Olin 19-vuotias kun tapasin mieheni ulkomailla, hän on minua 8v vanhempi. Ikäerossa ei mielestäni ollut mitään kummallista, suomalaisilla vanhemmillani on saman verran ikäeroa. Mieheni on komea, mutta olen mielestäni myös itse hyväkroppainen ja kaunis.
Ystävät ja lähisukulaiset varoittelivat minua näistä balkanin hurmureista, en uskonut, ei kukaan voisi esittää noin rakastunutta, vai voisiko?
Aloimme siis tapailla, mies varoitti etukäteen ex-tyttöystävästään, kuinka tämä on hullu ja mielipuoli eikä ole päästänyt hänestä irti, lapsi kun olin, niin en ajatellut asiassa olevan mitään kummempaa. Ex todellakin raivosi, varasti minulta, kävi mieheni kimppuun, ajattelin vain miten hullu. En ollenkaan syitä tähän käytökseen, enhän voinut ymmärtää sitä tuolloin.
Mies oli ihana, hyvä pedissä, rakastava, tunteensa näyttävä, lohduttava, kaikkea mitä toivoa saattaa, paitsi rahaa, sitä hänellä ei ollut.
Mies kosi minua 5kk seurustelun jälkeen, menimme naimisiin ja sitten alkoi oleskelulupan haku. 9kk stressiä, itkua, ikävää, uvin haukkumista, tällä palstalla roikkumista, rasistien haukkumista, kauheiden puhelinlaskujen maksamista. No se lupa sit tuli, onnea ei.
Vaikeaa oli heti, kieli ei sujunut, ei jaksanut opiskella kielikursseilla, halusi vain töihin, itse tein pitkää päivää jotta rahat riittäisi. Mies masentui. Vein miehen lääkäriin, sai lääkkeet, alkoi parantua, jätti lääkkeet siihen. Jo tässä vaiheessa mies oli löytänyt paljon kavereita, niin minä silloin ajattelin, mutta ei varmasti hengannut vain kavereiden kanssaan, vaan varmaan myös naisten. Minä vaihdoin työpaikkaa ja sain myös kavereita, kunnes mieheni puhui minusta paskaa heille, ja heistä minulle, joten jäin yksin, en välittänyt, olihan minulla tämä ihana mies joka ajatteli vain parastani, näin luulin silloin.
Mies keksi, että tarvii hankkia hänelle kuorma-autokortti, sitten hän saisi töitä. No, minä otin kesälomani rahana jotta pystyin maksamaan kullalleni ajokortin, meni kk ja mieheni sai töitä. Minä en nähnyt kuin yhden tilin verran rahoja. Rahatilanteemme ei parantunut ollenkaan, ja minä rakkaudesta sokeana tein vain enemmän ja enemmän töitä, maksoin kaiken, ajattelin että mieheni on kivempi käydä töissä, kun jää jotain käteenkin. Olin velkaantunut jo 4t€ verran ennen kuin mies pääsi töihin, mies lupasi auttaa velan maksussa, lupasi ja lupasi, ei. Vielä hän sai minua huijattua, laittamalla nimen hänen kanssaan velkapaperiin, koska pitihän oma autokin saada. Mitä vain että mies olisi onnellinen.
Tulin raskaaksi, mieheni syytti minua pettämisestä, vannoi että jos synnytän lapsen, en näe häntä enää. Menin teettämään abortin, mieheni ei tullut mukaani. Kun palasin sairaalasta, mieheni pyyteli anteeksi, sanoi olevansa todella pahoillaan, ja elämä jatkui yhdessä. Minä sain masennuslääkkeet ja suljin mieleni kaikista merkeistä, kuten mieheni puhelimen käyttö, minun kanssa ollessaan puhelin oli joko kädessä tai taskussa, kun minä yritin hänelle soittaa, hän ei koskaan vastannut. Ajattelin vain ettei hän kuule puhelintani, ei hän pettäisi minua, siitä oli puhuttu ihan suhteemme alussa.
