Perhe täynnä kyyliä!

Et kyllä sanonut viestissäsi (tai sitten en huomannut), että et saisi lähteä pois kotoa. Kai sinulla kavereita on? Kysy, että jos vaikka saisit mennä yökylään jonnekkin vkloppuna. Se virkistää kummasti. Tai sitten, ota jokin harrastus esim. lenkkeily tai kuntosalilla käyminen. Lenkkeily on minusta ainakin hyvä keino, voit olla kuinka pitkällä lenkillä tahansa ja mietiskellä asioita itseksesi.

Mä olen 16-vuotias tyttö ja asun iskäni kanssa. Ollaan täällä maalla, joten saan kyllä tarpeeksi aina omaakin aikaa... joskus tulee ihan ikävä itseni ikäistä seuraa. Iskä ei tykkää, jos olen paljon poissa kotoa ja siksi tulee paljon riitoja siitä syystä. Sitten mä ajattelen, että oijoi kun pääsen täältä muuttamaan. Mutta eihän se nyt niinkään ole. Sun pitää kuitenkin itse itsesi elättää ja maksaa maksut sun muut. Nauti nyt kuitenkin vielä siitä, että on ympärillä turvallinen perhe joka ottaa puolet sun taakastas omakseen. =)

Olen juuri 16-vuotta täyttänyt nuorimies, ja yksityisyyden puute on minunkin perheessäni melkoisen suuri. Missään ei saisi olla rauhassa, paitsi vessassa ja suihkussa. Niin kuin tässä edellä joku jo mainitsikin, että kannattaa käydä jossain pitkällä kävelylenkillä, tai lähteä vaikka yksin johonkin kodin ulkopuolelle mietiskelemään "elämän suuria kysymyksiä" =D. Myös kavereiden luona yökylässä käynti on melkoisen virkistävää, jos sellaista joskus sattuu harrastamaan.

"Mun isoveli on amiksessa, eli suomeksi sanottuna AINA kotona. Mun isä tulee töistä joka päivä samaan aikaan, kun minä. Mun pikkuveli on ala-asteella, eli myös aina kotona, kun lähden, tai tulen koulusta.
Äiti on kaikki illat apaattisena tietokoneen ääressä. Mulla ei ole kavereita koulun ulkopuolella, joten joudun olemaan aina "yksin" kotona."

- Eli sinua häiritsee, kun kotisi on myös muiden perheenjäsentesi koti. Mikähän siihen olisi ratkaisu? Voisitko mitenkään harkita hankkivasi jonkin kodin ulkopuolisen harrastuksen, ei tarvitsisi aina olla "yksin" kotona, jossa muut perheenjäsenesi "häiritsevät" rauhaasi ilmeisesti pelkällä olemassaolollaan. Vanhempiesi ja sisarustesi tekemisiin sinulla ei taida olla paljoa sanottavaa. Omiin tekemisiisi voit vaikuttaa. Lähde peruskoulun jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Oppilasasunto varmasti järjestyy, ai mutta täysihoito ei silloin pelaa, jota ilmeisesti olet vailla, vaikka täysihoidon antajat eivät saisi ollakaan paikalla.


"Perheen pitäisi rohkaista ja tukea ihmistä, mutta tää mun perhe käyttäytyy kokoajan vihamielisesti. Joka asiaan vastataan tympääntyneesti tyyliin: "Miks mun pitäis vastata sulle mitään, olen sua parempi"

-Itsekin nuorten parissa työskennelleenä voin sanoa, että tuo mitä sanoit, on seurausta. Onko koko perheesi liittoutunut sinua vastaan? jos on, mistähän se johtuu? Oletko kotonasi se kaiken muita paremmin tietävä ja ovatko vanhempasi ne kaikkein tyhmimmät, joita on olemassa? Hankkiudu pikkuhiljaa perheesi ulkopuolelle harrastusten tai jatko-opiskelujen kautta, eipähän tarvitse elää vihamielisessä yhteisössä. Itsesikin kannalta jo mielenterveydellisistä syistä olisi parempi, jos hankkisit elämää myös perheesi ulkopuolelta, ettei tarvitsisi kärsiä. Ovatko muut perheessäsi ahdistuneita? Ainahan voisit keskustella asioista myös ammattiauttajan kanssa.

"En saa koskaan olla rauhassa! Joudun huoneeni jakamaan veljeni kanssa ja ainoa paikat missä saan olla rauhassa on vessa ja suihku ja sitten kysytään:"Miksi sää olit puoli tuntia vessassa/suihkussa?""

- Vessa ja suihku kuitenkin ovat paikkoja, joita muutkin tarvitsevat. Ei niihin voi mennä vain rauhoittumaan. Ajattele tilanne niin päin, että aamulla ennen koulua joku perheesi jäsen majoittuu suihkuun ja sinunkin pitäisi ehtiä. Mitä ajattelet silloin?