Hei! Seurustelen keski-ikäisen miehen kanssa, joka ei puhu juuri mitään. Olemme tunteneet jo kaksi vuotta, mutta hän on edelleenkin yhtä hiljainen. Aluksi odotin, että kun tutustumme paremmin hän muuttuu avoimmemmaksi ja vapautuneemmaksi, mutta ei. Hänellä on paljon mieskavereita ja moottoripyöräharrastuksia, olen ymmärtänyt, että miesten kanssa juttu luistaa hyvin.Tyypillinen iltamme on, että istumme ääneti tv:n äärellä, koska hän haluaa, että tv on päällä ja ääni kovalla. Hän menee myös helposti täysin lukkoon, jos ehdotan keskustelua. Seksiäkään hän ei enää halua, eikä osaa sanoa minulle, miksi ei. Meillä on molemmilla omat asunnot ja elämät eli ei ole pakko olla yhdessä ja olen pohtinutkin mielessäni, miksi hän ylipäätänsä haluaa seurustella kanssani. Näin ollen, en tiedä, mitä hän tuntee, ajattelee, haluaa minusta ja elämältä. Onko kellään vastaavia kokemuksia, neuvoja, onko mitään tehtävissä?
Tuppisuu mies
pipert
3288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysypä itseltäsi miksi sinä haluat seurustella juuri hänen kanssaan, jollei edes seksiä enä, avoimuudesta puhumattakaan.
Et tiedä mitä hän tuntee, ajattelee tai halua elämältä. Eipä kannata jatkaa, jollei hän jaa ajatuksiaan sinun kanssaan.
Onneksi ette asu yhdessä, oli eka ajatukseni ja ihan vain sen takia, että pääsette kivuttomimmin erilleen kun yhteiselo ei ota tuulta, eikä vielä, eikä vieläkään.
Pelkoahan se hiljaisuus tietysti on. Pelkoa ja epävarmuutta. Ehkä hän on saanut nokilleen jo liian monta kertaa ja menettänyt siten uskon puhetaitoihinsa tai ehkä hän on saanut olla yksin jo niin kauan, että on unohtunut miten puhua naiselle, miten heittäytyä tunteeseen ja viihtyä naisen seurassa saatikka viihdyttää naista itse jne jne jne...
Itse en suostuisi "opettamaan vanhaa koiraa" tai tyytymään pelkkään tuttavuuteen saatikka sietäisi tuon tasoista tyytymättömyydentunnetta kovin pitkään, etenkin jos mikään kokeilemani juttu ei menisi toisessa pintaa syvemmälle.
Aikansa kutakin. Onhan sentään kyse tunnesiteestä ja jokaisella on tarve rakastua, saada rakkautta ja rakastaa, ja niitä varten on olemassa käytös, joka poikkeaa arjesta ja harrastuksista, ja johon jokaisen on kyettävä, jos mieli tulla oikeinymmärretyksi.
Päästäisin miehen rakkaiden motukoittensa pariin ja sanoisin reilusti etten tarvitse hänen seuraansa enää. Etsisin vierelleni toisen, tunteitakin ymmärtävän ja niitä avoimesti ilmaisevan miehen. Onhan noita.
Ajattelisin, että kokeilkoot joku motukkamimmi, jos vaikka sillä synkkais piuhat vähän mua paremmin... ;D
kokemusta.mulla oli tällainen "puhuu paljon, mutta ei sano mitään"-mies.En mä jaksa ajatella elämää eteenpäin miehen kanssa, joka ei pysty mistään syvällisemmästä keskustelemaan.Kun tässä elämässä ja yleensä parisuhteessa ei pärjää pelkällä "hyvää päivää kirvesvartta"- puhumisella.Aikani yritin ja sitten luovutin.Ikinä en oppinut miestä tuntemaan, ketuttaa vaan kun oli kuitenkin ihan kunnollinen.Kai hänellä oli jotain traumoja entisestä elämästä, mutta kun olisi edes sen verran avautunut, ettei yksinkertaisesti pysty keskustelemaan,,,sekin jo olisi auttanut.Mutta vaikeni kuin muuri.Huoh...