> osanottoni tidän kaikkien suruun tiedän miltä tuntuu menetää joku oikein rakas
>JOS TIETÄISIN....
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
> >kun näen sinun nukahtavan,
> >peittelisin sinut huolellisemmin
> >ja lukisin puolestasi rukouksen.
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
> >kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
> >rutistaisin sinua lujasti
> >ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
> >minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
> >että olet minulle tärkeä.
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
> >jonka saamme elää yhdessä...
> >
> >Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
> >Yksi päivä sinne tai tänne.
> >Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
> >Todennäköisesti on.
> >
> >Ehdin korjata laiminlyöntini.
> >Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
> >uusia mahdollisuuksia.
> >
> >Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
> >eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
> >sanon, että olet minulle hyvin rakas.
> >
> >Kaikki eivät näe huomista.
> >Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
> >puristaa toinen rintaansa vasten.
> >Miksi siis odottaa huomista,
> >kun saman voi tehdä jo tänään?
> >
> >Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
> >että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
> >viimeisen halauksen halaamatta,
> >että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
> >joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
> >
> >Runo on tullut Jenkeistä, se on yleisesti kierrossa ja suositellaan,
> >että se lähetettäisiin kaikille ystäville & tuttaville.
>
>JOS TIETÄISIN....
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
> >kun näen sinun nukahtavan,
> >peittelisin sinut huolellisemmin
> >ja lukisin puolestasi rukouksen.
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
> >kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
> >rutistaisin sinua lujasti
> >ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
> >minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
> >että olet minulle tärkeä.
> >
> >Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
> >jonka saamme elää yhdessä...
> >
> >Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
> >Yksi päivä sinne tai tänne.
> >Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
> >Todennäköisesti on.
> >
> >Ehdin korjata laiminlyöntini.
> >Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
> >uusia mahdollisuuksia.
> >
> >Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
> >eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
> >sanon, että olet minulle hyvin rakas.
> >
> >Kaikki eivät näe huomista.
> >Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
> >puristaa toinen rintaansa vasten.
> >Miksi siis odottaa huomista,
> >kun saman voi tehdä jo tänään?
> >
> >Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
> >että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
> >viimeisen halauksen halaamatta,
> >että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
> >joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
> >
> >Runo on tullut Jenkeistä, se on yleisesti kierrossa ja suositellaan,
> >että se lähetettäisiin kaikille ystäville & tuttaville.
>
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet kirjoittanut koskettavan runon pistää ajattelemaan miten heiveröinen tämä elämä täällä maan päällä on toivottavasti kaikki jotka lukevat runosi ajattelevat samalla tavalla.
Kaunis runo.
Se toi mieleeni viimeisen tapaamiseni veljeni kanssa.
Menin hänelle lapsenvahdiksi. Hän huikkasi ¨heippa¨ja meni ovesta ulos. Hetken kuluttua soi ovikello ja hän tuli takaisin, halasi minua ja lähti sanomatta sanaakaan. Olin hämmentynyt koska se ei todellakaan kuulunut hänen tapoihinsa, niin läheisiä kun olimmekin. Aamulla sain suruviestin. Veljeni oli kuollut auto-onnettomuudessa.
Toinen vastaava tilanne: Olimme Lapissa viettämässä joulua sisareni perheessä. Lähtiessämme sisareni mies halasi minua, yleensä hän ei edes kätellyt. Sanoin miehelleni että minulle tuli outo tunne, kuin näkisimme viimeisen kerran. Kuukauden kuluttua sisareni mies kuoli sydänkohtaukseen.
Tuon huoneen hämäräsä oli arkkusi valkoinen.
Minä ovella yksin seisoin ja katselin vaieten.
Sinä makasit aivan hiljaa, minä kättäsi hyväilin,
oli kätesi kumman kylmät ja niin oudon valkoiset,
minä muistin kuolemaa silloin ja haudan kukkaset,
minä arkun reunalla istuin ja rukoilin
Sinua armaani ensikerran sinä iltana rakastin