLOINKIN. STRESSILLÄ SELITETTIIN HUUTAMISTA, VÄKIVALTAA, HAUKKUMISTA
YM. TOISEN KALTOINKOHTELUA, TAI SILLÄ ETTÄ HÄNELLÄ OLI SIIHEN OIKEUS KUN OLIN NIIN
VÄÄRIN HÄNTÄ KOHDELLUT.
ROMAANIHAN TÄSTÄ TULISI JOS KAIKKI TÄHÄN KERTOISIN MUTTA EIKÖHÄN NUO RIITÄ
TODISTAMAAN SEN ETTÄ KYSEESSÄ ON IHAN OIKEA LUONNEHÄIRIÖINEN EIKÄ VAIN HIEMAN
NARSISTISIA PIIRTEITÄ OMAAVA HENKILÖ.
SITTENPÄ KÄVI NIIN ETTÄ TULIN RASKAAKSI. RASKAUSAIKA SUURIMMAKSI OSAKSI OLI TUOTA
SAMAA HELVETTIÄ. MUILLE IHMISILLE ESITETTIIN MUUTA JA OIKEASTI ELETTIIN HELVETISSÄ.
OLIN UHRI. SITTEN PÄÄTIN ETTÄ MINUN LÄHDETTÄVÄ, JOS MEINAAN ETTEI LAPSENI JOUDU
KÄRSIMÄÄN. KUN ILMOITIN SIITÄ HÄNELLE, OLI PÄÄLLÄ ENTISTÄ HIRVEÄMPI HELVETTI.
SITTEN ERÄÄNÄ YÖNÄ KUN MINUA OLI TAAS VALVOTETTU JA KIUSATTU, MAKASIN SOHVALLA
ITKIEN, MINULLE TULI JOKIN IHME OIVALLUS. EN OIKEIN ITSEKKÄÄN TIEDÄ TAI TAJUA MIKÄ.
MUTTA PÄÄTIN KOKEILLA. MIETIN KOKO YÖN. SEURAAVANA AAMUNA ILMOITIN MIEHELLE,
ETTÄ TEKI HÄN SITTEN MITÄ TAHANSA NIIN EN AIO HÄNTÄ HYLÄTÄ, JA ETTÄ HÄN SAA KAIKKI
JULMAT TEKONSA ANTEEKSI. MUUTIN TÄYSIN SUHTAUTUMISENI HÄNEEN, ALUSSA TOSIAAN
AUTTOI, KUN KUVITTELIN HÄNEN OLEVAN PIENI UHMAIKÄINEN KAKARA. TULOKSIA ALKOI
NÄKYÄ JO HETI ALUSSA, SUURIN OLI SE ETTÄ HÄN ALKOI LUOTTAA MINUUN. HÄNEN
VALEHTELUNSA VÄHENI HETI ALKUUN JA HÄN KERTOILI PALJON MITEN JOTKIN ASIAT OLIVAT
OIEASTI MENNEET MITÄ HÄN OLI VALEHDELLUT AIKAISEMMIN. EN TUOMINNUT HÄNTÄ VAIKKA
MONET TARINAT MINUA SUURESTI JÄRKYTTÄTKIN JA OLISIN HALUNNUT VAIN REPIÄ SILMÄT
HÄNEN PÄÄSTÄÄN IRTI.
LÄHETÄN VÄLIILLÄ ETTEI HÄVIÄ TEKSTI!
ON HYVIN VAIKEA KERTOA, MIKÄ ASIA SE OLI MIKÄ SAI SUHTAUTUMISENI MUUTTUMAAN TAI ETTÄ MITÄ TEIN TOISIN, YKSI SUURI OIVALLUS OLI MYÖS SE ETTEI MINUN OIKEASTI TARVINNUT HÄNTÄ PELÄTÄ. JOS SEN PYSTYISIN TÄHÄN HELPOSTI KERTOMAAN NIIN TOKI SEN KERTOISIN. SIITÄ PIKKUHILJAA ALKOI MEIDÄN YHTEINEN OPETTELU TAIVAL, JA KUN LAPSEMME SYNTYI, OLI TILANNE JO HYVÄ. EI VÄKIVALTAA, ALKOHOLINKÄYTTÖ KURISSA, YM.. EN OLE ANTANUT HÄNEN HÄIRIÖNSÄ VAIKUTTAA ITSEENI ENKÄ LAPSEEN. PIENTÄ TAKAPAKKIA ON TULLUT AINA SILLON KUN OLEN VÄSYNYT TMS.. MUTTA TÄLLÄ HETKELLÄ EI KUKAAN MAAILMAN IHMINEN VOISI USKOA MISTÄ TILANTEESTA ON LÄHDETTY LIIKKEELLE ALUNPERIN. MINÄ OLEN SAANUT KAIKEN TAKAISIN, MINULLA SAA OLLA YSTÄVIÄ, HARRASTUSKISIA, OMIA JUTTUJA, MIEHENI JOPA KANNUSTAA NIIHIN JA ON YLPEÄ SAAVUTUKSISTANI. OPASTUSTA JA ESIMERKKIÄ HÄN VIELÄKIN KAIPAILEE USEIN, MUTTA NYT HÄN TIETÄÄ SEN ITSEKKIN, EIKÄ ENÄÄ PISTÄ NIIN PAHASTI VASTAAN. VÄLILLÄ NARSISTISET PIIRTEET MEINAAVAT NOSTAA PÄTÄÄN, MUTTA TILANNE ON JO NIIN HYVÄ ETTÄ USEIN HETKI SEN JÄLKEEN JO MOLEMMAT LASKEMME LEIKKIÄ SIITÄ, ESIMERKIKSI VAIKKA JOSTAIN MUSTASUKKAISUUSEPÄILYSTÄ.
VÄLILLÄ ON RANKKAA VIELÄKIN, ESIMERKIKSI SILLOIN KUN TARVITSISI ITSE HENKISTÄ TUKEA JA MIES EI SIIHEN KUITENKAAN KYKENE. SILLOIN PITÄÄ SELVITÄ ITSE TAI HAKEA TUKEA MUUALTA. SIINÄ SUHTEESSA JOSKUS TILANNE SAMA KUN YKSINHUOLTAJILLA. KYLLÄMIEHENI ON OPPINUT MYÖS TOISEN TUKEMISTAKIN, MUTTA IHAN AINA EI SIIHEN PYSTY. LAPSEN JA HÄNEN SUHDETTA ON ERITYISESTI PITÄNYT TUKEA, EIKÄ VAAN OLETTAA ETTÄ KYLLÄ ISÄN PITÄÄ SITÄ JA TÄTÄ. VÄLILLÄ TUNTUU KUN HÄN OLISI ENEMMÄN ISOVELI LAPSELLE, MUTTA PAREMPI SEKIN KUN ETTÄ AIHEUTTAISI LAPSELLE VAHINKOA.
JATKUVASTI OLEN SANUT KUULLA PALAUTETTA MUILTA IHMISILTÄ ETTÄ EI PUOLISON KUULU PAIKATA VANHEMPIEN TEKEMIÄ VIRHEITÄ, NIIN.. AINAKIN OLEN PELASTANUT YHDEN IHMISEN (EHKÄ SINÄ SIVUSSA MYÖS MUITA) HEITTOPUSSIN OSASTA. JOS OLISIN HÄNET SILLOIN JÄTTÄNYT, HÄN LUULTAVASTI OLISI HYPPINYT EPÄONNISTUNEESTA SUHTEESTA TOISEEN KOKO LOPPUIKÄNSÄ JA ALKOHOLISOITUNUT TÄYSIN, EHKÄ SORTUNUT TEKEMÄÄN JOTAIN PERUUTTAMATONTA...
MISSÄÄN NIMESSÄ EN SUOSITTELE TÄTÄ KELLEKKÄÄN KUKA KOKEE ITSE JOTENKIN UHRAUTUVANSA TAI KÄRSIVÄNSÄ. HALUSIN VAIN KERTOA ETTÄ ON OLEMASSA TOISENLAISIAKIN TARINOITA, ETTÄ NE EIVÄT OLE VAIN HAAVEITA. TOIVOTTAVASTI TÄMÄ EI KANNUSTA KETÄÄN JÄÄMÄÄN EPÄTOIVOISEEN SUHTEESEEN, SITÄ EN HALUA ENKÄ SIIHEN PYRI. JOS SUHDE ON ENEMMÄN KULUTTAVA, EIKÄ YHTÄÄN TIEDÄ MITÄ PITÄISI TEHDÄ NIIN SITTEN PAREMPI EROTA.
Piipoopopi, tuon kaiken minäkin kokeilin, tein aivan samat jutut, kun sinäkin, muutin suhtautumistani, enkä koskaan tuominnut häntä, sain myös tuloksia. Luonnehäiriöinen on kuitenkin luonnehäiriöinen.Jaksoin niin kauan, kun olin fyysisesti terve, mutta kun oma terveys menee, huomaa narsistikin oman avuttomuutensa ja sen jälkeen olet täysin yksin. Terve osapuoli on aina narsisti suhteen kannatteleva osapuoli ja kaiken koossapitävä voima. Narsistin varaan ei voi asettaa mitään. Hän ei kykene pysyviin muutoksiin, vaan haluaa nimeomaan, että häntä kohdellaan, kun lasta, kuten sanoit, hän on ainainen lapsi, ja aina ohjauksen tarpeessa, hän ei kykene ottamaan vastuuta kumppanistaan silloinkaan, kun tämä sitä tarvitsisi; sairaus, henkinen lohdutus jne...siinä tunsin olevani vain hänen jatkeensa. Narsistin kanssa suhde ei ole vastavuoroista, vaikka sitä kuinka ajattelisi niin, minäkin uskottelin itselleni....kyllä se minusta välittää, ei se oikeasti tarkoita tuota, minun pitää ymmärtää, tukea ja suhtautua, kuten kiukuttelevaan lapseen...
On hienoa, että olet jaksanut panostaa. Itsekin ajattelin, että kyllä sitä näinkin voi eteenpäin mennä. Oliko siinä vähän ylpeyttäkin mukana, kun ajatteli voivansa olla parempi kuin ne muut, jotka hylkäävät, mutta minä en. Tunnustan. Siinä kuitenkin petin itseäni, koska luonnehäiriöisen koko ajattelumaailma ja kaikkinainen toimiminen on kuitenkin niin vääristynyttä, pelkkää suorittamista, että siitä puuttui elämisen maku. Siihen ajautuu itse helposti mukaan, eikä näe enään, mikä on tervettä, mikä sairasta. Asioita ei tehdä, ei ajatella tunteella, ne ajatellaan aina järjellä. Asiat töksäytetään, lapsellekin saatetaan sanoa asioita, kun kymmenvuotias, lainkaan miettimättä mitä suustaan päästää. Kannustus ja tukeminen puuttuu. Kaikessa on pieni kritiikin poikanen mukana ja mitätöivä sävy.
Lapsilleni olen pystynyt kertomaan, että isän sanomisiin ei kannata suhtautua "vakavalla" tavalla, vaan häneillä ei ole tietoa muunlaisesta tavasta. Hän osaa olla lähinnä vain epäkohtelias. Aika metka piirre, kun ulkopuolisille hän osaa olla hyvinkin miellyttävän oloinen, jopa ylikohtelias. Mieheni tietää olevansa luonnehäiriöinen, hän ei kuitenkaan kykene näkemään asioita oikealla tavalla tiedostaan huolimatta. Hän ei kykene muuttumaan, kun vain hetken ja asia kerrallaan, kun sen hänelle perusteellisesti selvittää. Muuten ollaan samassa.
On hyvin, hyvin raskasta elää tälläisen ihmisen kanssa, jos vielä itse on vaikeasti ja vakavasti sairas. En osaa löytää siihen edes mitään sopivaa sanaa kuvaamaan, millainen epätoivoisen ahdistuineisuuden ilmapiirissä sitä elää, kun toisen suhtautminen on ihan hällä vällää, muista, ja omat pikku asiat suurennuslasilla suurenneltuja.
Se, välinpitämättömyys, kai oli se vaikein asia kestää. Huomata, että et merkitse toiselle yhtään mitään, kaikesta yrityksestäsi huolimatta. Arvosi on mitattu hyödyssä ja, jos sinusta ei enää mitään hyötyä ole, niin et ole minkään arvoinen.
Hyvää jatkoa sinulle ja onnea yrityksellesi. Toivon totisesti, että jaksat. Siunausta perheellesi.
"Ainakin se on varma ja kumottu tieto että narsismi olisi geeneissä. Lapsuudessa ja nuoruudessa koetut traumat sen aiheuttavat. Yksilölliset piirteet voivat hieman vaikuttaa sitten sen vakavuuteen."
Haluaisin tietää, mitkä ovat ne tutkimukset ja missä tehty, joissa kiistatta kumotaan se, että narsismi on (ainakin osittain) geneettistä? Olen aikaisemmin (alkupäässä ketjua) kertonut mm. Robert Haresta, joka on sitä mieltä, että narsismi/psykopatia ovat hyvin vahvasti geneettisiä. Ja Hare on sentään psykopatian johtavia tutkijoita maailmassa. Hare itse on todennut, ettei tämä tulkinta tietysti miellytä suurinta osaa länsimaista tutkijakuntaa, koska me olemme niin psykoanalyysiperinteen läpisyömiä ja meidät on opetettu uskomaan, että kaikki mielen sairaudet ovat lähtöisin siitä kuuluisasta "huonosta lapsuudesta". Ja täten me myös uskomme, että kaikki ovat (terapialla) parannettavissa. Haren mukaan meidän on siis hyvin vaikea hyväksyä sitä, ettei aina näin ole. Että toisilla ihmisillä vain on lähtökohtaisesti "huonompi luonne".
Kyllähän muidenkin mielen sairauksien kohdalla (maanis-depressiivisyys, skitsofrenia...) on myönnetty, että ne ovat ainakin osittain ns. aivokemiaa. Miksei siis narsismi/psykopatia voisi myös olla sitä? Ylipäätään tietysti mielen sairastuminen on hyvin monimutkainen prosessi. Ei kaikista narsisteista tule psykopaattisia sarjamurhaajia. Eikä se kuuluisa onneton lapsuus tee kaikista skitsofreenikkoja.
Ja toisaalta, en usko että siihen ikuiseen lapsuuden ja nuoruuden traumaan vetoaminen on millään muotoa hedelmällistä. Aikuisen ihmisen tulisi olla vastuussa omasta elämästään ja myös siitä, miten kohtelee muita ihmisiä, miten hyviä tai huonoja tekoja elämässään tekee. Lapsuuden trauman raunioilla voi itkeskellä lopun ikäänsä, ja niin myös moni tekee.
Kannattaisi varmaan tutustua Haren teoksiin; ainakin "Käärmeet liituraidassa" ja "Ilman omaatuntoa" on suomennettu. Englanniksi löytyy sitten paljon enemmän teoksia.
Olipa hyvä saada lukea, että joku muukin ajattelee asiasta samalla tavalla kuin minä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että luonnehäiriöt tulevat geeniperimässä. Miehelläni on luonnehäiriö ja kyselin hänenkin mielipidettään asiasta ja hän uskoi vahvasti häiriönsä olevan perittyä.
Ihmettelen minäkin missä tälläinen tutkimus on tehty, jossa geenit olisi kumottu ja luonnehäiriöden syyt olisivat lapsuudessa koetut traumat?
Niinhän sitä luulisi...
"pystyt hyvinkin paljon vaikuttamaan mitä ITSE teet ja miten toimit. Mitä ajattelet. Ketään ei pidä syyllistää - ei itseään eikä toisia. Sen sijaan täytyy ajatella mikä olisi toimivaa, mistä pitää, mitä ei voi sietää - ja tehdä valintoja ja ratkaisuja niiden pohjalta."
En vain ole mitenkään kyennyt ymmärtämään miksi olen sallinut itselleni tehtävän tämän kaiken alistamisen? Jos jokainen sen tietäisi, ei kai koko ongelmaa olisi? Ehkä jonakin päivänä minäkin ymmärrän...? Ainakin toivon niin. Sillä minä "vihaan" itseäni sen takia, että olen antanut nöyryttää itseäni näin paljon! Kadotin koko itsekunnioitukseni.
Hinni vastasi Sinulle PiiPoo123 hyvin. Itse en osaa siihen enää mitään lisätä.
Luin kirjoituksesi pariinkin kertaan. Kyllä se oli ihan asiallinen, mutta ei realistinen, enkä jaksa kaikessa rakkaudessaankaan kenenkään pystyvän tai haluavan (varsinkaan naisen) uhrautua toiselle niin kokonaan ja vaikka haluaisikin, hintana olisi lyhyt onneton elämä ja pari metriä multaa päällä.
"Narsisteista puhutaan myös hyvin tunteettomina."
Sitä he minustakin ovat, he tietävät miten sitä käyttää hyväksi, mutta se on ristiriidassa tekojen kanssa.
"Narsistin kanssa pystyy tulemaan toimeen ihan hyvin kun muistaa omat rajansa, ihan kuin lastenkin kanssa. Narsistilla itsellään on usein myös ongelmia omien rajojensa kanssa ja siksi he tiettyinä hetkinä lupailevat suurempia kuin mihin pystyvätkään. Tämä tulkitaan aina valehteluna ja pahuutena."
Saattaa sitä väärinkäsityksikin tulla... Exäni luki Sata tapaa tappaa sielu kirjan ja kommentti oli "en löytänyt itsestäni edes hyviä narsistin piirteitä. Oletko kiinnostunut tästä kirjasta siksi, että epäilet itse olevasi narsisti". Kyllä siinävaiheessa keskustelun eväät on käytetty.
"Toinen mitä narsisteille teemme on se että koemme heidän lpaselliset tekonsa heti loukkaavina, kyllähän heidän olisi pitänyt tajuta että nin e i voi tehdä. Mutta kun he eivät tajua, ennenkun se heille opetetaan. Jos ei jaksa ohjata ja opastaa heitä rakkaudella, ei heidän kanssaan silloin kannata olla tekemisissä. Samoin kun jos ei jaksa kasvattaa ja rakastaa lapsia ei heitä kannata silloin hankkia."
Tähän tulokseen minäkin tulin...
"Se oli varmaan silloin narsistista irtoamisvaiheessa jotenkin tärkeä asia joka nosti itsetuntoa,"
Tämä on ehdottomasti ensimmäinen askel parantumisen tielle, saada itsekunnioituksensa takaisin!
Sinä puhut kyllä edelleen täyttä asiaa! Näkee, että katsot tilannetta jo paljon avarammin ja järkevästi ilman sellaisia suuria tunteen mullistuksia, joita itse juuri nyt varmaan kirjoittaisin. Erityisesti seuraava lause oli hyvä!
"Hän asettaa itsensä ja omat etunsa aina etusijalle. Hän on tavallaan jo itse "hylännyt" perheensä, siinä, kun elää erillistä aivan omaa elämäänsä, erossa vaimostaan ja lapsistaan."
Miten voi hylätä miehen/narsistin, jos hän on jo hylännyt perheensä, niin kuin minun tapauksessani ja vieläpä kylmästi neuvottelematta, puhumatta tai edes yrittämättäkään selittää useamman kerran?
"EI NARSISTI HALUNNUT HYLÄTÄ PERHETTÄÄN, HÄN EI VAAN MUUTA OSANNUT, EIKÄ KUKAAN HÄNELLE MUUTA OPETTANUT."
Mitä Sinä sitten tekisit minun tapauksessani, kun mies on kolmesti karannut, ja olemme olleet lähes koko vuoden erossa? Alkuvuoden pyysin ja rukoilin takaisin, vaan eipä tullut. Aina lopullisen käänteen edessä hän palasi... vain hetkeksi. Miten voi sanoa "ei narsisti halunnut hylätä perhettään jne?".
"NARSISTIT OVAT OPPINEET PATOAMAAN TUNTEENSA NIIN SYVÄLLE, ETTÄ SE VAIKUTTAA
TÄYSIN TUNTEETTOMALTA. SE ON LAPSUUDESSA LUOTU PUOLUSTAUTUMISMEKANISMI SITÄ
VASTAAN, ETTEIVÄT HE OLE AIVAN TÄYSIN SEONNEET. JOS HE OLISIVAT TÄYSIN
TUNTEETTOMIA, EIVÄT HE SILLOIN TUNTISI MYÖSKÄÄN VIHAA TAI KATEUTTA.
Tässä olen kanssasi samoilla linjoilla, muttei se auta, ellei toinen edes myönnä olevansa tunnevammainen narsisti. Mikäli he kykenisivät tuon myöntämään, uskoisin, että heitä voisikin ehkä auttaa.
JOS LÄHIPIIRISSÄ ON APUATARVITSEVIA NIIN
VASTUU JÄÄ USEIN YHDELLE IHMISELLE JA VIELÄPÄ NIIN ETTÄ ETTÄ HÄN EI SIIHEN TUKEA
JUURIKAAN SAA MISTÄÄN TAI KELTÄÄN.
Totta, mutta varmasti saisikin jos narsisti itse olisi avoimesti mukana OMASSA HOIDOSSAAN. On mahdotonta hoitaa ihmistä, joka sitä ei halua. On mahdotonta saada edes apua uhrina, kun narsisti osaa viehätysvoimallaan tehdä puolisostaan ja ympäristöstä syyllisen ja kuulostaa niin järkevältä että... Olen ihmetellyt, että miten juuri tuo äly on niin kehittynyt???
