Olen kohta 20 vuotta täyttävä nainen. Ongelmani on seuraavanlainen: Muutimme poikaystäväni kanssa yhteen kesäkuussa kolmen vuoden seurustelun jälkeen, aina ennen tätä poikaystäväni oli huomaavainen, hellä, intohimoinen ja oli kiinnostunut asiostani. Nyt on alkanut tuntua että nämä elementit ovat kadonneet, enkä ole mikään pirttihirmu että sitä on turha ehdottaa syyksi. Meillä molemmalla on töitä ja taloutemme on kunnossa, eli näiden asioiden ei pitäisi vaivata häntä. Olen yrittänyt kysyä että onko töissä sattunut jotain tai onko hänellä stressiä - hän kieltää.
Todellinen ongelma on kuitenkin se, että toinen mies on alkanut ns. kisuttelemaan. Hän kuuntelee minua, kehuu minua on muutenkin huomaavainen. Olen tuntenut kyseisen miehen monta vuotta, hän on minua huomattavasti vanhempi.
Nyt päässäni pyörivät tämän miehen kauniit sanat ja poikaystäväni naljailu tuntuu koko ajan pahemmalta, ajatukseni harhautuvat väkisinkin tähän toiseen mieheen. En usko ajatteluun että "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" vaan tiedän että jokaisessa suhteessa on vaikeat aikansa ja kriisinsä, mutta tämä nykyinen suhde alkaa tuntua jo sietämättömältä. Olen avoin ihminen ja haluan puhua tunteistani, kertoa miltä minusta tuntuu mutta tällähetkellä kun yritän puhua kotona saan kuulla ivallista naurua. Silloin kun poikaystäväni haluaa seksiä hän osaa olla hyvinkin "huomaavainen" kuitenkin aktin jälkeen hän muuttuu "ennalleen" omaksi naljailevaksi itsekseen.
En haluaisi heittää näin "pitkään" kestänyttä suhdetta hukkaan, mitä jos tämä onkin vain joku vaihe? Eniten pelkään että olen samassa tilanteessa vielä vuodenkin kuluttua. En haluaisi katua päätöksiäni myöhemmin. Pääni on aivan sekaisin, kaipaisin nyt ihan asiallisia mielipiteitä ja kommentteja josko joku olisi kokenut saman tai osaisi hiukan neuvoa minua, josko pää siitä hiukan selkenisi.
Mainittakoon vielä että tämä "toinen mies" ei painosta minua mihinkään.
Todellinen ongelma on kuitenkin se, että toinen mies on alkanut ns. kisuttelemaan. Hän kuuntelee minua, kehuu minua on muutenkin huomaavainen. Olen tuntenut kyseisen miehen monta vuotta, hän on minua huomattavasti vanhempi.
Nyt päässäni pyörivät tämän miehen kauniit sanat ja poikaystäväni naljailu tuntuu koko ajan pahemmalta, ajatukseni harhautuvat väkisinkin tähän toiseen mieheen. En usko ajatteluun että "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" vaan tiedän että jokaisessa suhteessa on vaikeat aikansa ja kriisinsä, mutta tämä nykyinen suhde alkaa tuntua jo sietämättömältä. Olen avoin ihminen ja haluan puhua tunteistani, kertoa miltä minusta tuntuu mutta tällähetkellä kun yritän puhua kotona saan kuulla ivallista naurua. Silloin kun poikaystäväni haluaa seksiä hän osaa olla hyvinkin "huomaavainen" kuitenkin aktin jälkeen hän muuttuu "ennalleen" omaksi naljailevaksi itsekseen.
En haluaisi heittää näin "pitkään" kestänyttä suhdetta hukkaan, mitä jos tämä onkin vain joku vaihe? Eniten pelkään että olen samassa tilanteessa vielä vuodenkin kuluttua. En haluaisi katua päätöksiäni myöhemmin. Pääni on aivan sekaisin, kaipaisin nyt ihan asiallisia mielipiteitä ja kommentteja josko joku olisi kokenut saman tai osaisi hiukan neuvoa minua, josko pää siitä hiukan selkenisi.
Mainittakoon vielä että tämä "toinen mies" ei painosta minua mihinkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"aina ennen tätä poikaystäväni oli huomaavainen, hellä, intohimoinen ja oli kiinnostunut asiostani. Nyt on alkanut tuntua että nämä elementit ovat kadonneet
Todellinen ongelma on kuitenkin se, että toinen mies on alkanut ns. kisuttelemaan. Hän kuuntelee minua, kehuu minua on muutenkin huomaavainen.
Nyt päässäni pyörivät tämän miehen kauniit sanat ja poikaystäväni naljailu tuntuu koko ajan pahemmalta"
Ongelmasi on siis ilmeisesti pikemminkin sen oman kultsisi NALJAILU / ivallisuus eikä sen toisen miehen huomaavaisuus.
Niinhän se tahtoo usein käydä, että kun mies on saanut tytön saman katon alle niin siihen ei enää tarvitse niin paljon kiinnittää huomiota. Kolmessa vuodessa muutenkin suhde jo asettuu arkisiin uomiin eikä siihen enää kuulu "kisuttelua" (hyvä sana!) yms. vokottelua. Siinä tilanteessa uusien miesten tuore kisuttelu voi tuntua mukavalta.
