Vänksyn kokemus:
>>Synnytyssairaalassa ne tunki lapsen kyllä heti viereen ja vaikka olin niin väsynyt että halusin vaan nukkua, en kehdannut sanoa ei.:(
>>Synnytyssairaalassa ne tunki lapsen kyllä heti viereen ja vaikka olin niin väsynyt että halusin vaan nukkua, en kehdannut sanoa ei.:(
Vastaukset 51
Vanhimmat
kommentoida, mutta halusin siis vauvani ihan viereeni. En tiennyt paremmasta enkä muuta olisi voinut tehdä tai olla tekemättä. Niin luonnollista se on.
Se on järkyttävän ihanaa, miten vastasyntynyt tuijottelee syvänsinisillä silmillään pikkutunneilla pimeässä huoneessa kuun möllöttäessä ikkunasta omalla taipaleellaan. Unohtumattomia hetkiä.
tietty ole kivaa, mutta on ne synnytykset pitkiä ollut mullakin (36/24/13). En vain halunnut kadottaa sitä hetkeä. Jokainen äiti nauttii lapsistaan ja kasvaa äitiyteen omalla tavallaan, ei tässä olla kukaan toista parempia.
kunhan hän saa "hänet" omakseen. Siihen saakka vänksy on tuuliajoilla eikä oikein muista aina, että hänellä nököttää yksi lapsi jossain nurkassa ja toinen asustaa isällään.
Jos et sitten rakasta sitä? Onko se kivaa ja trendiä silloin kun pääsee näyttelemään vauvelia tutuille ja kavereille? Sitten kun koittaa se hetki että tutut ja suku on pienokaisen nähnyt niin sitten se ei enää kiinnostakkaan? Aina pitäisi olla joku jolle elvistellä ja näyttää kuinka hyvin vänksyläinen osaa vauvaa hoitaa niin. Mutta kun ei ole muita kuin vauva ja sinä niin sitten ei oo mitään väliä niinkö?
vain "Hän" voi pelastaa tilanteen ottamalla vänksyn vaimokseen. Silloin lakkaavat miljoonat ajatukset risteilemästä vänksyn pikku päässä sikinsokin ristiinrastiin ja jokainen ajatus loksahtaa oikealle kohdalleen. Maailma muuttuu paratiisiksi ja lapset saavat vihdoin itselleen läsnäolevan äidin.
Siihen saakka voidaan vain vaikeroida ja epätoivoisena hakea huomiota keskustelupalstoilta.
Sori, oon sit missanu jotai... My bad! viikonloput.
Muistutus sinulle, viisas äiti tunnistaa väsymyksensä.
Jokainen äiti on "äiti omalla tavallaan"
Täydellisyyteen tavoittelu äitiydessä on vaarallista, lapsensa tappajat olivat juuri heitä täydellisiä äitejä.
mutta ollessaan kahden kesken lapsensa kanssa, unohtavat heidät unolmoidessaan jostain "paremmasta elämästä". Mitä tapahtuu, jos lapsi uskaltaa uhmata äidin unelmointia......
Näetkö jonkun lapsiperheen olohuoneeseen?
En usko että siellä näppiksen äärellä on äiti.
Mun pojat vietiin molemmat samantien teholle kun tulivat maailmaan, toisen sain nähdä vilaukselta "kuljetuslaatikossa" ennen lähtöä. Siinä sitten miehen kanssa ihmeteltiin kahdestaan hiljaisessa synnytyssalissa keskellä yötä että mitäs nyt. Oli aika helvetin outo ja tyhjä (myös sanan varsinaisesssa merkityksessä) fiilis. Ja väsynyt myös. En mä kyllä ihmettele jos joku sen urakan jälken haluaa vaan nukkua.
tapaa peräkylän umpihulluissa perheissä väkivallan uhreina kasvaneissa tytöissä. Pelätään perkele jopa sairaalan henkilökuntaa eikä uskalleta nukkua.
Raiskaus ei ole mitään siihen verrattuna, mitä vänksyn isäpuoli on tehnyt vänksylle. Kiduttanut, rääkännyt, haukkunut, manipuloinut, tuhonnut koko elämän. Äidistäkään ei ollut mihinkään, kun silmänsä ja korvansa ummisti lapsiparan koettelemuksilta.
Ei tuollaisilla eväillä kasveta vanhemmuuteen.
Synnytyksen jälkeen osastolla tahdoin heti kotia lepäämään, mutta en päässyt samana päivänä (poika syntyi aamuyöstä) vaan jouduin jäämään osastolle koko aamuksi/päiväksi/illaksi/yöksi, enkä kehdannut yöllä karjaista "viekää nyt saatana ne pentunne vauvalaa huutamaan, että ihmiset saa nukkua" Oma vauvani meinaa nukkui tyytyväisenä vieressäni eikä rääkynyt kuten muiden vauvat. Seuraavana päivänä pääsin yhden hengen huoneeseen vauvani kanssa nukkumaan, koska menetin joksikin aikaa liikunta kyvyn lantiosta alaspäin.