Ei voi olla alistajaa, ellei ole alistujaa. Harva ihminen sanoo olevansa alistaja tai alistettu :). Molemmat voivat huomata sen ajan kanssa, tai eivät silloinkaan. Jos huomaa alistuneensa suhteessaan,täytyy miettiä tarkasti mitkä olivat omassa itsessä ne "heikommat lenkit", joiden kautta alistaminen onnistui. Muuten on todennäköistä, että seuraavassakin suhteessa joutuu painimaan saman asian kanssa. Alistajilla on tarkka vainu. He eivät ole kiinnostuneita ihmistä, jotka eivät alistu. Tätä "karsintaa" tuskin koskaan tehdään tietoisesti.
Anna itsellesi anteeksi, älä vihaa itseäsi. Mitä enemmän rakastat itseäsi ja arvostat, sitä vaikeampaa sinua on alistaa.
Onnittelut, en voi muuta sanoa! Arvostan uhrautumistasi!
Siltikin, onnellisia tarinan loppuja tällä sadalla on kuin voittaisi lotossa. Tarkoitan, että se on hyvin harvinaista. Eikä kaikki siihen pysty, eikä jaksaisikaan. Vähiten sitä tuntuu haluavan narsisti itse. Arvostan Sinua suuresti, että kykenit siihen johon itse tähtäsin, mutta epäonnistuin. Epäonnistuin erityisesti siksi, että hän käänsi jutuillaan koko sukunsa minua vastaan, eikä minusta ole perämään oikeutta. Jos ovat niin sokeita, niin olkoon. Mihin minä heitä NYT ENÄÄ TARVITSEN, MUTTA OLISIN TARVINNUT, koska heillä oli paljon kokemusta hänestä ja kaikesta siitä, mihin hän pystyy. Ei ole oikein sanoa akuutissa tilanteessa "sitä saa mitä tilaa".
"MIKÄ HIEMAN MIETITYTTI OLI SE ETTÄ MIES OLI ERITYISEN TAKERTUVAINEN EIKÄ HALUNNUT OLLA HETKEÄKÄÄN EROSSA, EIKÄ OLISI ANTANUT MINUN NUKKUAKKAAN ÖISIN. JOS EI MUUTA NIIN HUUDATTI MUSIIKKIA NIIN ETTEI SAANUT NUKUTTUA. MUTTA JOS HÄNEN ITSENSÄ PITI SAADA NUKKUA, MINUN OLI PAKKO
MENNÄ, MYÖS, ETTÄ HÄN SAA NUKUTTUA, SILLÄ JOS OLIN HEREILLÄ HÄN EI SAA UNTA JA SEHÄN ON TÄRKEINTÄ.
HÄNEN PIENI PIPI MENI AINA KAIKEN EDELLE,"
Näin kävi minullekin nukkumisessa tai sen yrittämisessä.
Pieni pipi oli aivan järkyttävää. Syksyisestä riehumisestaankin hän muistaa vain minun lyönnin. Sormukseni on repinyt hänen korvansa jne. Tämän jälkeen hän soitti, että hänen sormi oli jäänyt oven väliin. Kyllä minä olin silloin ensimmäistä kertaa ihan ulalla ja pihalla??? Tunsin varmaan kaikki vihan tunteet.
MUILLE IHMISILLE ESITETTIIN MUUTA JA OIKEASTI ELETTIIN HELVETISSÄ.
Minua halattiin, pidettiin kainalossa ja joskus ihan hävetti kun hän hiplasi koko kahvittelun ajan pöydän yli kättäni.
ETTÄ TEKI HÄN SITTEN MITÄ TAHANSA NIIN EN AIO HÄNTÄ HYLÄTÄ
Tätäkin olen yrittänyt ja sanani pitänyt.
Sinä olet joaisessa kirjoituksessa puhunut täyttä asiaa!!!
"Luonnehäiriöinen on kuitenkin luonnehäiriöinen.Jaksoin niin kauan, kun olin fyysisesti terve, mutta kun oma terveys menee, huomaa narsistikin oman avuttomuutensa ja sen jälkeen olet täysin yksin."
Terveys meni minultakin, eikä se enää koskaan palaudu, vaan olen lopun elämäni lääkkeiden varassa.
"Lapsilleni olen pystynyt kertomaan, että isän sanomisiin ei kannata suhtautua "vakavalla" tavalla, vaan häneillä ei ole tietoa muunlaisesta tavasta. Hän osaa olla lähinnä vain epäkohtelias. Aika metka piirre, kun ulkopuolisille hän osaa olla hyvinkin miellyttävän oloinen, jopa ylikohtelias."
Tätä minäkään en ymmärrä?
"En osaa löytää siihen edes mitään sopivaa sanaa kuvaamaan, millainen epätoivoisen ahdistuineisuuden ilmapiirissä sitä elää, kun toisen suhtautminen on ihan hällä vällää, muista, ja omat pikku asiat suurennuslasilla suurenneltuja.
Se, välinpitämättömyys, kai oli se vaikein asia kestää. Huomata, että et merkitse toiselle yhtään mitään, kaikesta yrityksestäsi huolimatta. Arvosi on mitattu hyödyssä ja, jos sinusta ei enää mitään hyötyä ole, niin et ole minkään arvoinen."
Niin tuttu tunne!!!
Itse tunnen asiaa vielä sen verran heikosti, etten osaa sanoa oikein juuta ja jaata. Uskoisin, että geeniperimillä saattaa olla tekemistä asian kanssa, mutta kuinka paljon? Lapsuudella sen sijaan tiedän olevan paljon merkitystä ja jos nämä vielä yhdistetään, tulos on varmasti kaamea.
Minun pitää lukea noi molemmat kirjat, ehkä sitten ymmärrän enemmän ja parannan omaakin tietämystäni ja ennenkaikkea sitä elämää jota elin ja sitä kautta tervehdyn paremmin ja osaan varoa seuraavalla kerralla valitsemaan paremmin.
"Jos huomaa alistuneensa suhteessaan,täytyy miettiä tarkasti mitkä olivat omassa itsessä ne "heikommat lenkit", joiden kautta alistaminen onnistui."
Minun kohdallani vastaus lienee kiltteys ja onnistumisen pakko.
"Anna itsellesi anteeksi, älä vihaa itseäsi. Mitä enemmän rakastat itseäsi ja arvostat, sitä vaikeampaa sinua on alistaa."
Tässä lienee paljon parantamisen varaa, ainakin nyt kun rakkaus ja arvostus itseäni kohtaan on nollissa.
Olen itsekkin siinä pisteessä että pitäis tehdä päätös erosta ja uskon vakaasti että mieheni on narsisti.Kun olen lukenut näitä tarinoita ja ihmisten kokemuksia narsistista niin olen tullut siihen tulokseen että moni asia pitää miehessäni paikkaansa.Olen epäröinyt päätöksiäni erota hänestä mutta ehkä teen sittenkin oikein sekä itselleni ja lapsilleni jos pysyn päätöksessäni.Kiitos näistä teidän kokemuksista,ne auttavat valtavasti minua.
Osittain naiset on kyllä itsekkin syyllisiä näihin tilanteisiin,nämä tilanteet käynnistyy pikku hiljaa alistamalla pelon valtaan ja kun siihen suostuu ja alistuu niin tilanne pahenee kokoajan loppua kohden.
jos on alussa jo juna lähtenyt väärile raiteille niin on todella havinaista että se palais kiskoille takaisin,vaikka mitä sovintoja yrittäis tehdä ja ulkopuolista apua hakea niin todennäköisesti tilanne pahee
vaan. Tällaisen henkilön kans on mahdollista pärjätä (ei ehkä kaikista pahimpien) jos heti alussa tekee selväksi pelisäännöt ja näytää että niissä ei lipsuta ,mutta jos alussa on jo mennyt väärille raiteille ei ole mitään tehtävissä enään ,tai jos on se on harvinaista.
Naisia on myös narsisteja yhtälailla ja mies on se kärsijä,alistuja, vaikka täällä naiset puhuvatkin vaan kokemuksista.mies kun joutuu tuohon tilanteeseen se ei harvimmin edes kehtaa myöntää tilannetta.
Perus syy tällaiseen käytökseen on se,että saadaan toinen alistettua niin,että se alkaa tuntea myötätuntoa alistajaansa kohtaan ja auttamaan,peittelemään ja salaamaan tekoja . tälle tilalle on lääketieteellinen nimitys (tukhomlan syndrooma) kun alistaja pääsee tavoitteseen ja saa näin hyvin alistettua niin, ei ole enään pelkoa että ulkopuoliset saisivat kuulla siitä.
puhuin alistajasat mieluummin mitä narsistista koska läheskään kaikki jotka alistaa toista ei ole narsisteja.ja voihan olla´myös niin että alistettu oli se nyt mies tai nainen niin voi myös olla sellainen tapaus että sen kans ei muuten pärjää tai sen tekemiset ei pysy muuten hallinnassa kuin pienen alistuksen alla,siis jotkut voi jopa vaatia pientä silmällä pitoa ja vahtimista.jopa itse haluavat sitä jos on lapsesta asti siihen tottunut.nämä on aika monimutkaisia juttuja.
mutta kaiken perusta ois että näistä pitäis pystyä puhuun ja tekeen pelisäännöt selväksi jo heti suhteen alussa joista ei lipsuta.
mistä tuntee narsistin?
se on juuri se siis hyväkäytöksinen mukava iloinen kaikkien kaveri joka saa asiat rullamaan haluamallaan tavalla,jos se ei ole saanut perustettua jotain firmaa jossa se saa alistaa ja kiusata työntekiöitä niin sitten se hakeutuu johonkin urheilu seuran johtoon tai valmennus ryhmään tai johonkin vastaavaan jopa politiikkakin saattaa kiinnostaa. se on juuri se kenestä ei koskaan uskois ensimmäisenä ainakaan jos asiaa ei ole ajatellut tarkemmin.
Ehdottomasti pahin vahto ehto on kun narsisti löytää uhrikseen kiltin alistuvan uhrin jolle kehittyy tuo tukholman syndrooma. ja aika helposti se sen löytää sehän on mestari siinä asiassa ja esimerkkejä on suomessa paljon ja jossain esim. arabimaissa sen paljon yleisempää vielä tai se on ennemminkin sääntö mitä poikkeus. kertokaapa kokemuksia miten salailitte ja peittelitte alistajan tekoja ?
Kiitos kaikista kommenteista! Vastaan jokaiseen myöhemmin, sillä niissä jokaisessa oli niin palon asiaa! Kuten kerroin, mieheni lähti tammikuussa, tuli kesällä takaisin ja kirjoitukseni ja lukemani kirjan jälkeen "Sata tapaa tappaa sielu" minun silmäni jossain määrin aukenivat ja jossain määrin minusta tuli taas "uhri", sillä tuon kirjan lukemisen jälkeen minä halusin tavata mieheni ja nähdä hänet uusin silmin. Seuraavana viikon loppuna hän tuli luokseni ja eli kanssani vajaat kolmeviikkoa.
Tapasimme vapun aattona 2006. Aloitimme meilaamisen. Hän oli vielä naimisissa 25-vuoden avioliiton jälkeen, mutta onneton ja kaikesta läheisyydestä jääneenä paitsi jo vuosien takaa. Meilailimme ja tuntui, että hän ymmärsi minua jo puolesta sanasta. Olin löytänyt todellisen miehen, sielunkumppanin. Työpaikassaan hän oli ollut 15-vuotta. Todellinen helmi! Olin onnen tyttö!!!! Hän oli todella sitoutuja tyyppiä, eikä hevillä antanut periksi.
Nyt häpeän kirjoittaa tätä¨, sillä jokaisen sanan edetessä minä tajuan olleeni todella tyhmä. Laitan itseni liikoon, niin kuin edellä aiemminkin kirjoittava. En itseni takia, vaan uhrien takia, jotta jos joku lukisi ja tajuaisi jotakin päästäkseen irti narsismista, niin olisin elämälläni tuottanut edes jotain hyvää.
Tapasimme ekaa kertaa 21.7.2006. Sydämmeni löi tuhatta ja sataa. Erosimme ja jäi kauhea kaipuu. Tapasimme uudelleen 23.7. /24.7 hän jätti vaimonsa ja oli tulossa luokseni =O Soitin ja pyysin hänen veljeään estämään, mutta hän sanoi, etten voinut tehdä sitä, koska mieheni oli jättänyt taakseen kaiken minun takiani. Niin hän tuli, ja lähimmät kuukaudet elin hänen kanssaan hänen eron tuskaansa. Hänen vaimonsa uhkaili itsemurhalla ja usein mieheni olikin pelastamassa häntä. Toisaalta, hän tuntui kylmältä ja välinpitämättömältä EXÄÄNSÄ KOHTAAN mikä häiritsi minua. Ei hän ollut niinkään vaimostaan huolissaan vaan riippuvuudestaan saamastaan huomiostaan minulta. Vaimo alkoholisoitui täysin. Tai niin ainakin luulin.
Muutin hänen luo, tarkoituksena, että lapseni (aiemmasta avioliitosta muuttaisivat kanssani). Aloitin työt vieraalla paikkakunnalla ja kerran kotiin tulllessani (kaksi viikkoa muuton jälkeen), hän oli ihan päissään ja musiikki soi täysillä, kaksi kertaa hiljensin sen, jolloin mieheni tuli ja otti oven saranoiltaan ja heitti sen päin seinään jolloin pikkuinen suloinen pommi-koirani jäi alle. Hän oli taju poissa ja juoksin itkien ulos rukoillen, että hengitä =`( pyydän. Lopulta hän virkosi. Menimme vessaan piiloon. Lähetin viestin hänen pojalleen ja veljelleen. Pojan vastaus oli "soita poliisi heti, tuttu tiulanne" ja veljeltä "sitä saa mitä tilaa". Tässä vaiheessa mainittakoon, että hän on asianajaja!!!
PIDÄTTE MINUA TYHMÄNÄ!!! Minä kuuntelin selitykset lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta ja jäin. Seuraavana viikonloppuna tulivat kylään äitini, tyttäreni, poikani ja kummipoikani. Hän joi ja kysyi kaikilta, että tiesikö ne millainen huora olen??? Repi kaikilta peittoja pois. Aamulla kaikki toivoi anteeksi pyyntöjä, vaan turhaan. Rakkaani lähtivät pois ja minä jäin KYYNELEET SILMISSÄNI IKKUNAAN KATSOMAAN HEIDÄN LÄHTÖÄÄN. EI TEIDÄN KENENKÄÄN TARVITSE KERTOA MITEN TYPERÄ OLIN, TIEDÄN SEN ITSEKIN, MUTTA TÄMÄ OLI VASTA kaiken ALKUA. Olen usein miettinyt tyhmyyttäni, mutta kai se on häpeän tunne myöntää epäonnistuneensa. OLIN TEHNYT ISON KONKURSSIN JA SAANUT TYÖPAIKAN JOLLA VOISIN PELASTAA KOTINI VELKAJÄRJESTELYSSÄ.
Tuleva vuosi oli karmea, exäni exä kirjoitteli minulle päivässä kymmeniä viestejä, joissa hän kertoi, miten mieheni lainasi rahaa, he tapailivat milloin missäkin. Hän osti pesukoneen ym:ta. Kävi siivoamassa, pyykkäämässä ja syöttämässä. Pahinta kuitenkin oli, että exäni piti häntä luottohenkilönään ja kertoi kaikki juonenkäänteemme omaksi edukseen tekstiviestillä. Hän lähetti viestit minulle tarkoituksenaan satuttaa, että tiesi KAIKEN MEISTÄ!!!!Samaan aikaan kiltti minä ymmärsi exää ja hänen pahaaoloaan ja tunsi syyllisyyttä. Ensimmäisenä jouluna mieheni halusi viettää joulua entisen perheensä kanssa ja minä tulin omaan kotiini. EI TARVITSE KOMMENTOIDA, TIEDÄN TASAN TARKKAAN MITEN TYHMÄ OLEN!!!
MInä lähdin hänen luotaan joka kerta viimeisen kerran, ja kuitenkin palasin ja jatkoin työtäni kotini säilyttäen ja velkajärjestelyä ajatellen, kunnes työnantajani sanoi "että työni on järjestetty niin, että voisin tehdä sitä kotoa käsin". Vihdoikin vapaus! Lädin ja hän tuli tuomaan tavaroitani. Kotikaupunkiini saavuttaessa sormus lensi kilisten katuun. Hän poimi sen odottaen ja tuli kotiini "auttamaan tyttäreni lakkiaisissa" ja niin hän jäi. Kaikki oli ihanaa, vietimme ihanan kesän ja kesälomamatkan. Hän oli kärsivällinen kuin mikä!!! Sovimme hääpäivän ja menimme naimisiin. Olin onnellisempi kuin "milloinkaan?". Rakastelimme ja tuo kerta jäi mieleeni iäksi ajaksi! Se oli herkkä ja kaunis. Hidas, tunnustuleleva, jonka halusi iäti muistaa. Hän joi shampanjaa kengästäni. Seuraavana päivänä kun halusin tallentaa tuon muiston kalleimpiin aarteisiini, alkoi hirveä riita nöyryytyksestä, johon olin osallinen vaikken sitä tahtonut. Kumpa ajan voisi vääntää takaisin, mutta ei se helpotusta toisi, pahin olisi ollut silti edessä. Molemmat omat lapseni makasivat hänen päällään, estäen häntä riehumasta.
Hänen poika oli alkoholisti ja tyttäreni oli ihastunut häneen. Tunsin hirveää kauhua kun kuulin, että miten hän vaati heitä suutelemnaan toisiaan. Onneksi tyttäreni tajusi tilanteen ja on nyt onnellisesti naimisissa toisen kanssa. Itse vietin päivän katsastusaseman pihalla ja seuraavana päivänä palasin töihin. Sieltä palatessani vaadin koko hänen suvun pöydän ääreen ja kuulin, että koko 25-vuotta oli ollut yhtä perhehelvettiä. Nuorin alkoholisoitunut poika oli yrittänyt hirttäytyä ihan pienenä lapsena. He olivat koko pienen ikänsä piileskelleet sängyn alla ilman ruokaa. (Kun oli ollut riittävän kauan hiljaista, he hiipivät ja (yleensä tämä nuorin etu-nenässä) katsomaan mitä syötävää oli jäljellä jne). Isä heitti sängyn nurin. Löi kätensä lasiovesta läpi ja verta valui koko porrasmatkan. He olivat kauhuissaan isän hengen puolesta ja omasta pelostaan. Syntymäpäivinään he pelkäsivät vanhempien tilaa kaverien tullessa. Muutenkin kaverien käynnit olivat painajaisia. Paljon kuulin ja kauhistuin. Halusin perua kokjo avioliiton.
Järkytyksen jälkeen jatkoin elämää hänen kanssaan vaarantamatta velkajärjestelyäni.
Työni luonne muuttui laittomaksi. Väsysin ja tajusin, että näin ei voi jatkua ilman vahinkoa. Kirjoitin tuntilomakkeeseen, että työ, tauko, eikä lepoaika toteudu. Seuraavana päivänä soitti TJ ja haukkui pataluhaksi vaikka juuri hän oli ottanut vastaan lukuisat asiakaspalvelukiitokset minusta (20 %) 250 henkilön koko positiivisesta asiakaspalautteesta. Hetken kuluttua ajoin vbanhuksen päälle suojatiellä, joka selvisi ihmeen kaupalla hengissä. Minua ei syytetty misdtään., mutten kyennyt jatkamaan työtäni.
Tuohon ensimmäiseen syksyn tapahtumaan lisäisin vielä, että siellä vessassa olessani mieheni tuli sinne naama kiinni kasvojani solvaten minua. Kerroin, että lyön ellei hän häivy. Niin löin. Hän sanoi, että uskallakkin lyödä minua vielä toisen kerran. Niin minä löin uudelleen. Enkä kadu lyömistäni, vaikken väkivaltainen olekkaan. Jäin sinne vessaan kauhun vallassa. Kuuntelin monta tuntia pelon vallassa kauheaa kolinaa ja hänen itkuaan. Lopulta hän tuli sorkkaraudan ja vasaran avulla vessaan sisään. Tarttui lujalla otteella minuun ja heitti yöpukuineni minut ulos kovaan talvipakkaseen. Siinä samalla huomasin, miten ihan kaikki sinne tuomat tavarani hän oli heittänyt ulos pihalle. Koirani katosi samalla. Paljain jaloin etsin häntä ja lopulta löysin hänet kaivautuneena lumikuoppaan. Otin syliin ja niin vietimme yön autossa. Tällä viimeisellä kerralla käydessään hän kertoi, että miten kaikki alkoi minun omasta lyömisestäni ja miten minä olin kaikkeen syyllinen.
Jonkin ajan kuluttua ennen ensimmäistä joulumme hän yöpyi exänsä luona kertoen palatessaan ajatellen vain minua, että saisin olla rauhassa.
Kirjoitan tätä nyt itselleni terapiana, koska olen päättänyt, että suhteemme on loppu, enkä ikinä enää aio alistua moiseen. Tätä kirjoittaessa tajuan ja uudelleen lukiessani, että miten typerä olen ollut. Minun olisi pitänyt jättää hänet jo syksyllä, perua koko avioliitto tai edes viimeistään silloin kun hän lähti alkutalvesta.
