Niin?
Missä iässä naisen vauvakuume on kovimmillaan?
matti penis
5248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niillä, kenelle se tulee, niin hormonit yllyttävät siihen 20-24-vuotiaana. Silloin on kova hinku saada lapsi, ja jos seurustelee ja on rakastunut että on siihen mahdollisuus, aika moni tekee ensimmäisen lapsen silloin.
Joillekin se aika menee kuumeillessa eikä kuume menekään ohi, mutta miettii suhdetta. Silloin viimeistää siinä 3kympin vaiheilla antaa periksi. Vaikka eron partaalta, mutta vauva on saatava. Tässä monesti vaikuttaa yhteiskunnan paineet.
Sitten kolmas vaihe on kolmenkympin jälkeen, jos ei ole käsitelyt mahdollisuutta jäädä lapsettomaksi: nimittäin sen uhka on selkeä. Jos sitä uhkana pitää.
Rakastuminen vaikuttaa, nainen alkaa haluta lasta kun rakastuu/ihastuu kiihkeästi. Luonto kutsuu. Mutta varmaan tuo nuori ikä on se pahin, silloin ehkä uskaltaa ottaa kovimpia riskejä (ei valikoi isää kovin tarkasti) ja monella mun tuntemalla, ne hormonit on silloin pahimmillaan, siis sen oikein tuntee ja alkaa suurinpiirtein kasaamaan pesää peitoista ;)
Joillekin ei vauvakuumetta tule. Tiedän muutamia. Ei vaan koskaan tule sellaista oloa, että haluaa lapsen. Aika vähän heitä olen tuntenut, mutta kuitenkin heitä on, ja sitä oloa ei vaan tule. En ole havainnut heissä mitään suurta itsekkyyttä tai muuta, mutta ovat monesti aika "järkimimmejä" eli siis hauskoja, tunteellisia ja muuta, mutta eivät samalla tavalla tunteellisia, kun ne jotka lapsia saavat. Joku hassu ero siinä on. Tai sitten vaan kuvittelen, en tiedä.
Itselläni oli erittäin paha vauvakuume 22-vuotiaana, ja olin silloin rakastunut, onneksi ei lasta tehty, koska mies oli täysin väärä. Vauvakuume on kyllä paha. Mutta sen jälkeen sitä ei ole tullut, enkä haikaile perheen tai lasten perään. Olen myös käsitellyt sen vaihtoehdon, että jään lapsettomaksi kokonaan, ja nooh, puolensa kaikessa, mutta ei se hirvitä. Ihan jees, jos sopivaa miestä ei löydy. Kuitenkin olen sitä mieltä, että siihen lapsen toiseen vanhempaan on tavallaan sen jälkeen koko loppuelämänsä sidottu, vaikka eroaisikin, ja kannattaa miettiä aika tarkkaan, kenen kanssa sen onnen haluaa jakaa...
Mulla ei varsinaisesti ole ollut koskaan. Voi tietty tulla kolmenkympin jälkeen. Mies on ja asiasta on puhuttu. Kumpikaan ei vielä halua, vaikka mies on jo yli kolmekymmentä. Ois voinut tulla 20-24-vuotiaana, mutta silloin ei ollut miestä, joten ei tullut edes mieleen.
Mulla on sellanen kutina, että mulla on jopa tuo homma mennyt ohi. Eli voi olla ettei lasta tee ikinä. Ei ole mikään pakko. Ehkä jossain vaiheess kokeillaa, mutta jos ei luonnollisella tavalla tule, niin anti olla. Elämässä on paljon muutakin kuin lasten teko.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, ei sitten hiventäkään. Jos olisin tullut vahingossa raskaaksi, en olisi ollut raskaana montakaan viikkoa.
Joillakin kavereillani oli kuume joskus parikymppisenä ja joiltakin se meni sitten ohi. Yksi opiskelukaverini oli kuumeessa koko ikänsä, mutta lisääntyi vasta yli nelikymppisenä. Muutamat tuttavani alkoivat oireilla vasta kolmenkympin jälkeen. Ja sitten on monta minunlaistani, joita ei kiinnosta ikinä.
Varmasti alkaa tässä 30- vuotiaana. Itselläni on jo pitkä opiskelu takana ja hyvä työpaikka, tosin ei vielä vakinaista. Tarkoitus olisi saada lapset tehtyä ennen 35 v- ikää, ettei liian vanhana niitä tee. Kyllä vauvakuumetta on ollut pitkin matkaa aina, kun on nähnyt kavereiden pyöräyttävän ihanan mukeron maailmaan. Siinä vähän aikaa on ihan sekaisin ja ajattelee, jos niitä omia ei ikinä edes saa. Puhuttu ollaan ja molemmat haluavat, joten ehkä hyvinkin pian saadaan perheenlisäystä, jos kaikki menee hyvin. Neljä lasta olisi unelma.
niin että se menee sykleissä. Välillä kun on parisuhteessa ja elämä tasoittunut, haluaa eri asioita. Sitten sinkkuna taas juosta baareissa ja bilettää.