Juu nainkin voi kayda, etta perhe on alkanut etsia
uutta aupairia, nykyisen tietamatta. Olkaa siis varuillanne. Vaikka kaikki
on mennyt kokonaisuudessaan hyvin niin naemma aina edes suomalainen
ei voi toiseen luottaa.
uutta aupairia, nykyisen tietamatta. Olkaa siis varuillanne. Vaikka kaikki
on mennyt kokonaisuudessaan hyvin niin naemma aina edes suomalainen
ei voi toiseen luottaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
samoin on olemassa petollisia au paireja,jotka jàttàvàt perheet pulaan ja pààttàvàt làhteà milloin haluvat jopa jo seuraavana pàivànà....
ja tähän viestiin sitten voi hyvillä mielin vastata, että onneksi ne petolliset perheet tarvitsevat petollisia au paireja enemmän kuin au pairit perheitä.
hohhoijjaa.
kummaltakaan kyseinen toiminta ei ole hyväksyttävää, mutta vielä vähemmän perheeltä.
No ehka perheella on tuohon omat hyvat syynsa ja tuskin he ovat sua kadulle potkimassa ilman kunnon varoitusta!
Mun mielestä tommone on perheeltä todella törkeetä! Jos jotain ongelmia tulee niin niistä pitäis puhua suoraan, että mitkä asiat tökkii ja miten niitä vois muuttaa! Eikä, että oven takana seisoo yhtenä aamuna uus au puair, ja sulla sitte kengänkuva persees. Eikä ongelmia olisi yritetty edes ratkasta.
Mikä varoitus? Meillä meni mun perheen kanssa ihan suht hyvin, mutta eilen kävin katsomassa ihan vitsillä Au pair Worldissä et onko mun perhe laittanu ilmoitusta. No hups! Siellä mun perhe haki uutta au paireria ja minulle ei ole kerrottu mitään. Tietenkin meillä oli ollu ongelmia, en kiellä sitä. Mutta uuden au pairerin etsiminen oli jo suurempi asia.
Lähden huomenna omasta tahdosta pois. Autan perhettä ennen ku he saavat uuden au pairerin..
Juu siis petollisia aupaireja myos varmasti loytyy mutta tassa tapauksessa mina se en ole vaan
perhe jossa olen ollut useamman kuukauden. Riitatilanteita on ollut tasan kaksi, mikali niita voi edes riidaksi kutsua, koska mistaan oykkaroinnista ei ole kummankaan osalta ollut kyse. Sanomista on tullut kahteen otteeseen, joka kuvaa paremmin tilanteita. Ne on saatu kuitenkin aina puhuttua ja mina olen itse perustellut rationaalisesti miksi toimin nain tai noin, ja selittanyt etten missaan nimessa halua mitaan pahaa perheelleni, koska pidan heista kokonaisuudessaan. Ja mika tarkeinta; lapset ovat kiintyneet minuun ja mina heihin jo naissa muutamassa kuukaudessakin. Edellinen sanominen minulla ja perheen aidilla oli reilut kaksi viikkoa sitten ja se saatiin puitua samana paivana pois. Molemmille jai hyva mieli siita. Tai ainakin niin itse luulin. Nyt bongasinkin kaverini vinkkaamana perheen hakuilmoituksen netista joka on jatetty juuri samaisena paivana, kun edellinen sanomistilanne oli. Perheen aidin kaytos ei ole minua kohtaan muuttunut mitenkaan huonompaan naiden sanomistilanteiden jalkeen. Tai ainakaan en ole itse havainnut minkaanlaista katkeroitumista. Olen kokenut koko aupairina olo aikanani, etta keskusteluyhteys minun ja perheen paan valilla toimii moitteettomasti, joskaan ei ole taydellinen. Arsyttaa vaan, etta kun aupair kertoo negatiivisista asioista ja tilanteista niin han on aina eittamatta altavastaajan asemassa, mika on taysin vaarin. En paisuttele tilanteita ja rehellisesti sanoen naita sanomistilanteita on vain ollut tasan kaksi. Nyt todella pelkaan sita, etta koskaa perheen paa suvaitsee minulle ilmoittaa, etta olenkin lahdossa taalta pois.... En olisi koskaan uskonut tasta perheesta, koska he ovat ottaneet minut vastaan todella hyvin ja ovat kohdelleet minua jotakuinkin osana perhetta, ja siis itse olen viihtynyt enemman kuin hyvin.
asioilla on aina ainakin kaksi puolta. Tama on sinun versiosi asiasta. Perheen versio saattaa olla jotain aivan toista.