Nyt olen myynyt hänen sormuksensa ja muuttanut oman tyttönimeni takaisin. Halusin tehdä jotain konkreettista, että tiedän olevani matkalla uuteen elämään.
Nyt aloitan tekemään pojilleni ruokaa ja käyn kaupassa. Jatkan kirjoittamista ne tehtyäni.
Kun tapasimme, mieheni jäi sairaslomalle 1 1/2 vuodeksi. Tämän jälkeen hän oli töissä reilun vuoden jolloin katosi ja on nyt edelleen työtön.
Häidemme jälkeen hänen aikuinen poikansa asui meillä kolmekuukautta. Hän katosi juomareissulle, jonka jälkeen annoin hänelle vielä yhden mahdollisuuden. Kerran he ryyppäsivä niin rankasti, että kun tulin kotiin, jääkaapin sisältö oli vedetty ulos, samoin pakkesen tavarat. Mies makasi puolukka ja viilijätöksissä puukko lyötynä pöytään pystyyn. Meni kauan, että sain poikani kiinni ja kuulin, että he ovat turvassa. Sitten tämä poika katosi uudelleen juomareissulle ja älysi olla tulematta takaisin. En halunnut pojilleni tällaista esimerkkiä.
Sitten kuoli tämä ex vaimo. Järkytyin ja syyllistin itseäni siitä. Mieheni kaipasi tukeani, eikä minusta ollut tukijaa. Kaiken jälkeen kuulin vasta nyt ensimmäistä kertaa, että hänellä oli takana jo reilun kymmen vuoden alkoholikierre. Olin syyllistänyt itseäni turhaan. Häidemme jälkeisinä päivinä kuulin myös, että mieheni on alkoholisti.
Elin itse aivan kaaottisessa tilanteessa ja taistelin velkajärjestelyn kanssa. Lopulta päätös tehtiin ja se oli nyönteinen. Itselleni suurimmaksi osaksi yllätyksekseni yritin itsemurhaa. Tämä oli miehelleni liikaa. Hän sanoi, että olin epävakaa, eikä minuun voinut enää luottaa.
Kävimme perheneuvolassa, jossa tädit olivat hänen käsissään sulaa vahaa. Ylpeitä hänen edistymisestään parempaan suuntaan. Olin valmistautunut siihen, että ehkä meidän pitäisi ottaa vähän välimatkaa, tavata usein ja selvitellä asioita. Tällöin hän katosi. En muista tuosta ajasta paljoakaan. Minulle oli puhkeamassa sokeritauti. Lopulta vein hänelle hänen tavaransa ja kaadoin ne pihalle, ihan niin kuin hänkin oli minulle tehnyt. Seuraavana päivänä hän tuli perheneuvola tapaamiseen toukokuussa. Järjestin hänelle työpaikan takaisin. Elo ei ollut ruusuilla tanssimista. Niinpä hän syksyn tullen lähti jälleen. Tällä kertaa vein hänen tavaransa hänelle samana päivänä päättääkseni koko jutun. Näinä eron aikoina mieheni lähetteli pääosin minua syyttäviä tekstiviestejä. Tunteista ei puhuttu lainkaan.
Oli tullut puolivuotta täyteen ja päätin tavata hänet vielä kerran ennen eroamme. Viikonloppu olikin ihana. Rakastelimme usein ja nyt hän huomioi minut täysillä. Kerran tuona aikana hän yritti jyrätä menneet pahat olonsa minuun, joita en halunnut kuulla. Olimme sopineet, ettei menneistä puhuta. Emme voisi enää mitään muuttaa viikonlopun aikana. Niin me "erosimme". Hän pyysi saada tulla seuraavana viikonloppuna ja minä suostuin. Hän viipyi kolme viikkoa ja häipyi.
Olen hyvin iloinen tuosta kolmesta viikosta, koska se valaisi minua enemmän kuin koko yhdessäolomme aika yhteensä.
Hän oli huomattavasti lihonnut. 15-vuoden lakon jälkeen poltti todella paljon ja oli muutenkin epäsiisti. Eivät nämä olisi mitään merkinneet, mutta hänen sisin oli muuttunut entistä pahemmaksi. Hän sanoi, etten pidä siitä, koska nyt hän tietää mitä hän tahtoo. Olin syksyllä sairastunut pahaan vedenpainetautiin ja yritin suojella itseäni stressiltä.
Hän kylmästi lateli minulle tosiasioitaan ja vaatimuksia.
- Hän kaipasi rakasta sukuaan ja vapauttaan uudella paikkakunnallaan, eikä hänen rakkaus riittänyt minuun, jotta hän voisi jäädä. Hän sanoi haluavansa erota.
- Hän kertoi, että tilanteemme ja minä olimme tehneet hänestä työkyvyttömän, eikä hän aikoisi mennä mihinkään töihin.
- Hän sai liiton korvausta ja kertoi, että se riitti juuri hänen menoihinsa, eikä taloudellista tukea minulle tippuisi centtiäkään. Niin minä elätin hänet tuona aikana.
MINUN SILMÄNI AUKENIVAT JA AJATTELIN, ETTÄ MIHIN MINÄ HÄNTÄ ENÄÄ TARVITSISIN??? Tein hiljaista omaa päätöstä lopettaa tuo suhde. Hänen koko suku vihasi minua ja uhkasi tehdä hänestä perinnöttömän. Hän kertoi avioero päätöksen syyksi, että suku pelkäsi minun kärttävän heidän rahojaan.
- Niin hän vaati kaiken lisäksi avioehtoa.
Näiden viimeisten tapaamisiemme jälkeen sain usita viestejä hänen veljeltään / asianajajalta, joka uhkasi ja kiristi minua. Hän mm. soitti tyttärelleni, jotta pitäisi minut erossa hänen veljestään. Mieheni oli antanut hänelle kaikki tekstiviestini ja veli uhkasi lähettää ne kaikki tyttärelleni, pienen lapsenlapseni äidille joka on hyvin sairas. Hän kirjoitti, etten "osaa rakastaa kuin itseäni. Minua et hämää uudella teatteriesitykselläsi". "Hyväksi käyttö, taloudellinen ja henkinen ovat leipälajejasi". "Menetelmä ei toimi pitkään saat nähdä".
Tämän jälkeen tuli tuntemattomasta numerosta viestejä...
- Hei "sannah". Katsoitko aamulla peiliin. Miten ruma oletkaan. Lihava porsas. Olet ilmestyskirjan portto, huumehuora. Seurakuntaan kaltaisellasi ei ole enää mitään asiaa". (Olen uskovainen).
- BABYLONI PORTTO. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
- BABYLONIN PORTTO. Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää, joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma".
- BABYLONIN HUORA. Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
Tein rikosilmoituksen, ja annoin poliisin lukea useita hänen veljensä törkyviestiä. Yhtäläisyyksiä oli useita. Näissä viesteissä oli myös neljä hyvin tarkkaan harkittua piirrettä, joka kertoi asiantuntemuksesta.
Vedepaineeni kihahti kattoon. Minulla EI OLE OLLUT MINKÄÄNLAISTA SUHDETTA TÄSSÄ VÄLISSÄ, joten tuntuipa helpottavalta sisäistää, että kaikki solvaukset olivat turhia. Tosin, minulla on oikeus, koska mieheni on hakenut minusta eron, rakastua ja olla vapaasti kenen kanssa haluan. Hänelle kun kuulemma olisi järkytys jos olisin "pettänyt häntä tässä välillä". Nyt olen tuosta sitotumuksesta vapaa.
Käyn koulua ja torstaina kävin koulutuspäällikön luona ja kerroin pääpiirteittäin kaiken. HÄN OLI HYVIN YMMÄRTÄVÄINEN. Saan jatkaa koulua jos jaksan, olla pois ja toivottavasti olenkin, jos tilanne käy liian raskaaksi. Saan jatkaa seuraavan kurssin mukana tai suorittaa sen mukana osioita jotka jää väliin. Ihanaa, sydämeni ja askeleeni kevenivät. Minulle tuli todella hyvä olo!!!
Seuraavana päivänä sain exältäni viestin, jossa HÄN EI HALUA EROA JA PYYSI MINUA LUOKSEEN VIIKONLOPUKSI. Mitäkö tunsin, ääretöntä vihaa! Nyt on kyseessä se, että mitä minä haluan, eikä se mitä hän haluaa. Miksi olisin mennyt hänen luokseen tuhlaten rahaa, jota minulla ei ole. En todellakaan juokse miehen perässä, joka juoksee karkuun edellä. Koulukaverini sanoi, että ensimmäistä kertaa hän kuulee järkeä ja päättäväisyyttä sanoistani. Hän hyppi riemusta. Tilasimme kultahetirahaksi.fi osoitteesta vakuutetun rasian ja siinä ne nyt odottaa, että yhdessä viemme sen postiin. Tarjosin niitä exälle 100€ kpl, muttei kelvannut, vaikka jo yksi on tuon hinnan arvoinen, eikä toista pilaa edes kaiverrus.
Jokin osa minussa "rakastaa kai häntä vieläkin", mutta kokemuksesta tiedän, RAKKAUS ON IKUISTA, KOHDE VAIN VAIHTUU! Uskon, että koen vielä 45-vuotiaana ihanan ja tasapainoisen rakkaudenkin ihan varmasti!
Kun narsisti vannoo rakkauttaan ja se on kuitenkin RISTIRIIDASSA TODELLISUUDEN kanssa, niin mistä tässä on kyse? Uskooko narsisti itse omaan rakkauteensa? Eikö hän kykene näkemään, ettei toinen voi tuota rakkaudentunnustusta "ottaa todesta", koska teot puhuvat IHAN MUUTA!?
ei tiedä mitä rakkaus on. Kaikki tunteet, itkut ja muu tilanteeseen sopiva käyttäytyminen on opittua. Hän ei oikeasti rakasta yhtään ketään, mutta tietää että pitääkseen toisen suhteessa näitä lauseita on kerrottava..
mju- ja muut jotka olette narskujen uhrien tukisivuilta ja muista vanhentuneista tai yksioikoisista lähteistä näitä lukeneet. Äkkiseltäänhän tuo tuntuisi täsmäävän, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että myös narsistit ovat ihmisiä. Se että monet, hyvin monet eivät heidän kanssaan osaa tulla toimeen, ei tarkoita sitä että he olisivat aivan toivottomia. Sehän olisi teille helppo ratkaisu, ja toisi teille mielenrauhan.
Kyllä narsistillakin on tunteet ja rakkauttakin hän tuntee. Hän on vaan sen osoittamisessa niin lapsenkengissä, että valitettavasti hänen tekonsa usein meinaakin toiselle jotain muuta kun mitä hän tarkoitti. Ja kyllähän sen jokainen tietää että jos jotain teet alunperin hyvällä tarkoituksella ja siitä huolimatta vastaanotto on huonoa, niin kyllä se potuttaa. Ja sitten kun näillä narskuilla on usein lyhyt pinna niin tietäähän sen mikä on lopputulos. Pahan kierre alkaa. Narsku itse ei sitä osaa pysäyttää ja jos toinen ei siihen myöskään pysty niin ei se itsekseenkään katkea.
Kiva, että vastasit. Sain ajattelemisen aihetta.
"Tällaisen henkilön kans on mahdollista pärjätä (ei ehkä kaikista pahimpien) jos heti alussa tekee selväksi pelisäännöt ja näytää että niissä ei lipsuta ,mutta jos alussa on jo mennyt väärille raiteille ei ole mitään tehtävissä enään ,tai jos on se on harvinaista."
Kuinka usein olenkaan sanonut, että meidän polut lähti jo alkujaan ihan väärille raiteille ja pahempaa oli tulossa, eikä milloinkaan enää mikään normalisoitunut.
"Perus syy tällaiseen käytökseen on se,että saadaan toinen alistettua niin,että se alkaa tuntea myötätuntoa alistajaansa kohtaan ja auttamaan,peittelemään ja salaamaan tekoja ."
Tällä tiellä olen vieläkin omissa ympyröissäni, vaan mieheni on ottanut omassa ympäristössään kaiken ilon irti.
"Ehdottomasti pahin vahto ehto on kun narsisti löytää uhrikseen kiltin alistuvan uhrin jolle kehittyy tuo tukholman syndrooma."
Hassuinta tässä on myös se, että mieheni pitää minua hyvin vahvana ja kestävänä persoonana. Ehkä siksi, etten aina myönny hänen äkkinäisiin käänteisiin. Esim. Asiat on jo sovittu ennen kuin minun kanssani on edes keskusteltu. Sitten olenkin vastaan hänen suunnitelmiaan itsekkäistä syistä. Hyvin usein hänellä on myös vahva kuva minun ajatuksistani, esim. vihaan hätä jne. Vaikkei asia ole edes käynyt mielessänikään.
En koskaan ollut ajatellut, ettei hän tiedä mitä rakkaus on?
"Kaikki tunteet, itkut ja muu tilanteeseen sopiva käyttäytyminen on opittua."
Tämän minä sentään olin oivaltanut ihan kantapäiden kautta!
"Se että monet, hyvin monet eivät heidän kanssaan osaa tulla toimeen, ei tarkoita sitä että he olisivat aivan toivottomia. Sehän olisi teille helppo ratkaisu, ja toisi teille mielenrauhan."
En olekaan ajatellut, että he ovat toivottomia, mutta omalla kohdallani tämä on silkkaa faktaa/elävää elämää. Minulle mielenrauhan toisi hänen paranemisensa tai edes kova yritys. Minulle olisi riittänyt avoimuus ja tunnustus siitä, että hän toimii väärin. Katuu ja on pahoillaan. Se, että hän olisi myöntänyt tarvitsevansa apua ja vaikka tukeutunut minuun.
Olen antanut kaikkeni ja ollut niin rehellinen kuin olen osannut. Tiedän, ettei exäni allekirjoittaisi näistä sanaakaan. Hänestä minä olisin nöyryyttänyt häntä, vaikka anonyymisti. Hä kokisi tämän solvaamiseksi, haukkumiseksi, itsekkääksi ja VALEHTELEMISEKSI jne. Mutta tämä oli minun prosessini, MINUN OMA puhdistava prosessini! Kiitän teitä tähän osallistumisestanne, yksin en tähän olisi pystynyt. Sain tukea kirjoittaa, sekä asiallista palautetta ajatuksilleni. Moni asia selvisi minulle ja moni asia vielä varmaan selviää minulle. Nyt olen sinut itseni kanssa enempi kuin vuosiin. Tiedä, etten ole yksin ja olette toimineet vertaistukenani. Vielä kerran, KIITOS!!!
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=24312
Narsistisia luonnehäiriötapauksia esiintyy työyhteisöissä ja kouluissakin. Niissä asian todentaminen on vaikeampaa ja tapaukset mielletään useimmiten "kiusaajiksi".
Parisuhteessa luonnehäiriöisen sekä uhriutuneen puolison toimintojen antrooppinen mekanismi on selkeämpi tutkimusalue ja noudattaa yllättäen tiettyjä lainalaisuuksia. On kuitenkin pidettävä mielessä, ettei tiettyjä henkisiä tiloja, joiden olemassaolo yleensä otetaan itsestäänselvyytenä, ole välttämättä olemassa.
Tutkimani Lh/uhri-tapaukset noudattavat samaa kaavaa, jolloin voidaan puhua yleisoireiden ilmenemismuodoista. Kertomusten mukaan parisuhteissa on selkeitä jaksoja:
1. Tutustumisvaihe. Rakastuminen ja odotteet täyttävät molempien mielen, roolimallit ovat epäselviä, mutta kaikki näyttää hyvältä.
2. Sitoutumisvaihe. Tuleva uhri törmää enenevissä määrin puolisonsa outoon kohteluun, muttei vielä käsitä missä mennään. Elämä tuntuu epävakaalta. Puolison jatkuva mielenailahtelu kuluttaa voimia. Outo uhka leijuu ilmassa.
3. Uhriutumisvaihe. Narsistinen puoliso on saanut täyden vallan, vallankäytön ilmenemistavat ovat mitä moninaisimmat eikä uhri tajua miten tähän on tultu, sillä kaikki on tapahtunut hyvin hienovaraisesti käyttäen syyllistämistä, uhkailuja ja mielen manipulointia, johon uhri itse antaa mahdollisuuden voimansa menettäneenä. Uhriutunut puoliso kokee jatkuvaa henkistä pahoinvointia, huomaa lipuneensa elämään missä eristyy yhä enemmän omasta itseydestään ja elämästään. Kaikki toiminnat ja ajattelukin tapahtuu puolison ehdoilla ja kautta.
4.Oivallusvaihe 1. Sekä narsistinen että uhriutunut puoliso alkavat tajuta että jotain on pielessä. Narsisti ei ymmärrä riittävällä syvyydellä puolisostaan palautuvia heijasteita, vaan tämä epäkuntoon mennyt lähde alkaa herättää ärtymystä. Uhri taas ihmettelee miksi hänen ongelmansa, loukatut tunteensa, pyrkimyksensä (muut kuin narsistia palvelevat), sairaudet, kuumeilut tms eivät herätä puolisossa vastakaikua. On turvaton olo, samalla kun hoitaa puolisoa ja hänen asioitaan.
5. Oivallusvaihe 2. Uhriutunut puoliso kokee olevansa todellisessa henkisessä henkiinjäämistaistelussa. Epätoivo aiheuttaa eroamisen tai pakenemisen.
6. Etäisyysvaihe, joka toimii samalla voimien palautumisvaiheena. Molemmat osapuolet saavat perspektiiviä tilanteeseen ja yrittävät ymmärtää mitä on tapahtunut. Monet hakeutuvat ammattiauttajan luo, ja/tai tutustuvat alan kirjallisuuteen. Pariskunta saattaa asioiden vähittäisen ymmärtämisen ja sisäistämisen myötä palata yhteen, jos rakkautta riittää. Takapakkeja tulee helposti, siksi kummankin tulisi määritellä itselleen ja toiselle mahdollisimman tarkasti omat rajansa.
Tässä tapahtumaketjussa on tärkeää ymmärtää ettei kumpikaan osapuoli ole syyllinen, molemmilla on sama yhtäläinen ihmisarvonsa. Narsistinen luonnehäiriöpuoliso-uhriutunut puoliso ei ole mikään vastakkainasettelumalli, vaan erittäin monimutkainen kahden ihmisen tunnekudos, mistä myös tukholma-syndrooma osaltaan kertoo. Tunteiden peilaantumisen kautta saattaa tapahtua osittaista narsistin uhriutumista, ja uhrin narsistumista, jonka takia asiaa tutkittaessa ja selvitettäessä olisi hyvä kummankin osapuolen mieltää, tai ainakin ottaa huomioon mahdollisuus että on sekä uhri, että narsisti. Joitakin tämä voi peloittaa, mutta oivallukset ovat tie parantumiseen.
Olipas hyvin kirjoitettu psykiatri, tässä hyvin tiivistettynä se mitä tapahtuu ketään syyllistämättä!
Narsistinen persoonallisuushäiriö on määritetty tutkimuksissa pysyväksi ominaisuudeksi. Psykiatriassa sanotaan ettei se ole sairaus vaan ominaisuus. Tämä tarkoittaa ettei Narsistista persoonallisuushäiriötä voi millään hoidolla parantaa.
Narsistista luonnehäiriötä taas on tutkimuksessa hoidettu, jopa menestyksellä. Tällä palstalla kuitenkin on yleisesti käytetty sanaa "narsku" ja "narsisti" tarkoittamaan juuri narsistista persoonallisuushäiriötä, jolle ei ole hoitoa. Toisaalta taas useat naiset sortuvat syyttelemään uskottomia miehiään narsistiksi luullen sitä muodiksi tms. tietämättä ollenkaan mistä puhuvat.
Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen ei näe syytä itsessään, eikä pyydä virheitä anteeksi. Kuvaavaa on esim., että hän voi valehdella kolmen todistajan läsnäollessa ja silti myöhemmin kiistää kaiken kaikkien todisteiden vastaisesti. Toinen esimerkki: np henkilö syyttää uhria osallistumattomuudesta lastenhoitoon. Uhri lyö eteen kovat todisteet: kolmen vuoden kelapäätökset vanhempainrahasta ja np henkilön omat muistiinpanot samalta ajalta. Pakkotilassa myöntää "helpon päivittäisen hoidon" ja mitätöi samassa lauseessa kaiken "omimalla iltahoidon töiden jälkeen (mikä sekin on valhe, mutta kovien todisteiden ulkopuolella)". Anteeksi pyyntöä ei np henkilöltä tule vaikka syytökset ovat näinkin vahvasti perusteettomat.
Kiitos tästä kirjoituksesta silloiseen hetkeeni. Tietäisitpä miten usein olen muistellut juuri tätä kirjoitusta ja halusin sen nytkin lukea.
Kiittäen, Susanna-64
Tämän piti mennä vtPsykiatri:lle.
vastuu itsestäsi ja tunteistasi, älä alistu uhriksi!
Kaikkein noiden viestien jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei miehesi ole pelkkä narsisti, josko ollenkaan. Sillä narsistit eivät jää kummittelemaan ja kiusaamaan kenenkään elämää, he ovat siihen aivan liian itsekeskeisiä :D.
