Elikkäs, tilanne on tämä.. Minä olen 16 vuotias, poikaystäväni täytti juuri 20 vuotta.. Olemme tosi onnellisia toistemme kanssa ja rakastamme toisiamme paljon. Välissämme on kuitenkin tuo 450km, näemme silti miltei joka viikonloppu. Minä käyn vuorotellen heillä ja hän meillä. Minun vanhempani hyväksyvät hänet täysin pienestä ikäerostamme huolimatta, koska sitä ei kuulemma päälleppäin huomaa kun juttu muuten natsaa täydellisesti. :)
Olen miettinyt että jos tammikuussa siirtäisin opintoni samalle paikkakunnalle jolla hän asuu, koska rakastan häntä hyvin paljon, juttumme on vakava ja pelkään suuresti menettäväni hänet jos hän kyllästyy tähän joka viikonloppuiseen matkusteluun junalla tai autolla ajamiseen tänne asti..
Mutta mietin kuitenkin että olen lähes koko ikäni asunut täällä missä nyt asun, tunnen koko kaupungin ja osan sen ihmisistä paremmin kuin itseni, ja sen takia tuotaa hieman hankaluuksia lähteä niin kauas tutusta ja turvallisesta. Kotikaupungissani on kuitenkin myös paljon huonoja muistoja ja ihmisiä joista tahtoisin eroon ja paras vaihtoehto siihen on ehdottomasti muuttaa pois kaupungista..
Poikaystäväni pääse armeijasta vasta heinäkuussa 2010, olen siinä välivaiheilla että kannattaisiko minun tammikuussa pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa poikaystävääni lähemmäs jotta ehdin tottua tähän paikkakuntaan ja saada sieltä uusia ystäviä, vai muutanko vasta sitten heinäkuussa kun poikaystävä pääse armeijasta.
Muutto hieman jännittää minua koska onhan paikka suurelta osin outo ja en sieltä pahemmin ihmisiä tunne, mutta tilanne nyt kuitenkin on tämä että olen melkovarma että uskallan ottaa niin suuren askeleen että muuttaisin lähemmäs. Poikaystäväni kyllä sanoo ettei välimatka tuota hankaluuksia ja että hän ei syytä siistä minua jätä, koska välittää minusta niin paljon.. Mutta silti aina välillä mietin että mahtaako hän vuoden päästä enää ajatella samoin.. :)
Olen miettinyt että jos tammikuussa siirtäisin opintoni samalle paikkakunnalle jolla hän asuu, koska rakastan häntä hyvin paljon, juttumme on vakava ja pelkään suuresti menettäväni hänet jos hän kyllästyy tähän joka viikonloppuiseen matkusteluun junalla tai autolla ajamiseen tänne asti..
Mutta mietin kuitenkin että olen lähes koko ikäni asunut täällä missä nyt asun, tunnen koko kaupungin ja osan sen ihmisistä paremmin kuin itseni, ja sen takia tuotaa hieman hankaluuksia lähteä niin kauas tutusta ja turvallisesta. Kotikaupungissani on kuitenkin myös paljon huonoja muistoja ja ihmisiä joista tahtoisin eroon ja paras vaihtoehto siihen on ehdottomasti muuttaa pois kaupungista..
Poikaystäväni pääse armeijasta vasta heinäkuussa 2010, olen siinä välivaiheilla että kannattaisiko minun tammikuussa pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa poikaystävääni lähemmäs jotta ehdin tottua tähän paikkakuntaan ja saada sieltä uusia ystäviä, vai muutanko vasta sitten heinäkuussa kun poikaystävä pääse armeijasta.
Muutto hieman jännittää minua koska onhan paikka suurelta osin outo ja en sieltä pahemmin ihmisiä tunne, mutta tilanne nyt kuitenkin on tämä että olen melkovarma että uskallan ottaa niin suuren askeleen että muuttaisin lähemmäs. Poikaystäväni kyllä sanoo ettei välimatka tuota hankaluuksia ja että hän ei syytä siistä minua jätä, koska välittää minusta niin paljon.. Mutta silti aina välillä mietin että mahtaako hän vuoden päästä enää ajatella samoin.. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.