Tuleeko ihmisestä luuseri vain työttömyyden ja "osattomuuden" tähden. Minä näen luuserin kyllä ihan toisella tavalla. Luuseri nimenomaan ei haluakaan itselleen töitä, koska on laiska, ei ole viitsinyt käydä kouluja, pelkkä huvittelija ja kaljottelija, viina ja huvit maistuvat enemmän, kun vastuullinen elämä. Sekoilua elämässä ja sitten, kun rahat on loppu ja elämä kaaosta, niin lääkäriin hakemaan mielenterveyssyistä eläkettä mm. maanisdepressiivisyyteen. Hieno keino päästä yhteiskunnan elätiksi.
Mielestäni töitä saa ja niitä on, jos vain tahtoo työtä tehdä. Selityksiä näillä luusereilla aina riittää, miksi on parempi vain istua koneella ja palstailla. Mies itse voi näyttää omalla aktiivisuudellaan mikä hän on. Minusta miehen tyytyminen yhteiskunnan ja naisen elätettäväksi on mitä suurimassa määrin luuseri hommaa ja hävettävä piirre miehessä.
Mielestäni töitä saa ja niitä on, jos vain tahtoo työtä tehdä. Selityksiä näillä luusereilla aina riittää, miksi on parempi vain istua koneella ja palstailla. Mies itse voi näyttää omalla aktiivisuudellaan mikä hän on. Minusta miehen tyytyminen yhteiskunnan ja naisen elätettäväksi on mitä suurimassa määrin luuseri hommaa ja hävettävä piirre miehessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
80-luvun lopussa työttömyysprosentti oli jotain alle 2 % kuulemma. Koulutukset olivat vuosikausia lyhyempiä ja moni pääsi töihin ilman mitään varsinaista koulutusta.
Nykyään työttömyysprosentti kaunisteltunakin on yli 10% ja sitten kun otetaan vielä huomioon että työikäisistä on noin 1,5 miljoonaa ns opiskelijoita niin todellinen työttömyys on aivan huimissa lukemissa.
Hyvä sinulle jos töitä riittää mutta niin monelle työttömyys ja lomautukset ovat jo arkipäivää eikä se ole helppoa kouluttautua yhä uudelleen kun pitäisi joskus päästä hyötymään niistä aiemmista ammateistakin joita monilla on jo useita.
Kuten sanoin, turha vedota kasarilukuun ja nojata prosentteihin tai keksiä selityksiä sille, miksi ei viitsi tehdä töitä. Työtä on riittämiin, mutta sitä ei vaan haluta tehdä, koska helpommallakin pääsee. Tästä on suurimmalla osalla kyse. Moni korkeaan asemaan päässyt on alkanut hanttihommista ja naurettavan pienellä palkalla, mutta uskoneet itseensä ja omiin kykyihinsä pärjätä. Yhteiskunta on tehnyt liian helpoksi luuseroinnin, jakamalla ilmaista kaljarahaa laiskoille, joista ikinä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Monikäyttöinen sana, mitä voi käyttää jokaiseen ihmiseen jos väkisin näkee siihen tarvetta.
Niinkuin URPO.
Tota toi niinsanottu käsite "luuseri" on sen verran monisyinen ja sen sadalla & tuhannella tavalla miellettävissä, etten kehtaa määritellä ainakaan ihmisten "osattomuutta" sillä mitaten. Jos puhutaan ihmisyydestä itsessään, musta henkilökohtaisesti hyvin harva ihminen olisi "luuseri", mutta sitten jos mennään tekojen tasolle, alkaa niitä luusereita löytyä enemmänkin...
Vois ja kyllä kait se niinkin olla, että löytyy niitä sellaisiakin, jotka yksinkertaisesti vain ovat ja ovat elämässään olleet vain niin laiskoja, ettei löydy koulutusta, ei työt kiinnosta, eikä mikään muukaan, kuin muiden syytteleminen omasta tilanteestaan...Kuitenkaan suinkaan kaikki työttömät eivät ole työttömiä omasta valinnastaan ja joissakin tilanteissa voin ymmärtää jopa soppalaluukulla asioinninkin, minkätyyppisiä tilanteita musta voisivat olla esim. äkillinen ja itsestä riippumaton työpaikan menetys, pitkäaikainen vakava sairastaminen tai esim. yksinhuoltajuus. Tietystikin sellaiset ihmiset mua raivostuttaa suunnattomasti, jotka pitää itsestäänselvyytenä, että aina yhteiskunta heille muka hoitaa pöperöt pöytään ja että siinä muka sitten vois vetää omaa lomaa ja lonkkaa vuositolkulla siksi, kun työ ei esimerkiksi mukamas sovi päälle tai ideologiaan... Kerran näin yhdenkin dokkarin jostakin hippijätkätkästä, joka kämpässään silmät sirkeinä selitteli, että "tää on niinku valinta, et mä haluun elämässäni tehdä jotakin muuta, kuin töitä..." Siellä se kaveri soitteli skittaa laupiaan näköisenä ja rallatteli ja arvata joo voi senkin, että mistähän senkin tyypin rahat sitten tippuu...Muiden työnteosta luonnollisesti.:/
Kun itse on joskus tyyliin päiväkausia nähnyt suurinpiirtein ja ihan oikeasti nälkääkin, silti heti laukkaamatta sosiaaliluukulle ja kun suurin piirtein on koko elämänsä elänyt kuitenkin verratenkin tavoitteellisesti, voin jotenkin käsittää, että jos joitakin muitakin jokseenkin ärsyttävät esimerkiksi nuoretkin sellaiset ihmiset, jotka vaan laskee, että "mist sais eniten tukii..." ja että "ai vitsi tuli työhönmenokehoitus työkkäristä" tai että milloin pääsis seuraavan kerran baariin...Mulle ainakin oli nuoresta alkaen selvää, että esimerkiksi kahvipakettia ei osteta silloin, kun siihen ei ole varaa. Jos joku aikuiseen ikään ehtinyt ihminen esimerkiksi itse sössii asiansa siten, että on luottotiedot menneet ja sossula kutsuu loppuiän, ei siitä kuulu syytellä muita. Uskon omakohtaisesti jotenkin, että loppujen lopuksi työhön kykenemättömiä terveitä aikuisia on Suomen maassa aika vähän, mutta sitten tietysti kyllä myös sekin totta on, että tietyillä aloilla ( kuten mm. jotkut nuorten suosiossa olevat palvelualan hanttihommat) palkkaus on aivan uskomattoman törkeän alhainen. Jos vaikkapa jollakulla työttömällä perheenisällä olisi perhe elätettävään, voin käsittää sitäkin, mikäli jos sellainen joskus epäröisi ottaa vastaan esim. työtä, josta verojen jälkeen jää käteen se kakssataa kuussa.
Loppupeleissä on tärkeää ajatella, oli itse kukin mitä mieltä mistäkin asiasta oli, että ihmisten elämäntilanteet ovat aina yksilöllisiä ja että välttämättä emme voi tietää, minkälaisia koettelemuksia itse kullakin elämässään on. Mielipiteitä voi esittää ja asioita pohtia, mutta yleistävästi esimerkiksi työttömien leimaaminen luusereiksi olisi musta vaarallisen leimaavaa jo ajatuksenakin.