Sensijaan miehesi sekä hänen veljensä (koko suku?) ovat täysiä sekopäitä, joilla on paljon tavallisia ja vähän vaikeamman asteisia mielenterveysongelmia. Sinun ei kannata tuhlata aikaa ajattelemalla niitä vaan keskittyä täydellisesti itsesi kokoamiseen.
viimeaikoina on ollut julkisuudessa pakjon kirjoittelua narsismista. Mitenkään vähättelemättä ongelmaan ja sen uhreja (voimia teille kaikille) tuntuu kuin narsismista olisi tullut jokin vakio diagnoosi, jolla monet yrittävät selittää ongelmiaan. Olen seurannut näitä kirjoituksia ihan aidosta omakohtaisesta tarpeesta, koska suhde vaimooni ei toimi ja hänen käytöksessään on piirteitä, jotka ovat saaneet minut tutkimaan ja epäilemaan erilaisia mielenterveydellisiä syitä. En ole alan ammattilainen, joten asioden tulkinnan mielelläni jätän heille.
Eräs läheinen väitti minulle kivenkovaan että vaimoni on selkeä narsisti. Niin monet hänen esittämät oireet vaimon käyttäytymisessä sopivatkin naristin kuvaukseen. Kävin sitten netissä monella saitilla tutkimassa mitä narsismista kerrotaan ja päädyin tulokseen, ettei tämä määritys nyt ihan sopinutkaan tähän tapaukseen. Muitakin mielenterveyden oireita selvittelin, enkä vieläkään ole löytänyt sellaista kaiken kattavaa yhtenäisteoriaa. Enhän kukaan ei ole täydellinen "kouluesimerkki" ja ehkä narsismin asteissa on eroja...?
Kysyisinkin voiko nainen, joka suhtautuu mieheensä, kuin pahin narsisti olla narsisti, kun hän kuitenkin pystyy osoittamaan tunteitaan ja empatiaa lapsilleen? Voiko narsisti valita kohteekseen miehensä ja jättää lapset vaikuttamisensa ulkopuolelle?
Narsisti "rakastaa" muita ihmisiä "esineinä". Narsisti laskelmoi hyötynäkökohtia ja rakentaa kulisseja. Hän "rakastaa" lapsiaan, jotka kulissina pönkittävät narsistin minäkuvaa onnistuneena äitinä ja vaimona (isänä ja aviomiehenä).
Olen vera*.n kanssa samoilla linjoilla, vastuu itsestä on tärkeä asia!
Sannah64, olet kirjoittanut että miehesi hylkäsi. Ja että hän karkasi/pakeni. Kumman hän teki?
Jos hylkäsi, oliko syy "toinen nainen" vai hylkäsikö aiheuttaakseen pahaa sinulle ja lapsillesi, siis tarkoituksellisesti kuten sekopää psykopaatti?
Jos karkasi, se kertoo hänen hädästään "pakene tai kuole" tyyliin. Voiko olla että miehellesi oli kerääntynyt niin suuri taakka olosuhteista, ettei hän enää kestänyt, vaan karkasi? Oletteko pystyneet keskustelemaan asiasta?
Kerroit myös miehesi paluista ja teidän välisistä hellistä hetkistä. Minusta se on merkki hänen edelleen jatkuvasta rakkaudesta (olen romanttinen sielu) :)
Lämmin kiitos "Tie minuuteen" kirjoittajalle. Se oli todellakin, kuten on jo mainittukin hyvä kirjoitus!!! Olet selvästi paneutunut aiheeseen.
Aito: Vastaus "....Olen romanttinen luonne ollut kauan, pienempänä sen jo huomasin kun heti jälkeen koti saunan, takan ääreen hiljaa istahdin..."
"...Tule kanssani kylpyyn, tule samaan ammeeseen..."
- En tiedä karkasiko vai pakeniko, kotiin hän ei enää tullut, eikä siitä ilmoittanut mitään minulle muutoin kuin avioero paperein.
- Toisesta naisesta en tiedä, mutta minulle hän sanoi lähteneensä "parantaakseen avioliittoamme".
- Hän ei osaa tai pysty rakentavaan keskusteluun!!!!!!
- HÄN EI EHDOTTOMASTI SANOISTAAN HUOLIMATTA RAKASTA MINUA!!!!
- ???
Kouluni loppui viikko sitten, takana on elämäni toiseksi raskain vuosi. Teille uhrit haluan rehellisesti kertoa, että älkää jääkö koukkuun ja pilatko elämäänne. Kävin koulua melko kaukana kotoa ja kaikesta huolimatta pyysin tätä exää sinne paikkakunnalle viettämään aikaa kanssani kolme kertaa, nyt loppuvuodesta kun sinne jäin. Hän kyllä kuunteli ja oli hyvin rakastettava.
Silti, joka kerta hän satutti minua (rakastelun merkeissä). En edes kehtaa sanoa miten. Jälkeenpäin sain IHAN AINA ILKEITÄ JA SYYTTELEVIÄ VIESTEJÄ.
Hän asui luonamme kolme viikkoa syksyllä ja lateli kuin "Elvis" ehtonsa...
- töihin en mene, koska olet haavoittanut minut niin pahasti.
- rahallisesti et hyödy minusta
- en rakasta sinua kuten rakkaita sukulaisiani, joten valitsen heidät
- en rakasta sinua tarpeeksi
- ???
Kun hän kävi opiskelupaikkakunnallani, kutsuin hänet jouluksi kotiin, vastaus oli EI!!!!! Tulin kotiin ja kun aloitin kirjoittamaan tätä, luulin päässeeni hänestä eroon. Tottahan se olikin, mutta en kokonaan. Vasta 23.12 tajusin, että EI OLE ENÄÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA JATKAA, EMME MITENKÄÄN PÄÄSE ENÄÄ KOSKAAN YHTEISYMMÄRRYKSEEN (ja sen te tajuatte kun kerron teille huomenna viimeisten viestien totuuden).
Siihen asti en voi muuta sanoa kuin että, nyt en enää häntä ota takaisin, nyt olen todellakin irti!!!!
Lainaan Olli Linndholmin laulun sanoja ( hänelle/kautta sukulaiset ja yhtä lausetta hieman muutin).
"... vaan mulle kertokaa kun parrasvalot sammuu, silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu ja ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan, sillä heille kerran jo kaikkeni annoin. ... ja kun laulu kietoo mä säälin hetken kyynelin, niin tahdon muistaa, että kerran laulettiin ja ovi varoen kerran sulle suljettiin. sitä koskaan avaa en. Lämmin kiitos "Tie minuuteen" kirjoittajalle. Se oli todellakin, kuten on jo mainittukin hyvä kirjoitus!!! Olet selvästi paneutunut aiheeseen.
Aito: Vastaus "....Olen romanttinen luonne ollut kauan, pienempänä sen jo huomasin kun heti jälkeen koti saunan, takan ääreen hiljaa istahdin..."
"...Tule kanssani kylpyyn, tule samaan ammeeseen..."
- En tiedä karkasiko vai pakeniko, kotiin hän ei enää tullut, eikä siitä ilmoittanut mitään minulle muutoin kuin avioero paperein.
- Toisesta naisesta en tiedä, mutta minulle hän sanoi lähteneensä "parantaakseen avioliittoamme".
- Hän ei osaa tai pysty rakentavaan keskusteluun!!!!!!
- HÄN EI EHDOTTOMASTI SANOISTAAN HUOLIMATTA RAKASTA MINUA!!!!
Kouluni loppui viikko sitten, takana on elämäni toiseksi raskain vuoteni. Teille uhrit haluan rehellisesti kertoa, että älkää jääkö koukkuun ja pilatko elämäänne. Kävin koulua melko kaukana kotoa ja pyysi tätä exää sinne paikkakunnalle viettämään aikaa kanssani kolme kertaa nyt loppuvuodesta kun sinne jäin. Hän kyllä kuunteli ja oli hyvin rakastettava.
Silti, joka kerta hän satutti minua (rakastelun merkeissä). En edes kehtaa sanoa miten. Jälkeenpäin sain IHAN AINA ILKEITÄ JA SYYTTELEVIÄ VIESTEJÄ.
Hän asui luonamme kolme viikkoa syksyllä ja lateli kuin "Elvis" ehtonsa...
- töihin en mene, koska olet haavoittanut minut niin pahasti.
- rahallisesti et hyödy minusta
- en rakasta sinua kuten rakkaita sukulaisiani, joten valitsen heidät
- en rakasta sinua tarpeeksi
- ???
Kun hän kävi opiskelupaikkakunnallani, kutsuin hänet jouluksi kotiin, vastaus oli EI!!!!! Tulin kotiin ja kun aloitin kirjoittamaan tätä, luulin päässeeni hänestä eroon. Tottahan se olikin, mutta en kokonaan. Vasta 23.12 tajusin, että EI OLE ENÄÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA JATKAA, EMME MITENKÄÄN PÄÄSE ENÄÄ KOSKAAN YHTEISYMMÄRRYKSEEN (ja sen te tajuatte kun kerron teille huomenna viimeisten viestien totuuden).
Tietääkö kukaan muuten, talvehtivatko Rastaat Suomessa?
Lämmin kiitos "Tie minuuteen" kirjoittajalle. Se oli todellakin, kuten on jo mainittukin hyvä kirjoitus!!! Olet selvästi paneutunut aiheeseen.
Aito: Vastaus "....Olen romanttinen luonne ollut kauan, pienempänä sen jo huomasin kun heti jälkeen koti saunan, takan ääreen hiljaa istahdin..."
"...Tule kanssani kylpyyn, tule samaan ammeeseen..."
- En tiedä karkasiko vai pakeniko, kotiin hän ei enää tullut, eikä siitä ilmoittanut mitään minulle muutoin kuin avioero paperein.
- Toisesta naisesta en tiedä, mutta minulle hän sanoi lähteneensä "parantaakseen avioliittoamme".
- Hän ei osaa tai pysty rakentavaan keskusteluun!!!!!!
- HÄN EI EHDOTTOMASTI SANOISTAAN HUOLIMATTA RAKASTA MINUA!!!!
- ???
Kouluni loppui viikko sitten, takana on elämäni toiseksi raskain vuosi. Teille uhrit haluan rehellisesti kertoa, että älkää jääkö koukkuun ja pilatko elämäänne. Kävin koulua melko kaukana kotoa ja kaikesta huolimatta pyysin tätä exää sinne paikkakunnalle viettämään aikaa kanssani kolme kertaa, nyt loppuvuodesta kun sinne jäin. Hän kyllä kuunteli ja oli hyvin rakastettava.
Silti, joka kerta hän satutti minua (rakastelun merkeissä). En edes kehtaa sanoa miten. Jälkeenpäin sain IHAN AINA ILKEITÄ JA SYYTTELEVIÄ VIESTEJÄ.
Hän asui luonamme kolme viikkoa syksyllä ja lateli kuin "Elvis" ehtonsa...
- töihin en mene, koska olet haavoittanut minut niin pahasti.
- rahallisesti et hyödy minusta
- en rakasta sinua kuten rakkaita sukulaisiani, joten valitsen heidät
- en rakasta sinua tarpeeksi
- ???
Kun hän kävi opiskelupaikkakunnallani, kutsuin hänet jouluksi kotiin, vastaus oli EI!!!!! Tulin kotiin ja kun aloitin kirjoittamaan tätä, luulin päässeeni hänestä eroon. Tottahan se olikin, mutta en kokonaan. Vasta 23.12 tajusin, että EI OLE ENÄÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA JATKAA, EMME MITENKÄÄN PÄÄSE ENÄÄ KOSKAAN YHTEISYMMÄRRYKSEEN (ja sen te tajuatte kun kerron teille huomenna viimeisten viestien totuuden).
Siihen asti en voi muuta sanoa kuin että, nyt en enää häntä ota takaisin, nyt olen todellakin irti!!!!
Lainaan Olli Linndholmin laulun sanoja ( hänelle/kautta sukulaiset ja yhtä lausetta hieman muutin).
"... vaan mulle kertokaa kun parrasvalot sammuu, silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu ja ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan, sillä heille kerran jo kaikkeni annoin. ... ja kun laulu kietoo mä säälin hetken kyynelin, niin tahdon muistaa, että kerran laulettiin ja ovi varoen kerran sulle suljettiin. sitä koskaan avaa en. Lämmin kiitos "Tie minuuteen" kirjoittajalle. Se oli todellakin, kuten on jo mainittukin hyvä kirjoitus!!! Olet selvästi paneutunut aiheeseen.
Aito: Vastaus "....Olen romanttinen luonne ollut kauan, pienempänä sen jo huomasin kun heti jälkeen koti saunan, takan ääreen hiljaa istahdin..."
"...Tule kanssani kylpyyn, tule samaan ammeeseen..."
- En tiedä karkasiko vai pakeniko, kotiin hän ei enää tullut, eikä siitä ilmoittanut mitään minulle muutoin kuin avioero paperein.
- Toisesta naisesta en tiedä, mutta minulle hän sanoi lähteneensä "parantaakseen avioliittoamme".
- Hän ei osaa tai pysty rakentavaan keskusteluun!!!!!!
- HÄN EI EHDOTTOMASTI SANOISTAAN HUOLIMATTA RAKASTA MINUA!!!!
Kouluni loppui viikko sitten, takana on elämäni toiseksi raskain vuoteni. Teille uhrit haluan rehellisesti kertoa, että älkää jääkö koukkuun ja pilatko elämäänne. Kävin koulua melko kaukana kotoa ja pyysi tätä exää sinne paikkakunnalle viettämään aikaa kanssani kolme kertaa nyt loppuvuodesta kun sinne jäin. Hän kyllä kuunteli ja oli hyvin rakastettava.
Silti, joka kerta hän satutti minua (rakastelun merkeissä). En edes kehtaa sanoa miten. Jälkeenpäin sain IHAN AINA ILKEITÄ JA SYYTTELEVIÄ VIESTEJÄ.
Hän asui luonamme kolme viikkoa syksyllä ja lateli kuin "Elvis" ehtonsa...
- töihin en mene, koska olet haavoittanut minut niin pahasti.
- rahallisesti et hyödy minusta
- en rakasta sinua kuten rakkaita sukulaisiani, joten valitsen heidät
- en rakasta sinua tarpeeksi
- ???
Kun hän kävi opiskelupaikkakunnallani, kutsuin hänet jouluksi kotiin, vastaus oli EI!!!!! Tulin kotiin ja kun aloitin kirjoittamaan tätä, luulin päässeeni hänestä eroon. Tottahan se olikin, mutta en kokonaan. Vasta 23.12 tajusin, että EI OLE ENÄÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA JATKAA, EMME MITENKÄÄN PÄÄSE ENÄÄ KOSKAAN YHTEISYMMÄRRYKSEEN (ja sen te tajuatte kun kerron teille huomenna viimeisten viestien totuuden).
Siihen asti en voi muuta sanoa kuin että, nyt en enää häntä ota takaisin, nyt olen todellakin irti!!!!
Lainaan Olli Linndholmin laulun sanoja ( hänelle/kautta sukulaiset ja yhtä lausetta hieman muutin).
"... vaan mulle kertokaa kun parrasvalot sammuu, silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu ja ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan, sillä heille kerran jo kaikkeni annoin. ... ja kun laulu kietoo mä säälin hetken kyynelin, niin tahdon muistaa, että kerran laulettiin ja ovi varoen kerran sulle suljettiin. sitä koskaan avaa en. Vaan mulle kertokaa kun parrasvalot sammuu...
En varmaan koskaan unohda tätä kappaletta!
Hänen viesteistään voin etukäteen sanoa sen, että sen kaiken mitä hän minulta vaatii ja itse toteuttaisi, emme olisi tässä tilanteessa. Miten joku voi olla noin itsekkään sokea? TIEDÄN PUUTTEENI, mutten koskaan tule tietämään sitä, että jos hän olisi ollut sitä mitä odotin, millainen vaimo oikeasti olisin hänelle ollut??? Nyt kaikki kokemani vaikutti minuun niin vahingollisesti!!!
Tietääkö kukaan muuten, talvehtivatko Rastaat Suomessa?
Että löysit jotain tutkielmistani! Monet suhteet ovat tiheäsyisiä tutkimuksen kannalta tutkia! Jotain yhtenäisyyttä löytyy myös äärimmäisistä, mahdottomattomilta tuntuvista suhteista, sillä kun ne pääsevät tietyn rajansa yli, niistä tulee kaikkein kestävimmät suhteet mitä on kahden ihmisen välille koskaan luotu.Kyse on tunnesiteistä, joita ei saavuta loogisilla korvaavilla ratkaisuilla kuten "järkiliitoilla".
Sen verran korjausta ettei "Parrasvalot"-kappaletta ole tehnyt Lindholm vaan Jussi Hakulinen. Biisi löytyy muuten täältä:http://www.youtube.com/watch?v=exzh763CAN4
Hienoin kappale naismuistiin.
teet kaiken miehesi puolesta,jopa pakkaat ja viet tavarat,hei haloooooo.....
jospa ukkosi kyllästynyt huutamaan wc stä: SAA TULLA PYYHKIMÄÄN.....
silloin tuntisin ehkä itsenikin.
Lähettäjä:
Asianumero:
Asia: Vastine lähestymiskieltoon. Pyydän molemminpuolista lähestymiskieltoa, sekä mikäli mahdollista lähestymiskieltoa allekirjoittaneeseen asianajaja...
Liitteitä…… kpl.
Tammikuun lopulla 2009 mieheni... (käytän jatkossa hänestä nimitystä mieheni, hän tai entinen mieheni) lähti yhteisestä kodistamme kertomatta siitä mitään minulle. Kuulin n. kolmen viikon päästä tyttäreltäni, että hän on irtisanoutunut töistään ja muuttanut... Maaliskuussa sain avioeropaperit.
Huhtikuun lopulla 2009 vein hänelle hänen tavaransa. Seuraavana päivänä minulla oli perheneuvola aika, johon mieheni halusi osallistua. Suostuin ja niin hän palasi kotiin samana päivänä. Elokuun viimeisenä päivänä 2009 hän lähti ... tapaamaan sukulaisiaan ja jätti taas palaamatta kotiin.
Kun tuli harkinta ajan päättymispäivä ilmoitin allekirjoittavani paperit ja niin teinkin. Taas entinen mieheni palasi kotiin. Peruin hakemukseni koska päätöstä ei ollut ehditty tehdä. Kolmenviikon kuluttua mieheni lähti taas ovet paukkuen, eikä enää sen jälkeen ole palannut kotiin.
Kävin koulua ... asti, jonne matkaa oli yhteen suuntaan 110 km. Ajoin tuon matkan kotiin päivittäin. Lopulta matka rupesi käymään raskaaksi ja sairastuin verenpainetautiin. Aloin jäämään yöksi ... ja aluksi pyysin miestäni sinne kanssani ja lopulta sitä pyysi aina hän itse. Yhtä yötä lukuun ottamatta vietimme nuo ajat aina yhdessä. Koulun teoria osuus päättyi jouluksi 2009 ja sovimme, että vietämme joulun yhdessä kotona. Kun kysyin hänen tulemisestaan aattona, vastaus oli jyrkkä en tule!
Tiivis viestittely ja meilaaminen jatkui edelleen etenkin ... osalta. Olen saanut häneltä satoja, ellen tuhansia viestejä ja meilejä aina lähestymiskiellon valmistelu päivään asti. Omani ovat vain murto-osa saamistani. Sen jälkeen kaikki loppui kuin seinään ilman mitään syytä tai sitä ei mitenkään minulle ainakaan ilmoitettu.
Tapasimme vuoden 2010 aikana tiiviisti, ainakin 12 kertaa, lähinnä viikonloppuisin (kolme ... naapuria on lupautunut todistamaan asiasta). Sairastuin sokeritautiin. Aiemmin minä sairastin jo astmaa ja laktoosi-ntorelanssia. Kihlauduimme uudelleen lähes kahdenviikon kuluttua virallisesta erosta (2.3-10) 13.3.2010 ... Jatkoimme tapailua ja kun en enää taloudellisista syistä voinut mennä ..., maksoi entinen mieheni 50€ matkasta bensarahoja ... Näillä tapaamisilla hän piti minusta hyvää huolta, toi aamupalat vuoteeseen, hoiti kaikki talous askareet ja ruokien laitot kustannuksineen. Edes vettä minun ei tarvinnut itse ottaa. Tanssimme joka kerta useita tunteja. Rakastelimme useamman kerran vuorokaudessa. Kun lähdin, sain jokainen kerta ilkeitä, kiristys ja loukkaavia viestejä ja meilejä perääni. Lähtöpäivänä ne pursuivat ikävää. Viimeisen kerran entinen mieheni kutsui minut luokseen pääsiäiseksi 2010. En enää halunnut mennä, ja kerroin, ettei se käy, koska olen jehovantodistaja ja se olisi haureutta. Hän sanoi, että olemme Jehovan edessä edelleen naimisissa, mikä on totta. Mutta noudatamme näissä asioissa silti maallisia esivaltoja. Eron allekirjoitettuani ja tämän jälkeen alkoi tapahtua. Kostotoimenpiteet alkoivat kaikin tavoin. Entinen mieheni kutsui kotiini poliisit kertoen, että olen vaaraksi itselleni. Kun pyysin, etteivät he enää tulisi toistuvasti kun ko. henkilö pyytää 250 km päästä, vastasivat he, että valitettavasti heidän on tultava tarkistamaan aina asia. Nämä tapahtuivat aina yöaikaan. Tässä vaiheessa olin n. kaksi viikkoa ottamatta mitään yhteyttä, mutta tapahtumien kulku johti siihen, että otin yhteyttä ja yritin vedota toisen satuttamisen loppuvan.
