Mitä tehdä, kun minua syytetään asioista, joita en ole tehnyt?
Esimerkiksi eksyin poikaystävästäni yli tuhannen ihmisen keikalla yli tunniksi, ja kun viimein löydän poikaystäväni (tai hän löytää minut), niin hän alkaa raivoamaan, että missä olen ollut. Vielä tänäkin päivänä hän uskoo (tai ainakin antaa ymmärtää), että olen pettänyt häntä jossain vessassa jonkun randomin kanssa. En todellakaan ole tehnyt mitään tällaista, mutta hän väittää kivenkovaan, että valehtelen, koska hän etsi minua kaikkialta.
Poikaystäväni myös kerran suudelman jälkeen väitti, että olen polttanut tupakkaa. En ole koskaan polttanut tupakkaa (jos maistamista ei lasketa), mutta poikaystäväni vain väittää, että tietää miltä tupakkaa maistuu ja minä maistun siltä.
Hän myös väittää, että valehtelen muistakin pienemmistä asioista ihan vain miellyttääkseni häntä. Esimerkiksi suhteen alussa hän väitti, että olen varmasti ajatellut eroa ja miettinyt poikaystäväni jättämistä, vaikkei sellainen ajatus edes ikinä ole käynyt mielessäni.
En tiedä, mitä tekisin tai sanoisin, koska poikaystäväni ei anna periksi ja väittää olevansa oikeassa. En ole ikinä antanut mitään syytä epäillä pettämistä tai valehtelua tai mitään muutakaan, omasta mielestäni olen ollut hyvä ja uskollinen poikaystävälleni. Lisäksi hän usein riitatilanteessa loukkaa minua, ja riidat ovat useinkin juuri sellaisia, että hän syyttää ja uhkailee erolla ja minä itken. En muistakaan, koska olisimme riidelleet tasapuolisesti, koen olevani koko ajan sorrettu.
Esimerkiksi eksyin poikaystävästäni yli tuhannen ihmisen keikalla yli tunniksi, ja kun viimein löydän poikaystäväni (tai hän löytää minut), niin hän alkaa raivoamaan, että missä olen ollut. Vielä tänäkin päivänä hän uskoo (tai ainakin antaa ymmärtää), että olen pettänyt häntä jossain vessassa jonkun randomin kanssa. En todellakaan ole tehnyt mitään tällaista, mutta hän väittää kivenkovaan, että valehtelen, koska hän etsi minua kaikkialta.
Poikaystäväni myös kerran suudelman jälkeen väitti, että olen polttanut tupakkaa. En ole koskaan polttanut tupakkaa (jos maistamista ei lasketa), mutta poikaystäväni vain väittää, että tietää miltä tupakkaa maistuu ja minä maistun siltä.
Hän myös väittää, että valehtelen muistakin pienemmistä asioista ihan vain miellyttääkseni häntä. Esimerkiksi suhteen alussa hän väitti, että olen varmasti ajatellut eroa ja miettinyt poikaystäväni jättämistä, vaikkei sellainen ajatus edes ikinä ole käynyt mielessäni.
En tiedä, mitä tekisin tai sanoisin, koska poikaystäväni ei anna periksi ja väittää olevansa oikeassa. En ole ikinä antanut mitään syytä epäillä pettämistä tai valehtelua tai mitään muutakaan, omasta mielestäni olen ollut hyvä ja uskollinen poikaystävälleni. Lisäksi hän usein riitatilanteessa loukkaa minua, ja riidat ovat useinkin juuri sellaisia, että hän syyttää ja uhkailee erolla ja minä itken. En muistakaan, koska olisimme riidelleet tasapuolisesti, koen olevani koko ajan sorrettu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totuus tässä tapauksessa on se että et voi asialle tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ymmärrät varmasti että tuo mitä poikaystäväsi tekee ei ole ihan normaalia. Jonkin asteista vallankäyttöä, ja sairasta nautintoa hän varmasti saa siitä kun syyttää sinua jostain ja sitten kuuntelee sinun selityksia ja todisteluja. Sanoppa sinä seuraavaksi että et voi seurustella ihmisen kanssa joka ei luota sinuun, ja että olet kyllästynyt kuuntelemaan hänen vainoharhojaan, ja että seuraavan kerran kun uhkaa erolla niin se on ero sitten. Sinä olet sorrettu juuri niinkauan kun itse siihen suostut. Kaikenmaailman mielenterveyshäiriöisten kanssa ei ehkä kuitenkaan kannataisi seurustella, se miehen käytöksen muuttuminen on erittäin epätodennäköistä.