Naljailu on kyllä sitten jo vähän eri juttu tähän päälle. Mistä asioista hän naljailee, miten? Siis ikäänkuin väheksyy ja tekee pilaa sinulle tärkeistä asioista tms.? Jos koet sen ärsyttäväksi tai loukkaavaksi, niin siitä kannattaa sanoa suoraan. Ota selvää, onko hänellä vain erilainen huumorintaju kuin sinulla, vai eikö hän ylipäänsä kunnioita sinun ajatuksiasi.
"En haluaisi heittää näin "pitkään" kestänyttä suhdetta hukkaan, mitä jos tämä onkin vain joku vaihe?"
Ainakin olet katsellut tarpeeksi amerikkalaisia draamoja, kun osaat epäillä "vaihetta". :-)
Mutta tuo argumentti on oikeasti tosi huono. Mitäs jos nyt kituuttelet suhteessa, johon et ole tyytyväinen, vielä pari vuotta odotellen että "vaihe" menee ohi, eikä se menekään? Sitten olet ollut suhteessa viisi vuotta, ja sitä on entistä vaikeampi "heittää hukkaan". Jos luet tämänkin sivuston tarinoita, niin täällä on paljon ihmisiä, jotka ovat heränneet huomaamaan, että ovat heittäneet hukkaan kymmenen tai 20 vuotta elämästään pysymällä huonossa suhteessa "lasten takia" tai muuten vaan kun tässä on näin pitkään oltu.
Eli kehityskeskustelua kehiin. Kun mies sanoo/tekee jotain mistä et pidä tai jättää tekemättä jotain mistä pitäisit, niin avaa suusi ja kerro miltä sinusta tuntuu. Ja tietysti myös silloin jos hän sattuukin tekemään jotain mistä pidät, niin positiivista palautetta. Et kertonut tarkemmin miten se huomaavaisuuden puute käytännössä ilmenee, joten en tämän paremmin osaa vastata.
Ihan aluksi totean että ihanaa kun täältä kerrankin saa asiallista kommenttia ja apua.
Olemme huumorintajultamme melko samanlaisia, eli jutut osuvat yleensä hyvin yksiin en muista vielä kertaa jolloin olisin joutunut epäilemään että "onkohan herralla hiukan vitsit vähissä". Siis ennen tätä.
Tämä hänen naljailunsa on alkanut olemaan todella loukkaavaa, esim. sain lakin keväällä enkä päässyt haluamaani jatko opiskelupaikkaan, olin kuitenkin onnekas kun pääsin töihin. Olen laitosapulaisena ja tästäkös saan kuulla melko usein: "kannattiko opiskella kolme vuotta että pääsee siivoamaan" loukkaavinta on se että hän puhuu kyseisestä asiasta omille ystävilleenkin (onneksi nämä eivät lähde tähän naureskeluun mukaan). Olen myös hyvin eläinrakas ja niin on hänkin mutta ainoastaan omia lemmikkejään kohtaan, jo muutaman kerran hän on sanonut aivan suoraan että toivoisi että koirani heittäisi veivinsä koska ei pidä tästä, hän on selittänyt syyksi sen että koira on ollut minulla jo ennen suhdettamme eikä koe koiraa "omakseen". Jokaisella ihmisellä on omat kiinnostuksen aiheensa minulla se on eläimet hänellä taas omat asiansa, kuitenkin aivan jatkuvasti hän sanoo että on naurettavaa lukea juttuja eläimistä, ikäänkuin hän ei suvaitsisi minulle omaa mielenkiinnonkohdettani. Itse kun kuuntelen hänen aisiotaan, tosin kun en niitä ymmärrä, saan kuulla kuinka "nainen" olen kun en taas ymmärrä. Hän myös pilkkaa ystäviäni, ei heidän läsnäollessaan vaan silloin kun olemme kahdestaan. En tiedä kuulostavatko nämä aivan naurettavilta syiltä, mutta minua ne loukkaavat syvästi. Olen maininnut hänelle aina hänen ilkeillessään että ei ole kauhean mukavasti sanottu mutta hän vain hymyilee, tuntuu kummalliseslta.
Hän ei tosiaan ollut tälläinen ennen yhteenmuuttoamme, enkä ymmärrä mikä hänellä on, aina kun yritän kysyä vastaus on "ei mikään, ei mitään".
Huomaavaisuuden puute ilmenee siten että hän yksinkertaisesti ajattelee nykyään ainoastaan omaa hyvää oloaan ja itseään. Eli ei puhettakaan että hän voisi esim. auttaa minua normaali askareissa; tiskit, siivous.. Kauniit sanat ovat kadonneet johonkin, ennen hän jakoi niitä aina toisinaan kun meillä oli ns. "herkkähetki".
Hyvä kun mies nyt jo näyttää millainen hän loppujen lopuksi on. Kertomasi mukaan :
-melko alhainen moraali
-itsekeskeinen
-kateellinen muille
-royhkeä sinua kohtaan
-välinpitämäton
Valittavanasi onkin haluatko katsella tuollaista oliota kauemmin nyt kun tiedät hänen luonteensa.
Kaikki pojat eivät suinkaan muutu noin täydellisesti saman katon alle muutettuaan.