Jehovantodistaja vanhimmat veljet ... ja ´... ... seurakunnasta soittivat ja pyysivät tapaamista. Tapasimme ja kuulin, että entinen mieheni oli ollut heihin tiiviisti yhteydessä. Puheemme poikkesivat täysin toisistaan, mutta kykenin todistamaan asiakirjoilla ja muilla tavoilla väitteet valheelliseksi, joten keskustelu ei tuottanut entisen mieheni tarkoitusta erottaa minut seurakunnasta.
Yhteydenpito ... osalta oli HYVIN TIIVISTÄ, joten sen yhtäkkinen päättyminen ja lähestymiskielto oli minulle täydellinen “shokki“, että mistä oli kyse? Olimme sopineet, että syksyllä muutan opiskelua ajaksi kahdeksi vuodeksi ... Olin käymässä ... huhtikuun viimeisenä päivänä ja pyysin saada samalla kannettavan koneeni postilaatikkojen taakse piilotettuna josta voisin sen noutaa. Kun sitä siellä ei ollut, kävin oven takana (yllä ja alla olevat tapahtumat tapahtuivat ennen kuin olin saanut lähestymiskielto paperin 4.5.2010) ja kun ovea ei avattu, jätin ... häneltä saamani cd:tä nätisti kuistille ja lähdin välittömästi pois (viittaan tällä lisäselvitys lähestymiskieltoasiassa ja teksti viesteihin ajalla 30.4-1.5.2010 “vakavin häiriö tapahtui kuitenkin vappuaattona/yönä, jolloin ... oli taas tullut hakijan talolle kutsumatta hiippailemaan“. Kun pääsin kotiin, pyysin konettani tekstiviestillä lähettämään postitse Viestit myös osoittaa, että ilmoitin tulostani. Miksi tuloani ei mitenkään ilmoitettu ei tervetulleeksi? Minulla oli autoni kanssa ongelmia ja olisin pyytänyt apua. Lopulta jäinkin tielle ja Köyliöön matkalla olevat henkilöt veivät minut ... kymmeniä kilometrejä, josta sain apua. Lähdimme autoni jääntipaikalle ja lopulta auto saatiin kuntoon. Jäin ... velkaa, jonka maksoin netti yhteydellä. Kassalla oli Markus, joten jäin hyvin mieleen. Olin ... n. klo neljä yöllä.
Viestit 4.5-8.5 osoittavat, että yritin kovasti sopia keskenämme asian ja pysyen ystävinä. Ajattelin, että tämä aika ennen päätöstä olisi vielä sopimisen aikaa ja ajattelen edelleen siten.
24.4.2010 ikkunan rikkominen. Poikani oli torstaina ... silmäleikkauksessa. Olimme siellä yhdessä hänen isänsä kanssa. Perjantai päivät ovat heidän yhteistä aikaa, joten kun poikani silmä vaatii hoitoa useasti hoitoa päivittäin kahdenviikon
ajan, oli isä täällä kotonamme perjantaisin ja vietti aikaa poikansa kanssa samalla myös yöpyen osoitteessamme perjantaista lauantaihin. Kengännumeroni on 36 ja joissakin harvoissa malleissa jopa 37. Entisen mieheni pitäisi tietää kengän kokoni, koska pienet jalkani herättää hilpeyttä. Lauantai aamuna tein vanhimmalle pojalleni aamupalan klo 6:30, koska hän oli lähdössä ... painin vierasotteluun. Punnitus klo 11:00. Hän sanoi vielä illalla, ettei nyt sitten yöllä mitään show’ta. Hän viittasi edelliseen kertaan kun hänellä oli kotiottelu ja hävisi sen sekunnilla kun entisen mieheni tilaamat poliisit rymisteli pitkin taloa, eikä saanut nukuttua.
Sain lisäliitteet lähestymiskieltoon ja minulle tuli pakottava tarve tietää mistä kaikessa on kyse? Tarve sopia asia keskenään ja säilyttäen ystävyyden. Lähdin ... ja olin siellä useita tunteja ja aina välillä kävin kävelemässä ja palasin takaisin. Otin siellä odotellessa neljä olutta ja lääkkeideni/juomiseni takia tein anteeksi antamattoman virheen pelaamalla ... pussiin, lyömällä oven pienen lasin rikki. Liekö ajatus siitä, että lasi oli ennestään ollut vuosia rikki kun entisen mieheni edellinen vaimo rikkoi sen ilman sanktioita myös päissään ja sitä ei oltu korjattu kuin tilapäisesti liimaamalla toinen lasi päälle. Yritin avata oven kahvasta sisäpuolelta ja entinen mieheni hakkasi käteni todella pahaan kuntoon olkapäähän asti n. 1,20 m pitkällä ja 8x8 cm. paksulla “pattinki laudalla”. Jouduin asian vuoksi kuvattavaksi ja tiputukseen, jotta suuri nestekertymä saataisiin pois. Kädessäni ei ole vaurioitumatonta kohtaa. Katson etten ole entiselle miehelleni millään tavoin vaaraksi, koska ainut vahingollinen tekoni oli oven lasin rikkominen ja opin tämän virheen kerrasta. Minulla on aina ollut suurempi syy pelätä ennemminkin häntä ja hänen veljeään/asianajajana tässä jutussa. Liitteenä veljen/asianajajan meilejä. Olen lähestymiskiellon kannalla ja vaadin, että se tehtäisiin MOLLEMMINPUOLISENA, ettei minun tarvitse sitä enää erikseen hakea. Toivon sitä myös tämän asianajan osalta.
Päädyin siis kuvaukseen, kuulusteluun, lääkäriasemalle ja sieltä sairaalaan. Olin pitänyt vaiherikkaan avioeroaikamme vuoden 2009 tammikuusta tähän asti TÄYSIN YKSIN SISÄLLÄNI kertomatta kenellekään mitään meidän asioista, en edes lapsilleni. Ainoa asia jonka tein, oli kirjoittaa anonyymisti suomi24.fi sivuille. Tilasin allekirjoitettuani avioerohakemuksen maaliskuun alussa 2010 ajan psykologille ... sairaalaan, mutta sain ajan vasta 2.6. Harmi! Olisin halunnut käsitellä eron palatakseni normaaliin elämään hirveän avioliiton ja ero kokemuksen jälkeen. Aluksi puhuin ystäväni kanssa jotain satunnaista, mutta syksyllä 2009 vaikenin kokonaan.
Viimeisellä reissullani kun rikoin lasin tapasin kuulustelija poliisin, ambulanssi miehet, lääkärin ja kaksi psykiatria, enkä voi ymmärtää miten hyvää palvelua sain. Tuntui kipeältä puhua asioista ja jouduin jopa paniikkiin keskustelujen tiimoilta, mutta jos asioista pitää löytää aina jotain hyvää, niin olen iloinen siitä, että näin kävi, koska nyt minä ymmärrän asioita ja sen kokonaisuuksia paremmin kuin koskaan ennen. Sain viisaita neuvoja, apua siinä tilanteessa ja myös jatkon suhteen. Nyt olen avoin lapsilleni ja asioita hoitaville tahoille ja sain tukihenkilöitä ja osoitteita. Tämä saamani palvelu ylitti KAIKEN TAVANOMAISEN. Otan kaiken avun vastaan iloiten.
Kun pääsin 13.5.2010 kotiin kaverini kyydissä, sain sairaskohtauksen ja jouduin parin tunnin sisällä sairaalan kautta hoitoon ja tiputukseen, sekä valvontaan. Kyse oli sairauksistani, joidenka arvot olivat kokemuksen myötä aivan sekaisin ja oloni oli
melko hirvittävä. Sain kiireellisen ajan lääkärilleni maanantaiksi 17.5, mutta sairastuin norovirukseen ja kun soitin tänään 19.5 terveyskeskukseen, luvattiin sieltä ottaa heti aamulla yhteyttä uuden ajan tiimoilta. Mikäli sitä ennen tulisi rintakipuja, olisi mentävä välittömästi hoitoon. Olen menettänyt tämän eron myötä koko terveyteni, joka koskaan ei enää eheydy. PYYDÄN KOKO SYDÄMESTÄNI ANTEEKSI entiseltä mieheltäni kotirauhan rikkomisesta ja olen pahoillani siitä. Asiaa ei muuta se, että luulin sen olevan minunkin kotini ja että entinen mieheni sanoi minun olevan aina sinne tervetullut. Minulla on sinne virallinen voimassa oleva vuokrasopimus. Liite faksina.
Sitä en vain ymmärrä, miksi entinen mieheni ei purkanut kihlaustamme ja kertonut minulle, ettei se enää ole minun kotini niin kuin ovessa lukee ... (liite, vuokrasopimus)? Sekä sitä, että hän haluaa katkaista välimme, siis ystävyydenkin? TAI SITÄ, ETTÄ MISSÄ EDES MENNÄÄN? Mitä hän minulta toivoo tai odottaa? Tämän kuulin hoidossa ko. vuorokautena ollessani, että on täysin luonnollista ja tarpeellista saada tietää missä mennään niinkin aktiivisen yhteydenpidon jälkeen, sekä selvittää asiat. Minusta tuntuu todella pahalta, että se päättyi näin. Ennen keskusteluani yllä olevien tahojen kanssa tunsin oloni halvaksi, huoraksi, nöyryytetyksi, petetyksi ja hyväksi käytetyksi. En tiedä ketään joka olisi näin kylmästi viskattu pois. Menetin itsekunnioituskunnioitukseni ja itseisarvoni. Nyt minusta tuntuu tasapainoisemmalta, rauhallisemmalta ja turvallisemmalta. Tuntuu, että alan taas elää. Eilen kun poliisi soitti ja kertoi, että entinen mieheni pelkää minua ja halusi varmistaa missä olen, en joutunut paniikkiin, vaan suhtauduin asiaan tyynesti ja “hyvää tarkoittaen”, jopa huvitti. Haluan entiselle miehelleni kaikkea hyvää, enkä ole hänelle vihainen tai kanna kaunaa, eikä pelkoon hänellä ole minun taholta mitään syytä. Ja jos hän pelkää, niin miksi? Siksikö, että kaikki se paha mitä hän on tehnyt paljastuu ja tulee julki?
8.5.2010 lähettämäni viesti istunnon lykkäämisestä tarkoitti vain päiviä, koska reilut kaksi viikkoa ei riitä todisteiden kasaamiseen. Tämän ajan tarvitsee asianajaja. Hyvissä ajoin ilmoittaminen Käräjäoikeuteen ei tässä ajassa toteudu. Kyseessä EI ole kiusanteko.
Todistajaksi kutsun tarvittaessa ... ja ....
Petossyyte on kuulusteluin sovittu syyttäjän, ... taholta toivomalla tavalla ja asiaan liittyy väärinkäsityksiä.
Samoin ikkunan rikkominen käytiin kuulustelussa läpi. Ikkunan rikkomiseen minua ei voi pitää millään lailla syyllisenä.
Kumpikaan osa puoli, entinen mieheni, eikä hänen asianajajansa ole lääkäreitä, joten pidän kunnianloukkauksena viitata mielenterveysongelmiin!
Asiapapereista ei käynyt ilmi, miten olen kiristänyt ja syyllistynyt kunnianloukkaukseen 23.4.2010?
En ole koskaan salaa ollut ... tai sen koulun pihalla tai edes niiden lähietäisyydellä tarkkailemassa entistä miestäni! Minulla ei ollut siihen mitään
tarvetta, koska minua pyydettiin sinne loppuun asti enempi kuin varani olisivat sallineet ajaa ja olisi jopa maksettu jos olisin vielä mennyt. Tarvitsen näihin väitteisiin päivät, jotta voin osoittaa ne TÄYSIN PERÄTTÖMIKSI.
Tekoni 12.3-10 oli todella väärin ja toivon, etten olisi toiminut siten, mutta nyt ymmärrän, että tämän ainoan kerran kun sorruin väärintekoon tällä tavoin, tapahtumien taustalla oli hirvittävä ero-tragedia, minut oli piinattu aivan äärirajoille asti. Olin joutunut jättämään koulun kesken ja olin menettänyt terveyteni, sekä minulla oli niihin useita lääkkeitä jotka eivät sopineet alkoholin kanssa. Virhe, joka tuli kalliiksi minulle, koska se on ainut mistä minua voi syyttää.
Tässä laulun sanat jotka sain vielä eromme jälkeen entiseltä mieheltäni…
Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu.
Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.
Jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin.
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
Tai painan pääni sun povelles.
Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
Jos vielä siellä sut nähdä saan.
Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
Ja ilman sinua, no niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin...
Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen.
Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin...
Lisäksi olen saanut KYMMENIÄ muita rakkauslauluja ja sanoja TÄNÄ VUONNA entiseltä mieheltäni meileinä Yo Tube´sta ladattuna.
Mitä näistä voi päätellä, senkö, että seuraavaksi tulee lähestymiskieltoasia? Ei
ainakaan minulle tullut sellainen mieleen. En vieläkään tiedä mistä on kyse, muttei se enää minua vähääkään kiinnostakaan.
Muutamia tekstiviestejä tuhansista entiseltä mieheltäni minulle.
Avioerohakemus tullut vireille 17.3-09
27.3-09 ” kumpi linnun kahdesta…”Omat siipeni kantavat minua, vievät minne tahdon , uusiin seikkailuihin, tai turvalliseen lepoon. Siivilläni voin seurata sinua, lentää lähelläsi, tai omaan suuntaani. Siivilläsi voit seurata minua, lentää lähelläni, tai omaan suuntaasi. Katso! Kuinka hienot siivet..”
10.9-09 ”Juttelin veljen kanssa. Hän ei laita enempää viestejä. Hänen selkeä näkemys on että meidän tulisi saada aikaan pysyvä ratkaisu suhteessamme. Tilanne näyttää pahalta mutta onko se sittenkään. Mitä emme osaa, pysty tai ymmärrä tehdä. Vai voimmeko, jos päättäväisesti syvennymme toistemme ongelmiin. Mikä on sydämen tila, onko todellista halua jatkaa. Mikä on elämän päämäärä. Ja tyydyttääkö liitto molempia osapuolia tasavertaisesti.”
13.9-09 ”Koska olen mielestäsi HIRVEÄ, kun pyysin sinulta nöyrtymistä ja anteeksipyyntöä, niin säästän voimiasi enkä tule sinne tänään. Täten en ole myöskään taloudellinen rasite Sinulle, mistä olen kuullut ihan riittävästi. ..., rakkaus ei yksin riitä, tarvitaan myös neuvottelutaitoa. Nöyryyttä ja todellista tahtoa. Koulusi raskauteen otan osaa, mutta se on oma valintasi..”
15.10-09 ”..., mietitään järjellä tätä asiaa, minä en lähde ... syistä jotka tiedät. Kantasi ... minä tiedän. Ratkaisematon tilanne. Lisäksi pelkomme ja luottamuspula toisiamme kohtaan. Tapaaminen johtaisi riitelyyn ja turhan puimiseen. Pyydän ettet tule. Lopetetaan myös viestittely, luvaten toisillemme olla jatkossa loukkaamatta toisiamme. Ero on ovella, erotkaamme ystävinä. Sopiiko tämä Sinulle? Miehesi ...”
15.10-09 (ainut kerta kun olen ollut ... koulun pihalla, koska en suostunut menemään sisään ennen kuin minulla olisi siitä kirjallinen dokumentti) ”Olen sopinut ... ... kanssa että hän tulee ... keskustelemaan kanssani asioistamme 16-18.10-09 osoitteessa ... ... , jossa hän myös yöpyy. Allekirjoitus puhelinnumerolla, ... ....”
2.11-09 ”kaikki luulee minua kiltiksi, mutta eivät tiedä millainen sadisti osaan olla”
18.1-10 ” Pakkaan tavarani ja tulen ... luoksesi. Kerron äidillesi, ... ja lapsillesi, sekä seurakunnalle, että Sinä pyysit.” (en suostunut, olisin suostunut esim. ollaan yhteisesti sovittu, mutta se ei käynyt).
Minun viesti entiselle miehelleni.
18.2-10 ” En ole. Tästä se ehkä alkaa. Minä tiedän puutteeni ja hyvät puolet ja kaiken siltä väliltä. Olen aamuhiljainen, on vaikea päästää toisia lähelle, tunneherkkä, joten loukkaannun helpolla. Tunnevammainen ja pelokas. En kykene luottamaan. Korotan
ääntäni helpolla, sanon asioita suoraan ja paljon muuta, mutta nämä on ”melko normaaleja” piirteitä. Et nyt ymmärtänyt jutun pointtia. Ei ole enää kyse siitä mitä teet minun hyväksi vaan mitä sinun pitäisi tehdä itsesi hyväksi jotta voit luoda normaalin ihmissuhteen.”
Ystävälleni lähettämiä viestejä
11.2-09 ”Päätäni alkaa särkemään. ... on ahdistellut minua koko vuorokauden ilkeillä viesteillä. Olen niin masentunut ja ahdistunut niistä. Olen lähes itkun partaalla.”
24.3-09 “Selviän, mutta kyllä tämä koville ottaa. En kaikesta huolimatta saanut nukuttua. En yhtään tiedä mitä seuraava hetki tuo? Tuntuu ylivoimaiselta huolehtia edes pojista. ... on lähettänyt eron jokaisena päivänä viestejä, jossa kertoo rakastavansa minua. On lähettänyt viestejä, että on huolissaan. Utelias se on ja haluaa pitää yhteyttä kaikin tavoin. Käskin jättämään rauhaan, koska sattuu hänen valansa ja huolehtiminen ja samaan aikaan lähettää ero paperit.”
11.9-09 “... soitti ja haukkui tunnin , niin että minä itkin. Tuli tosi paha olla, etten edes soittaa jaksanut.”
Entisen mieheni asianajajan ja minun välisiä viestejä. Katson, että tämä asianajaja on tehnyt kaikkensa eromme eteen, kiristänyt, uhkaillut, vaatinut ja suorittanut toimeksiantoja joita ei ole pyydetty.
9.9.-09 (minulta hänelle) En eläissäni ole puuttunut elämääsi, vaikka tiedän teidänkin perhehelvetin. Häät perutaan. Avioehdoista tapellaan. Nytkin pohditaan jatkoa, erota vaiko ei. Mikäli et kykene siihen itsekään, älä jakele neuvojasi muille. Olette molemmat veljesi kanssa tunnevammaisia. Olemme teille liian hyviä. PEILIIN KATSOMINEN OLISI PAIKALLAAN. Tiesitkö, että tällaiset viestit ovat kotirauhan häirintää ja mikäli jatkat, teen rikosilmoituksen. Muistatko kun pyysin, että en halua ... luokseni. Suhteemme ei ollut niin pitkällä, että olisin halunnut enempää. Sanoit kuitenkin, että en voi sitä tehdä, koska ... on jo luopunut kaikesta takiani. (oma lisäys, olimme tavanneet ensimmäisen kerran 21.7-06 ja hän tuli luokseni 24.7 minulta kysymättä) Kun minä halusin lopettaa, ... itki sydämensä kyllyydestä ja pyysi uutta mahdollisuutta. Niin on käynyt AINA! Viimeksi kun toin tavarat , hän tuli ja jäi vaikken asiaa edes halunnut. Ehkä Sinun pitää puhua asiasta asiakkaallesi. Enkä ymmärrä tarkoitustasi Sinun omia tavoitteita “erostamme”. En keksi ainuttakaan syytä miten hyötyisit siitä? Enkä tiedä miten nauratan Sinua kun en ole sanallakaan kommentoinut IKINÄ VIESTEJÄSI!! Olen vain positiivisessa mielessä onnitellut. Joten voisitko lopettaa.”
10.9-09 (asianajajalta minulle) “erehdyt. Minulla ei ole omia tavoitteita Teidän suhdettanne koskien. Mutta etkö itsekin tässä perhehelvetissä ymmärrä päästää irti ja jatkaa omaa “ihanaa” elämääsi omassa nukkekodissasi. Jätä veljeni rauhaan, et ole häntä ansainnut…”
10.9-09 “Älä viitsi naurattaa, itse kerrot ... kaiken mahdollisen teidän suhteesta,
jopa veljeni kuullen . Saat maistaa omia hedelmiäsi. Minkä taakseen jättää, siihen myöhemmin kompastuu…”
15.10-09 (kauan ei veljelle annettu lupaus kestänyt minut rauhaan jättämisellä) “Hei, sovimme, että et ota veljeeni yhteyttä. Olet rikkonut sopimusta useasti lähettämällä törkeitä viestejä (mm seksuaalisesta käyttäytymisestäsi). Kaikki viestit ovat hallussani. Nyt ole uhannut ... rikoksella. ... on kieltänyt Sinua tulemasta .... Olet ilmoittanut tunkeutuvasi väkisin avaimilla toisen kotiin. Olet siis uhannut törkeällä kotirauhan rikkomisella asiakastani. Olen jo informoinut asiasta ... poliisilaitosta ja tämän viestin jälkeen haen Sinulle väliaikaisen lähestymiskiellon ... poliisilaitoksen järjestyspoliisin komisariolta. Mikäli yrität tulla asiakkaani kodin pihapiiriin Sinut pidätetään. Menen itse Lappilaan valvomaan tilannetta viikonlopuksi. AA ... ....”