Tata juuri tarkoitin, kun mainitsin etta aupair on aina altavastaajan asemassa. Eihan meita tarvitse koskaan uskoa ei... Tottakai on kaksi puolta, mutta perheen paa ei ole ainakaan missaan vaiheessa maininnut, etteiko asioita olisi sovittu hanen osaltaan vaan painvastoin. Jos sanomistilanteet olisivat jaaneet ns. kytemaan niin silloin tama, etta he hakevat uutta aupairia, ei olisi tullut nain taytena yllatyksena. Kysyin vasta eras paiva kun juteltiin pitkaan, etta onko kaikki ok?? Etta kai ovat olleet tyytyvaisia minuun kokonaisuudessaan, niin vastaus ei ollut ainakaan mitenkaan kielteinen. Eli siinakaan tilanteessa minulle ei kerrottu oma-aloitteisesti, etta ovat etsimassa uutta. Tama viikko on ollut poikkeuksellinen perheessa, mita tulee minun toimenkuvaani (ihmisia enemman paikalla ym.), joten otan itse asian puheeksi viimeistaan ensi viikolla, mikali sita ennen he eivat itse suvaitse kertoa.
Kuulostaa kyl kurjalta:( ja aika nopeeta toimintaa perheenpäältä jos käsitykseni mukaan melko pienen sanomisen jälkeen laittaa jo uuden aupair hakuilmoituksen. Kyllä mä ainakin ajattelisin, että se on ihan normaalia, että pieniä väärinymmärryksiä voi tulla, ei se elo yhdessä voi pelkkää ruusuilla tanssimista olla, kun monta kk:tta asutaa saman katon alla. Ja luulis, että Aikuinen ihminen siinä sun perheessä tommosen ymmärtäisi jos kerran au pairin ottaa! Ei kukaan oo kuitenkaa täydellinen.
yhdyn todella edelliseen!
Nyt kannattaa ottaa asia puheeksi mahdollisimman pian sopivassa tilaisuudessa. Ei tuollaisen asian kanssa kannata jäädä yksin murehtimaan. Ehkä heillä on ollut sellainen ajatus, että kaksi kertaa tulee varoitusja kolmannesta potkut? Tai ehkä tässä on kyse luottamuksesta: he pelkäävät, että lähdet, koska olet ehkä tottunut tekemään asiat eri tavalla kuin he toivovat - että tämän taustalla voi olla erilainen arvomaailma, jonka muuttaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu, joka taphtuu parin sanomisen avulla.
Oma kokemukseni perheen äitinä on, että au-pairit ovat nuoria ja joskus toimivat arvaamattomasti. Jos luottamusta ei saavuteta, niin kenelläkään ei ole hyvä olla ja välit eivät kehity luonteviksi. Sen huomaa parin kuukauden kuluessa, ja yleensä tyttö lähtee pian pois kun ei viihdy. Jos taas syntyy molemminpuolinen luottamus, niin pikku huolimattomuudet tai vastaavat asiat ovat siinä sitten aivan toisarvoisia, ne keskustellaan selviksi eikä niistä kanneta kaunaa kumminkaan puolin.
Senkin voisin vielä kertoa, että aina ei vaan kaikkien ihmisten kanssa tule niin hyvin toimeen ja siitä ei kannata lannistua. Se ei ole kummankaan osapuolen vika, jos kemiat eivät kohtaa aivan sillä tavalla että syntyisi perheenjäsenyyteen verrattava luottamssuhde. Eihän kaikista ihmisistä tule ystäviäkään vaikka he kuinka yrittäisivät. Älä siis ainakaan syytä itseäsi, jos tiedät yrittäneesi parhaasi ja silti ei onnistu. Perheen vaihtaminen voi joskus olla erittäin hyvä ratkaisu, sillä toisella kerralla voi onnistua paremmin.
Kiitan todella paljon sinua tuosta perheen aidin nakokulmasta!