Meni puoli vuotta ja ukkoni varasti luottokorttini. Luulin ensin että kortti oli kopioitu, koska kysyin mieheltäni oliko hän käyttänyt korttiani, "ei" hän vastaa. Tein rikosilmoituksen ja vähän ajan päästä sain mennä poliisille toteamaan kuvista että oma ukko oli asialla ollut, eläessäni en ollut hävennyt niin paljon. Ukolla oli 3kk aikaa siihen että hakisi pysyvää lupaa. Hän selitti että oli tarvinnut rahat sairasta äitiään varten, ja että hän maksaa sen minulle takaisin, jälleen kerran uskoin, en vaatinut häntä rikosvastuuseen, koska ajattelin että rikosrekisterin kanssa hän sitä huonommin maksaa, joten otin lomani rahana, maksoin laskun. Eipä mies alkanutkaan maksaa, sen 3kk keksi erilaisia tekosyitä, kun lupahakemuksen olin täyttänyt oli ukko pakannut laukkunsa ja lähtenyt.
Ystävät ja lähisukulaiset varoittelivat minua näistä balkanin hurmureista, en uskonut, ei kukaan voisi esittää noin rakastunutta, vai voisiko?
Aloimme siis tapailla, mies varoitti etukäteen ex-tyttöystävästään, kuinka tämä on hullu ja mielipuoli eikä ole päästänyt hänestä irti, lapsi kun olin, niin en ajatellut asiassa olevan mitään kummempaa. Ex todellakin raivosi, varasti minulta, kävi mieheni kimppuun, ajattelin vain miten hullu. En ollenkaan syitä tähän käytökseen, enhän voinut ymmärtää sitä tuolloin.
Mies oli ihana, hyvä pedissä, rakastava, tunteensa näyttävä, lohduttava, kaikkea mitä toivoa saattaa, paitsi rahaa, sitä hänellä ei ollut.
Mies kosi minua 5kk seurustelun jälkeen, menimme naimisiin ja sitten alkoi oleskelulupan haku. 9kk stressiä, itkua, ikävää, uvin haukkumista, tällä palstalla roikkumista, rasistien haukkumista, kauheiden puhelinlaskujen maksamista. No se lupa sit tuli, onnea ei.
Vaikeaa oli heti, kieli ei sujunut, ei jaksanut opiskella kielikursseilla, halusi vain töihin, itse tein pitkää päivää jotta rahat riittäisi. Mies masentui. Vein miehen lääkäriin, sai lääkkeet, alkoi parantua, jätti lääkkeet siihen. Jo tässä vaiheessa mies oli löytänyt paljon kavereita, niin minä silloin ajattelin, mutta ei varmasti hengannut vain kavereiden kanssaan, vaan varmaan myös naisten. Minä vaihdoin työpaikkaa ja sain myös kavereita, kunnes mieheni puhui minusta paskaa heille, ja heistä minulle, joten jäin yksin, en välittänyt, olihan minulla tämä ihana mies joka ajatteli vain parastani, näin luulin silloin.
Mies keksi, että tarvii hankkia hänelle kuorma-autokortti, sitten hän saisi töitä. No, minä otin kesälomani rahana jotta pystyin maksamaan kullalleni ajokortin, meni kk ja mieheni sai töitä. Minä en nähnyt kuin yhden tilin verran rahoja. Rahatilanteemme ei parantunut ollenkaan, ja minä rakkaudesta sokeana tein vain enemmän ja enemmän töitä, maksoin kaiken, ajattelin että mieheni on kivempi käydä töissä, kun jää jotain käteenkin. Olin velkaantunut jo 4t€ verran ennen kuin mies pääsi töihin, mies lupasi auttaa velan maksussa, lupasi ja lupasi, ei. Vielä hän sai minua huijattua, laittamalla nimen hänen kanssaan velkapaperiin, koska pitihän oma autokin saada. Mitä vain että mies olisi onnellinen.
Tulin raskaaksi, mieheni syytti minua pettämisestä, vannoi että jos synnytän lapsen, en näe häntä enää. Menin teettämään abortin, mieheni ei tullut mukaani. Kun palasin sairaalasta, mieheni pyyteli anteeksi, sanoi olevansa todella pahoillaan, ja elämä jatkui yhdessä. Minä sain masennuslääkkeet ja suljin mieleni kaikista merkeistä, kuten mieheni puhelimen käyttö, minun kanssa ollessaan puhelin oli joko kädessä tai taskussa, kun minä yritin hänelle soittaa, hän ei koskaan vastannut. Ajattelin vain ettei hän kuule puhelintani, ei hän pettäisi minua, siitä oli puhuttu ihan suhteemme alussa.