15.10-09 “Kiitos samoin kun et osaa pitää sopimuksista kiinni ja änkeät kiellosta huolimatta .... Sanakin vielä, niin välitän vielä törkyviestisi tyttäresi tietoon.” (minun ja entisen mieheni välisiä viestejä joita hän oli saanut haltuunsa). Tätä ennen hän tosiaankin samana päivänä soitti tyttärelleni, mutta joutui lopettamaan, koska tyttäreni ei halunnut kuunnella. KTS. ENTISEN MIEHENI VIESTI 15.10-09
Joko ... tai hänen VELJENSÄ/ASIANAJAJAN lähettämiä viestejä tuntemattomasta numerosta joista tein rikosilmoituksen. Puh. nro 358404713919
29.10-09 “ Hei .... Katsoitko aamulla peiliin. Miten ruma oletkaan. Lihava porsas. Olet ilmestyskirjan portto, huumehuora . Seurakuntaan kaltaisellasi ei ole asiaa. (huumeita en ole edes nähnyt elävässä elämässä).
31.10-09 “BABYLONIN PORTTO. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.”
2.11-09 “BABYLONIN BORTTO. Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää, joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.”
3.11-09 “BABYLONIN HUORA. Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.”
Kunnioittaen:
... 20.5.2010
... ...
Miksi siis kirjoitan näin piinaavasta ja häpeällisestä jutusta? Kirjoitus on moniin aienpiin kirjoituksiini nähden niin ristiriidassa. Sain hyviä neuvoja, miksi siis en niitä noudattanut? Miten minä alennuin tähän kaikkeen? Siinä missä minä olin älykäs, hän oli tyhmä. Siinä missä hän oli viisas, olin minä tyhmä, luottavainen, liian kiltti ja HELVETIN sinisilmäinen. Olen jehovantodistaja ja siksi tämä on vielä suurempi häpeä. Minun käytökselläni ei ole heidän kanssaan mitään tekemistä, EIKÄ AINAKAAN RAAMATUN KANSSA! Kirjoitin tämän puhtaasta sydämestä, jotta jokainen voisi ymmärtää, että vaikka he olisivat mitä kokeneet, niin taatusti olen yksi TYPERIMMISTÄ! Muutetaan elämäämme paremmaksi, tehdään se yhdessä, ei anneta periksi! Jokainen tuhlattu päivä on liikaa ko. elämälle uhrattavaksi. En aio kantaa myöskään vihaa sydämmessäni, enkä osaisikaan. Se mikä on eletty, on eletty. Nyt pitää ottaa neuvoista vaarin ja tervehdyttää itsemme. Siis, kirjoitin, jotta jokainen voisi avata ahdistavan huoneen oven jossa on lukittuna ja astua ulos sieltä apua saaden. TIEDÄN, ETTÄ SE SATTUU. ENEMPI EI VOISI MIKÄÄN KOSKEA, mutta se koskee vain jonkin aikaa ja sitten alkaa tervehtyminen.
Rakkaudella kanssa sisarille ja veljille, Susanna
Entistä miestä lainatakseni... 27.3-09 ” kumpi linnun kahdesta…”Omat siipeni kantavat minua, vievät minne tahdon , uusiin seikkailuihin, tai turvalliseen lepoon. Siivilläni voin seurata sinua, lentää lähelläsi, tai omaan suuntaani. Siivilläsi voit seurata minua, lentää lähelläni, tai omaan suuntaasi. Katso! Kuinka hienot siivet..”
...Sain häälahjana kaksi siipeä, niillä lensin pois, mutta tuon linnun siivet on aika vaihtaa aurinkoisille ranta hietikoille. Lentää mieluummin siellä Feenigs lintuna.
http://www.youtube.com/watch?v=UxvNe761z2g
Olette molemmat sairaita, miehesi ja sinä. Uskontonne osaksi sen aiheuttanut. Ei Jumala, mutta teidän vääristyneet ajatukset. Otan osaa. Sinulla on todella vaikeaa. Toivon että saat selvitettyä pääsi ja pystyt joskus realistiseen ajatteluun.
Muista että Jumala on sama kuin rakkaus, äläkä tuomitse itseäsi. Hylkää ne jotka sinut tuomitsevat, niin teki Jeesuskin. Ota siitä opiksesi.
Kulje omaa tietäsi, vain sinä olet tärkeä itsellesi. Jumala loi sinut täydelliseksi, usko siihen. Pärjäät kyllä yksinkinkin. Varmasti.
Tiedän mistä kirjoitan.
Maanantaina olin sydäntutkimuksissa. Sain kohtauksen kaikessa siinä rytäkässä. En kyennyt siitä vielä eilen kirjoittamaan. Eilen tajusin, että perjantaisiin pääsykokeisiin pitääkin lukea kaksi kirjaa, APUA! Toinen on luettu (hain proffalta eilen kotoa =) ). Toisesta en edes tiedä mistä sen saisin, koska olen jo etsinyt joka ikisestä keksimästäni paikasta sitä. Nyt pitää vain pitää hermot kurissa.
Tänään tapasin ekaa kertaa kolmen ihmisen tiimin joista yhden kanssa alamme työstämään kulunutta lukemaanne aikaa. Se IHMINEN OLI AIVAN KERTAKAIKKISEN IHANA!!! Asia pitää käsitellä, että voin solmia uuden tasapainoisen suhteen, enkä vie tätä helvettiä hänelle / heille. Aikaa se vienee..., mutta odotan oikein innolla seuraavaa tapaamistamme asiantuntijan kanssa. Huomenna on tapaaminen oikeusavustajani kanssa jälleen lukemastanne asiasta. Jossain välissä pitää etsiä sitä kirjaa ja lukea se. Perjantaina tenttiin, vaikken koko kirjaa näkisi. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Eli, arki on palannut. Viikonloppukin on jo täys työllistetty.
Laitan teille lukijoilleni aina silloin tällöin viestiä ja yritän siten kannustaa teitä rohkeasti ottamaan irtiotto, mikäli tilanne on päässyt lähes huomaamatta valumaan liian pitkälle...
KIITOS SINULLE, joka eilen kirjoitit ja rohkaisit kauniisti minua eteenpäin. Tarvitsen Sinun kaltaisia kannustajia =) . Menee vielä kauan, että olen selvillä ja tyynillä vesillä. Olen arvostanut jokaista kirjoitusta ja lukenut niitä moneen kertaan. Palauttanut mieleeni asioita, etten vain unohtaisi millaista HELVETTIÄ elämäni on ollut ja etten ikinä halua siihen enää palata. PITÄKÄÄ PEUKKUJA TENTTIIN!
kun soitin suoraan professorille. Lähetti kollegan mukana Tampereelta minulle pika-vuorona. Nyt pitää vielä lukea se (olen sivulla 60). Sain tänään taas "syyte-kirjelmän" 12 sivua! En edes viitsi kommentoida sitä mitenkään =), koska en edes itse ehtinyt siihen perehtymään. Laitoin suoraan asianajajalle. Jos siinä nyt yleensä on kommentoitavaa, kyllä hän kysyy. Jätän koko asian hänen hoitoon.
Lähes kaikki on pakattu huomista varten. Vietän yön hotellissa ja nautin olostani. Pidän huolen, ettei samaa huonetta minulle tarjota VARMASTI =)
Nyt tutumaan. Ihanaa tämä kiireinen elämä. Tosin nyt liiankin kiireistä. Yksi juttu tuli mieleen ja siksi kirjoitinkin, kun tämä juttu on ohi, on minulla sopimus, että annan kasvot tällaiselle elämälle. Ensin piti ottaa lähinnä lapset huomioon jne, mutta esteitä ei tullut, joten kun annan "narsismin uhrille kasvot?" ilmoitan siitä ja laitan oikovedoksen tänne teille ensimmäisenä. Tähän loppui heidän suojelu.
Kyllä minuun koskee, en edes yritä esittää vahvaa, mutta teen sen yhtälailla itseni vuoksi kunnes voin olla varma, että olen tyynillä vesillä. Siksi en edes lukenut "syytettä". Eräs toinen luki ja yritti kysellä ja sanoin, ettäö STOP, minulla on huomenna tentti!!!
Kirjoitan kun palaan sen lukemani ihanan oivalluksen jota en nyt paineen alla muista, mutta haluan jakaa sen kanssanne =)
=)
Ihmisen persoonallisuus kehittyy koko ihmisiän. Siihen vaikuttaa kieli, kulttuuri ja yhteiset keskustelut muiden kanssa. Silti koko prosessin ajan, meitä tulisi ohata oma motivaatio ja moraalitajumme. Kehitymme sellaisiksi, jollaisiksi käsityksemme luomme. Minua ohjaa vahva oikeudentaju. En koskaan ole käräjöinyt ihmissuhteiden takia oikeudessa, vaan ko. henkilön kanssa PUHUNUT suoraan. Olen ystävä kaikkien kanssa.
Lienee turha sanoa, että minua HÄVETTÄÄ, en ikinä olisi vienyt tilannetta tällaiseen pisteeseen, jossa Suomen oikeutta kuormitetaan parisudeasioilla. Minua PELOTTAA, mutta luotan asianajajaani. Hän tietää, etten ole tätä alulle laittanut ja että se on välttämätöntä tehdä.
Menin eilen junalla tenttiin, että sain lukea vielä menomatkan. Paluumatkalla nojasin ikkunaan ja katsoin ulos uusia maisemia. Pohdin asioita ja päällimmäisenä mietin, että vaikenin syksystä asti, koska jos kaikki olisi mennyt toisin, olisin kaikin tavoin antanut mm. vaikka ystävyydelle terveemmän pohjan.
Tiedän myös, että olemme erilaisia persoonia. Minä tukeuduin tänne anonyyminä. Oli helpompi tukeutua vieraisiin henkilöihin ja pohtia kirjoituksia ja asioita yksin teidän kanssanne ilman paineita. Tutut ja mitä läheisimpiä he ovat, saattavat painostaa meitä. Mitä enemmän keskustelemme, tukeudumme tai tarvitsemme toisia, sitä helpommin tilanne saattaa muuttua vaarallisemmaksi, että meihin kohdistuu ympäristön paineita toimia odotetulla tavalla.
Joskus tilanteet vain menevät siten, että "toinen" (käytän tässä nyt tätä sanaa, vaikka monikko olisi ainakin jossain määrin oikeampi sana) vie tilanteet niin pitkälle yhä uudelleen ja uudelleen, että tunteet yksinkertaisesti hiipuu, sammuu tai kuolee kokonaan. Saattaa käydä jopa niin, että ne tärveltyvät iäksi ja sinulle muodostuu elinikäinen suojakilpi.
Itse olen sitä mieltä, että "parempi laiha sopu kuin lihava riita." Elämässä syntyy lukemattomia tilanteita joista emme pidä ja mieli saattaa tehdä tai sanoa jotain "peruuttamatonta". Itse olen kauaskantoinen, enkä koskaan polta siltoja takanani. Onneksi. Enkä ylpeillä tällä, mutta pidän siitä itsessäni.
Ihmisellä on monenlaisia päiviä elämässä, juuri tämä nimenomainen päivä satuttaa. Pitää vain ajatella, että minusta riippumattomista syistä tilanne nyt vain kulkee omalla painollaan, en mahda sille mitään, sillä minut on riisuttu "apuvälineistä". Pitää keskittyä tulevaisuuteen, että jonain toivottavasti lähiaikojen päivien päästä kaikki on ohi, sillä parempi sekin kuin tämä "odottaminen".
Ikävää vain, että ihmisen "haaveet kaatuu", sillä minulla oli niitä niin paljon. Ehkä ihminen juuri tekeekin virheen haaveilemalla liikaa. Parempi olisi olla realistinen. Pettymys olisi pienempi. En tiedä, mutta nyt sattuu =´( Etenkin se, että tämä juttu etenee yhä enemmän perustuen valheelliselle totuudelle. Tietenkin meitä ohjaa myös oma minä, oma oikeudentaju, motivaatio, moraali ja oikeudentaju, joten meille syntyy tilanteista oma totuudellinen mielikuva, se ei silti vaikuta kaikkeen.
... ei ole olemassa yhtä totuutta mistään asiasta. Edellä kuvaamani asiat motivaatio, moraalimme, kieli, kulttuuri, itsetunto, oikeudentaju ja yhteiset keskustelut yhteisössä ohjaavat meidän ajatteluamme, mieltämme ja muokkaavat asiasta meille käsityksen totuudesta. On olemassa käsitteellinen totuus, jota emme voi kieltää. Joku asia on ollut tai on (suhteellinen totuus). Kuinka moni riita vältettäisiin jos ymmärtäisimme tämän. Osa kitkasta poistuisi.
Sitten halusin vielä sanoa sen, että mielestäni ihminen joka haluaa omille käsityksilleen jatkuvaa kannustusta, tukea, KUUNTELIJAA ja puhun nyt nimenomaan siinä mielessä, että ei luota omaan kykyyn missään asioiden ratkaisussa, omaa heikon itsetunnon. Itse olen koko kirjoituksen ajan syyllistynyt myös moiseen, mutta VOIN KUITENKIN SANOA, ETTEI KUKAAN VOINUT / VOI PÄÄTTÄÄ MINUN OMISTA ASIOISTANI VIIME KÄDESSÄ. Omaan kuitenkin niin vahvan itsetunnon, että mikä on mielestäni itselleni parasta, siihei EI KUKAAN OLE, EIKÄ VOI VAIKUTTAA. Järkipuheille pitää silti olla avoin ja ENNENKAIKKEA KUNNIOITTAA ITSEÄÄN IHMISENÄ, vain siten voi kunnioittaa toisia.
Tällaisia ihmisiä myös itse kunnioitan ja arvostan suuresti.
Tunnuslauseitani =)
"naisen mieli on puhtaampi, koska hän vaihtaa sitä useammin"
"olen nainen mikä tietää mitä tahtoo"
En ole onnistunut näissä läheskään aina, mutta motivaation tärkein elementti on nähdä itsensä tavoitteessaan.
... heikkona hetkenäni, toivoisin niin kovasti, että kaikki negatiivinen pyyhkiytyisi pois ja saisin takaisin kaiken hyvän. Silloin olisin unelmieni miehen kanssa. Minulla ei ole enää kuvia mitä katsella, enkä katsoisikaan, sillä ne ei riittäisi minulle.
... kuunnella Aki Sirkesalon "tunteet roihuaa", mutten muista sanoja =(
... on mielikuvat =)
... kirjoita, jollei tule siihen aihetta! Kaikkea hyvää teille kaikille!
... kului kauan aikaa, etten kuunnellut iskelmiä (en halunnut tuntea mitään), mutta nykyään nukahdan aina 230 iskelmä radioon. Äsken oli ihana kappale, "älä kukkia haudallein kanna".
Hyvää yötä teille kaikille!
Olet yksi hyvä esimerkki, miten uskonnolla saadaan ihminen aivan paskaksi sisältä...Oletko unohtanut miten eletään?
Unohda miehet ja jätä omaan rauhaansa... ala etsiä elämääsi täytettä luonnosta ja muista ihanista asioista ympärilläsi...lopeta ruikutus ja toisiin takertuminen, löydä omat voimavarasi jos vain lopetat tuon itsesäälissä piehtaroimisen.
Muista: loppujen lopuksi ollaan täällä omien mietteiden kanssa yksin...eikä se asia niin kauhea ole... hyväksy se.
Maailmassa on paljon asioita, jotka kaipaa sinunkin panostustasi, auta niitä, jotka apua tarttee! Kun annat pyyteetöntä apua toisille, saat tilalle semmoista mielihyvää, mitä ei rahalla saa!
Tempaise ittes nyt pois tuollaisesta paskasta ja ala elää!!
Uskonnolla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, ja jos onkin, niin sillä on vain positiivinen vaikutus!
Sääli on sairautta, en jaa sitä muille, enkä halua sitä itse, mutta vilpitön myötätunto, sitä haluan jakaa ja sitä toivoisin myös saavani.
"Maailmassa on paljon asioita, jotka kaipaa sinunkin panostustasi, auta niitä, jotka apua tarttee! Kun annat pyyteetöntä apua toisille, saat tilalle semmoista mielihyvää, mitä ei rahalla saa! "
OLET OIKEASSA, SEURAAVAA EI MIKÄÄN RAHASUMMA KYKENE KORVAAMAAN! Näin olen yrittänyt toimia ja suurin sisältöni elämässäni on lapseni ja LAPSENLAPSENI! Tänäänkin kaksi vuotias lapsenlapseni sanoi ensitöikseen "rakastan mammua" kaksi kertaa. Mikään ei voisi tuntua ihanammalta. Hoidan häntä kun hänen äiti on yksityisyrittäjä ja hän saa minut nauramaan ja nauran vielä koko illan hänen lähdettyään. Tänään hän sanoi eka kerran koskaan kenellekään, minulle "nähdään huomenna". HÄN HALASI JA SANOI "VILKUTTAA MAMMULLE! Meidän päivämme ovat ihanaa elämää täynnä ja rakastan häntä yli kaiken. Kun hän ei ole luonani, tunnen suunnatonta ikävää. Ennen kuin äiti on saanut hänet turvaistuimeen sanoo hän "mennään mammun luo". Teemme päivisin kaikkea ihanaa ja luvatontakin, kuten täytämme kottikärryt vedellä ja tiskaamme ulko leluja =) Tyttäreni ja vävypoikani pitävät siitä, että autan heitä, mutta todellisuudessa saan enempi itse. Huomenna hän tulee yö-kylään. Pidämme pippalot, valvomme, nukumme yhdessä, nukutaan pitkään ja halitaan paljon HERKKU PÖYDÄN ÄÄRESSÄ KUN ON ENSIN SYÖTY TERVEELLISESTI =)
"Tempaise ittes nyt pois tuollaisesta paskasta ja ala elää!!"
Tämän olen jo tehnyt. Häpeän, että olen ikinä sortunut exääni. Hänessä ei ollut kuin kaksi asiaa joista pidin. Kaikki muu oli täyttä PASKAA. Jos osaisin vihata, vihaisin häntä enempi kuin ketään maailmassa!!! Hänellä on asianajaja, joka on varmaan hankkinut lupansa varmaan pimeiltä markkinoilta, niin hullu hän on!?
Sitten todellinen syy kirjoitukseeni. Minä olen jo ollut kahdessa istunnossa ja edellisessä kuulin, että niitä on vino pino jäljellä. Onneksi minulla on PARAS MAHDOLLINEN ASIANAJAJA JA OLEN HYVIN YLPEÄ HÄNESTÄ!!! Ei mikään "turhanpuhuja ja hyvin asiallinen".
Eli, käytin hyväkseni kirjoitustani tänne, koska silloin kirjoitin vilpittömästi ikään kuin elämästäni päiväkirjana ja kerroin siitä Käräjäoikeudelle, joten se tuli yleiseen tietoon asian tiimoilta rajalliselle määrin ihmisiä. Exääni se raivostutti ja tänään saamani vastineessa luki " Todettakoon lisäksi, että ... ... on myös laajasti kirjoittanut Suomi24.fi -sivustoille omia sepustuksiaan, mitä voidaan pitää eräänlaisena häirintänä."
NYT TARVITSEN APUANNE VIELÄ KERRAN, onko näin? Enkö saa kirjoittaakaan anonyyminä teille, jotka ette tunne minua tai muitakaan osapuolia? Onko tämä häirintää?
Enää en voi ainakaan jatkaa tätä kirjoitusta oman moraalini ja mielipiteeni vuoksi, koska katson, etten voi sitä tehdä omantunnon syistä. Nyt kirjoitukseeni vaikuttaisi tieto, että tiedän heidä lukevan / lukeneen kaiken. Enää en kykenisi olemaan realistinen. En kadu kirjoitustani, koska olen saanut Teiltä niin paljon ja olen päässyt täysin irti exästäni. Siihen on myös tietenkin vaikuttanut etenkin hänen kaikki törkeät tekonsa, saattaa minut TIETÄMÄTTÖMÄNÄ MILLOIN MILLAISIINKIN HIRVITTÄVIIN TUSKAN HETKIIN. Jos minulta kysyttäisiin yleensä jotain, sanoisin, että hän on veljensä kanssa provosoinut ja kiusannut minua vuoden ja kolme kuukautta ja syyllisiä kaikkeen tapahtuneeseen. Olen surullinen, mutta iloinen, että kohta pääsen heistä lopullisesti eroon!!!
Lokki joonatan - eli exäni lähetti minulle vielä laulun sanat tänne 1.6 YÖLLÄ, mitkä hän varmasti kieltää, mutta kaikki tietää, että se on hän!!!!!