Ei sellaista kannata kuunnella ja katsella. Kun erolla uhkaa, niin myönnä vaan, että selvä. Erotaan sitten. Jos poikaystäväsi tekee tietoisesti perättömiä syytöksiä, niin varmaan pyörtää sanansa. Jos ei niin sitten siinä ei mitään menetä, paitsi harhaluuloisen poikaystävän. Itseäni on epäilty kuntosalilla käynnistä, koulussa käynnistä, joista ihan vain vittuillekseni olen todistanut esittelemällä hikisiä reenivaatteita ja opintokortteja. Naurettavin syytös oli että harrastan kesämökillä seksiä sukulaisteni kanssa. Mutta sille ei voinut kuin nauraa.
sanoen kaheli.
Ensinnäkin minkälainen mies kuvittelee, että nainen on heti nussimassa jonkun satunnaisen tyypin kanssa, jos sitä ei löydy tuollaisesa massatapahtumassa? Ilman mitään viitteitä siihen että näin olisi tapahtunut, ei ainakaan ihan normaali mies.
Toiseksi, mikäli normaali mies olisi jostain syystä (kaverit nähneet tms) aivan varma, että nainen kävi nussimassa toisen kanssa, niin sehän lemppaisi naisen samantien!
Tuo ei ole terveen ihmisen käytöstä. Poikaystävälläsi on päivänselvästi henkisiä ongelmia, eivätkä ne kyllä varmasti parane vaan todennäköisesti pahenevat ajan kanssa.
Suosittelen eroa.
On hyväksyttävä se tosiasia, että joidenkin maailma on hyvin omituinen. He näkevät kaiken omalla tavallaan, kuulevat toisen puhuneen asioita joita tämä itse ei tiedä koskaan puhuneensa, syyttävät asioista joita ei ole koskaan tapahtunut. Ja ikinä he eivät myönnä olleensa väärässä. Anteeksipyynnön voi saada (mikä on asiaa sekin), mutta todellista katumista ei. Ja seuraava riita odottaa nurkan takana.
Tuo todellisuus on meilläkin varsin ankea. Riitaa syntyy ihan olemattomista asioista. Jos kaikki ei mene hänen ajattelemallaan tavalla, niin jo alkaa syyttely ja huutaminen ja kiroilu. Todellisuudessa minulla ei ole mitään sananvaltaa eikä oikeutta omassa kodissani, ei omien lasteni näkemisen suhteen. Kaikki hänen ehdoillaan. Jos hän on ajatellut jonkin asian omalla tavallaan, ja minä teen toisin, niin sota ja mökötys alkaa.
Ja tietenkin, minä olen se syypää aina. Ja piste.
Ikävä tosiasia on, että järkevää, tasapuolista keskustelua jossa molemmilla olisi sananvalta, ei tule. Riitoja ei ikinä voi selvittää, korkeintaan unohtaa. Koska ei voi kuunnella rauhassa toisen mielipidettä, saatikka sitten arvostaa sitä.
Olen mies... eli osaa ne naisetkin
Tilanteesi poikaystäväsi kanssa kuulostaa pelottavan samalta kuin omani.
Usein kännissä hän aloittaa syyttelyn, että valehtelen hänelle, petän häntä, jne. En kuulemma osaa kertoa totuutta, ja hän "kyllä tietää, että en puhu totta".
Koskaan en ole minäkään tehnyt hänelle mitään väärää, pettänyt tai valehdellut. Riidat menevät juurikin noin, eli ensin saan syyt niskoilleni jostain jota en ole tehnyt, sitten valehtelen, ja hän uhkaa erolla. Minä en voi sanoa riitoihin mitään, koska "selittelen ja valehtelen lisää". Itkiessä olen sitten taas marttyyri.
Usein tuollanen syyttely ja epäluottamus johtunee siitä, että itsellä on jotakin salattavaa. Pelkää, että koska itse tekee jotain väärää, niin toinenki tekee. Luulenkin, että poikaystäväni ei itse kerro minulle totuutta, pelkään että tässä kaikessa onkin kyse hänestä.
Onko sulla aihetta epäillä poikaystävääsi mistään, tai onko moinen ajatus käynyt mielessäsi?
Haluisinkin jotain ajatuksia siihen, kuinka toimia tuollaisissa riidoissa. Kuitenkin omasta miehestäni välitän niin paljon, että en olisi hänestä valmis eroamaan. Kaiken se kestää, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka..