"Teidän poika on viime yönä...."

se sun poikasi siitä kovin iloiseksi tulisi jos isukki heittäs veivin. Mutta kannattaa ehkä varmuudeksi ostaa se uus pakkaus ku ei pari pilleriä riitä. Niin ja litra pirtua auttaa asiaa.

puolestasi. nythän Naantalissa tapahtui tämä järjetön tulipalo. Onko teillä muita lapsia? Arki pitää myös kasassa, töissä on käytävä, laskut maksettava ja jonkun katsastettava se autokin ja vaihdettava talvirenkaat.
Oletko ajatellut koskaan paikkakunnan vaihdosta, uuden työpaikan etsimistä tsm. Eihän sitä noin vain tehdä. Mutta entäs jos jonain päivänä tapahtuu jotain todella yllättävää, uutta ja positiivista. Anna elämän yllättää, ole avoin.
Totta, suurin apu on juuri siinä kun päättää päivämäärän ja tavan on äkkiä hetken vahvempi, on hetken hyvä olla, mutta vain hetken.
Mitä jos sinä ja vaimosi tekisitte matkan Naataliin ja kävisisitte tuolla palopaikalla ja veisitte kynttilän koska sinä vaimosi ette ole keitä tahansa töllistelijöitä, koska te tiedätte mitä Naantalin palon uhrien omaiset ja ystävät käyvät läpi juuri NYT.

Kolme vuotta sitten menetin minäkin poikani yllättäin. Ymmärrän kyllä ajatuksiasi, ja epäilen että aika moni ajattelee omaa kuolemaa surun keskellä.
En minä ole päässyt kovinkaan pitkälle omassa surussani vaikka ehkä monen ulkopuolisen silmin niin tuntuu.
Asia ahdistaa jollakin tavalla aina ja tiedostan että minun on pakko elää tä'män asian kanssa vaikken niin itse halua.
Minä taas ostin itselleni hautapaikan ja edelleen olen sitä mieltä että seon elämäni paras ostos.
Pääsenpähän ainakin poikani viereen kun aika koittaa.
uskon että surevat vanhemmat ajattelee omankin elämän päättymistä ennen aikojaan ja ehkä sitä jopa voi pitää normaalina.
Minulla on yksi lapsi vielä elossa , mutta ,monien vakavien onnettomuuksien jälkeen en enää luota elämään.
Aito elämänilo on kadonnut. paljon on tapahtunut poikani kuoleman jälkeen joka normaalioloissa olisi tuottanut innostusta ja iloa, nyt asiat ei enää ole niin.
En voi sanoa toivovani kuolemaa itselleni, koska ainut oljenkorteni on elossa. Miten voisin hänelle tuottaa lisää surua , koska tiedän mitä suru on.
paljon muita ajatuksia pyörii nykyään mielessäni eri tavalla kuin aikaisemmin.
Toivon tottakai lapsenlapsia. Tosin nuorin lapseni ei edes seurustele. Aika näyttää.
Ehkä lapsi tuo aitoa iloa, mutta taatusti myös suurta menettämisen pelkoa.
Itse huomaan pakenevani suruani tekemällä työtä yötä päivää.
Positiivista on että ajatuksiini on myös hiipinyt ajatuksia mitä järkeä siinä on.
Elämä pitäisi elää. Tosin en ehkä ole valmis siihen vielä.
Kirjoitan jonkun verran ja ehkä se auttaa minua.
Tapasin juuri uuden lapsensa menettäneen äidin jonka poika kuoli 6 vuotta sitten.
Ymmärrämme ja on helppoa puhua ihmisen kanssa joka tajuaa että vielä kolmen vuodenkin jälkeen voi puhua asiasta. Minusta tuntuu ettei lapsestani voi puhua kaikkien kanssa , koska muut olettaa että asiasta pitäisi päästä yli.
Kuolema on asia jonka kanssa vaan on pakosta opittava elämään.
Onhan asiat parantunutkin , on jopa iloisia hetkiä.
Jotenkin minusta tuntuu että on löydettävä joku tie johonkin joka tuottaa jotain merkitystä.
Ehkä muiden auttaminen, kirjoittaminen, usko ..ihan sama..jotain joka tuo edes hitusen verran merkitystä elämään.
Jollakin tavaölla on saatava purkaa omaa suruaan vaikka kuolemasta olisikin kulunut vuosia. Kaikki kunnei osaa puhua alussa. Kaikki ei koskaan.
Voimia sinulle...

Poikani kuoli v 88 ikävä ei haihdu koskaan, olen kuin astia joka kerran särkyi,
jonka palaset liimattiin yhteen ja joka näyttää ehjältä mutta ei koskaan enään samalta.

rauhoittamaan.

Lapsen kuoleman jättämä ikävä on ikuinen. Sitä voi koittaa helpottaa ottamalla jonkun rakkaan poikasi lempiesineen, pitämällä sitä sylissä ja kertomalla vaimolle mitä se tuo mieleen.

Serkkupoikani ampui itsensä. Jäljelle jäi valtava tuska niille, jotka rakastivat häntä.
Vaimosi tarvitsee sinua. Hän tarvitsee tukeasi siinä missä sinä hänen tukeaan.

Saanko kysyä millainen tuo suunnitelma on?
Miten se helpottaa?
Tuntuuko ajatus pojan jälleennäkemisestä houkuttavalta vai kaiken tuskan loppuminen helpottavalta?

(Jos et jaksa vastata tai haluat purkaa vihaa herjaamalla minua niin ok)