Nyt sen teen, että kirjoitan tänne. Tämä on viimeinen yritykseni pitää tätä suhdetta kasassa, kysymällä ulkopuolisen neuvoja...
Ollaan vähän yli parikymppisen rajapyykin ohittanut pari. Asuttu yhdessä kolme vuotta. Ongelmia; yksinäisyys, seksi, luottamuksen puute.
Meillä meni ensimmäinen vuosi ihan hyvin, teimme yhdessä kaikkea, seksi oli hyvää ja sitä oli usein, juttelimme paljon enemmän. Nyt tilanne on tämä;
1. Olen suhteessa täysin yksin. ainoa ylläpitäjä, miestä ei taida kiinnostaa. ainakin olen saanut sen kuvan että hänen mielestään suhteen pitäisi olla helppoa ja mukavaa. se, että selitän hänelle että asia vaatii myös ylläpitoa, ei toimi kun ei usko!
2. seksi. Seksiä on nykyään silloin, kun herra itse haluaa. ja se on sellaista mitä hän itse haluaa. Minun tarpeillani ei tunnu olevan merkitystä. Jos minua haluttaisi, hän nauraa ja sysää minut pois, ja jatkaa tietokoneella pelaamista..
3. Luottamuksen puute. minulle valehdellaan. Minä myönnän, että olen valehdellut muutamia kertoja, erona on, että olen KAIKKI asiat kertonut itse! Mies ei kerro-minä saan ne jotakin kautta Aina selville. Ja sitten alkaa itsepuolustus ja tyhmäksi tekeytyminen-olenko sanonut sulle noin, en mä muista...
Minä en luota enää mieheen ollenkaan. Kun minulla on vaikeaa, hänen tukensa rajoittuu huutamiseen siitä, mitä minä olisin voinut tehdä paremmin.
Riitely on miltein jokapäiväistä. olen yrittänyt saada häntä tajuamaan, että suhteen normalisoitumiseksi tarvittaisiin jotakin! viime vuoden kestin vain sillä, että ravasin alitajuiseen pippaloissa ja muissa, joissa sain vähän huomiota! eli tämä on johtanut minut jo hakemaan huomiota! nyt, kun luovuin siitä tavasta, alkoi tilanne tosiaan ärsyttämään minua.
niinja asioista on riidelty. useasti, monta kertaa. ilman mitään vaikutusta. keskustelun vaikutus ulottuu seuraavaan päivään, sitten mies unohtaa sen taas. hänellä on jatkuvasti joku projekti", tällä hetkellä hän vain pelaa-päivästä toiseen, viime vuonna hän teki musiikkia koneella koko ajan. selvennykseksi; mielestänii harrastukset ovat hyvä juttu suhteessa, mutta mies vain oikeasti leimautuu/piiloutuu kokonaan projektinsa taakse. eikä tee muuta. nukkumaan häntä saa käskeä vielä kolmelta yöllä!
olen väsynyt tähän tilanteeseen, enkä jaksa enää. mielestäni olen ollut sinkku jo liian pitkään, tarkoitan tätä yksinäisyyttä tässä suhteessa. tuntuu, ettei mies tiedä edes, mitä haluaa, nyt sen tiedon myötä en tiedä enää minäkään. sen tiedän, että mies on itsekäs ja ylpeä, ne ovat hänen perusluonteenpiirteensä. minä itse olen todella nöyrä ja annankin itselleni aplodit, että olen jaksanut tätä stressaavaa tilannetta näinkin pitkään. Tarvitsisin neuvoja, kaikenlaisia neuvoja, jopa suoria kehotuksia. kaikki käy. kunhan joku nyt selventäisi, muutanko osoiteeni vai vieläkö yritän, sen viimeisen kerran.
Ollaan vähän yli parikymppisen rajapyykin ohittanut pari. Asuttu yhdessä kolme vuotta. Ongelmia; yksinäisyys, seksi, luottamuksen puute.
