Eli aina, kun on kyselyitä, että mistä nainen pitää miehessä eniten, niin yleisin vastaus on itsevarmuus. Mua vähän ihmetyttää et mikä teitä kiehtoo niis itsevarmois miehis, kun tällaiset miehet _yleensä_ iskevät naisia jatkuvasti baareissa, harrastavat yhden illan juttuja, ovat todennäköisiä pettäjiä ja todellinen luonne paljastuu, jos tulee takkiin.
Itse ainakin omasta mielestäni olisin lähes täydellinen poikaystävä. Luonteeltani olen mukava, älykäs, huumorintajuinen, hellä, intohimoinen ja romanttinen. En hyväksy yhden yön juttuja ja en ikinä pettäisi.
Mutta en kuiteskaan ole tylsä vaikka kunnollinen olenkin.
Omaan: 181/80 mitat. Tyylikkäät keskipitkät tuuheat ruskeat hiukset, kulmakarvat kuin kynällä piirretyt ja komea luusto kasvoissa.
Mutta en kelpaa kenellekkään, koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen erittäin epävarma.
Vuosi sitten kävin kavereitten kanssa baarissa muutaman kerran ja tytöt tai naiset ei tullut kertaakaan juttelemaan.
"Miksi et itse tee aloitetta?" Valitettavasti minulla ei tule ikinä riittämään rohkeus aloitteen tekemiseen. :(
Muutenkin mulle vaan naureittais, kun menisin varmaan ihan punaiseks, hikoilisin ja suusta tulis jotai ihme tekstiä, jos tekisin aloitteen.
Ja nyt, kun olen menettänyt kaverit niin en kehtaa käydä baareissa yksin, joten minun on mahdotonta löytää kumppani. :/
Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos joku jostain syystä loukkaantui viestistäni.
Itse ainakin omasta mielestäni olisin lähes täydellinen poikaystävä. Luonteeltani olen mukava, älykäs, huumorintajuinen, hellä, intohimoinen ja romanttinen. En hyväksy yhden yön juttuja ja en ikinä pettäisi.
Mutta en kuiteskaan ole tylsä vaikka kunnollinen olenkin.
Omaan: 181/80 mitat. Tyylikkäät keskipitkät tuuheat ruskeat hiukset, kulmakarvat kuin kynällä piirretyt ja komea luusto kasvoissa.
Mutta en kelpaa kenellekkään, koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen erittäin epävarma.
Vuosi sitten kävin kavereitten kanssa baarissa muutaman kerran ja tytöt tai naiset ei tullut kertaakaan juttelemaan.
"Miksi et itse tee aloitetta?" Valitettavasti minulla ei tule ikinä riittämään rohkeus aloitteen tekemiseen. :(
Muutenkin mulle vaan naureittais, kun menisin varmaan ihan punaiseks, hikoilisin ja suusta tulis jotai ihme tekstiä, jos tekisin aloitteen.
Ja nyt, kun olen menettänyt kaverit niin en kehtaa käydä baareissa yksin, joten minun on mahdotonta löytää kumppani. :/
Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos joku jostain syystä loukkaantui viestistäni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Monelta suomalaiselta hyvältä tyypiltä puuttuu vaan se sosiaalinen itsevarmuus, pelimiehiltä sitä löytyy. Valitettavasti sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta tarvitsee kyllä jokainen jonkun verran jotta voi edes tutustua toiseen ihmiseen. Sosiaalisesti hyvin epävarmat jäävät muuten niiden pelimiehien ja -naisien vietäviksi.
Semmoinen itsevarmaa esittävä käskyttäjä joka on sisältä jotenkin rikki ja epätasapainossa ei houkuta tippaakaan. Älä suotta koe huonommuutta pelimiehiä kohtaan. Ihannemies on semmoinen joka on henkisesti tasapainossa ja omaa edes jonkun verran sosiaalista itsevarmuutta.
katsoa tuota itsevarmuutta eri tavalla? Että se itsevarmin mies ei ole se, joka kukkoilee eniten baarissa vaan se, joka tietää mitä on ja mitä ei ja on varmana itsestään?
