Olen aina miettinyt miten joku voi tuntea olonsa niin lohduttomaksi että paremman huomisen toivo katoaa.
Nyt kuitenkin itse olen tilanteessa josta en tunnu pääsevän ulos. Seinät katuu päälle ja ahdistaa. Ei ole paikkaa, ei aikaa missä saisi itkettyä tämän olon pois. Parisuhde on kestänyt jo 23 vuotta ja ylä- ja alamäkiä on koettu. Kaikista on tähän mennessä selvitty. Nyt ollaan ensi kertaa tilanteessa jossa kiellän kaiken seksin ja hyväilyn. Siitä on aikaa jo yli puolitoista vuotta kun viimeksi annoin asian edetä, vaikka sisällä tuntui tosi pahalta. En tiedä miten voisi alkaa haluta, miten miehen kosketus voisi tuntua hyvälle. Miten saan sen tunteen takaisin??? Mies on hyvä, kaikin puolin kunnollinen. Rakastan häntä, mutta vain ystävänä. Mitään intohimoa tai tunnetta ei ole ollut enää vuosiin. Kun edes olisi tunne..että pystyisin siihen.. Tämän tunteen puute on muutunut inhoksi toisen kosketusta kohtaan. Koko ajan itettää ja ahdistaa kaikki. Lisäksi kun ystävä alkaa verrata omaa ongelmaansa minun ongelmaa vähättelemällä, että onhan teillä kaikki muuten hyvin. Hänellä ja hänen miehellään ei ole mitään yhteistä tekemistä, muuta kuin seksi! Nyt mulla vasta paska olo on... Häntäkö tässä pitäisi surra vai omaa oloa. Onko mun olo ja ongelma pieni ja helposti hoidettavissa verrattuna hänen ongelmaansa.. Miksi niitä edes verrata? Jospa oma suhde kohenisi sillä että keksisin yhteistä tekemistä mieheni kanssa, tekisin sen heti. Kyseessä on nyt jotain paljon vaikeampaa..ainakin mulle. Mistä saada se tunne ja tarve toisen läheisyydestä. Onkohan aika antaa periksi, kun en keksi mistä sen rakkaudenhalun saa takaisin. Tunteen jossa haluaa tehdä toiselle hyvää ja nauttii myös toisen kosketuksesta. Kertokaa, onko tämä nyt ohi?
Nyt kuitenkin itse olen tilanteessa josta en tunnu pääsevän ulos. Seinät katuu päälle ja ahdistaa. Ei ole paikkaa, ei aikaa missä saisi itkettyä tämän olon pois. Parisuhde on kestänyt jo 23 vuotta ja ylä- ja alamäkiä on koettu. Kaikista on tähän mennessä selvitty. Nyt ollaan ensi kertaa tilanteessa jossa kiellän kaiken seksin ja hyväilyn. Siitä on aikaa jo yli puolitoista vuotta kun viimeksi annoin asian edetä, vaikka sisällä tuntui tosi pahalta. En tiedä miten voisi alkaa haluta, miten miehen kosketus voisi tuntua hyvälle. Miten saan sen tunteen takaisin??? Mies on hyvä, kaikin puolin kunnollinen. Rakastan häntä, mutta vain ystävänä. Mitään intohimoa tai tunnetta ei ole ollut enää vuosiin. Kun edes olisi tunne..että pystyisin siihen.. Tämän tunteen puute on muutunut inhoksi toisen kosketusta kohtaan. Koko ajan itettää ja ahdistaa kaikki. Lisäksi kun ystävä alkaa verrata omaa ongelmaansa minun ongelmaa vähättelemällä, että onhan teillä kaikki muuten hyvin. Hänellä ja hänen miehellään ei ole mitään yhteistä tekemistä, muuta kuin seksi! Nyt mulla vasta paska olo on... Häntäkö tässä pitäisi surra vai omaa oloa. Onko mun olo ja ongelma pieni ja helposti hoidettavissa verrattuna hänen ongelmaansa.. Miksi niitä edes verrata? Jospa oma suhde kohenisi sillä että keksisin yhteistä tekemistä mieheni kanssa, tekisin sen heti. Kyseessä on nyt jotain paljon vaikeampaa..ainakin mulle. Mistä saada se tunne ja tarve toisen läheisyydestä. Onkohan aika antaa periksi, kun en keksi mistä sen rakkaudenhalun saa takaisin. Tunteen jossa haluaa tehdä toiselle hyvää ja nauttii myös toisen kosketuksesta. Kertokaa, onko tämä nyt ohi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saman verran vuosia meilläkin takana. Joku aika sitten kärsin samasta haluttomuus ongelmasta kuin sinä. Minua auttoi mielikuvituksen tietoinen ruokkiminen koska mieheni viehättää minua fyysisesti. Luin, katselin elokuvia ym. joista sain inspiksiä ja fiiliksiä. Selitin ongelmani myös miehelleni ja hän ymmärsi. Pyysin saada tehdä asiat hieman eri tavalla kuin ennen ja mies suostui "pelaamaan" mukana. Se auttoi.
