Poikaystäväni jätti minut reilu viikko sitten vuoden yhdessäolon jälkeen. Ero tuli täydellisenä yllätyksenä, mies oli kypsytellyt päätöstä kuukauden ajan kertomatta mitään tuntemuksistaan. Pari ensimmäistä päivää eron jälkeen meni täydellisessä shokkitilassa, en ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Myöhemmin ymmärsin, ettei mies ollutkaan yhtään sellainen kun ajattelin. Pidin seurustelun ajan miestä luotettavana ja rehellisenä. Nyt ymmärrän, että mies olikin todellisuudessa kylmä ja laskelmoiva.
Olen ollut tosi ahdistunut erosta lähtien. Miten poikaystäväni pystyi salaamaan todellisen luonteensa niin kauan ja miten en aavistanut mitään? Nyt oma olo on tosi lohduton, sydän on särkynyt ja luottamus petetty. On sellainen tunne, etten ikinä pääse tästä yli. Itkettää koko ajan ja ajatukset pyörivät tapahtuneessa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette selvinneet eteenpäin?
Olen ollut tosi ahdistunut erosta lähtien. Miten poikaystäväni pystyi salaamaan todellisen luonteensa niin kauan ja miten en aavistanut mitään? Nyt oma olo on tosi lohduton, sydän on särkynyt ja luottamus petetty. On sellainen tunne, etten ikinä pääse tästä yli. Itkettää koko ajan ja ajatukset pyörivät tapahtuneessa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette selvinneet eteenpäin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihminen on eri kenen kanssa meet naimisiin ja mistä eroat. Mutta tuosta tiedosta ei ole varmaan mitään hyötyä sinulle. Ajan kanssa vaan....ajan kanssa menee ohi.
Itse koin noin kuukausi sitten saman kohtalon. Olimme seurustelleet puolitoista vuotta ja sinä aikana ajattelin aina kuinka onnellisia olemme yhdessä. En ollut huomannut suhteessamme mitään ongelmia, mutta yhtäkkiä poikaystäväni ilmoitti haluavansa erota, koska hänellä ei ollut enää tunteita minua kohtaan.
Eron jälkeen ensimmäiset päivät menivät shokissa ja itsesäälissä pyörimisen merkeissä. Tuntui ettei paha olo koskaan helpota ja maailma kaatuu niskaan. Ajattelin, että poikaystäväni on täydellinen kusipää kun ilmoittaa yllättäen haluavansa erota.
Vähitellen paha olo helpotti ystävieni ansiosta. Keskustelin heidän kanssaan asiasta paljon ja ymmärsin kuinka paljon he minusta välittävät. En ollut enää yksin tässä maailmassa.
Särkynyttä sydäntä ja petettyä luottamusta helpotti myös se että puhuimme eron jälkeen asiat halki poikaystäväni kanssa. Vähitellen tajusin että kusipää poikaystäväni ei ollut pistänyt poikki omaa ilkeyttään vaan sen takia ettei suhde enää toiminut. Vika ei ollut yksinomaan toisen ja näin jälkeenpäin ymmärrän, että me molemmat kärsimme suhteessamme. Poikaystäväni ei siis ollut kusipää vaan reagoi jumiutuneeseen suhteeseemme oikeaksi katsomallaan tavalla. Se oli minulle aivan oikein sillä tajusin, että vika on myös minussa.
Tässä esimerkissä on kuitenkin se onnellinen loppu että useiden keskusteluiden ja kunnon tauon jälkeen saimme asiamme selvitettyä. Olemme nykyään taas yhdessä ja oppineet virheistämme.
Keskustele siis miesystäväsi kanssa erostanne. Mikä oli syy eroon ja miksi päätös tuli niin yllättäen esiin. Olisiko mitään ollut tehtävissä. Jos miesystäväsi oikeasti on kusipää niin lohduttavaa on ainakin tieto ettei hän varmasti ollut arvoisesi. Muista myös, että ystäväsi ovat tukenasi. Vietä aikaa heidän seurassaan ja tee jotain hauskaa niin paha olo helpottaa vähitellen. Ainakin omalla kohdallani illan vietto ystävien kanssa helpotti oloa huomattavasti. Ajan mittaan olo kyllä helpottaa kun on aikansa surrut =)
Kyllä sinä selviät ystäväni...sure ensin viikko, sitten kun on uusi viikko sure vielä ja jatka sitten eteenpäin.
Mulle kävi noin vuosi sitten samalla tavalla. Oli olut vuosi yhdessä ja kaikki ok...sitten yx kax loppu viestin välityksellä...huom! 40 ja risat ikäisiä...ei teinejä ja kuitenkin hän teki semmosen sikatempun. 2 viikkoa meni ja tapasin loverin joka vei välillä taivaisiin ja sai rakkaus surun haalistumaan. Nyt on vuosi mennyt ja yritän muistella kauniita hetkiä xän kanssa mutta en osaa..vaan hän ällöttää minua ja olen onnellinen kun hän jätti minut. Eli olin tosi surullinen mutta nyt olen tosi iloinen kun pääsin siitä suhteesta.
Ja teille kaikille jotka odotatte että ihastus/rakkaus soittaa tai ilmoittaa itsestään...Jos ei kuulu mitään...HÄN EI OLE TARPEEKSI KIINNOSTUNUT...älä ajattele tai jossittele. Unohda se suhde...
Itse olen aivan samassa tilanteessa. Olisi ollut varmaan sinullakin paljon helpompi erota jos olisit tiennyt hänen ajatuksistaan. Minut jätettiin 3 viikkoa sitten ja välillä on ollut parempia päiviä ja ollut jotenkin vapautunut olo, mutta nyt on taas iskenyt huono olo. Ahdistus tulee harvemmin ja harvemmin ja toivotaan että se joskus katoaa kokonaan. Yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien kanssa ja keksiä hauskaa tekemistä niin että ajatukset pysyvät muualla. Illat ovat rankimpia ja silloin yritän miettiä kaikkia päivän aikana tapahtuneita mukavia asioita. Itse tein sen virheen että menin liian aikaisin baariin, joka vaan pahensi tilannetta ja aloitti taas ahdistuksen. Kaikki sanovat että aika auttaa, vaikkei siltä nyt tunnukaan, mutta pakko siihen kai on uskoa että jaksaisi eteenpäin.
Voimia
auttaa kiitos löytää kohtalotovereita ...
minä jätin, ja uskottomuuden takia - aiemin oli merkkejä , löysin kondomeita roskiksesta, tummia pitkiä hiuksia sängystä, naisten tuotteita vessasta jotka ei olleet minun, puhelin oli exällä piilossa ja vessaan se piti ottaa usein mukaan..... kaikki nuo ja sitten vielä että netissä etsi deitti seuraa ja sanoi olevansa sinkku - niinpä otin ja vastasin hänelle - tietty en omalla nimellä
Hyvin flirttasi ja vahvisti olevansa seuraa vailla........ jolloin kirjoitin hänelle kuka olin
tiedän että ei ollu kivasti tehty mutta nytpä tiedän että ei ollu minun arvoinen
silti.... kamala tunne on nyt, on kun pakahtuisi ja levoton olo - en osaa kun kiertää ympyrää
teinkö oikein ? kiitos kommenteja, kaikkea !