Monessa ihmisessä on narsistia, terveellä itsetunnolla varustettua ihmistä voidaan pitää narsistina. Pelottavaa on sen sijaan sellainen kun naiset lukevat näitä kirjoituksia ja tekevät diagnoosin ihan vaan noin äkkiä. Sama kun lukisi lääkärikirjaa tavallisessa flunssassa ja löytääkin sieltä kaiken maailman sairaudet. En suinkaan väheksy ongelmia joita tämän ketjun aloittajalla on ja luettuani tulee mieleen ettei muutkan muumit ole kotona tuon miehen päässä. Itse olen keskellä avioeroa ja se yhdessä päätetty. Nyt kun on edessä muutto ja oma koti, saan nuo syytökset niskaani: olet narsisti. Netistä luettua diagnoosi ja jopa niin paljon tuollainen syyttäminen satutti, että hakeuduin ammattiauttajalle tutkituttamaan pääni. Varovaisesti sanoen "sain terveen paperit" eikä tuo "lanttumaakri" havainnut terveestä narsismista poikkeavaa käytöstä.
Oon kanssas samaa mieltä syytetty mies ja olen nainen.
On olemassa laulu "rakasta ,kärsi ja unhoita" ja näitten narsismia kaikesta syyttävien ihmisten pitäisi se osata omaksua, eikä aina kaivaa toisen syyttelyä esiin, kun rakkaus ei kohtaa enään.
Pitää osata jättää se ex rauhaan, eikä vainota sitä aivan järjettömillä syytteillä vuodesta toiseen!
Kun ei enää rakasta, silloin ei enää rakasta! Se on niin yksinkertaista, ei toista voi vaatia jatkaan yhteiseloa, jos toinen osapuoli kärsii siitä.
Jos oikeasti tämäkin Sanna 64 olisi exäänsä rakastanut, olisi jättänyt hänet rauhaan eikä vain kiusannut jatkuvasti...
Narsisti onkin hän itse.
No etpä kovin terveeltä mieleltäsi vaikuta..
Olet tullut ihan vainoharhaiseksi ja pelottaa vähän ajatella tuollaista mummoo lastenlastensa seurassa..
... yllättävää, että satojen hakijoiden joukosta valittiin vain murtoosa ja olin heistäkin yksi parhaista huippu pisteillä, JEEEEEE =D joten meitsi lähtee opiskelemaan. Kasvatustieteiden opskelijalta jolle mummo on vaaraksi, on se aika hyvin =D Silti sanoisin, että aidoin kiitos tulee kirkkaasti lapsenlapseltani, joka tahtoo olla kanssani, ikävöi, itkee ja kaipaa. Viihdymme toistemme kanssa täydellisesti. Hänellä on maailman ihanimmat vanhemmat ja tuntuu ihanalta kuulua heidän jälkeensä rakkaimpien ihmisten joukkoon muiden iso-vanhempien, tätien, enojen ja setien kanssa.
Maailman ihanimman pienen pojan ONNELLINEN mammu =)
Luin tarinasi, koska olen itsekin narsistin uhri. Olen tavannut tämän kammotuksen vuonna 2006 kesällä ja minulla meni tosi kauan, ennen kuin tajusin, mistä oli kyse. En tiennyt edes tällaisia ihmisiä olevan olemassakaan, vasta perheterapiassa, jossa siis kävin yksin 2009 keväällä, sain kuulla tästä persoonallisuushäiriöstä. Olin shokissa ja vieläkään en ole toipunut asiasta. Ja tarinasi on niin monelta osin kuin itseni kertomaa, että oikein hirvittää.
Oloni on lähestulkoon koko ajan surullinen, uupunut ja yksinäinen ja toivoton. En tiedä aina, miten selviän seuraavaan päivään. Itsekin olen mummi ja minulla on 2 lastenlasta (poikia). He ovat ilonaiheeni, lähes ainoa tosin. Voimia sinulle, mistä niitä sitten keräätkään.
kerään voimia. Olisi kiva jutella kanssasi enempi henkilkökohtaisesti. Haluaisitko? Voisin vaikka julkisesti lähettää numeroni (salainen) ja saisit osoitteeni tekstiviestinä.
Myötätuntoa ja halua auttaa Sinua rakkaudella, Susanna
UNOHTAMISEEN TARVITAAN IHAN KAIKKI VOIMAT JA TIETOISUUS, ETTÄ TOINEN ON VAIN PELKKÄ MANIPULOIJA, EIKÄ AJATTELE MUUTA KUIN ITSEÄÄN!!!
Voisin vaikka jutellakin ihan henkilökohtaisestikin. On nimittäin aika vaikea puhua tästä asiasta sellaisille henkilöille, jotka eivät ole kokeneet samaa ja vaikka voinkin ystävilleni puhua, alkaa minusta tuntua, että he kokevat minut pian rasittavana, koska tämä tilanne ei parane mitenkään yön yli nukkumalla. Ja jollekin kuitenkin pitäisi voida purkaa pahaa oloaan.
Onko sulla sähköposti?
... sähköposti. Ajattelin, että voisit lähettää numerooni viestin ja vastaisin lähettämällä meiliosoitteeni. Numeroni kautta kun minua ei kyetä tunnistamaan. Eikä sekään paha juttu olisi, mutta olisipa taas vastapuolella lisä syy syyttää minua (vaikkakin aiheetta). Omissa nimissäni voin kertoa mitä tahansa omia kokemuksiani. En silti viitsi ärsyttää jos ne vaikka jättäisi lopulta minut rauhaan.
Toivossa on hyvä elää. On vain niin käsittämätöntä että tällaiseen tilanteeseen voi joutua??? Lasteni isä josta erosin aiemmin on tukenut minua kaiken aikaa kaikin tavoin ja olemme hyvin läheisiä. Tässä viikolla ihmettelin kun lähti viemään poikaamme mökille, että mihin jäi kun kesti niin kauan. Meinasin lähettää viestin ja kysyä kun tajusin, etteihän se minulle kuulu =) Tänään hän sanoi, että tekee enempi täällä joka päivä töitä kuin avioliiton aikana =D Kerroin tämän siksi, että se on minun henkireikäni, tietoni siitä, että en ole viallinen yksilö, kykenen myös hyvään yhteistyöhön ja minusta voi pitää myös myöhemmin.
Tuomari sanoi reilu viikko sitten kaksi kertaa PAINOKKAASTI, että se on loppu nyt!!!! Ei se ole, haasteita ja syytteitä tulee lisää, sekin on eräänlaista roikkumista. Sitten ei se ole loppu siinäkään mielessä että sitä helvettiä ei hevin kykene unohtamaan ja arvet jää hautaan asti. Alkan vasta nyt oikein ymmärtämään millainen pelinappula olenkaan ollut. Siis, alan vasta nyt tajuamaan asioita, joten ei se loppu ole.
numero, niin laitan viestin, aletaan mailaamaan. Mun tarina on nimittäin niin paljon samanlainen, että kiinnostaa tietää, miten aiot selvitä. Mulla ei ole vielä mitään käsikirjoitusta tähän, joten ihan senkin takia otan vastaan vertaistukea, jos haluat sitä antaa.
Mullakin on ero jo selvä, sain tällä viikolla päätöksen, mutta se muu "loppusota" on sitten kesken, ja pelottaa niin mahdottomasti. Kun vastassa on täysin arvaamaton ihminen, on vaikea keksiä, miten jatkaa.
Mutta nyt täytyy taaqs yrittää nukkua, vaikka se on tosi vaikeeta välillä.
Jos siis uskallat antaa numeron täällä "yleisellä" palstalla, ettei sulle tule siitä mitään vaikeuksia, kun aina ei tiedämitä voi sitten käydä. Näiden kokemusten jälkeen itsestäni on ainakin tullut niin arka, etten uskalla paljon täällä netissä henkilöllisyyttäni paljastaa.
Palataan
Tässä puhelinnumeroni 0465735201. Jään odottelemaan yhteydenottoasi.
laitoin sulle mailin, saitko sen? yritin soittaa mutta et vastannut ja kelloin on jo tosi paljon, eikä numeroni näy. Odotan kovasti sähköpostiasi, jos omani tuli perille. Anja
Hullua täällä jaella tietojaan...
No, jospa löytäisitte keskenänne yhteyden ja löytäisitte edes jonkinlaisen mielenrauhan...monesti samanhenkisen kanssa keskustellessaan huomaakin ne omat virheensä toisen suulla kuultuna.
Toivottavasti Sanna64 et ole katkeruudellasi pilannut lastenlastesi ja pappansa välejä...hän on yhtä tärkeä heidän elämässään sinun ohellasi, vaikka maailmankirjoja maalailisitkin vain omaksi mieleiseksesi.
Jokainen tekee ihan itse elämästään sellaisen kuin se on.
hän ei onneksi koskaan ole ollutkaan lapsenlapselleni, muuten olisin toiminut täysin toisin.
Tänään tajusin, että narsismilla on tavallaan oma "kaavansa". Niin yhtä ovat kokemuksemme.
Jos olisi yhteys, olisin halunnut puhua monista asioista, vaan kun ei ole. Tyydyn omiin mielipiteisiin ja ETENKIN SAAMIINI USEISIIN MEILEIHIN!!!
OLEN REHELLINEN JA TUNNUSTAN, ETTÄ VAIKKA ELÄMÄ OLI HELVETTIÄ JOTA EN OLISI HALUNNUT KOSKAAN ELÄÄ, ON ASIOITA JOITA KAIPAAN. SILTI, EN IKINÄ ENÄÄ HALUA OLLA HÄNEN KANSSAAN MISSÄÄN TEKEMISISSÄ, SILLÄ TIEDÄN "ETTÄ SEN MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ, SEN EDESTÄÄN LÖYTÄÄ".
JA ANNETAAN TILAA PAREMMILLE KESKUSTELUILLE. Tämä keskustelu auttoi minua suunnattomasti ja kiitän siitä ihan kaikkia. Ihan niinkuin joskus huhtikuun lopulla 2006, elämä toi eteen orastavan tunteen jonka luulin jo kuolleen minussa, niin tajusin myös sen, että toinen voi viedä koston halussaan tilanteen äärimmilleen ja tuhota IHAN KAIKEN ELÄVÄN mitä on jäljellä on ja juuri kun luulet, niin tulee eteen toinen "tunnelataus" joka vie mukanaan ihan kaikki ajatukset ja huomaat, että elät taas odotuksen ihanaa aikaa. Kaikki kanssa sisareni ja veljeni (toisin kuten olen saattanut teidän ymmärtää): antakaa tilaa RAKKAUDELLE! Unohtakaa täysin ne , jotka hakevat kiintymystänne kyseenalaisilla tavoilla ja haluavat viedä teidät mukanaan tunteettomaan tilaan.
Tällä kertaa nimim. Kaipauksella huomista odottava. En ehkä tapaa huomenna, mutta pian kuitenkin =D RAKASTAN SINUA NIIN, TULE PIAN LUOKSENI =D
Tämän jälkeen kirjoitan korkeintaan rohkaisuna kaikille uskaltamalla elää edelleen, vaikka elämä välillä näyttäisi nurjat puolensa.
Minulle on se ja sama ottaisiko hän yhteyttä (ex), minä EN IKI-PÄIVÄNÄ KÄYTTÄISI TILANNETTA HÄNTÄ VASTAAN, ENKÄ KÄYTTÄNYT VIIMEEKSIKÄÄN VAIKKA OLISIN VOINUT (lokkíjoonatan). MINULLA ON VAIN HALU AUTTAA LÄHIMMÄISTÄNI, EIKÄ MILLOINKAAN SATUTTAA HÄNTÄ. RAKASTIN HÄNTÄ KOKO SYDÄMESTÄNI NIIN KAUAN KUNNES HÄN LÄHTI LOPULTA ILMOITTAMATTA. NYT VOIN VAIN SANOA, ETTÄ RAKKAUS LOPPUI JOSSAIN VAIHEESSA HÄNEN JÄRJETÖNTÄ KOSTON HALUAAN.
Tämän jälkeen toivon vain kirjoittavani, luottamuksesta elämään ja RAKKAUTEEN. Nukun hymy kasvoillani, pian olet luonani =D
Kirjoittakaa mitä sydämenne halajaa, en lue enää vaan keskityn rakkauden tunteeseen.
Joutaakin loppua ilmanaikuinen lässytyksesi...elämä näytti menevän ohitsesi myrkkymalja kourassasi ja olet jo vanha akka.
Älä enää vanhainkodissa jaksa jauhaa tollasta skeidaa...ei jaksa kukaan toisten mustamaalausta koko ajan kuunnella...soronoo!
Samaa mieltä! Miten joku jaksaakin niin rakastaa omaa pospotustaan kuin AP.
kun ex ja asiamies sai tiedon. HÄVETKÄÄ NARSISTIT!!!!
Ja siinä taas yks puliämmä! Otas taas sitä kaljaa!
Erosimme 2.3.2010 ja sen jälkeistä elämää.
- Hävisin "lievä petos syytteen".
- Lähestymiskieltohaasteen tuomio "ikuinen lähestymiskielto molemmin puolin.
- Törkeä kortirauhan rikkominen. "Syyllinen". Lievimmin mahdollisin korvauksin ja syyttein. Jätetty valitus Hoviin.
- Yhteydenotto seurakuntaan, päätös erottaminen.
Jne.
KIITOS. "Sota" loppuu siihen viimeistään kun aseet loppuu. On aika miettiä kannattiko julistaa sota ja sitä mitä; miksi sodan julisti? Kannattiko se? Onko nyt tyydytetty olo? Saavutinko tavoitteen?
Itse olen rauhan kannalla ja erosta yhä samaa mieltä kuin aina aiemminkin. Sodan jälkeen syntyy aina tappioita, ei voittoja! Toivottavasti ymmärrämme mitä OPIMME!
Suotakoon sodan voittajille heidän ilonsa, sillä täällä saamme vain hetkiä aihetta juhlaan kunnes kaikki on loppu. Nauttikaamme niistä jos pystymme.
Onneksi annan kaiken auliisti ja pyyteettömästi anteeksi.
OIKEUS KUITENKIN VOITTAA AINA LOPULTA!!!
Jos kyyneleet helmiä ois...
- Humiseva harju-
The end
Jos kuitenkin niin teet, niin kertoisitko mitä Sinulle kuuluu, miten olet selvinnyt ja mikä elämäntilanteesi on nyt?
Tuliko mieleen, ettei tarvitse lukea mitä ei täällä netissä halua? Marika
Kuurankukkia...
En jaksanut lukea ihan koko viestiketjua.
Itse elän hemmetin vaikeaa irtaantumisvaihetta nyt. Kolme vuotta sitten kuvioihin tuli muita naisia. Avioeropaperit laitettiin, lasten huoltajuudesta sovittiin.
Kun tosipaikka tuli eteen, mieheni kiskoi minut takaisin. Aina jotenkin.
Toinen akkeli pysyi kuvioissa mukana, MIKSI??? Lopulta mieheni valitsi minut ja lapset. Ja kuinka ollakkaan tämä toinen teki miehelleni kaksoset..
Kolme vuotta on asioiden kanssa taisteltu. Erottu, palattu.
Nyt ymmärrän mieheni olevan narsisti. Hän osaa katkaista tunteensa kuin nappia painamalla. Samalla tavalla ne myös syttyvät uudelleen.
Koin itseni arvottomana, luotaantyöntävänä ja vastenmielisenä ihmisenä. Sellaisen kuvan hän minusta maalasi. Ei minua kukaan muu huolisi.
Elämä on kovaa, enkä jaksa oikeastaan tähän enempiä selostaa, täällä kun näköjään saa niskaansa myös lisää paskaa, mitä narsisti jo jakaa riittävästi.
Me muuten oltais oltu nyt yhdessä 17vuotta! 17 sokeaa vuotta! Ja yhä vain hän kiskoo minua jollain narulla. Ja syy kaikkeen on aina minussa..
Voimia sinulle Sannaseni. Aletaan elämään!
Valitettavasti narsisti juuri osaa aina löytää ne narut, millä vedellä toisia. Kun sen tajuat, olet varmasti jo selvemmillä vesillä. Hän tuntee sinut paremmin kuin hyvin, ehkä ymmärtää heikkouksiasi jopa paremmin kuin sinä itse. Sehän on avain toisen hallitsemiseen. Niitä naruja hän vetelee vain omaksi parhaakseen, mikä häntä parhaiten hyödyttää.
Se, että tiedostat miehesi olevan narsisti, on alku uuteen suhtautumiseen. Menee ehkä pieni hetki, että todella tajuat, mitä kaikkea se tarkoittaa.. Lue narsismista, siitä on paljon kirjallisuutta.
Ala tosiaan elämään, parempi heti kuin myöhemmin! Voimia!
Luin taas kaikki mitä esillä olevasta aiheesta tännekin oli kirjoitettu, komentit eri näkökulmista katsottuna oli avaratavia niin kuin pitääkin ja omakohtaista koemusperäistä tietoa on omasta takaa itse kullakin.
kuitekin joukossa oli ilmi selvästi myös narsti itse, antamassa komenttia.
mikä ei liene yllätys asiaan perhtyneelle taholle.
-eräs ko narsistiin liittyvä asia on kai tapu, sillä joillakin narsiteilla on tai on ainakin mielessä ollut halu.kokea sukupuolista kiihkoa.mm,oman lapsensa kanssa.etenkin naisilla poikeuselisen voimakas kiintymys omaan poika lapseensa (lue-nuoreen mieheksi kasvaneeseen poikaansa on toteutunut, jonka asiaan salaaminen/peittely saa aikaan ns.käytös häiriöitä joka ilmenee esm.kumppanisa aiheetomalla syylisätämisellä muka oikeuteusti,eli tosiasialinen narsku onkin syylistäjä itse
-jätetyksi tulemisen pelko on niin suuri, että ko.henkilö saatta tehdä perusteiltaan aivan totuudenvastaisia ilmoituksia mm,viranomaisille, koston himossaan ja saaden samalla viranomaisten "suojelun" ikään kuin suojakseen välttyen näin tekojensa seurauksilta.ja tätä tapahtuukin koko ajan-narsku nainen pää kuin koira verjästä-.
Tiedän mistä puhut. Ymmärrän sinua aivan täysin. Joka sanan, ja tiedän nekin sanat joita et kirjoittanut.
Narsimin vaikutusta toiseen ei todellakaan voi tajuta sellainen, joka ei ole sitä kokenut. Ja nyt ei siis puhuta mistään "pikku itsekkyydestä ja valheellisuudesta" vaan siitä ihan oikeasta patologiasta.
Sitä saa mitä tilaa. Sen olen kuullut muuten myös Ja juu, minunkin ex-mieheni oli aina syytön aivan kaikkeen. Ja on yhä.
Olen täällä pitkästän pitkästä aikaa katsomassa, että kirjoittiko joku joskus vielä jotakin?
En voinut olla itsekään kirjoittamatta, sillä yllä oleva kirjoitus voisi yhtä hyvin olla oma kirjoitukseni. Se on sanatarkasti suora lainaus omista ajatuksistani.
Itseltä tuo vaihe on ohi, ei enää jojo leikkejä. Se kuuluu narsismin pääpiirteisiin, vaikka vain siten varmistaa jokin asia.
Narsisti jättää taakseen ikuisiksi ajoiksi haavoitetun ihmisen. Itse en ole rakastunut kehenkään, enkä tunne siihen edes tarvetta. Pelkään, että hän satuttaisi minua tai mikä vielä pahempaa, minä satuttaisin häntä viemällä epäluuloni ja sen kaiken roskan suhteeseemme. Näin on siis hyvä.
Minulla on paljon ystäviä. Kavikutsujakin saan miehiltä, niin että voisin olla kahvia korvista suihkuttava suihkulähde, mutten yksillekään kutsuille ole mennyt.
En poissulje mitään sillä elämä voi hetkessä muutamassa yllättää, mutta parempi olisi kun yllättäisi jollakin muulla tapaa. Terveiseni Teille kaikille lukijoilleni. TOIVOTAN TEILLE PALJON TUKEA JA JAKSAMISTA. En tuputa neuvojani, sillä se päätös tulee kun sen aika on....
Ai niin, kaiken tämän jälkeen OLEN HYVIN ONNELLINEN, mikä on ihme, MUTTA TOTTA!!!!
Tiedän tunteesi kuule... Erosin narsistista juuri ja jouduin hakemaan lähestymiskieltoakin... Hän on ns. "Merimies", jokaisessa satamassa on jokin nainen, mutta koskaan hän ei myönnä mitään ja minä olin muka työpaikkapettäjä, huono vaimo ja lutka ja vaikka mitä... Se narsismi on todellakin mielenhäiriö ja kamalinta on se, että ne ihmiset eivät sitä itse tajua, eikä heidän sukulaisensa, he ovat sitä mieltä, että heidän kultapojunsa on niin kiltti ja uskollinen ihminen... Kävin terapeutin kanssa juttelemassa ja sekin neuvoi, että narsistista on otettava yksinkertaisesti kylmä irtiotto, vaikka se sattuu, koska ne on niin taitavia manipuloimaan, mutta joskus elämässä on tehtävä jotakin pelastaakseen itsensä ja järkensä.