Meillä meni ensimmäinen vuosi ihan hyvin, teimme yhdessä kaikkea, seksi oli hyvää ja sitä oli usein, juttelimme paljon enemmän. Nyt tilanne on tämä;
1. Olen suhteessa täysin yksin. ainoa ylläpitäjä, miestä ei taida kiinnostaa. ainakin olen saanut sen kuvan että hänen mielestään suhteen pitäisi olla helppoa ja mukavaa. se, että selitän hänelle että asia vaatii myös ylläpitoa, ei toimi kun ei usko!
2. seksi. Seksiä on nykyään silloin, kun herra itse haluaa. ja se on sellaista mitä hän itse haluaa. Minun tarpeillani ei tunnu olevan merkitystä. Jos minua haluttaisi, hän nauraa ja sysää minut pois, ja jatkaa tietokoneella pelaamista..
3. Luottamuksen puute. minulle valehdellaan. Minä myönnän, että olen valehdellut muutamia kertoja, erona on, että olen KAIKKI asiat kertonut itse! Mies ei kerro-minä saan ne jotakin kautta Aina selville. Ja sitten alkaa itsepuolustus ja tyhmäksi tekeytyminen-olenko sanonut sulle noin, en mä muista...
Minä en luota enää mieheen ollenkaan. Kun minulla on vaikeaa, hänen tukensa rajoittuu huutamiseen siitä, mitä minä olisin voinut tehdä paremmin.
Riitely on miltein jokapäiväistä. olen yrittänyt saada häntä tajuamaan, että suhteen normalisoitumiseksi tarvittaisiin jotakin! viime vuoden kestin vain sillä, että ravasin alitajuiseen pippaloissa ja muissa, joissa sain vähän huomiota! eli tämä on johtanut minut jo hakemaan huomiota! nyt, kun luovuin siitä tavasta, alkoi tilanne tosiaan ärsyttämään minua.
niinja asioista on riidelty. useasti, monta kertaa. ilman mitään vaikutusta. keskustelun vaikutus ulottuu seuraavaan päivään, sitten mies unohtaa sen taas. hänellä on jatkuvasti joku projekti", tällä hetkellä hän vain pelaa-päivästä toiseen, viime vuonna hän teki musiikkia koneella koko ajan. selvennykseksi; mielestänii harrastukset ovat hyvä juttu suhteessa, mutta mies vain oikeasti leimautuu/piiloutuu kokonaan projektinsa taakse. eikä tee muuta. nukkumaan häntä saa käskeä vielä kolmelta yöllä!
olen väsynyt tähän tilanteeseen, enkä jaksa enää. mielestäni olen ollut sinkku jo liian pitkään, tarkoitan tätä yksinäisyyttä tässä suhteessa. tuntuu, ettei mies tiedä edes, mitä haluaa, nyt sen tiedon myötä en tiedä enää minäkään. sen tiedän, että mies on itsekäs ja ylpeä, ne ovat hänen perusluonteenpiirteensä. minä itse olen todella nöyrä ja annankin itselleni aplodit, että olen jaksanut tätä stressaavaa tilannetta näinkin pitkään. Tarvitsisin neuvoja, kaikenlaisia neuvoja, jopa suoria kehotuksia. kaikki käy. kunhan joku nyt selventäisi, muutanko osoiteeni vai vieläkö yritän, sen viimeisen kerran.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksi ainoa vastaus tilanteeseesi on: jätä se sika! Älä hajota itseäsi tuollaisen miehen takia! Etsi asunto ja häivy!
yrittäisit pitää tuollaista "suhdetta" kasassa?!? Kuule tyttöseni; maailmassa on ihan oikeita miehiä ja joku niistä on ihan varmasti juuri sinua varten!
Tuollaisella nyhveröllä et todellakaan tee mitään muuta kuin saat elämäsi pilalle!
Onnea matkaan:-)
Kuulepa, suhde in aina kahden kauppa.
Ei ole vain sinun asiasi pitää se kasassa. Se on molempien.
Mitä mies tekee sun eteen ja millä tavalla huomioi sinun tunteitasi? Ei millään tavalla.