Meni puoli vuotta ja ukkoni varasti luottokorttini. Luulin ensin että kortti oli kopioitu, koska kysyin mieheltäni oliko hän käyttänyt korttiani, "ei" hän vastaa. Tein rikosilmoituksen ja vähän ajan päästä sain mennä poliisille toteamaan kuvista että oma ukko oli asialla ollut, eläessäni en ollut hävennyt niin paljon. Ukolla oli 3kk aikaa siihen että hakisi pysyvää lupaa. Hän selitti että oli tarvinnut rahat sairasta äitiään varten, ja että hän maksaa sen minulle takaisin, jälleen kerran uskoin, en vaatinut häntä rikosvastuuseen, koska ajattelin että rikosrekisterin kanssa hän sitä huonommin maksaa, joten otin lomani rahana, maksoin laskun. Eipä mies alkanutkaan maksaa, sen 3kk keksi erilaisia tekosyitä, kun lupahakemuksen olin täyttänyt oli ukko pakannut laukkunsa ja lähtenyt.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Suhteen alkuaikoina hän vakuutti minulle seuraavia asioita:
1. hän ei petä, ei valehtele
2. hän ei harjoita muslimi uskontoaan
3. hän on eurooppalaistunut, eikä ole kulttuuriltaan kuten muut maalaisensa
4. niin paljon kaunista puhetta kuin maa päälllään vain voi kantaa.
5. parisuhteessa olemme molemmat tasa-arvoisia.
Mikään näistä ei ollut totta.
Mieti siis...
1. Haluatko tulla petetyksi kaikin mahdollisin tavoin, elää valheessa.
2. Tehdä abortin
3. Olla kurkkua myöten veloissa
4. Kuunnella joka toinen päivä kuinka hän tulee ja heittää sinut ikkunasta alas/pitkin seiniä, tai kuinka saat kaduilla kävellä pitkin seiniä peläten häntä
5. Kuinka kaikki menee sinun edellesi, kaverit, hänen sukulaisensa kotimaassa, kuka vain, ennen sinua.
Hyvät naiset siis, minä kerroin tarinani täällä, koska en todellakaan halua tätä kohtaloa kenellekään, niin paljon minä näin vaivaa kaiken eteen, enkä sitä onnea koskaan saanut, päin vastoin, elämä meni vain alamäkeä. Jos mies siis vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä, samoin kuin jos sinä olet lihava ja ruma ja sinusta on kiinnostunut komea ulkomaalainen mies (joka myös on valmis passaamaan tekemään kaikkensa eteesi), älä lähde suhteeseen, tuo ei kestä kuin hetken.
Minä osasin tuttava mokupareista ennustaa jokaisen eron, paitsi omaani en halunnut myöntää, ennen kuin tilanne meni näin pahaksi.
Toki, silläkään ei ole väliä, oletko nuori vai vanha, kaunis vai ruma, lihava vai laiha. Näille vaikeista oloista tuleville se keskimäärin 5v kestävä avioliitto on pieni uhraus siihen, mistä pääseevät pois. Näin minä en tuolloin osannut ajatella.
ja miehesi oli minkä maalainen ja uskoinen?
ei ole väliä mistä balkanin maasta hän on, muslimi uskonnoltaan.
Minäkin siis silloin 5-vuotta sitten uskoin että ihmiset täällä haukkuvat ulkomaalaisia kateuttaan.
Ei, hyvät ihmiset. Nämä ihmiset jotka täällä haukkuvat omaavat myötätuntoa ja lojaaliutta oman maalaisiaan kohtaan. He ovat olleet ulkomaalaisten kanssa tekemisissä ja tietävät mistä puhuvat.
Kyllä nämä ulkomaalaiset ihan itse aiheuttavat "rasismin", kun ei yritetä eikä haluta elää maassa maan tavalla.
Luuletteko että jos te menisitte näihin maihin asumaan voisitte käyttäytyä siellä suomalaisena. Ei todellakaan.
ajatella ....sama tarinan sepittäjä.
Otan osaa...sinulla on ollut todella rankkaa. Todella kurjaa, että hyväsydämiset ihmiset joutuvat kärsimään. Toivon, että olet saanut elämäsi järjestykseen ja toipunut tästä. Sydäntä särki lukea kirjoituksesi. Voimia ja valoa elämääsi. Varmasti monelle naiselle on käynyt samoin.
alkaa olla kuluneita nuo sun juttus: sen näkee että sama kirjoittaja kaikissa.
Miksi luulet ettei tämä tarina ole totta?
