Tilanne on tällainen:
Olemme ollet naimisissa vasta vuoden. Meillä on vuoden ikäinen lapsi. Minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä. Olemme aina riidelleet paljon (lapsi sai alkunsa 2 vuoden yhdessäolon jälkeen) ja nyt mietin vaan että miksi enää olemme yhdessä.
Mies käyttää valtaansa ja taloudellista yliotetta minuun täysin sumeilematta. Koska asunto on mieheni omistama, hän sisustaa sitä ihan niinkuin tykkää. Minulta ei kysytä mielipidettä mihinkään, mutta jos minä yritän tehdä vaikkapa keittiöstä mieleistäni (laittaa keittokirjojani esille) mies työntää ne kiireesti takaisin kaappiin. Ei siis suvaitse mitään minun ideoita sisustuksen suhteen tai muunkaan..
Hän on ollut tälläinen pomottaja aina, mutta asia on pahentunut nyt entisestään. Kuljen kotona pitkin seiniä, kun pelkään jotenkin tekeväni jotain, joka saa miehen äksyilemään minulle. Aina suuttuessaan hän on todella paha suustaan, olen lutka ja huora yms ihan mitättömistäkin asioista. Sitten 10min riidan jälkeen hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en voi elää niin että jyrätään toinen täysin ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisikaan.
Avioero otetaan puheeksi ainakin kerran viikossa. Ja vähintään yhtä usein kuulen kuinka surkea vaimo olen. En vaadi kohtuuttomia kehuja, mutta jos teen miehen lempiruokaa niin olisi se kiva kuulla että ruoka on vaikka vain 'hyvää'. Kiitosta on turha odottaa mistään, koskaan. Ennen ei puuttunut lapsen hoitoon, mutta nyt sekin on tehtävä hänen mieleisellä tavallaan.
Hän on pettänyt minua kerran, hän on muutaman kerran lyönyt minua (silmät mustaksi).. Mutta minä en vaan uskalla tai osaa lähteä.
En tiedä mistä alkaisin, miten alkaisin tehdä lähtöä! Olen täysin pennitön ja työtön (firma missä työskentelin ennen raskautta meni konkurssiin). Miten voin löytää asunnon tai saada huonekaluja (mies ei tule antamaan mitään minulle erossa.).
Olemme ollet naimisissa vasta vuoden. Meillä on vuoden ikäinen lapsi. Minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä. Olemme aina riidelleet paljon (lapsi sai alkunsa 2 vuoden yhdessäolon jälkeen) ja nyt mietin vaan että miksi enää olemme yhdessä.
Mies käyttää valtaansa ja taloudellista yliotetta minuun täysin sumeilematta. Koska asunto on mieheni omistama, hän sisustaa sitä ihan niinkuin tykkää. Minulta ei kysytä mielipidettä mihinkään, mutta jos minä yritän tehdä vaikkapa keittiöstä mieleistäni (laittaa keittokirjojani esille) mies työntää ne kiireesti takaisin kaappiin. Ei siis suvaitse mitään minun ideoita sisustuksen suhteen tai muunkaan..
Hän on ollut tälläinen pomottaja aina, mutta asia on pahentunut nyt entisestään. Kuljen kotona pitkin seiniä, kun pelkään jotenkin tekeväni jotain, joka saa miehen äksyilemään minulle. Aina suuttuessaan hän on todella paha suustaan, olen lutka ja huora yms ihan mitättömistäkin asioista. Sitten 10min riidan jälkeen hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en voi elää niin että jyrätään toinen täysin ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisikaan.
Avioero otetaan puheeksi ainakin kerran viikossa. Ja vähintään yhtä usein kuulen kuinka surkea vaimo olen. En vaadi kohtuuttomia kehuja, mutta jos teen miehen lempiruokaa niin olisi se kiva kuulla että ruoka on vaikka vain 'hyvää'. Kiitosta on turha odottaa mistään, koskaan. Ennen ei puuttunut lapsen hoitoon, mutta nyt sekin on tehtävä hänen mieleisellä tavallaan.
Hän on pettänyt minua kerran, hän on muutaman kerran lyönyt minua (silmät mustaksi).. Mutta minä en vaan uskalla tai osaa lähteä.
En tiedä mistä alkaisin, miten alkaisin tehdä lähtöä! Olen täysin pennitön ja työtön (firma missä työskentelin ennen raskautta meni konkurssiin). Miten voin löytää asunnon tai saada huonekaluja (mies ei tule antamaan mitään minulle erossa.).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin omaisuus menee puoliksi tai miehesi maksaa sinulle tasinkoa. Kun olet lapsen kanssa korona ja sinulla ei ole työpaikkaa niin miehesi joutuu lain mukaan maksaa lapsesta elatusmaksu ja myös sinulle elatusmaksua kun et ole töissä. Kun olette naimisissa niin jos menee isoksi riidaksi niin oikeus päättää kumpi jää asumaan miehesi omistamaan asuntoon koska oikeus katsoo kumpi sitä enemmän tarvitsee. Mainitseppa miehellesi että kun teillä ei ole avioehtoa niin omaisuus menne avioliitossa puoliksi koska puolisolla on omaisuusteen avio.oikeus erotilanteessa ja miehesi joko maksaa sinut ulos asunnosta tai myy sen ja sinä saat siitä oman osansa. Ei muuta kun tsemppiä yrityksellesi ja onnea vailitsemallesi tielle.
Otahan nyt tuoli, ja istahda siihen rauhoittuen kahvikupposen voimin yksinäsi kun olet.
Puhelinluettolon keltaisilla sivuilta löytynee varmasti, lähin turvakoti.
Soita sinne numerosta, josta on turvallista soittaa. Jos epäilet että tulisi murhetta.
Pakkaa laukkusi ja lähde lapsesi kanssa, turvakodin kautta rakentamaan pala palalta uutta elämää.
Niin monta asiaa, sinun olisi pystyttävä valmistelemaan alkuun ennen lähtöäsi. Että ei tarvitsisi tyhjin käsin lähteä. Näin tai noin, viranomaisilta apua lähtisin itse hakemaan.
Avioeron voi laittaa vireille yksinkin ja sen voi tehdä turvakodista käsin.
En olisi 48 tuntia pidempään hänen kaltaisensa elämässä.
Pyydä sen verran rahaa lainaan kaverilta tai sukulaiselta, että pääset lapsen kanssa lähimpään ensi- ja turvakotiin. Siellä saat hengähtää ja puhua jollekin tästä ongelmastasi, selkeyttää ajatuksiasi jonka jälkeen voit miettiä seuraavaa siirtoasi. Sieltä ensi- ja turvakodista saat varmasti apua myös sitä lähtöäsi ajatellen...
Toivottavasti saat asiasi kuntoon.
Haluatko lapsesi kasvavan kodissa jossa hän oppii ja näkee tuollaisen mallin parisuhteesta? Jos et omaa etuasi osaa/pysty/kykene/jaksa ajatella, niin muista, että olet äiti. Suojele edes lastasi!
Sait monta neuvoa edellisiltä. Yhteiskunta kyllä tukee ja auttaa sinut alkuun. Ja laki suojaa sinua siltä, että et joudu aivan pennittömänä kotoasi lähtemään. Jos mies pitää asunnon irtaimistoneen, niin sinä saat niistä kyllä sen verran korvausta, että saat teille lautaset ja sängyt hankittua. Lakimies hoitaa kyllä sen puolen.
Ensimmäinen askel on lähteä, jos et koe oloasi turvalliseksi ja pelkäät kotonasi. Niin ei pidä kenenkään joutua elämään.