Juttele miehesi kanssa vakavasti, ennekuin teet päätöksiä.
Älä moiti vaan kerro toiveistasi ja kuvalile nykytilannetta.
Kuuntele myös miestäsi ja anna mahdollisuus muuttua, jos hän haluaa.
Vaikuttaa siltä, että mies tekee kuten tahtoo ja sinä vain myötäilet.
Teet sille asialle stopin. Parisuhteessa kuuluu olla tasavertainen ja molempien tarpeet ja halut tulle tulla tyydytetyksi.
---ellei mies ota itseään niskasta kiinni. Kuulostaa masentuneelta tapaukselta. yleensä tuon sortin miehet ovat juuri niitä, keistä äiti varoitteli. Itse sanon, (olen siis mies), että voisit ihan hyvin kerätä kamasi ja lähteä. Minä tunnen tuttavapiirissäni monia heppuja, joissa on kosolti samoja piirteitä. he valittavat päivät kuinka tyttöystävä/vaimo valittaa heille heistä, mutta tosiasiassa valitukset menevät korvasta sisään-toisesta ulos. Tarkoitan tällä yleistä piittaamattomuutta,siltä tuo kertomasi kuulostaa.äijää ei kiinnosta sinun tahtosi, siksiei muista asioita jotka häntä eivät kiinnosta. Tuollainen äijä muuten yleensä on sitten enemmän elämää nähneenä sellainen kuolaava yksinäinen kaljankittaaja. Ei ne naiset sellaista kauaa jaksa, ihme että sinä olet jaksanut. ilmeisesti olet todella nöyrä...-tai tyhmä. ehkä parhaassa tapauksessa molempia. ota likka järki päähän, ja etsi kunnon mies. Ei se naiselle ole vaikeaa. :)ja tsemppiä yritykseen, ties vaikka tavattaisiin sen lomassa.
samaa mieltä.
etsi MIES! oikeesti. itselläni oli juuri tuollaisia ongelmia. ei se parisuhde toivu jos toinen ei halua edes yrittää. helpompi lähtee vaan. ja yleensä jos toinen ei halua yrittää kun hankalaa tulee, ei se halua sitä toistenkaan kanssa. joten mietipäsitä, sinulla hyvät mahdollisuudet muihin äijiin, tuo sinun jäbäsi varmaan vietää elämänsä yksin jos ei tuosta kuuppa kirkastu.sar
voiko tästät yhmemmiksi enää kysymykset muuttua? oikeasti! "miestä ei kiinnosta"voi apua mitä teen! naiset on aina juuri tollasia,MIKSI kaikki akat aina rakastuu niihin paskapäihin! miksei normi mies vaan kelpaa!
naiset rakastu paskapäihin. itelläni hieno mies. huomioi vaikka liitossa oltu jo kymmenen vuotta. siinä on kehumista!
Sinä annat kaikki syyt miksi elämäsi on sietämätontä "miehen" kanssa. Teiillä ei ole muuta yhteistä kuin mielipaha ja riitely.
Kuinka ihmeessä sinä et voi huomata että tuollainen EI ole normaalia ja elämisen arvoiseksi takoitettua oloa.
Meille kaikille on annettu lahjaksi VAIN yksi (1) elämä ja on lähes rikollista tuhlata se kuvailemaasi tapaan elää se. Meille suotu aika on tarkoitettu käytettävän kehittävään, raakastavaan, kauniiseen ja yhteiskuntaa hyodyttävään elämään.
Sinä voit syyttää vain itseäsi ellet tee tilanteeseesi muutosta muuttamalla pois tuosta myrkkypesästä.
Ilman että enää runoilet miehelle yhtään mitään - et voi sanoa enää mitään uutta, hän on jo kuullut kaiken- aivan rauhassa kokoat tavarasi, muutat kotiisi (väliaikaisesti) tai omillesi. Yksi pieni alivuokralaishuone kelpaa, niin kauan kuin se on vain sinun. Ja alat kehittää elämääsi sellaiseksi joksi se todella on tarkoitettu.