"
Itse ainakin omasta mielestäni olisin lähes täydellinen poikaystävä. Luonteeltani olen mukava, älykäs, huumorintajuinen, hellä, intohimoinen ja romanttinen. En hyväksy yhden yön juttuja ja en ikinä pettäisi.
Mutta en kuiteskaan ole tylsä vaikka kunnollinen olenkin.
"
Niin eli olet priimatavaraa. Ei siitä tarvitse olla röyhkeä, mutta tiedä se. Tiedät myös, että olet ujo, joka asettaa tiettyjä rajoituksia ja ponnisteluja, jos sitä haluaa lievittää. Ja sekään ei ole itsevarmuuden puutetta. Se on, että pidät itseäsi jotenkin sellaisena, että sinua ei lähestytä ja sinä et kelpaisi - vaikka olet ihan hyvä mies. Moni ihminen on ujo ja karsastaa uusia sosiaalisia tilanteita, itsekin olen sellainen. Oletkos koittanut vaikkapa nettideittejä? Jossa saa ensin tutustua ihmiseen sähköpostitse, viestein jne? Eihän siis sekään ole mikään takuutapa löytää kumppani kuten mikään muukaan, mutta se kynnys aloitteen tekemiseen ei ehkä tuntuisi niin suurelta. Ja ehkä oppisit huomaamaan, että maailmanloppu ei tullutkaan vaikka sitä torjutuksi joltain tulikin ja ehkä uskallat joskus tehdä samaa muuallakin.
Ja muista, että vaikka sua ei nyt kukaan lähestynytkään joskus baarissa, niin se ei tarkoita, että olisit jotenkin huono etkä voisi kiinnostaa. Herrajumala mä päihittäisin suohirviön, jos alettaisiin laskemaan baari-iltoja, jolloin kukaan mies ei ole tehnyt lähentymisyritystä. ;)
Ja huomaathan, että myös noilla sinun mielestäsi itsevarmoilla on oma heikkoutensa, joka onkin sitten aikas eri laatua. Varmaan yhdenyönjuttuja (joita et edes hyväksy) tai draamasuhteita löytyy (lyhyitä, riitoja jne), mutta se ei taida ihan kaikille olla se mieluisin ratkaisu. Niitä ei kannata yhtään katsoa kadehtien, koska itse et vastaavaa edes haluaisi. Heillä se iskemispuoli ok, mutta aika sen jälkeen ontuu ja pahasti. Joillekin määrä korvaa laadun, joillekin taas laatu tärkeintä.
Olethan sinä varma itsestäsi. Olet varma siitä, että olet hyvännäköinen ja siitä, että olet ujo. Älä yritä iskeä naisia baarissa, jollet koe sitä itsellesi sopivaksi areenaksi.Tai jos yrität, mene juttelemaan sen kaikein ujoimman näköisen naisen kanssa, joka istuu nurkassa varmana siitä, ettei kukaan ikinä huomaa häntä. Älä mene iskumielessä kuvitellen, että ensirepliikillä pitäisi saada naiselta jalat alta. Älä myöskään säälitellen hänen "mitättömyyttään". Mene vain mukavana ihmisenä juttelemaan toiselle mukavalle ihmiselle.
Voisitko harkita tutustumista kansalaisopiston kurssilla, konsertissa, taidenäyttelyssä, kahvilassa, kaupan pakastealtaalla, lenkkipolulla, kirjastossa. Ihmisiä liikkuu monissa muissakin paikoissa kuin baareissa. Juttele tapaamillesi ihmisille, niin naisille kuin miehille, ilman pakonomaista isku- tai miellyttämistarvetta. Rentoudut, kun huomaat heidän pitävän sinua mukavana tyyppinä. Ehkäpä joskus huomaat tavanneesi mukavan naisen, jonka epävarmat kasvot hymy saa kirkastumaan maailman kauneimmiksi ja juttu jatkuu kuin itsestään.
Turhaan pyytelet anteeksi. Tiedätkö, sinun ongelmaasi on ihan olemassa hoitoa, joten mene psykologin juttusille ja kerro ongelmastasi, niin sinua voidaan alkaa hoitamaan. Älä tyydy vain tilanteeseesi, vaan ota härkää sarvista. Jos, kertomasi oli totta, etkä vain pelleile naisten kustannuksella täällä, tai hae huomiota, niin apua on saatavilla.
