Olen omakohtaisesti huomannut että ns. hyvästä ulkonäöstä on paljon haittaa, ETENKIN mikäli oma luonne on ristiriidassa sen kanssa.
Koin itseni ennen aika rumaksi, eikä yksikään vastakkaisen sukupuolen edustaja ollut koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun. tähän vaikutti toki myös se että olen luonteeltani ujo ja syrjäänvetäytyvä, enkä ole kovin hyvä sosiaalisten kontaktien luomisessa. Mutta viimeisen vuoden aikana ulkonäköni on muuttunut todella paljon ja sain ensimmäistä kertaa kuulla olevani hyvännäköinen ja miesten mieleen. Aloin saada huomiota ilman että minun tarvitsi tuoda itseäni muulla tavoin esiin, joka tietysti hieman ärsytti kavereitani. Tämä ulkonäöllinen kehittymiseni on kuitenkin tuonut minulle ongelmia, sillä luonteeltani olen edelleen se sama ujo ja epävarma luuseri kuin ennenkin. Minusta tuntuu että ulkonäköni saa ihmiset olettamaan luonteestani jotain aivan muuta kuin mitä olen, ja se on aika ahdistavaa ja turhauttavaa. Olen muutaman kerran kokenut sen että miespuolinen henkilö on tullut osoittamaan kiinnostusta, mutta siitä ei ole sitten tullut mitään koska minulla ei ole ollut kanttia viedä juttua eteenpäin.
En osaa oikeastaan lähestyä miehiä muuten kuin jos olen kännissä, koska silloin osa estoistani häviää. Tämän takia lähes kaikki kontaktini miehiin ovat olleet alkoholin ansiota. Selvinpäin en osaa/uskalla mennä juttelemaan heille, vaikka olisinkin kiinnostunut. Näiden kännijuttujen ansiosta olen saanut jonkinlaisen huoran maineen, vaikka mikään näistä tapauksista ei ole johtanut suutelua pidemmälle. Tunnen itseni erittäin ala-arvoiseksi ja huonoksi ihmiseksi, enkä koe ansaitsevani hyvää ulkonäköä.
Olisi ehkä parempi jos olisin ulkoisesti yhtä ruma kuin mitä olen sisäisesti. Ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä jos on sisältä täysin ontto. Lisäksi sillä saa niskaansa kateutta, huorittelua, yms. paskaa.
Koin itseni ennen aika rumaksi, eikä yksikään vastakkaisen sukupuolen edustaja ollut koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun. tähän vaikutti toki myös se että olen luonteeltani ujo ja syrjäänvetäytyvä, enkä ole kovin hyvä sosiaalisten kontaktien luomisessa. Mutta viimeisen vuoden aikana ulkonäköni on muuttunut todella paljon ja sain ensimmäistä kertaa kuulla olevani hyvännäköinen ja miesten mieleen. Aloin saada huomiota ilman että minun tarvitsi tuoda itseäni muulla tavoin esiin, joka tietysti hieman ärsytti kavereitani. Tämä ulkonäöllinen kehittymiseni on kuitenkin tuonut minulle ongelmia, sillä luonteeltani olen edelleen se sama ujo ja epävarma luuseri kuin ennenkin. Minusta tuntuu että ulkonäköni saa ihmiset olettamaan luonteestani jotain aivan muuta kuin mitä olen, ja se on aika ahdistavaa ja turhauttavaa. Olen muutaman kerran kokenut sen että miespuolinen henkilö on tullut osoittamaan kiinnostusta, mutta siitä ei ole sitten tullut mitään koska minulla ei ole ollut kanttia viedä juttua eteenpäin.
En osaa oikeastaan lähestyä miehiä muuten kuin jos olen kännissä, koska silloin osa estoistani häviää. Tämän takia lähes kaikki kontaktini miehiin ovat olleet alkoholin ansiota. Selvinpäin en osaa/uskalla mennä juttelemaan heille, vaikka olisinkin kiinnostunut. Näiden kännijuttujen ansiosta olen saanut jonkinlaisen huoran maineen, vaikka mikään näistä tapauksista ei ole johtanut suutelua pidemmälle. Tunnen itseni erittäin ala-arvoiseksi ja huonoksi ihmiseksi, enkä koe ansaitsevani hyvää ulkonäköä.
Olisi ehkä parempi jos olisin ulkoisesti yhtä ruma kuin mitä olen sisäisesti. Ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä jos on sisältä täysin ontto. Lisäksi sillä saa niskaansa kateutta, huorittelua, yms. paskaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitäs sisäisesti rumaa tuossa nyt muka tuli esiin? Päin vastoin minusta on ihan hyvin jos mokat eivät mene pussailua pidemmälle, tarkoittaa että itsekuria ja todellisuudentajua kuitenkin löytyy. Maineen huononeminen on tietty ikävä homma, mutta itsepä tiedät oikean asianlaidan.
Ei sinun sitäpaitsi kannatakaan olla itse aktiivinen jos toinen on heti nuoleskelemassa, sellaiset tapaukset nimenomaan edellyttävät jarruttelua. Ehkä sen jarruttelun mahdollinen puute on se mitä muut katsovat pahalla?
Tiukka mutta asiallinen torjunta ei kyllä onnistu helposti ellei sitä ole tottunut tekemään. Itsekin olen aika surkea siinä, mutta kyllä se tuntuisi olevan taito joka kuitenkin pitäisi oppia - niiden päällekäyvimpien tapausten varalle. Siten käyttäytyvinä ne on kuitenkin varmasti tottuneetkin tulemaan torjutuksi. Hyvällä tuurilla paljastavat todelliset karvansakin siinä samalla (jos onnistuu torjumaan kohtuullisen smoothisti mutta silti vastauksena on vittuilua rauhoittumisen sijaan).