En ymmärrä tuota että mikä pakko niitä vauvoja on neljän hengen huoneessa huudattaa alusta saakka, joillakin saattaa olla takana parin/kolmen vuorokauden synnytys takana ja helvetinmoiset kivut ja kuuntele sitten muiden kakaroiden rääkymistä tai jonkun mamman kuorsaamista.
Minut laitettiin ensisynnyttäjänä veteraanien seuraan "ottamaan oppia vauvan käsittelystä" eli neljän hengen huoneeseen.
Nuo kolme veteraania jättivät vauvansa yöksi hoitajien huomaan, mutta minä vauvaani rakastuneena en tahtonut siitä yöksi luopua, vaikka hoitajat kävivät repimässä häntä minulta pois. Eivät saaneet veteraanit nukutuksi noina öinä.....
Ei kaduta. :)
Eivät saaneet nukutuksi edes unilääkkeillä.
katsos nukkui nätisti vieressäni ja välillä tissiä imien. Meillä alusta saakka yöt nukkumista varten, eikä kukkumista, ja siinä on hemmetin iso ero edelleen pakkoko sitä lasta huudattaa pää punaisena ja valvottaa yö myöhään. (huom. koliikkilapsista myös kokemusta ja unikoulun vetämisestä)
ihmisellä on vapaus valita, nukkuuko lapsestaan erillään vai yhdessä.
on saada turvallinen elämä, eikä olla aikuisten armoilla.
Annetaanko lapselle oikeutta vapaasti valita onko hänen hyvä olla vaik huono olla, huudattamalla häntä pääpunaisena? Jos ei osaa niin ei osaa ja siinä vaiheessa on hyvä pyytää apua siihen lapsen hoitoon.
Vauvat kyllä itkevät kun heillä on asiaa, koska eivät osaa puhuakaan, mutta itkuun on vastattava eikä vain itse tunnista toiseen yrittää ja yrittää ja yrittää itse. Sitä varten siellä sairaalassa on henkilökunta joka opastaa. Ei normaalisti vastasynytynyt itke läpi yön, paitsi jos sillä on nälkä, tai väsymyksestä huolimatta ei anneta vauvan nukkua.
tuossa.
Lisään vielä vastasyntyneillä ei ole vielä edes koliikkivaivoja, vaan nukkuvat suurimman osan aikaa kunhan vain tuore äiti antaa siihen eväät ja mahdollisuuden.
On koliikkivauvoja heti syntymästä lähtien, ei muuten puhuta 3-kuukauden koliikista.
Kätilöt tunnistavat nykään heti tuon äänen.
Täällä kirjoittaa 3 lapsen koliikkiäiti.
vai niin, ihan sama sitten.
kolme viikkoinenkin on vielä vastasyntynyt. (ihan vinkki vinkkinä)
Sulle lisää infoa jos tarvitset unikouluusi.
http://www.vauvakuume.com/Vauva/Vauva_ja_koliikki/vauva_ja_koliikki.html
mutta siitä huolimatta niitä koliikkivauvoja ei esiinny ensimmäisten päivien aikana siellä sairaalassa, vaan koliikki vaivat ilmaantuvat vasta myöhemmin, vaikka näin useasti sotketaan.
oli kyse sairaalajaksosta synnytyksen jälkeen, vaikka itsekin tuolla jo kirjoitin vastasyntyneestä.
Ja vaikutat hyvin hermosteneelta äidiltä, vaikutat myös epävarmalta.
Missä syy?
sä et usko itsekään.
sen uskovan omia juttujaan.
Synnytys on jokaiselle oma kokemus toisilla se on vuorokauden ja toisilla taas toista vuorokautta, mitä onkaan ollut ennen sitä:
Käyntejä supisten takia yöllä sairaalaassa, synnytyken jälkeen ihan loppu ettei jaksa muuta kuin nukkua.
Miksi sitten äidit laittavat sairaalaan unikouluun vauvoja?
onko se hyvä vai huono asia. mulle ois ollut ihan sama millä nimityksellä sitä "lapsen hetkeksi aikaa pois ottamista äidin luota" kutsutaan, jos sillä tavoin olisin saanut edes yhden yön nukkua kokonaan jo sairaalassa. Sitä olisin kaivannut enemmän kuin mitään muuta. Mä en ole mikään duracell-pupu, joka jaksaa painaa taukoamatta.