Myös ajatus toisen menettämisestä lopullisesti pisti ajattelemaan. Ollaan jo niin totuttu toisiimme. En siis halunnut luovuttaa, vaan muuttaa omat tottumukseni.
Näin pitkässä suhteessa ehtii tapahtua kaikenlaista ja ehditään "koppiintua" vaikka millä tavalla, jos ei pidetä varaamme.
Nyt kesällä olin kaiken lisäksi onnettomuudessa ja mies pelästyi oikein todella, että menettää minut. Siitä lähtien olemme olleet selvästi läheisempiä. Ei pidetä enää toisiamme tai yhteistä aikaammekaan itsestäänselvyytenä.
Ehkä sinunkin pitäis yrittää löytää miehestäsi ne hyvät puolet joiden takia olet hänet vierellesi muinoin valinnut ja siinä pysynyt. Joka tapauksessa, aina kun menee huonosti, siihen on 2 syyllistä ja monta tietä, joista valita.
- Alkakaa tietoisesti harrastamaan seksiä kuten ennen ja sinun pitää tietoisesti päättää että haluat haluta ja opetella ja suostua.
- Myönnä, että osa ongelmaa on se, että myös ruokit itse omaa inhoasi hokemalla itsellesi miten et halua
- Hankkikaa liuskastetta ja käyttäkää sitä
- Yhdyntä on noin 11 minuuttia, esileikkeineen noin 15min. Onko se paljon kerran viikossa 23 vuoden liitosta? Onko todella niin vaikeaa suostua, monille teidän ikäislle kerran viikossa riittää varsin hyvin (ja monelle nuoremmallekin) joten onko se todella ihan noin vaikeaa?
- Miksi odotat intohimoa? Seksi on myös heräteltävä tietoisesti, kun se parisuhteen himo, eli kiima kestää pari vuotta ja se siitä. Loppu on tahtoa. Siksi kysytään "tahdotko".
- Käy lääkärissä hakemassa myös hormonilääkitys kohdalleen, sulla on todennäköisesti vaihdevuodet alkaneet ja ne aiheuttaa niin isoja muutoksia, että hormonit ei riitä tukemaan seksuaalisuutta.
- Ota uusi asenne seksiin: tutki ja etsi älkä voivottele vanhan perään. Katso pornoa, erotiikkaa, ala kokeilemaan hierontoja, suuseksiä, asentoja, eri paikkoja taas jne., tekemään sitten miehesi eteen enemmän, vaikka haluamatta itse seksiä. Liukkarilla poistuu kivut, kosteusongelmat ja muut mahdolliset ongelmat, joten voit suostua turvallisin mielin. Se tulee takaisin tekemällä, se herää tahtomalla, usko pois: se tulee kyllä!
- Lisäksi mene psykologille, että saat jutella ahdistuksestasi jonkun luotettavan tahon kanssa, etkä vatvo kaikkea yksin ja tuo stressiä teidän sänkyynne. Ongelma on myös henkinen.
- Ala hoitamaan myös omaa terveyttäsi paremmin, ja huolehdi, että saat vaikka hieronnan joka kuukaisi, syöt hyvin ja nukut hyvin.
Valitse onko se nyt ohi: haluatko sä tehdä mitään vai et. Hoida ongelmaa kokonaisvaltaisesti, ja päättäväisesti.
