Ero on nyt ainoa oikea ratkaisu.Eikä totisesti hätiköiden ajateltu.Mies kuulema lähtee talostamme jos maksan hänen osuutensa, tietäen, etten siihen pysty.
Siis vaihtoehdoksi jää, että minä lähden, ja hän maksaa minun puoliskoni. Just, voitto kotiin, talo ja lapset.
Olen kertakaikkisen tietämätön, miten siis etenen. Ensin lienee pitäisi saada arvio tästä talosta, ja puolisoni mukaan siihen ei kelpaa mikään kiinteistövälittäjä.
Muuten on todennut, että minun on itse selvitettävä mistä löytyy se "oikea" arvioija.
Siis autatteko.
Nyt sain kirjotettua ja sen hetken pysyin kutakuinkin kasassa.
Kohta itken.
Siis vaihtoehdoksi jää, että minä lähden, ja hän maksaa minun puoliskoni. Just, voitto kotiin, talo ja lapset.
Olen kertakaikkisen tietämätön, miten siis etenen. Ensin lienee pitäisi saada arvio tästä talosta, ja puolisoni mukaan siihen ei kelpaa mikään kiinteistövälittäjä.
Muuten on todennut, että minun on itse selvitettävä mistä löytyy se "oikea" arvioija.
Siis autatteko.
Nyt sain kirjotettua ja sen hetken pysyin kutakuinkin kasassa.
Kohta itken.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asunnon arvoa voi kysyä verottajalta, mutta yleensä sieltä saa alhaisemman arvon kuin mikä todellinen myyntihinta olisi. Kannattaa silti kysyä useammalta eri kiinteistövälittäjältä talon arvoa, paljonko siitä saisi, jos lähtisi sitä myymään. Netistä voi myös katsoa toteutuneiden kauppojen hintoja teidän alueellanne. Vertaa asunnon kuntoa, kokoa ja sijaintia, mitä on maksettu teidän alueella olevista asunnoista. Googlella varmaan löytyy teidän alueen hinnat.
Niin ja voimia sinulle eron keskellä. Itke kun itkettää ja sitten se helpottaa.
Kiitos sinulle vastauksesta. Soitan välittäjille, kunhan vähän voimia keräilen.
On oltava kiinteistönvälittäjä, eihän sitä luotettavaa arviota voi ihan kuka hyvänsä matti meikäläinen tehdä.
Sano vaan puoliskolle näin. Ja siks toisekseen, eihän hän voi määrätä kenet pyydät, jos kerran ero
kolkuttaa ovella niin sinä teet sitten ihan omat ratkaisusi sinulle kuuluvasta omaisuudesta.
Pahaltahan se varmasti tuntuu mutta koita edetä pienin askelin eteenpäin.
Ei Roomaakaan rakennettu päivässä.
Pystytkös ottamaan aikalisän silleen että pääset pahimman tuskan yli ja ajatukset vähän selkiytyy ?
Onko sinulla ystäviä kelle puhua ?
Jos ei muuta niin kirjottele tänne, kyllä täällä on saman kohtalon kokeneita, esim minä.
Tosin ero oli "väliakainen" mutta sotki ajatukset ihan totaalisesti.
Ei muuta kun kovasti paljon voimia , päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja aina kohti
parempaa. Ja : jokaiseen päivään tulee aina jotain hyvää !
Näin vereslihalla herkistyneenä luen viestejä, teidän kaikkien. Kummasti voimia antaa tällainen, edes hetkellisesti.
Mua on nyt kaksi päivää riepoteltu täysillä, kaikki sanomani ja tekoni käännetty mua vastaan. Miten sanat voikaan satuttaa, ja kun ne sanoo se, kenen kanssa elämää tallattu lähes 20-vuotta, hellvetti ettei tämmöstä kipua voi ollakaan.
Kyllä tässä itsetuntoa saa totisesti rakentaa taas pala palalta.
Välillä on niin alistunut olotila, totisesti, sitten taas nousee viha ja vastustus ja kaikkia tunteita, laidasta laitaan.
Nyt parin päivän lamaannus, eikä puhettakaan, että jaksaisin tehdä millekään asioille mitään.
Miten voikin olla näin uupunut.
Toisaalta tietää, että asioiden pitäisi edetä, koko perheen hyvinvoinnin vuoksi.
Eikä mistään saa aikaan asiallista keskustelua, ei mistään.
Talon arviointiin saitkin ohjeita. Mutta kiinnitin huomion tuohon:" voitto kotiin, talo ja lapset". Mikä on lastenne kohtalo. Ei sekään lienee yksiselitteistä, että jäävät isän luo. Olette avopari, joten miten se vaikuttaa huoltajuuteen.
Voimia sulle
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/ositus/
Ota pesänjakaja, koska miehesi haluaa vain tehdä kiusaa. Lapset eivät muuten jää automaattisesti talon lunastaneelle. Ota yhteyttä asianajajaan tai oikeusaputoimistoon, muuten olet täysin avuton ja miehesi ohjailtavissa. Koeta jaksaa ja kirjoittele tänne - täällä on muitakin surussa ja ahdingossa olevia..omista kokemuksista ja tunteista kirjoittaminen auttaa..itse kirjoitin niistä pieneen vihkoon, jonka kyllä sitten vuosien päästä hävitin.