Se on totta että olen lyhyempiä versioita kirjoitellut joihinkin viestiketjuihin. Syy miksi tein ihan oman otsikon alle on, että mahdollisimman moni lukisi tämän. Ainut mitä tällä ajan takaa, EN HALUA KENELLEKÄÄN TÄTÄ KOHTALOA!
Kaikkien myös kannattaa lukea kirjasarja Uhatut, Turvapaikka ja Mian salaisuus.
Siitä saa oikein hyvän kuvan kuinka kamalaksi elämä voi mennä, vain sinisilmäisen rakkauden tähden.
Lueppas Sinä Huojuva talo- kirja, niin sitten et enää suosittele suomalaisen naisen avioituvan kenenkään kanssa.
Rakkaudessa on aina otettava riski.
miten sujuu rasistimusukuukerin kanssa? Joko on sinua huoritellut.... ala huoli, se paiva tulee viela.
BUHAHAHHAHAHAHAHHAHAAAA
Minusta tuo kaikki on aivan oikein sinulle, tyhmälle naiselle, joka ei arvosta oikeita asioita elämässä. Toivottavasti saat kärsiä lopun elämääsi tuosta ulkomaanseikkailustasi.
Kannattaa ehdottomasti lukea Uhatut yms. tarinat Mian fiktiivisestä elämästä:)
Itse olen lukenut nuo kirjat. Aivan uskomattomia juttuja. Siis se ettei yhteiskunta, poliisi, oikeuslaitos ym. pystyneet tuota naista auttamaan yhden miehen terroriteoilta.
Mut niinhän se on täällä Pohjolassa jossa pahat saa mellestää miten haluaa!
En suosittele miehille enkä naisille ryhtymistä suhteeseen ulkomaalaisten kanssa ilman että tunnet heidän kulttuuriaan muutenkin lomamatkoje kautta.
Itse 2 vuotta eri puolilla vanhaa Jugoslaviaa asuneena en ihmettele tuota kirjoitusta ollenkaan.
Mutta toki sieltä löytyy kunnon ihmisiäkin, heillä ei vaan ole mitään mielenkiintoa muuttaa Suomeen!
"Alkaa olla kuluneita nuo sun juttus" Miksette ota opiksenne ,ettei huijattuja tulis enää lisää. sepi sepi ja hahahah teistä näkee että huijatavia riittää.
Ei ole kultani huoritellut minua eikä muitakaan tapaamiamme naisia. Ei tunnu kuuluvan sanavarastoon moinen ilmaisu, noin naisista puhuttaessa.
Näytät olevan sitä mieltä että jokamiehen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluisi naisten huoritelu?!?!
Riskejä on monenlaisia. Joissakin tapauksissa riskit ovat suurempia ja toteutuvat suuremmalla todennäköisyydellä kuin toisissa. Esimerkiksi kun ryhtyy seurustelemaan suomalaisen kanssa, on riski joutua paperimorsiameksi tai -sulhaseksi pyöreät 0. Jenkin kanssa vain hivenen enemmän ja marokkolaisen kanssa ihan helvetisti enemmän. Sinä et vissiin suosittele järjen käyttöä lainkaan vai miten on asian laita?
"Siitä saa oikein hyvän kuvan kuinka kamalaksi elämä voi mennä, vain sinisilmäisen rakkauden tähden.KAMALAKSI voi elämä mennä myös suomalaisen puolison kanssa. Ei se ole yksinoikeus pelkästään ulkolaisen kanssa avioituessa.
Mutta jos puhutaan VAIN AINOASTAAN PAPERIAVIOLIITOISTA riski on tietysti olemassa ulkkisliitoissa.
Mielestäni kaikissa suhteissa, parisuhde, ystävyyssuhde, naapuruussuhde...on aina riski haukata hatukkinen paskaa. Mutta silti suosittelen ihmisiä ottamaan riskejä, elämä jää muuten elämättä.
Oma mieheni on Balkanilta ja olemme olleet yhdessä nyt jo n. 10 vuotta. Olemme asuneet noin puolet ajasta mieheni kotimaassa ja puolet täällä Suomessa. Naimisiin menimme vasta muutaman vuoden kuluttua tutustumisesta.