Narsistin kanssa menettää oman identiteettinsä, niin kuin minulle kävi ja yritän täs selvitä päivä kerrallaan, et saan itseni takaisin ihmiseksi vielä joskus, ketään miestä en halua päästää nyt lähelleni, se tuntuu utopistiselta, koska olen itseni kanssa niin eksyksissä vielä, mutta aijon nousta täältä mudasta vielä... Älä anna sinäkään periksi ja älä anna hetkeksikään valtaa sille ihmiselle ja näytä sille, että sinulla on aivot ja sinua ei kohdella kuin jalkarättiä...olet Nainen isolla N:llä... :)
Terveisin,
Myös narsistin uhri
Itse olen vastaavanlaisessa tilanteessa juuri nyt. Nuori aviovaimo.
Olen syksyn työstänyt ajatusta lähteä pois, ottaa avioeron, joka hetki kun teen päätöksen ja uskallan sen ottaa puheeksi mies lupaa kuun taivaalta, vannoo rakkauttaan ja minun läheisyyden kaipuuta. Aina lupaa muuttua.
Aloitin hajanaisin ajatuksin blogin eilen, tarina kertoo siitä kuinka yritän selviytyä päivän kerrallaan ja saada voimaa juosta pakoon, suojella lapsiamme tältä mieheltä. Hän ei ole väkivaltainen, mutta henkinen väkivalta on ajanut minut tähän pisteeseen. Joudun salaamaan masennukseni perheeltäni, mies ei halua, että kerron kenellekään, koska silloin totuus paljastuisi - kunpa hän tietäisi mitä kaikkea he jo tietävät. Saavat tietää myös tästäkin.
Olen heikko, henkisesti palasina. Voimaton taistelemaan "älä lähde pois"-aneluille, huomenna on uusi parempi päivä. Kunpa olisikin.
Vielä joskus nousen tästä ja suojelen lapsiani viimeiseen saakka.
Narsistiin ei kannata olla missään yhteydessä kun on eroon päässyt, muuten sellaisesta on vaikea päästä eroon vaikka hänellä olisi ollut uusi valmiiksi katsottuna jo vuosia parisuhteensa aikana.
Vaikeaa on luottaa narsistin jälkeen enää keneenkään, mutta kannattaa luottaa, ettei anna narsistin vaikuttaa elämäänsä jatkossa.
Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta eroa ei kannata ottaa puheeksi, laittaa se vain kylmästi vireille ja antaa haastemiehen tuoda tuo kirje toiselle osapuolelle. Siinä on se hyvä puoli, että on puolesta vuodesta vuoteen aikaa miettiä ja järjestellä elämää. Uskon, että sen vuoden aikana moni asia selkiintyy ja toinen osapuoli ei varmasti jaksa tuota narsistisuutta peitellä kokonaista vuotta. Näin ymmärrät, mitä Sinun on pakko tehdä. Tässä on vain pitäydyttävä, ettei ala Matti-Merja leikkiin vetämällä pois. Siitä ei ole kummallekaan mitään haittaa, että se on siellä. Päinvastoin. Tämän avulla kykenin itse viimemetreillä tekemään koko sairaasta leikistä lopun. JOS sitten käykykin hyvin, niin se tapahtuu vain molemminpuolisella päättäväisyydellä!
Toinen asia, jos sitten heikkona hetkenä lipsahtaa, niin se on ymmärrettävää, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa, joten tuo lipsahdus kannattaa unohtaa ja jatkaa siitä mihin jäi. Olemme vain ihmisiä kaikki. Itsensä syyllistäminen tekee meistä heikkoja ja luovuttajia. Se ei palvele ketään.
Se on vähän sama kuin riippuvuus johonkin, se varmaan käy usein mielessä, mutta haihtuu ajan myötä ja vaikka joskus sitten vielä muistaisikin vielä, niin aika on tehnyt tehtävänsä ja järki on lujittunut päähän, että haluaisiko palata siihen entiseen?
Ei ole helppoa tapaa päästä narskusta eroon, onko yleensäkään kenestäkään, mutta erityisesti narsistista? Itse tämän kokeena voin kuitenkin sanoa, että tie on kivulias, mutta se kannattaa, KANNATTAA ENEMPI KUIN JÄÄMINEN. Joskus Sinun on kuitenkin pakko lähteä jos aiot elää vielä laatuelämää. Jos on vielä lapsia niin se on Sinun velvollisuutesi. Kuka äiti ei rakastaisi lapsiaan niin paljon, että antaisi heille norm. elämän eikä huonoa mallia joka saattaa tehdä lisää narskuja. Haluaisitko sellaista lapsillesi??? Itselleni oli raskasta ajatella miten paljon oli vuosia mennyt hukkaan elämästäni. Elämästä, jossa jokainen päivä on arvokas.
Haluaisin niin, että voisin antaa teille voimaa päätökseenne. Teille kaikille, joille tiedän miten vaikeita nuo ratkaisut ja päätökset ovat.
Olen miettinyt asioita monet monituiset kerrat, ensimmäistä kertaa tiedän todella mitä elämältäni haluan, tiedän ja tunnustelen, makustelen elämää tämän kaiken jälkeen. Pelkään ehkä eniten sitä juuri kuinka tämän kaiken jaksan, kuinka saan voimaa pyristellä vastaan ja olla vahva omille päätöksilleni.
Tiedän, että jos en nyt toimi, tilanne ajautuu pahemmaksi, lapset alkaa oireilemaan entisestään ja pitemmän päälle noistakin kasvaa tuollaisia. Onko mahdollista, että kuvittelen kaiken, yritän saada itseni uskomaan tällaista ihmisestä, joka on minulle niin hyvä ollut, mutta kuin varkain nakertanut itsetunnon pohjamutiin ja kiepsauttanut elämäni omiin pikkukätösiin. Jospa minä vain kuvittelen, niinhän hän sanoisi jos tietäisi mitä kaikkea ajattelen nyt. Minä kuvittelen ja keksin tarinaa joita olen kirjoista. (En saisi siis lukea kirjojakaan, koska niistä ei ole mitään vastaavaa hyötyä)
Liikunta, se on minulle ollut aina sellainen oma juttu. Mieheni mielestä kotonakin saa liikuntaa, "mene pukkaamaan lunta, kanna puita liiteriin, se se vasta tehokkaampaa on kuin tuolla pururadoilla vaeltelu". Koskaan se ei ole ymmärtänyt sitä, että se on minun terapiaa raskaan arjen keskelle liikkua luonnossa. Olenhan kotoisin metsän keskeltä.
Olen tanssinut pienen ikäni. Sitäkään ei voi, on niin kallista ja ajomatkat pitkiä. Potkunyrkkeilin, ei sekään onnistunut, en tiedä syytä. Se vaan kuihtui pois.
Ja tuo jatkuva menojen rajoittaminen. Ja kyttääminen kenen kanssa puhun, missä käyn, kauanko olen kaupassa, tarvinko autoa minkä vuoksi, eihän sulla ole tänään menoja, mitä teet huomenna. No kuulostaa ehkä tuo viimeinen normaalilta, mutta kun tiedän, että hän janoaa saada tietää missä liikun.
Siis mulla ois niin paljon sanottavaa. Tänään minulla on ensimmäinen istunto terapiassa iltapäivällä ja pelkään etten saa sanaa suustani, etten osaa sanoa miksi olen niin voimaton tai miksi juuri minä olen masentunut. Uskallanko edes sanoa, ettei mua katsota ihan tyhmäksi. Voinko edes sanoa, että olen 7v. kuluttanut elämästäni niin että se on toisen valvovan silmän alla.
Kunpa voisin sanoa edes jollekin tästä, mutta pelkään epäonnistuvani.
Minulta unohtuikin kirjoittaa tuo tärkeä seikka, että...
"Pelkään ehkä eniten sitä juuri kuinka tämän kaiken jaksan, kuinka saan voimaa pyristellä vastaan ja olla vahva omille päätöksilleni...."
tämä varmaankin on se vaikein osio. Ihminen, kuka tahansa pelkää tuntematonta ja sitä että sattuu, ettei kestä sitä koskemista. Kuitenkin jääminen sattuu enempi!
Rohkein mielin terapiaan. Joka kerta kun sinne menin uudelleen, uudelleen ja uudelleen minä ajattelin ihan samoin ja kuitenkin sanat löytyivät aina. Niitä tuli solkenaan JA KELLO LIIKKUI IHAN LIIAN NOPEASTI.
Tsemppiä Sinulle. olet ajatuksissani!
Kiitos rohkaisevista sanoista, Pieni lintunen!
Mä en osaa muuta sanoa kuin, että multa tippui niin paljon painoa eilen syvältä sisimmästä. Terapiaan mennessä panikoin, 15-20min aika oli myöhässä ja koko sen ajan olin lähdössä pakoon, en pysty menemään sinne ja se syyllisyys siitä, että ns. miehen selän takana käyn läpi ja ruodin meidän parisuhdetta, omaa elämääni, tulevaisuutta.
Se tunne, kun nousen kahden tunnin keskustelun jälkeen tuolista silmät itkusta turvoksissa ja pystyin vapaasti hengittämään oli mulle kuin lottovoitto. Kerrankin siinä oli ihminen minua varten, kerrankin siinä oli ihminen, joka kysyi ne kysymykset juuri oikeaan aikaan ja antoi minun vastata, osasi pukea sanoiksi ne ajatukset, jotka minun päässäni liikkuu, mutta en ole kyennyt sitä ymmärtämään.
Viikko sitten istuin lääkärin penkillä, nyt istun kotona ja eilen otin puheeksi (mieheltäni salaa) oman lähipiirin kanssa masentumisvaiheen sekä sen, että saan nyt terapeuttista apua tilanteeseeni. Kerrankin minä vain ja ainoastaan ajattelen itseäni, lapsiani ja meidän parasta.
Viime yön nukuin hyvin. Pitkästä aikaa mä nukuin hyvin. Uskon, että tällä käynnillä oli minuun todella suuri merkitys, tällä hetkellä, kun lapset on eskarissa ja hoidossa istun kotona yksin, minusta tuntuu kuin leijuisin metrin ilmassa.
Saattaa kuulostaa ylihehkutukselta, mutta tämmösen kokemuksen jälkeen lasken päiviä, tunteja, minuutteja maanantain terapia-ajalle.
Mä oon niin ylpeä itsestäni, että olen saanut apua, olen saanut tukea lähipiiriltä ja tiedän, että puhelimen soiton päässä omahoitaja on, kun sitä tarvitsen. Se antaa hirveästi voimaa ja uskoa siihen terapeutin sanoin, että "***, sinä ja lapset selviätte tästä."
Ja osa siitä kuuluu myös tälle ketjulle, jota luen vähän kerrallaan, tunnen että en olekaan yksin. Tai en ole ainoa, jonka elämä on tai on ollut tässä pisteessä.
*
Kerroin tuolla aikaisemmin aloittaneeni kolmisen päivää sitten anonyymina kirjoittamaan ajatuksia ylös "nyt tässä, sitten kun se tapahtuu ja eron jälkeen"-minun selviytymisvuoteni. En ole kirjoittaja. enkä runoilija, kaikki mitä kirjoitan tulee sanoiksi tunteiden kautta.
Mikäli haluatte tutustua blogiini tässä osoite: http://loppunsaedella.blogspot.fi
Olipa hyvä tulla tänne lukemaan tämä ketju; minulla alkoi jo pikkuhiljaa olla näin joulun alla ikävä narsistiani.
Pahinta että aloin jälleen pitämään itseäni syyllisenä kaikeen. Mies myönsi minulle kerran, että: "tottahan toki riitan tarvitaan aina kaksi, mutta SINÄ olet kuitenkin suurempi syyllinen".
Onnekseni narsistillani on uusi liitto, uusi kihlaus, uusi suuri rakkaus, jonka kanssa hän aikoo olla loppuelämänsä. avioerostamme vasta reilu puoli vuotta. Itse en kaipaa mitään, en ketään, pelkään löytäväni vain samanlaisia. Olen käynyt jo 3 narsistia läpi. Mistäkö tiedän? koska yksi heistä tunnusti lääkärin diagnosoineen hänet narsistiksi ja piirteet sopivat jokaiseen.
Minä niin kaipaan niitä läheisyyden hetkiä, suudelmia ja ennen kaikkea rakastelujamme. Melkein tekisi mieli antaa periksi. En vaan kestä sitä toista puolta, joka repii minut palasiksi ja vie minut tuhoon...
Pääseekö narsistista koskaan täysin eroon: PÄÄSEE! Mikään ei voita sitä tunnetta, että kun se pomppaa jostain suunnalta esiin, sitä tuumaa, että elämääni kuului sellainenkin aika :O Tarvitsee vain avoimen mielen, hyviä ystäviä ja AIKAA. Kaikki ikävät asiat tarvitsevat aikaa. Aikaa, jota emme millään itsellemme soisi, mutta oikotietä ei ol olemassa.
Vahvasti tuntuu että koko narsistihömppä on sinulle jokin pakkomielle. Miksi palata tänne uudelleen?
Tuo Sannah64 vaikutti aika sekavalta, koko juttu ihan uskomatonta, mutta varmasti kyllä totta. Asiaa oli vain hirveän vaikeata seurata, kun juttua tuli kuin tykin suusta ja ihan epäolennaisia asioita seassa - miksi jotain kengännumeroa piti ruveta jossain kohdassa selostamaan? - mutta varmasti ahdistuneen ihmisen tarvetta avautua edes jossain.
Itselläni on vaikea avioliitto takana, onneksi jo hyvinkin kaukana, mutta kyllä siinä näitä piirteitä oli. En väitä ex-miestäni narsistiksi, mutta narsisitisia piirteitä siis oli ja jotain muutakin, mitä en osaa enkä edes viitsi ryhtyä diagnosoimaan. Minusta kahden ihmisen, jotka menee yhtene, pitää pystyä luottamaan toisiinsa. Jo heti seurustelun alussa exäni lähti siitä, että olen koko ajan häntä pettämässä, mikä oli minusta hassua. Liian nuorena en oikein ymmärtänyt seurustelemisen sääntöjä, luulin että niin tehdäänkin ja alistuin siihen. Eli koko ajan olin suurennuslasin alla ja selittelin, mitä olin tehnyt, missä ollut ja kenen kanssa ja miksi.
Seurusteluaikana se ei kuitenkaan mennyt ihan överiksi, mutta naimisiinmenon jälkeen sitten sain tuntea olevani kuin vanki. Oli noloa, kun joku tyttökaveri tuli kylään, niin mies istui siinä meidän kanssa samassa huoneessa puhumatta mitään ja tarkkailemassa, mitä me puhuimme keskenämme. Hetkeksikään ei saanut jäädä kahden. Kaikki postini hän avasi ja tutki, oli ne sitten mitä tahansa. Kotonani en saanut enää käydä, koska hän oli nyt minun kotiväkeni ja perheeni. Ainoa paikka, missä sain käydä, oli hänen kotinsa, siis anopin ja apen luona.
Menin töihin, mikä oli miehelle kauhea paikka, mutta estääkään ei ihan voinut. Hän hiippaili työpaikallani ja kyseli kuka kukakin on. Aivan sairasta käytöstä lopulta.
Vieraiden aikana hän oli hyvä seuramies ja mielestään hauska, minusta hän käyttäytyi usein aika nolosti. Hän imarteli kaikkia naisia ja pyrki koskettelemaan heitä, samalla tarkkaili, etten vaan puhunut mitään kenenkään miespuolisen kanssa. Hän alkoi lopulta syyttää minua aivan kummallisista asioista, kuvitteli minun tekevän hänen selkänsä takana asioita, jotka olivat jo käytännössäkin täysin mahdottomia, saati muuten.
Tuo kaikki menee tietysti pelkästään sairaalloisen mustasukkaisuuden nimiin, mutta hänellä alkoi esiintyä muunlaistakin outoa käytöstä. Hän kertoili minulle tuntevansa julkkiksia ja varsinkin niitä tunnetuimpia naispuolisia viihdelaulajia, joiden kanssa hänellä oli ollut romansseja ja yhteydenpitoa kuulemma oli vieläkin. Itsekin hän oli mielestään hirveän hyvä laulamaan ja joskus yritti muka sellaista esittääkin, mutta hänellä oli kyllä ihan tavallinen lauluääni, ei mikään erityisen hyvä. Hän väitti minulle osaavansa soittaa moniakin instrumentteja, mutta jostain syystä hänellä ei niitä soittimia kotona ollut eikä hän tuntenut tarvetta minulle soittotaitojaan esitellä. Jos joskus katsoin jotain musiikkiesitystä teeveestä, hän ylimielisesti totesi tuon soittavan ihan väärin ja hän osaisi itse soittaa oikein ja paremmin. Siis täysin suuruudenhulluja kuvitelmia. Ne menivät aina vain pitemmälle, ilmeisesti siksi, kun minä en oikein niistä vaikuttunut. Olimme niin nuoria tavatessamme, että missä ihmeen välissä hän olisi ehtinyt seurustella Paula Koivuniemen, Nisa Sorayan, Anita Hirvosen, Annette Tuomisen ja monien muiden kanssa, lisäksi hänellä oli ollut kuulemma paljon seksipitoisia romansseja mustaihoisten naisten kanssa, joita silloin 1970-luvulla ei Suomessa juurikaan ollut. Hän tunsi ja tiesi kaikki seksinautintojen suurimmat salat, mutta minulle hän ei niitä halunnut esitellä, koska en kuulemma niitä ansainnut.
Naisten huomio olikin hänelle se kaikkein tärkein asia maailmassa, ja naisten aikana hän aina pyrkikin olemaan jotain erityistä. Ikään kuin jokaisen naisen olisi pitänyt ihastua juuri häneen.
Olin jopa niin tyhmä, että aluksi uskoin moniakin hänen juttujaan, mutta sitten ne kävivät ihan järkeen käymättömiksi. Jos uskalsin epäillä, hän suuttui silmittömästi. Kaikki kääntyi aina niin, että syypää olinkin minä. Lopulta elämä meni mahdottomaksi, kaikki tekemiseni oli väärin tehty ja olin hullu ja huora ja vaikka mitä. Oli aika lähteä. Minua suojasi nuoruus ja se, että liittomme ei ehtinyt liian pitkäksi, siitä oli vielä helppo irrottautua.
Oliko hän narsisti, en tiedä, mutta ainakin jotain sinne päin. Raskasta se oli kuitenkin, oliko minun tehtäväni olla hänelle vain joku hänen egonsa pönkittäjä, joku jolle voi mitä tahansa potaskaa syöttää ja joka aina vain katsoo häntä ihaillen ja pitäen häntä kuin aurinkona ja kuuna, suurena ihmeenä, jonka paisteessa ja loisteessa on saatava olla, vaikka sitten vähäpätöisenä mitättömyytenä?
Minäkin luin sen kirjan. Hiukseni, puolipitkät, olivat pystyssä monessa kohdassa tarinoita. Miksi hemmetin ihmeessä joku sietää ja kestää sellaisia elämiä / eläimiä ?
On kuullut kirjaa kehuttavan en van pysty lukemaan. Olen elänyt vapaana kaksi vuotta, sitä ennen pitkään narsistin kanssa joka viimeiset vuoden vaan maanistui ja alkoholisoitui. Huh huh. Kiitän herraa että olen hengissä ja hän ei pääse kotiini eikä elämääni enään, kiitos poliisin.
Tarkoitatko herralla poliisia? Jos herra tarkoittaa Yläkerran Ukkoa, hän on Herra.
Tarkoitin Yläkerran Ukkoa :). hengestäni kiitän herraa ja kotirauhasta poliisia.
Voi hyvänen aika, nyt hänellä uusi puoliso, olisko sama kohtalo kuin minulla.Juuri noin valehteli, ihan älyttömiä juttuja ja petti koko avioliittomme ajan, oli myös väkivaltainen.
Vai olisko muuttunut uuden kanssa, kun minua syytti kaikesta vaikka palvelin sitä kuin ylhäistä.
Exexex, halusin vain sanoa ettei narsistista pääse eroon koskaan! Siihen ei auta kuin kuolema.
Kyllä muuten pääsee. Mutta eihän asiaan pysty vaikuttamaan kukaan muu kuin ihminen itse.
Ei pääse, tiedän. Toivonkin sitä ja kuuluu iltarukoukseen.. Päästä meidät pahasta (=narsistista)
Jos on lapsia narsistin kanssa... Ei pääse. Elämää voi helpottaa monella tavalla mutta eroon ei pääse. Kuolema armahtaa.
Höpöhöpö. Kyllä narsistista eroon pääsee. Siihen tarvitaan vain tarpeeksi järjeät otteet. Oikea narsisti ei ole tyhmä. Hän huomaa milloin peli on menetetty ja on aika lähteä kohti uusia seikkailuja.
Kerroppa niistä sitten?!? Odotan mielenkiinnolla vaikkakaan en suurin odotuksin. Minun aseet oli huippujuristi, poliisit, kaikki lähiomaiset, ystävät, sukulaiset ja tuttavat.. Aseen ymmärrän auttavan.
Voin kyllä sanoa, etten halua tai etten edes tunne mitään mielenkiintoa lukea tuota uudelleen, mutta tervehdyttävä sen kirjoittaminen oli. En kykenisi mihinkään vastaavaan enää uudelleen. Tapauksesta on hirveästi aikaa, mutta tarvitsin sen. Nyt voisin kuvitella jälleen seurustelevani, jos sellainen kohdalle sattuisi. Näin kauan siihen meni.