Mitä mieltä olette äitini käytöksestä, normaalia vai voisiko hieman löysätä narua?
Olen pian 18 vuotias tyttö, asun kotona vanhempieni kanssa. Olen ollut aina tunnollinen ja kunnollinen. En ole ikinä jäänyt kiinni tupakan poltosta, juomisesta tai muusta sellaisesta. Enkä niitä ole pahemmin harrastanutkaan. Kotona teen enemmän kotitöitä kuin ehkä tarvitsisikaan, muutenkin vietän kotona ihan kohtalaisen paljon aikaa muihin ikäisiini verrattuna.
Kun sitten YHDEN kerran haluaisin jäädä kavereideni luoksi hieman myöhempään, niin jo 9 aikaan illalla äitini alkaa noin 10 minuutin välein soittelemaan, että missä olen, mitä teen. Ei siinä mitään, ymmärrän, että hän on huolissaan ja välittää minusta. Kuitenkin, mielestäni itse olen tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestäni, en ole mitenkään typerä, että lähtisin yksin keskellä yötä jonnekkin keskustaan vaeltelemaan.
Kaveritkin pitävät huolta, eikö niin?
Silti äitini haluaa, että olen kotona viimeistään 9, mielellään aiemminkin, varsinkin talvella kun on pimeää....
Olen mielestäni osoittanut olevani fiksu ja ajatteleva ihminen, mutta äitini ei anna minkäänlaista vapautta. Muutenkin hän haluaa aina kavereiden nimet puhelinnumerot yms., että voi tarvittaessa kysellä perääni.
Illanvietot yms. kavereiden kanssa ovat siis mahdottomia.
Lisäksi vielä, isoveljeni joka on minua pari vuotta vanhempi sai kyllä jo 15 vuotiaasta lähtien kulkea miten halusi, monesti oli vasta aamuyöstä kotona.
Olen pian 18 vuotias tyttö, asun kotona vanhempieni kanssa. Olen ollut aina tunnollinen ja kunnollinen. En ole ikinä jäänyt kiinni tupakan poltosta, juomisesta tai muusta sellaisesta. Enkä niitä ole pahemmin harrastanutkaan. Kotona teen enemmän kotitöitä kuin ehkä tarvitsisikaan, muutenkin vietän kotona ihan kohtalaisen paljon aikaa muihin ikäisiini verrattuna.
Kun sitten YHDEN kerran haluaisin jäädä kavereideni luoksi hieman myöhempään, niin jo 9 aikaan illalla äitini alkaa noin 10 minuutin välein soittelemaan, että missä olen, mitä teen. Ei siinä mitään, ymmärrän, että hän on huolissaan ja välittää minusta. Kuitenkin, mielestäni itse olen tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestäni, en ole mitenkään typerä, että lähtisin yksin keskellä yötä jonnekkin keskustaan vaeltelemaan.
Kaveritkin pitävät huolta, eikö niin?
Silti äitini haluaa, että olen kotona viimeistään 9, mielellään aiemminkin, varsinkin talvella kun on pimeää....
Olen mielestäni osoittanut olevani fiksu ja ajatteleva ihminen, mutta äitini ei anna minkäänlaista vapautta. Muutenkin hän haluaa aina kavereiden nimet puhelinnumerot yms., että voi tarvittaessa kysellä perääni.
Illanvietot yms. kavereiden kanssa ovat siis mahdottomia.
Lisäksi vielä, isoveljeni joka on minua pari vuotta vanhempi sai kyllä jo 15 vuotiaasta lähtien kulkea miten halusi, monesti oli vasta aamuyöstä kotona.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä äitisi ylisuojelevaisuus johtuu juuri siitä,kun olet aina ollut kunnon tyttö ja aina kotona,nyt äitisi pelkää,että kaikki maailman pahuudet hyökkäävät kimppuusi,kun ovesta astut ulos!!!Jos välisi on äitiisi kunnossa,niin voisit häneltä kysyä,mitä hän pelkää!Ja kohtahan sinä olet jo täysi-ikäinen,silloin äidilläsi ei periaatteessa ole aikeutta sanoa,koska tulet kotiin yms.Vaikea sanoa,kun ei teidän tilannetta tunne,mutta tässä jotain ajatuksia...
Onko sinulla isää ja mikä on hänen mielipiteensä asiassa?
Tuossa on mielestäni suuri ongelma siinä mielessä, että sinulla ei ole kavereita, jos vanhempasi vahtivat sinua tuolla tavoin etkä saa mennä minnekään. Erityisen epäoikeudenmukaiselta se tuntuu, jos veljesi on saanut jo nuorempana enemmän vapauksia kuin sinä.
Sinun on tietysti hankalaa vaatia äitäisi muuttamaan mielipidettä. Mielestäni äitisi kohtelee sinua kuin pikkulasta ja se on väärin. Onko sinulla mahdollisuutta mennä juttelemaan asioista jonkun asiantuntijan kanssa. Jonkun asiantuntijan pitäisi kertoa äidillesi että hän toimii väärin. Tuota menoa sinä eristäydyt ystävistäsi ja sinusta tulee yksinäinen.
Äitisi käytös ei ole normaalia. Ei kenellekään soitella 10 min välein ja vahdita.
muuttaa pois kotoa.
Vaikka tottahan on, että olet vielä alaikäinen ja asut vanhempiesi luona. Ja "kenen leipää syöt sen pillin mukaan tanssit". Mutta rajansa kaikella! Kuinka muuten opit joustavuutta ja omaa ajattelukykyä, jos äitisi syöttää sinulle kaikki kotiintuloajat ym. Olen samaa mieltä ensimmäisen vastaajan kanssa, että ehkä juuri kilttiytesi ja kunnollisuutesi provosoi äitiäsi. Ja onhan maailmalla tapahtunut kauheita asioita, ihan sydämestä ottaa kun lukee lööppien otsikoita. Ja vielä Suomessa!
Mutta tiedätkö, tätä tapahtuu kyllä muuallakin. Vanhemmalle siskolle äitini osti 16 vuotiaana alkosta väkevämpiä juomia, minä taas sain vielä 18 vuotiaana (melkeen 19) kotona asuessani lähes KERJÄTÄ, että pääsisin illanviettoon nuorisoseuralle. Aivan järjetön yhtälö!! Asia on nyt vanhemmuuttani tullut käsiteltyä, ja ajat on muuttuvaisia. Joskus äitisikin tajuaa. Tai sitten ei. Ainakin jonakin päivänä olet 18-vuotias ja voit muuttaa pois kotoa. Tätäkään ei tarvitse vihoissa tehdä, mutta ehkä äitisi silloin viimeistään ymmärtää. Uskon kyllä, miten stressaavaa asia on sinulle.
Ehkä lempeä asiaan puuttuminen voisi tulla kyseeseen. Äänen korottamisella tuskin pääset pitkälle, mutta sinulla on oikeus sanoa äidillesi, että hän käyttäytyy mielestäsi (ja ihan oikeastikin) vähän sopimattomasti ja ylisuojelevasti, estäen sinulta mahdollisuudet itsenäiseen elämään. Olet kuitenkin jo 17 v.
Mutta kuitenkin. Ajat muuttuvat. Ennemmin tai myöhemmin.