Yksi vaihtoehto on ottaa ulkomailta nainen, enkä nyt tarkoita välttämättä mitään mailorder-bridea, vaan noin yleisesti. Heihin on yleensä huomattavasti helpompi tutustua. Mulla on hieman samanlaisia ongelmia kuin sulla ja ihmettelen että naiset ei osaa tehdä aloitetta vaikka ovat muka niiiiiiiin tasa-arvoisia... Silmänlumetta sanon minä!
että otetaan kaikki ilo irti oikeuksista mutta velvollisuuksiin ei kosketa pitkällä tikullakaan.
Se on tyypillistä ihmisille, siksi täydellinen demokratiakaan ei voi toimia vielä pitkiin aikoihin.
Mun mielestä ei tarvitse murehtia, oikeesti ne pelimies-jutut on teini-ikäisten paskan jauhantaa. Niin naisissa kun miehissäkin, eli tytöissä ja pojissa, on niitä, jotka vaan kurvailee, ja ne tekee sitä keskenään. Samankaltaisuus viehättää, eli siis sitä saa, mitä tilaa, vaikka muulta tuntuisikin. Ei kaikki naiset ole sanlaisia, vaikka jotkut katkerat, omiin mielikuviinsa juuttuneet yrittää niin väittääkin: he rakentavat omaa katkeraa maailmaansa yksinäisyydessään ja yrittävät aiheuttaa muillekin epävarmuutta ja pahaa mieltä. OIkeasti asiat ei onneksi ole niin.
Älä suotta ala hokemaan itsellesi ettet kelpaa ja kertomaan painajaisia itsellesi, mitä naiset ajattelevat: sä kun et voi lukea kenenkään ajatuksia ja naisia on niin monenlaisia, että kukaan, ei edes naiset, tiedä, mitä naiset ajattelee. Ihan samalla tavalla kun miehet. Ei kaikki miehet allekirjoita ollenkaan mitään näitten katkerien poikien juttuja naisista eikä ole sovinisteja tai huorittele naisia. Miehet ei myöskään ole sen enempää pelimiehiä, kun naiset pelinaisia. Suurin osa etsii parisuhdetta ja kaikki, siis kaikki paitsi ihan tunnevammaisimmat psykopaatit, joilla ei tunnerekisteriä ole, etsii kahta asiaa: rakkautta ja hyväksyntää. Kyllä, se kaikkein rumin ja tyhmin ja kaunein ja kovin ja pelaavin ja mies ja nainen: kaikki. Ne kaksi asiaa on ihmisten, kaikkien ihmisten inhimillisiä toiveita, kaikilla ei ole kovin tehokkaita keinoja niitä saada, mutta tarkoitus on sama.
Joten, muokkaa ajatuksiasi siihen suuntaan, että maailma näyttää siltä, kun haluat sen näyttävän. Itseään voi askel askeleelta myös kasvattaa pois esim. sosiaalisten tilanteiden peloista, jos haluaa.
Ulkonäkö on yksi ominaisuus muitten joukossa ja jos sitä koko ajan vatvoo, niin varmasti se alkaa vaikuttaa. Se kun heijastuu koko olemukseen, mitä me ajattelemme. Ja jos miettii koko ajan kelpaanko, ja miltä näytän ja muuta, tulee käytöksestä tökköä, läsnäolo puuttuu eikä voi heittäytyä mihinkään, kun aina täytyy vaan laskea, mitä sitten jos... Se näillä katkerillakin on: he ruokkivat itse omaa epätoivoaan.
Ja jos oikein hokee, että kaikki on kusipäitä, kukaan ei huoli, alkaa muita kohdella sen mukaan. Tajusi sitä tai ei, mutta ne ajatukset heijastuu koko käyttäytymiseen, ja hei, oikeasti, kuka haluaakaan olla ihmisen kanssa, jolle pitäisi olla ensimmäiseksi todistelemassa ettei ole sitä eikä tätä eikä ainakaan kusipää ja että kyllä mä nyt olen sun arvoinen ja voi, voi sentään..? Ei kukaan. Joten älä ainakaan siihen ansaan mene. Ystäviä saa uusia ja harrastuksia voi hankkia. Yksikin ystävä on parempi kun ei yhtään, ja maailmassa on 6 miljardia ihmistä, kyllä joku löytyy. Luota aina siihen. Itsellänikin on ollut pitkiäkin yksinäisyyden jaksoja, jotka sitten aina väistyy.
