ja olen käynyt poikaystäväni kotona muutaman kerran. poikaystäväni asuu viel vanhempiensa luona ja mä asun omassa kämpässä lapseni kanssa. en tykkää oikein hänen vanhhemmistaan, varsinkin hänen äiti on sellanen hienostelija, joka minutkin katsoi varpaista - päähän kun ekan kerran siellä olin. ja he ovat rikkaita. itse olen vähä varaisesta perheestä ja ihan tavallien tallaaja itse olen... olen lapseni kanssa kotona koska poikani vasta 1 v 10kk, niin nyt hänen vanhemmat on ruenneet kauheesti mua patistaa töihin/kouluun ja että mun pitäisi kuulemma enemmin pitää kuria lapselleni. tuntui tosi pahalle kun poikaystäväni kertoi minulle mitä sen vanhmemmat oli sanoneet... onko poikaystäväni liian "mammman poika" kun vanhempiaan noin paljon kuuntelee ja ikää hänellä kumminkin on jo 23 v !! haluaisin muuttaa sen kanssa yhteen, mutta en tiedä mitä toinen sit haluaa,, olen huono puhumaan :/ pelottaa että miehen vanhemmat puhuvat hänen päänsä ympäri ja sit se jättääkin mut... mitähän tässä pitäisi tehdä, rakastan kumminkin poikaystävääni todella paljon.. sitten mua myös se ärsyttää kun hän ei ole yhtään oikein mustasukkainen, itselläni taaas on mustis luonne...
olemme seurustelleet n. 2kk vasta
erja*
5415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kouluta siitä sopiva puoliso. Mulla on vaimo vastaavanlainen tapaus. Olen hänen ensimmäinen poikafrendinsä. Hän oli 20, kun aloitettiin.
tehdä... :) koska menettää en häntä halua hitto sen takia et sen mutsinsa vaiks puhuisi sen pään ympäri täysin...
En kyllä haaveilisi mustasukkaisesta poikakaverista... Mustasukkaisuus on aikuisten maailmassa heikkouden ja sisäisen epävarmuuden merkki eikä osoitus rakkaudesta kuten usein kuvitellaan.
Anteeksi jos loukkaan kun näin sanon.
Enkä kyllä haaveilisi yhteen muuttamisestakaan vain 2 kk tutustumisen jälkeen. Etenkin kun on noin negatiiviset ajatukset siitä "siipastakin" ja noin nuori lapsikin hoidettavana...
Ei se vanhempien luona asuminen ole välttämättä huono asia. Siihen voi olla montakin syytä miksi sinun poikakaverisi asuu yhä kotona. Ota niistä syistä ensin selvää ennen kuin tuomitset toisen.
Ja tietysti se poika kuuntelee vanhempiaan. Ei siinäkään ole mitään outoa, etenkin kun hän asuu vanhempiensa kanssa.
Vanhempien asenne uusiin seurustelukaverehin on luonnollisestikin utelias ja omaa lasta suojeleva, riippuen vanhemmista, heidän asenteistaan, kokemuksistaan jne jne. Mutta etenkin kun sillä uudella seurustelukaverilla on jo lapsi.
Totta kai poikakaverisi vanhemmat ovat nyt huolissaan sinunkin pärjäämisestä (taloudellisesti ja muutekin) ja siinä samalla myös oman poikansa (joka on rakastunut sinuun) pärjäämisestä sinun ja lapsesi kanssa.
Sille huolelle sinä et voi mitään. Voit vain elää niin kuin sinusta tuntuu oikealle ja toivoa, että pojan vanhemmat oppivat ajan kanssa tuntemaan sinut ja sen miten sinä elämässäsi pärjäät.
Ja äitinä voit tietysti kuvitella miltä itsestäsi tulee tuntumaan sitten vuosikymmenten päästä kun oma lapsesi on nuori aikuinen ja alkaa seurustella. Jokainen vanhempihan toivoo aina parasta lapselleen.
Ja kannattaa joskus niettiä, että onko ne oikeasti liian tyrkkyjä vai oletko itse hieman ylireagoinut. Niin helposti käy kun on kyse itselle tärkeästä asiasta ja etenkin kun vastassa on 'auktorisia hehkilöitä' kuten poikaystäväsi vanhemmat. Sanot myös olevasi huono puhumaan. Ehkä poikaystäväsi kotona on totuttu puhumaan paljon ja suoraan ja tämä tuntuu sinusta ahdistavalta. Eli tutustukaa ensin rauhassa toisiinne ennen kuin alat päättämään mitä mieltä he ovat. 2kk on kuitenkin aika lyhyt aika. Jos vielä vuodenkin jälkeen tuntuu samalta, niin sitten kannattaa miettiä asiat uusiksi.
Jos vanhemmat eivät ole todella ongelmallisia niin älä huoli, ei sinun ole pakko pitää heistä. Moni muukaan ei pidä kumppaninsa vanhemmista. Kunhan nyt jotenkin toimeen tulette.
Olette olleet vasta 2 kk yhdessä, joten en hoppuilisi vielä yhteen muuttamisen kanssa. Poikaystäväsi vanhempien ei pitäisi mielestäni kuitenkaan puuttua lapsesi kasvatukseen. Eivät he sentään ole edes appivanhempiasi vielä! Ja heidänkään ei usein haluta puuttuvan. Monet vanhemmat huolehtivat lapsistaan vaikka he olisivat aikuisia. Eiköhän poikaystävälläsi toivottavasti ole kuitenkin omatkin aivot ja mieli ja osaa tehdä omat päätöksensä, eikä toimi vain niin kuin vanhemmat sanoo.
Ja mustasukkaisuus yleensä on enemmänkin ongelma kuin se, että ei ole mustasukkainen!