Kertokaapa ihmiset, että miten tässä nyt kannattaisi toimia? Seurustelin tämän exän kanssa useita vuosia taannoin. Erosimme johtuen melko pitkälti siitä syystä, että molempien piti vielä kasvaa reilusti. Nyt kun aikaa erosta on kulunut ja molemmat on toiminut aikansa omissa oloissaan, on välimme alkaneet hiljalleen parantua ja lämmetä. Tätä on siis nyt ollut vajaat kaksi viikoa hyviä välejä ja pitkähköjä keskustelutuokioita. Exä ilmoitti kerran kahvilla käydessämme, että hänellä on ikävä ja onhan se ikävä itsellänikin. Ollaan soiteltu muutamia kertoja kuulumisia jne.
Itellä kuitenkin alkanut vanha suola janottamaan todella paljon ja tuntuu nuiden käymiemme keskustelujen pohjalta, että toimeen tulisimme edelleen varmasti toimeen ja suhde voisi jälleen varmasti toimia. Toimihan se silloin aiemminkin, vaikka oltiin kumpikin melkoisia raakileita. Vanha suola janottaa niin paljon, että olen toisinaan vallan pakahtua ikävästä ja toisaalta myös siitä odotuksesta, että milloin voimme taas seuraavan kerran jutella ja/tai nähdä. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?
Ymmärrän sen, että lämpimät välit on ollut vasta muutaman viikon, joten siksi ei kannattaisi todellakaan höntyillä vaan antaa tilanteen kehittyä rauhassa, mutta se on todella vaikeaa, kun olo on kuin silloin nuorena poikana, kun ensimmäisiä kertoja neidon kans tapailtiin. Vastapuolen tuntemuksista en osaa sanoa yhtään, että kuin vahvoja ne on ja mitä hän tarkalleen tuntee. Siksi en oikein kehtaakkaan suoraan vielä puhua hänelle tunteistani, koska en halua, että nämä lämmenneet välit ja yhteiset hetket rikkoontuisivat. Pelkään, että niin siinä voisi käydä, jos hänen ajatuksensa ei menisikään ihan yks yhteen omieni kanssa.
Kertokaa siis mitä teen? Ja miten pystyn olemaan kärsivällisempi ja yrittää hillitä itseni? Tässä pitäs jo pystyä oleen niinkuin aikuisten odotetaan olevan, mutta näimmä sitä silti on niinkuin seuraava tapaaminen olisi ne ensitreffit :D
Itellä kuitenkin alkanut vanha suola janottamaan todella paljon ja tuntuu nuiden käymiemme keskustelujen pohjalta, että toimeen tulisimme edelleen varmasti toimeen ja suhde voisi jälleen varmasti toimia. Toimihan se silloin aiemminkin, vaikka oltiin kumpikin melkoisia raakileita. Vanha suola janottaa niin paljon, että olen toisinaan vallan pakahtua ikävästä ja toisaalta myös siitä odotuksesta, että milloin voimme taas seuraavan kerran jutella ja/tai nähdä. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?
Ymmärrän sen, että lämpimät välit on ollut vasta muutaman viikon, joten siksi ei kannattaisi todellakaan höntyillä vaan antaa tilanteen kehittyä rauhassa, mutta se on todella vaikeaa, kun olo on kuin silloin nuorena poikana, kun ensimmäisiä kertoja neidon kans tapailtiin. Vastapuolen tuntemuksista en osaa sanoa yhtään, että kuin vahvoja ne on ja mitä hän tarkalleen tuntee. Siksi en oikein kehtaakkaan suoraan vielä puhua hänelle tunteistani, koska en halua, että nämä lämmenneet välit ja yhteiset hetket rikkoontuisivat. Pelkään, että niin siinä voisi käydä, jos hänen ajatuksensa ei menisikään ihan yks yhteen omieni kanssa.
Kertokaa siis mitä teen? Ja miten pystyn olemaan kärsivällisempi ja yrittää hillitä itseni? Tässä pitäs jo pystyä oleen niinkuin aikuisten odotetaan olevan, mutta näimmä sitä silti on niinkuin seuraava tapaaminen olisi ne ensitreffit :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kumpi oli jättäjä. Se vaikuttaa jonkun verran...