Mutta että pitäisi varoa, ettei ala liikaa ajattelemaan "muitten puolesta". Se on rasittavaa paitsi itselle, myös muille, joten unohda se, ja elä elämääsi. Kaikkien ei tarvitse olla suoraan mainoksista ja nuorisarjoista eikä täyttää median luomia odotuksia: itsehän me valitsemme otammeko ne todesta vai emme. Jokainen meistä valitsee itse, miten ja millä arvoilla elämme elämäämme, joten valinta on lopultakin sinun. Ja onko baarit todella muka ainoita paikkoja tavata ketään? Moni muukin on valittanut siitä, mutta ihanko totta, siihenkö meidän ihmisten mielikuvitus päättyy? Että jos ei baarista, niin sitten ei mistään?
Aloitteesta vielä... Flirttailu on helppoa, se ei ole varsinainen aloitus. Voit olla ystävällinen, vinkata silmää, jutella ja hymyillä. Joko saat ystäviä, tai sitten joku rohkea nainen tekee aloitteen. Sitten joko huolit tai kohteliaasti torjut, mutta sun ei täydykään tehdä aloitetta: vihjailla vaan kevyesti ja ystävällisesti, että sua kohtaan voipi tehdä aloitteen. Kysyvä ei tieltä eksy. Mutta käännä se asia toisinpäin: sun ei tarvitse itse tehdä aoitetta, vaan saada joku nainen tekemään se. Ja naisethan kyllä nykyään tekee, jos vaan ne saa hieman vihjettä siitä, että sä oisit kiinnostunut ja vapaa. Ja siinä voi sitten tutustua, ei ystävyydet niin erilaisia ole, seurustelussa vaan päätetään mennä kohti seksiä. Siinä se ero oikeestaan on, ei tarvitse ottaa niin vakavasti.
Mun mielestä punastuminen on söpö ominaisuus, mä olen aina tykännyt punastelevista ihmisistä :)
No, näillä siis.
"Mutta käännä se asia toisinpäin: sun ei tarvitse itse tehdä aloitetta, vaan saada joku nainen tekemään se. Ja naisethan kyllä nykyään tekee, jos vaan ne saa hieman vihjettä siitä, että sä oisit kiinnostunut ja vapaa."
En tiedä missä fantasiamaailmassa oikein elät mutta tiedoksi vain että naiset eivät tee aloitteita. Tai no, muutama prosentti naisista tekee mutta he ovatkin jo epätoivoisia yh-äitejä tai sitten muuten sellaisia naisia, jotka ovat tippuneet haluttavuusasteikolla sinne häntäpäähän.
No kiitos, kun jaksoit näinkin pitkän viestin kirjoittaa tänne. :D
Monet yksinäiset ihmiset kyllä katkeroituvat helposti, mutta Itse en ole katkera, en syytä ketään yksinäisyydestäni enkä ajattele olevani muita huonompi ja aion välttää katkeroitumista tulevaisuudes.
Ainoa syypää tähän tilanteeseen on sosiaalifobia josta minä kärsin. :(
Netissä oon kyllä seuraa koittanut etsiä mutta asun niin harvaan asutulla alueella et ei tuol löydy kuin ehkä 20-30 profiilia 80km säteellä, jotka sopii minun ikähaarukkaan. Eikä muutenkaan netis kauheesti tunnu löytyvän mun tyyppisiä tyttöjä. :P
Kaikki vaan kehuvat profiilia ja harmittelevat sitä, että asun niin kaukana. :P En kyllä itsekkään kovin mielellään ala suhteeseen sellaisen kanssa, joka asuu yli 50km päässä minusta. Vaikka toisaalta olisin valmis menemään vaikka maailman tappiin asti, jos oikein kunnolla rakastun.
Yleensä porukka sanoo et harrastusseuroista kannattaa etsiä seuraa, mutta kaikki menee niihin kaveriporukoissa joihin on mahdotonta päästä mukaan nii koita siinä tutustua. :P Muutenkin asun tämmöses pikkukyläs.