Mihin lapseton nainen purkaa hoivaviettinsä?

Muista ja/tai "ylimääräisistä" asioista huolehtimiseen?

irtosuhteisiin työhön

olla taaski jonnimoine provo..mutta koska kysymys on iha asillinen..nii vastaan..=o}


et mä ainaskin puran hoivaviettini mun lemmikeihin..ne saa kaikkea ja paljon..samoin mies on hyvä hellyyden ja hoivan purkamisen kohde..ei se toki samanlaista ole kun mitä lapselle ittestään antaisi, mutta hoivavietin pystyy kuitenkin purkamaan niinkin...=o}

sitte semmoi äidiksi tahtomisen kaipuu..nii must tuntuu et se kytee naisessa vain jonkin aikaa..muttei se ikusesti kyde..se hiipuu ja väistyy, kun aikansa on tuntennu sitä kaipuuta..jottei se ylitsepääsemätön paikka ole vaikkei niitä äidinvaistoja ja sitä hellyyttä pääse antamaan..nii ainakin mulla..muitten puolesta kehnoo sanoo..


se on niiku mikä vaan kaipuu..se aikansa kutsuu ja lopulta hiipuu taikka sammuu...taikka sen kanssa oppii elämään ja sitä tunnetta käsittelemään tai uusiksi ohjelmoimaan..=o)

ja tarjoutuvat hoitamaan tuttujen lapsia. Ääritapauksessa lapseton nainen voi yrittää kidnapata vieraan lapsen. Näitä tapauksia on onneksi vain vähän.

Se siitä.

Jaa ei mulla ainakaan erityistä hoivaviettiä ole, vaikken lapsia omaakaan ja vaikka heistä pidänkin. Kummilastani hoivaan ja hellin, kun tapaan ja sitten joidenkin ystävieni lapset tietysti ovat jotkut rakkaitatakin. Omalta kohdaltani olen kuitenkin aivan tyytyväinen, etten omaa lapsia, kun eivät ne oikein tällaiseen elämäntilanteeseeni sopisikaan. Tulee, jos tulee joskus, mutta jollei tule, en menetä elämänhaluani. Erityisesti erityinen "hoivaajatyyppi" en edes usko olevani, mutta niin ne monet lapsen saaneet sanoo, että se (hoivavietti) syttyy oman lapsen kohdalla.

En nyt haluaisi olla rumasti sanova, mutta jos ajatellaan vaikka ghetto-asuntovaunu- jenkkiläkansaakin, niin monille erityisesti alempien sosiaaliluokkien edustajista on tärkeää mieltää nainen juuri ja ennen kaikkea "hoivaajaksi" ja sellaisille monasti naisen arvon joku erityinen mittarikin on esim. juuri se, että onko maha paksuna kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä tai että onko esim. "naimisissa"... Kaikkien ihmisten ihmisyyttä määrittävässä ideologiassa em. asiat eivät kuitenkaan niin keskeisiä ole. Onnekkailla tai fiksuilla on se mahdollisuus, että voivat määrittää itsensä muidenkin asioiden kautta, mutta toki lastensa hoivaamiseen omistautuvaa ihmistä tulee arvostaa suuresti. Jos joku omistautuu lastensa hyvinvoinnille, ei sen suurempaa älykkyyttä ja viisautta musta ihmisessä voi olla.

kotieläimeen kissaan tai koiraan.

ei ole oikeasti n.s hoivaviettiä. Se on vain eläimillä jos ette oo sattunut lukemaan kirjasta.

Hoivaaminen liittyy mulla lähinnä välittämiseen. Eli osoitan sitä niille joista välitän vaikka halailulla tai hymyllä. Tietysti joskus pikkulapsia pitäessä sylissä tekisi mieli puristaa niitä niin lujaaa et...mutta ei se ole hoivaviettiä.

Tätä vois tietysti miettiö siltäkin kannalta, että pitäskö naisella olla hoivavietti jos aikoo elää miehen kanssa? Mä tuun hulluks jos mun pitää huolehtia kaikesta mahdollisesta kuten, että "kulta, laitatko jo pitkät kalsarit jalkaan kun on niin kylmä".