Se on tarkoitettu niille äideille jotka ovat väsyneitä jos vauva valvottaa, esim.koliikki tai muu syy.
Äidistä on enemmän iloa lapselleen kun äiti on levännyt.
Imetys voi loppua jos äiti on kovin väsynyt tai ei ala ollenkaan.
Tekeekö se äidistä huonon jos voimavarat ei riitä ja tunnustaa sen.
Unikoulut ovat aina täynnä sairaaloissa.
Äiti hoitaa vauvaa päivät, poistuu sairaalasta 19.00 ja saapuu aamulla 09.00
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1225691
hyvältä. Meillä ei ollut vauvan nukkumisen kanssa koskaan silti ongelmia, nukkui pitkään ja heräsi usein vain 1 kerran yöllä, joskus pari kertaa. Ongelma olikin mun nukkumiseni! Mä en saanut enää sen yöllisen herätyksen jälkeen uudestaan unenpäästä kiinni, vaan valvoin sitten aamuun, jonka seurauksena seuraava päivä meni taas kuin sumussa.
On "pelastanut" monen äidin ja myös miehenkin:)))
On asioita mistä ei puhuta julkisesti.
Hyvä äiti ei "uhraudu" jos on väsynyt, hyvä äiti antaa lapsen yöksi että on pirteä että jaksaa hoitaa vauvansa, raskausaikakin on voinut olla rankka.
Hoitajat saavat palkan työstään ja lääkärit myös.
.
http://www.ironsec.fi/webmarket/images/Kuulosuojaimet.jpg
.'
Ex-vaimokin kuvaili kokemusta. Kun ihmisen alapäästä on revitty kuutisen kiloa lihaa hän ei välttämättä jaksa innostua ihan sillä sekunnilla elämän tärkeimmästäkään asiasta. Status quo on sellainen.
Mistä helvetistä tää "kaiken on oltava täydellistä nimenomaan utopistisella tavalla" tyyppinen ajattelumalli etenkin koskien ihmisiä on lähtöisin? Voisko joku selittää tänkini?
Mistä vitusta näitä sankareita sikiää jotka omasta mielestään ilmeisesti pystyvät kaikkeen - tai ainakin velvoittamaan maailman ja toiset ihmiset mieltymyksensä mukaisiksi - ja ymmärtävät KAIKEN - PAITSI ymmärtämään sitä että ihmiset ei ole välttämättä loogisia järjestelmiä jotka toimii aina oikein ja jaksaa ikuisesti kaikkea - ja vaikka asia näin onkin niin se ei tee mitään epätäydelliseksi tai rikkinäiseksi?
Tänään mulla on iso jätesäkillinen häpeää jaettavaksi ihan ilman korvausta ja taisit juuri saada kourallisen. Vieläkö löytyy halukkuutta enempään?
*Kjäh*
.
ja alkaneet kuksia uutta
.
Kyllä se on ihan äidistä ja synnytyksestäkin riippuvainen miten väsynyt äiti on synnytyksen jälkeen. Mulla on käynyt kai hyvä tuuri kun olen kaksi lasta synnyttänyt ja molemmat synnytykset sujuivat nopeasti (eka synnytys 6 tuntia ja siitä ponnistusvaihetta 20min. ja toinen synnytys 4 tuntia ja siitä ponnistusvaihetta 5min.) ja ei tullut mitään välilihanleikkausta tmv. toimenpiteitä, tikkauksia ekasta synnytyksestä 5 tikkiä ja toisesta ei yhtään - ja jaksoin hyvin synnytysteni jälkeen. Lapseni syntyivät täysiaikaisina ja esikoispoikani painoi 4kg ja pituutta oli 53cm ja kuopustyttöni painoi 4,2kg ja pituutta oli 54cm. Enemmänkin olin niin sekaisin synnytyksen nopeudesta, että en oikein käsittänyt, että tässäkö tämä oli ja meni muutamia päiviä ennen kuin väsytti kunnolla. Ei jäänyt mitään ikäviä muistoja ja siksi sanonkin kaikille raskaana oleville ystävilleni, että ei kannata kuunnella kauhukertomuksia synnytyksistä kun useimmiten kuitenkin synnytys menee ihan mukavasti. Kai ne hormonit vei mut jotenkin ylikierroksille kun ei tullut tuota väsymystä synnytyksen jälkeen.
Mun ekaa väännettiin pitkään ja hartaasti. Käynnistystipoilla se sitten potkaistiin kunnolla käyntiin, ja about 8h oli aikamoista menoa. Tuli tikkejä jne. ja olo oli kuin olis jäänyt rekan alle. Pari kertaa. Olin sairaalassa 5pv synnytyksen jälkeen ja poika nukkui kuin tukki ihan rauhallisena. Naapurien kerat ei, eikä ne idiootit tajunnut edes viedä muksuja pois kun ei kerran saa pidettyä niitä hiljaisena. Parille kyllä vähän ärähdin, niin tuli hieman nukkumisrauhaa.