Itsetunnossasi olisi selvästi parantamisen varaa, mutta ujous ei todellakaan ole rumaa, tai sitten minäkin olen sisäisesti ruma, ja sitä väittämää en todellakaan hyväksy.
Otsikkosi taas on täyttä asiaa. Nykyään komeana naiset lähestyvät suht usein, mutta luonteen ollessa lähes sama kuin ennen vanhaan luokan yksinäisenä nörttinä ei siitä sen enempää kehity. Kerran kännissä olen hetkellisessä mielenhäiriössä suudellut ja jokunen kerta joku tyttö ängennyt mukaan nukkumaan (siis kirjaimellisesti nukkumaan), siinä kaikki, kaatokännissäkin onnistun irtautumaan kiinnostavasta seurasta kysymättä edes puhelinnumeroa.
Pelimieheksikin on muutama päin naamaa haukkunut jos joskus järkevän aloitteen olen saanut aikaiseksi. Harmittaa, sekä oma ujous että useiden huono ihmistuntemus.
Aika lyttäävä..?? Koska jutustasi käy ilmi, että sinulla on heikko itsetunto.
Sinun pitää oppia arvostamaman itseäsi, eikä antaa sitä muiden tehtäväksi.. Kateudesta monet jopa ystävätkin voivat sanoa mitä sattuu.. Eivät he näe sisällesi miltä sinusta tuntuu.
Ja tunteet taas tulevat siitä mitä ajattelet.
Eli ensikerrran kun sinusta tuntuu; Olen kamala luuseri (vaikka et olisi.)
Mene peilin eteen ja sano olen upea ilmestys.Ja ennen kaikkea pidä hyvää huolta itsestäsi.Pikkuhiljaa opit arvostamaan itseäsi ja annat muiden sanomisten jäädä omaan arvottomuuteensa.
Ja lopeta kännääminen, siitä ei mitään hyvää koidu.
Usein aamuisin vilkaisen peiliin ja kas, vartalo ei halua astua esiin,vaan se on the sam old stuff.Masentava näky on mm. ryhditön muoto,paidassa pettäneen dödön tahrat sekä housujen lahkeissa loskavärjäymät.
Aina en pysty säätämään täydellistä ulkonäköä joka tilaisuuteen,menen vaikkapa ilman meikkiä maksamaan laskuja ja kaamea stressi päällä,et mitenkäs tulevaisuus ja työtilanne.Silloin jos pystyn kelaamaan että ulkonäkö on vain vaatteiden loistoa ja meikkien himoa - koen piristyväni.
mitä oikein teit ulkonäölles, että muutuit miesten silmissä haluttavaksi?
Ja vielä yhdessä vuodessa!? Vaihtoehdoiksi ajattelin:
1. kauneuskirurgia
2. raju laihdutus
3. normaali kasvaminen ja kehittyminen, missä tapauksessa aloittajan on oltava vielä hyvin hyvin nuori
Mä olen pelottavamman näköinen, kuin mitä oikeasti olenkaan. Mä olen ihan kiltti, mutta luonnetta ja tahtoakaan ei puutu, päinvastoin. Sitä ei ehkä moni osaa odottaa, että baarissa tulevat torjutuksi kun yrittävät tulla juttelemaan. Tässä suhteessa siitä vetävästä naamasta on vain haittaa. Eikä tosiaan tuo onnea.
Oiiiihh... Jos nyt jollekin ei ole vielä tullut selväksi, kaikkien rakastama goottipissis Frozen Corpse on siis sekä vetävän näköinen että kovin luonteikas ja tahtoakin löytyy. Hellanlettas kun sen saisi pulloon... Ikiomaksi!
Anna olla.
Hän on vielä nuori ja etsii itseään. Ei ehkä tajua kaikkea mitä sanoo. Se "mä teen mitä haluun ja oon oma itteni siten joka on coolia" vaihe päällä.
Ajan mittaan tasoittuu kun ymmärtää etteivät nuo särmät häntä kaunista.
Minulle kävi samalla tavalla. Koko lapsuuteni olin kuullut, että olen ruma ja hullu läski, mikä tietenkin vaikutti itsetuntooni erittäin paljon. En oikeastaan ollut ujo, mutta minua ahdisti joskus olla ihmisten kanssa, kun mietin, mitä he minusta ajattelevat. En olisi voinut kuvitellakaan lähestyväni jotain miestä. Sitten ulkonäköni koheni täysi-ikäisyyttä lähestyessäni (kasvot muuttuivat aikuismaisemmiksi ja painoa lähti). Yhtäkkiä tuntemattomat ihmiset (erityisesti miehet) alkoivat suhtautua minuun aivan uudella tavalla. Aloin saada huomiota, ihan vaikka kadullakin saatettiin viheltää perään. Minua tultiin usein myös iskemään baarissa.
Olihan toki mukavaa saada huomiota, mutta olihan siinäkin ongelmansa. Aluksi suutuin miehille, kun luulin, että he pelleilevät kanssani. Kerrankin aloin itkeä, kun komea mies tuli pyytämään minua tanssimaan, sillä luulin, että kyseessä oli jokin julma pila. Minua myös iskettiin huomattavasti enemmän kuin ystäviäni, mikä tuntui aiheuttavan kateutta. Jossain vaiheessa minulle taas nousi suosioni päähän ja aloin pilailla lähestyvien miesten kustannuksella. Ai että kun hävettää ja kaduttaa nykyään, onneksi tajusin lopettaa nopeasti. Halusin kai kostaa sen, kun lapsena pojat haukkuivat. Anteeksiantamattoman ääliömäistä tosin purkaa sellaista viattomiin miehiin.