Kiitos kannustavista viesteistä. Ensiksi, ikää minulla on 39v vaikka pitkä suhde onkin takana. Ongelma on se, että hänen kosketus tuntuu pahalle. Yhdyntä ei ole koskaan kestänyt 5min kauempaa ja sekin on ollut jo huippu pitkä aika.. Vuosia kaikki tapahtui niin että suoraan asiaan, ei mitään hyväilyä. Jos rakastaa, haluaa tuottaa toiselle hyvää oloa ja tekee myös itse niin toiselle. Ei se tapahdu housut pois, hoidetaan homma että päästään nukkumaan. Mä en halua elää siten, enkä näin loppu elämääni. Minulla on luultavasti vielä aikaa hieman nauttiakkin elämästä ja kokea se "intohimo" jolloin joku haluaa tyydyttää myös minun tarpeeni ja minä hänen. Suurin osa kai johtuu pään sisällä jossa olette oikeassa. Sitä en vaan tiedä miten alan rakastaa häntä miehenä, enkä ystävänä johon suhde on johtanut. Pelkästään gynellä käyntikin aiheuttaa enemmän tuntemuksia (pahoja kuitenkin) kuin hänen kosketuksena, vaikka häntä rakastankin..
En siis usko että psykologikaan pystyisi auttamaan minua löytämään sen seksuaalisen tunteen takaisin. Toivoin kuulevani että onko tälläisestä koskaan kukaan selvinnyt ilman eroa. Onko elämä jäänyt siihen ettei kosketusta ole, mutta rakas on silti vierellä, vai johtaako nämä yleensä eroon..
Onhan se ongelmallista jos pariskunnassa toinen tarvii paljon enemmän fyysistä huomiota kuin toinen. Se ero on usein ihmisen perusluonteessa. Itsekin tunnen sellaisia pareja eikä kukaan heistä ole eroamassa. He ovat hoitaneet asian kukin omalla tavallaan. En nyt ala selittämään tässä sinulle sitä miten, sillä jokainen pari ratkaisee itse ongelmansa eikä muut voi siinä auttaa.
Sen vain sanon, että sinulla täytyy olla selkeä halu ja tahto löytää takaisin kumppanisi luo enkä minä kyllä lue siitä kovinkaan paljon sinun kirjoituksistasi... Päinvastoin, tuli olo, että etsit jo hyväksyntää eropäätökselle. Ehkä se on ymmärrettävää kun olet ollut tyytymätön jo noin pitkän aikaa.
Ei tyytyväinen voi kyllä olla sinun puolisosikaan koska kiellät häneltä kosketuksen ihan tykkänään. Minusta se ei ole oikein eikä reilua. Herääkin kysymys oletteko te ensinkään puhuneet asiasta oikeilla nimillä ja sanoilla? Tietääkö miehesi miten paljon sinä inhoat hänen kosketustaan? Ja mitä hän siitä ajattelee, tiedätkö sinä sitä?
Sanot, että te olette ystäviä. Ystävät puhuvat toisilleen kaikenlaisista asioista. Oletteko te puhuneet sinun tarpeestasi erilaiseen koskettamiseen (kuin siihen mihin olet jo totuttanut puolisosikin omilla valinnoillasi)?
Marysen sanoin: on aina 2 syyllistä kun menee huonosti.
Oletko kokeillut opettaa miestäsi millainen kosketus sinut sytyttää? Hänhän on ihan viisas, ajatteleva ihminen, kuten itsekin varmasti ajattelet, joten siitä vain puhumaan ja puimaan ongelmaa joka on jo nousemassa uhkaksi koko liitollenne. Ei se yksin murisemalla miksikään muutu.
Eikä syyllistämällä toinen kun itessäkin on vikaa.
Parisuhdehan on sitä, että jaetaan asioita, jutellaan kaikesta, ymmärretään ja yritetään oppia uutta, koska muututaan koko ajan elämän myötä.
Sinä olet nyt kriisissä. Juttele siitä "ystävällesi", ota hänet mukaan puimaan asiaa koska tarvitset nimen omaan hänen apuaan ja läsnäoloaan sen selvittämisessä.