Syy miksi tänne nyt oma kokemuksen kirjoittelen on nimenomaan varoittaminen liian nopeasta naimisinmenosta. Epäilysten tulisi herätä jos mies haluaa nopeasti naimisiin ja on erittäin rakastuneen oloinen. Jos mies pyytää asumaan kotimaahasa eikä kiirehdi naimisiinmenon kanssa on liitolla huomattavasti parempi ennuste tulevaisuudessa. Itselleni oli mahdollista muuttaa mieheni maahan ja näin ikääkuin "pelata varman päälle" Kaikille tällainen vaihtoehto ei ole mahdollinen, mutta siinä kyllä mielestäni riskitkin kasvavat.
Osa naisista haluaa heittäytä täysillä ns. rakkauden virtaan ja ajattelee, että on suorastaan negatiivista ajatella asian mahdollisia kielteisiä puolia. On kuitenkin tajuttuva että maailmassa osa ihmisistä pelaa täysin eri säännöillä kuin me eivätkä tunne mitään omantunnon tuskia saadakseen haluamansa vaikka satuttamalla toista. Itse aikoinani päätin suojata selustani vaikka sukat pyörivätkin jaloissa. Kyse oli kuitenkin minun elämästäni jonka aika on rajallinen.
Jos mies on tosissaan niin hän kyllä odottaa naimisiinmenoa ja lasten hankintaa niin kauan kuin nainen haluaa. Nyt 10 vuoden kuluttua olen vakuuttunut että mies on tässä tosissaan. Hän ei ole mikään romanttinen ja eksoottinen supermies vaan aivan tavallinen "jamppa" jonka kanssa olen viettänyt huomattavan ajan aikuiselämästäni.
Lisäksi haluan vielä mainita että mieheni on kristitty mikä kyllä helpottaa yhteiselämän onnistumista. En nyt mitenkään halua sanoa että muslimin kanssa epäonnistuu, mutta siinä on omat vaikeutensa. Jos suhteessa on väkivaltaa kannatta heti luovia ulos siitä. Kaikkialla maailmassa vaimon tönäisy ei ole mitenkään paha juttu ja sitä kelkkaa on vaikeampi kääntää jos tämä käytösmalli on miehen kulttuurissa sallitumpi ja mies katsoo sitä oikeudekseen käyttää. Silloin hän ei juuri ymmärrä että on tehnyt mitään väärääkään.
joo hei sepi sepi.
tarkkaan ottaen mies oli? tuli vaan mieleen että itsekin seurustelin saman ikäisenä huomattavasti vanhemman miehen kanssa joka mahdollisesti balkanilta, en ole varma edelleenkään ei näyttänyt eikä ollut tavoiltaan kuten afrikan muslimit ja matkusteli muka töiden perssä balkanille yms...
täysin sama juttu ei koskaan soitellut itse minulle, paitsi alussa.
Olisi myös vähän kuin salaa pyytänyt kaikenlaista kuten pyörää, mutta yritykseen se jäi..
mitä tapahtui lopussa tiedätkö mihin mies muutti asukoo esim. kavereiden kanssa ?
Piristää aina päivää saada joku kaltaisesi jengoiltaan vain elämällä normaalia elämää toimivassa parisuhteessa.
Sinua varoitettiin etukäteen, kuten kerroit. Luuletko, että ystävät ja perhe huvikseen varoitti sinua tai ilkeyksissään? Ei todellakaan, vaan rakkaudesta aidosta rakkaudesta sinuun. Näitä tällaisia tapauksia on ollut paljon ja kyllä näistä pitää varoittaa eikä heti leimata mustamaalaajaksi. Kerroin jo tuohon toiseen ketjuun oman tarinani, miten tummasilmäinen mies pyysi minua naimisiin eka tapaamisella baarissa! Ihan hullua, no en suostunut, mutta ihastuin toki hänen tummiin silmiinsä. Kerroin jutusta kaverilleni sekä yhdelle sukulaiselle, jotka kertoivat minulle asiasta lumeavioliitto. En ollut semmoisesta ennemmin kuullut. He varoittivat minua menemästä ulkomaalaisen kanssa naimisiin liian nopeasti. Samalla tavalla kuin suomalaisenkin kanssa, alussa pitää olla tarpeeksi pitkä seurusteluaika, vuosi on vähimmäismäärä. No minä en mennyt naimisiin ja kun kerroin tästä periaatteesta tälle miehelle, niin hän häipyi saman tien eikä sen perästä hänestä kuulunut. Siitä tiesin, ettei hän ollut minusta oikesti kiinnostunut. Ainoastaan Suomeen jääminen häntä kiinnosti.