Toisen lapsen kohdalla olinkin sitten jo tiedostavampi. Tais kaikkineen mennä joku puolitoista vuorokautta synnytykseen mutta niin vaan lähdin seuraavana aamuna sairaalasta lapsi kainalossa ulos. Siellä metelissä kun ei voi rauhoittua eikä levätä, niin on parempi mennä kotiin. Silloinkin laiteltiin tikkejä yms.
Kolmas olikin leikkaus, ja sain jopa keuhkokuumeen siinä samalla, joten olin aikas taju kankaalla monta päivää eikä mulla ole kuin hämäriä muistikuvia kuinka lasta välillä tuotiin rinnalle ja vietiin pois. Sitten kun pääsin pystyy, suksin ovesta pihalle.
Kyllä mä vaan aika nopsasti vein lapsen takas vauvalaan syöttöjen jälkeen. Siellä on hoitajat sitä varten, ja tärkeää on että äiti saa levätä ja toipua että sitten jaksaa. Niin ja kannattaa sanoa heti, jos ei saa levätättyä jos muut pitää kamalaa meteliä.
...
Toinen tuli ns. helposti mutta esikoisen synnytys ei sujunut ihan yhtä hyvin. Kuitenkin molemmat syntyi terveinä ja karjuvina :)
Just vähän aikaa sitten kuulin pariskunnasta, joiden vauva kuoli naisen kohtuun ihan loppuraskaudesta. Kuolleen vauvan synnyttäminen on varmaan raskainta mitä nainen voi joutua tekemään.
Voihan täällä palstallakin alkaa tappelemaan kenellä oli nopein ja helpoin synnytys tai kenellä se oli pelkkää vääntöä, ja kuka oli väsynyt ja kuka pirtee kuin peipponen heti synnytyksen jälkeen... Mut hei, me ollaan erilaisia. Pitää muistaa, että kaikki ei sitä lasta saa toiveista huolimatta (lapsettomuutta on paljon). Toisaalta on myös lapsia, jotka ei lähde omien vanhempien matkaan synnytyssairaalasta, vaan jonnekin muualle (koska vanhemmista ei ole vanhemmiksi).
Itse olen onnellinen, että ne kaksi murua on miun elämässä, vaikka joskus vähän väsyttääkin :)
taas TYHJÄSTÄ. Mutta täytyyhän palstalla joillekin syntipukki olla ja nyt vuorossa on Vänksy.
ränkytyksen, niin loput seuraavat perässä. Mihkäpä tämä kuvio olisi muuttunut?
kun ei juuri vastailis niin ne lopettais...
mutta mihkäpä sekään kuvio muuttuisi? Niille ja niistä ränkytetään, joiden tiedetään vastaavan.
No, vauva vietiin vauvalaan vain silloin, kun kävin suihkussa tai yrittämässä uutta synnytystä (pask*lla). Jokainen synnyttänyt tietää, kuinka ihana tunne tuo jälkimmäinen on :( Äippä oli niin hyväkuntoinen ja vauvastaan lumoutunut, ettei raaskinut siitä luopua ja halusi kotiin heti kun mahdollista. Petipaikkoja tarvitsivat huonokuntoisemmat ja väsyneemmät kuin tämän nimimerkin omaava.
Jokainen synnytys on erilainen. Tiedä vaikka seuraavan kanssa istuisin pyörätuolissa, kuten näin tapahtuvan joidenkin kohdalla. Viereisessä pedissä oli niin murjottu tuore äiti, että puistattaa ajatella vieläkin. Erään tuttavan synnytys oli niin vaikea, että hän ei halunnut vauvaansa nähdä pariin päivään.
vähän missä on synnyttämässäkin. Me oltiin kättärillä jossain sellasessa pesähoidossa (en muista nimeä) missä on isä, äiti ja lapsi koko sairaalassaoloajan yksityisessä huoneessa, eikä sieltä poistu välillä kukaan.
mei ei päästy sinne. Notkotettiin sitten perinteisesti. Salissakin oltiin kaikki kolme samassa sängyssä nipussa aina kun mahdollista :) Välillä kun homma ei edennyt mihinkään, loikattiin vaan petiin nukkumaan ja odottelemaan milloin jotain alkaa tapahtua. Luojan kiitos nykyajan kivunlievityksille!
rankka homma takana. Paljoo ihmettele.
Miulta ne on juostu teholle. Eipä oo ollu kivaa sekään.