Mä tunne itseni hyvin luuseriksi. Mä en osaa lähteä ja jättää miestänä. Vaikka kaikki asiat ois valmiiks hoidettu, kun vaan lähtisin. Rahat uuden kämpän vuokratakuisiin löytys, kaveri majoittais väliaikasesti, ja uskosin pärjääväni... Mutta mikä saa mut aina jäämään ja perumaan kaiken, luulemaan, että asiat parantuis. Mutta ei mikään koskaan muutu!!! Mä saan vaan itteeni syyttää, tässä ollaan ja tähän on jääty... Tätäkö mun loppuelämä on? Yhtä vittuilua ja väninää päivästä toiseen? Mikään ei muutu, ei ole vuoteen mikskään muuttunut... Ja tässä ollaan... Mä olen niin tyhmä, miks mä en saa aikaseks tehtyä sitä lähtöä???
Minäkö, luuseri?
Luuseri
5743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla samat fiilikset. oma kämppä alla, vakityö..
jotenkin vaan pitempään on vituttanut tää parisuhde. monta vuotta ollaan oltu yhdessä, mut nyt alkuvuodesta asti on tuntunut siltä, että ei enää oo mitään annettavaa. ei oo lapsia, joten senkään puolesta ei tarviis "uhrautua". sanoinkin kuukausi sitten, että en enää jaksa ja haluun erota. mies ei haluu ja ei tyydy siihen vastaukseen, että ei oo enää mitään annettavaa mun puolelta tähän juttuun. sillä hänellä kuulema on. tuntuu kurjalta..ja jotenkin siltä, että säälii toista, joka ei haluu erota..
Aivan. Mulla tulee kans aina kriittisen paikan tullen se säälin tunne toista kohtaan esiin, ja sit mä jään... Mutta, miks? Kun tää ei tästä muutu... Jätkä sanoo aina, et hän antaa mulle vielä tilaisuuden yrittää ja jatkaa, vaikka mä tästä lähtisin ja sen ruikutuksen takia jään... Miehillä kumma halu, olla aina se "halutumpi", jättäjä... Että ei vaan ite jätetyks leimaantuis... Miten tästä pääsis, mikä antais sen viimesen potkun, että sais aikaseks lähdettyä???
nii-in, enpä tiedä..kaipa vaan tarviis ryhdistäytyä ja myöntää oikeesti asiat, kuinka ne on! lähdettävä vaan, vaikka toinen ei sitä haluis..julmaahan se on, mutta miks roikkuu? tää on näin helppoo kirjoittaa ja sanoo...mutta edelleen mutta?!?
Mulla on teidän kanssa niin samanlainen homma!
Justiin äsken taas sanoin, että en halua enää jatkaa, kun ei ole tunteita! Mies alkoi heti sanomaan että ku hänellä ei ole mitään, hän rakastaa mua ja alko puhumaan kaikesta mitä haluaisi tehdä mun kanssa tulevaisuudessa. Oikeen sellasella sääli mua ilmeellä. Ja minä kun olin niin kiltti (TAAS!!!) että sanoin soittavani hänelle kohta uudestaan, ei ollut mulla taaskaan munaa sanoa vain hyvästejä. MUTTA NYT MINÄ PERKELE TEEN SEN!!! TEHKÄÄ TEKIN!!!! Tsemppiä!
Minä riuhtaisin itseni suhteesta irti. Mies esitti samoja syitä kuin Lillin tapauksessakin vaan enpä enää uskonut sanoja.Muutoksen pelkoa se vain miehen taholta oli, ei todellista tunnetta enää.Miehet eivät ole ennenkään kuolleet siihen jos heille ei kata ateriaa valmiiksi pöytään. En ole kotitalouskone, olen nainen :)