Sinulle kävi huonommin, kun ehdit mennä naimisiin asti. Minua ihan itketti, kun jouduit kiristyksen alla tekemään abortinkin. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti toivut joskus tästä kaikesta järkytyksestä mitä olet joutunut kokemaan.
Ja ymmärrän katkeruutesi. Mutta kuten itsekin myönsit, olet ollut todella sinisilmäinen. Hienoa että kerroit kokemuksestasi, ehkä siitä on apua jollekin toiselle surkeassa suhteessa kitkuttelevalle. Mutta toivoisin sinun ymmärtävän, katkerasta kokemuksesta huolimatta, että kyseessä oli mätä yksilö. Toisia samanlaisia löytyy kyllä, ja sen takia täytyy olla varovainen. Ei uskoa kaikkia rakkauden lurituksia, ei kiirehtiä naimisiin vain muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, ei syytää miehelle rahaa, ei antaa miehen mieleipiteen vaikuttaa omiin asioihisi ja ystävyyssuhteisiisi. Tämä pätee myös suomalaisiin puolisoihin, vaikkeivät oleskeluluvan perässä olisikaan.
Kyllä muslimeihin, myös Balkanin maista tuleviin, voi luottaa, ei uskonto tai kansalaisuus takaa automaattisesti onnea tai epäonnea. Mutta oman harkintakyvyn ei saa antaa hämärtyä eikä suuria päätöksiä tehdä alkurakkauden huumassa. Meitä muslimimiehen kanssa onnistuneessa suhteessa eläviä löytyy yllättävän paljon, me emme vain ole kompastuneet samoihin kuoppiin kuin sinä. Olen minäkin tavannut miehiä, jotka ensitapaamisella ovat vannoneet rakkauttaan. Rakkaus vain on minulle paljon muuta kuin tummat silmät ja kauniit sanat. Ensin asutaan yhdessä, tutustutaan toisen kulttuuriin, uskontoon ja tapoihin. Eletään arkea, tehdään kompromisseja. Minä matkustin mieheni kotimaahan ja tutustuin hänen perheeseensä ennen naimisiin menoa.
Jos mies ei ole halukas oppimaan asuinmaansa kieltä, osallistumaan yhteisiin kuluihin, viettämään aikaa kotona ja muuta normaaliin parisuhteeseen liittyvää, ei kyllä vaikuta hyvältä. Kaikkeen ei pidä suostua, parisuhteessa on kaksi tasavertaista osapuolta.
Erityisen järkyttävää oli miehesi painostaminen aborttiin, ei tuollaista paskiaista voi ymmärtää hyvällä tahdollakaan. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti pääset kokemuksestasi yli, vaikka vaikeaa se varmasti tulee olemaan.
Tuli tosi surullinen olo ku olin lukenu tän :/ paljon oot saanu kestää, enkä ees pysty kuvittelee kuinka kamala olo sul on ollu. Itelläni kävi vähän samal taval yhe ihan suomalaisen miehen kans ja sain maksaa velkoi tosi kauan takasi joka paikkaa, muutama kuukaus suhteen päättymisen jälkee löysin mun nykysen miehen (irakin-kurdi) ja en tiedä miten oisin selvinny kaikest ilman häntä. Mieheni autto mua kaikissa asiois sillo todella paljon, myös rahallisesti vaik aluks en suostunu ottamaan rahaa vastaan ollenkaa mut puhuttii asiat paljon ja lopult sit myöntysin siihen. Nyt jälkeenpäin kun mietin noitten rahojen ottamist vastaan niin olihan se typerää mennä lainaamaa rahaa ihmiselt jonka tuntenu vähän aikaa, mut välil on pakko ottaa riskejäki ja tällä kertaa se kannatti. Haluan tässäki muistuttaa siitä ettei ne kaikki ulkomaalaiset miehet tule tänne vaan sen rahan tai oleskeluluvan perässä, vaikka kyllä sitä monet tekeekin, mut täytyy muistaa et kaikki ihmiset on erillaisia oli sen uskonto tai kulttuuri mikä vaan. Ja että suomalainen mieski voi viedä naisen rahat ja vaan jättää yksin velkojen ym. muitte ongelmien kanssa ettei se ole vaan ulkomaalaisten "juttu". Pitää muistaa olla joka suhtees varovainen oli sit mies mist maast vaan.
vastoinkäymiset vahvistaa.