Mitä tehdä?

Minulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen olo, etten tiedä haluankohan sittenkään tulevaisuudessa naimisiin poikaystäväni kanssa. Kärsin tästä tilanteesta ja näistä epämiellyttävistä fiiliksistä. Olemme seurustelleet 2,5 vuotta ja suhde on edennyt kaikinpuolin hyvin, rakastamme toisiamme, mutta itse ainakin haluaisin enemmän romantiikkaa ja intohimoa... OHuom. kun sitä ei ole ollut suhteessamme paljoa. Olemme melko erilaisia ihmisinä - p.ystäväni on hyvin rationaalinen ja minä taas tunteellinen... En koe usein enää edes ikävän tunnetta p.ystävääni kohtaan, mutta kyllä hänen kanssa haluan aikaa viettää; on hyvä olla, katsella elokuvia, rupatella jne. Tosin jotkut pienet asiat hänessä ovat alkaneet ärsyttää minua.

Mutta, haluaisin vaan jotakin lisää... tunteita? Rakastumisen huumaa? En tiedä. Olen syvällinen ja tunteellinen ihminen, joka saa kiksejä asioista, joista taas p.ystäväni ei välitä... siksi mietin, olisiko minulle tuolla jossain sopivampi kumppani? Mistä ylipäätään tietää, kuka on sopiva, tai sopivin?

Olen alusta alkaen nähnyt p.ystäväni tulevana aviomiehenä ja lapseni isänä, ja edelleen näen... mutten intohimoisena rakastajanani. Ja se harmittaa:(

Emme asu yhdessä ja olemme molemmat alle 30-vuotiaita.
2274
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Puhu noista tunteistasi sille parillesikin.
Puhu ja näytä miehelle mitä sinä haluat, mistä tykkäät, mikä olis sinusta mukavaa jne. Uskalla vaatia häneltäkin hieman enemmän kuin vain sen mihin hän on ehkä jo tottumassa. Parisuhde ei kehity ellei molemmat satsaa siihen ja pysy sen suhteen avoimina ja uteliaina.
Kuinka moni täälläkin vinkuu jatkuvasti sitä, että on oltu jo niin ja niin monta vuotta yhdessä ja olen ollut jo niin ja niin kauan tyytymätön siipassani siihen ja tähän asiaa, mutteivät silti uskalla/viitsi/jaksa/halua käsitellä sitä ongelmaansa yhdessä puolisonsa kanssa.
Eikä ne tottumukset välttämättä muutu yhdestä keskustelusta.
Siihen samaan jamaan ei siis todellakaan kannata ajelehtia jo noin alussa.

Ei se ole mikään loukkaus toista kohtaan että sinä muutut kokemustenkin myötä tietoisemmaksi itsestäsi ja vaadit sitten toiseltakin enemmän kuin ennen.

Itsekin elän ns. "järkimiehen" kanssa joka koskettaa mieluummin ajatuksella kuin fyysisesti, mutta kyllä häneltä löytyy myös hellyyttä sanoin ja teoin pitkin arkipäiviä koska olen aina palkinnut hänet mukavilta tuntuvista sanoista ja kosketuksista jne. vaikka ne olisivat olleet kuinka pieniä juttuja hyvänsä. Rakkaalta saatu positiivinen palaute on paras mahdollinen kannustin ja luo hyvän itsetunnon toimia myös sillä itselle ehkä hieman vieraallakin alueella, sillä tykkäämälleen ihmiselle haluaa aina tehdä hyvää.

Äänestä

Viestissäsi oli paljon samaa pohdintaa jota itsekin olen joutunut käymään läpi viime aikoina. Ainakin sen 2,5 vuotta ollaan seurusteltu, virhe vain että saman katon alle muutettiin LIIAN pikaisesti. Muka järkisyistä, jotka silloin toki tuntui järkeviltä.. Maksetaan vain yksi vuokra, laskut, nähdään toisiamme enemmän jne jne.. sitä yleistä potaskaa! Kyllähän jotain hellyyttä ja kosketusta silloin alkuaikoina oli, mutta tästä päivästä on melkein turha jo puhuakin! Olen jo kauan miettinyt, ennen kesää.. :( olisiko parempi aloittaa Oma elämä, sinkkuna, ilman, lähes jokapäiväisiä hermostumisia vai mennä vain suhteen vetämänä eteenpäin?? Kirjoittaessani tilanne tuntuu selvältä. Oma elämä yksin alkakoon! Mutta kumpa se olisikin niin yksinkertaista :( Tavarat jakoon, omien pakkaaminen (ja niissähän kestää!) uuden kämpän etsiminen ja sen uuden elämänvaiheen aloittaminen Yksin, pitkän yhdessäolon jälkeen :( Kyllä voi elämä olla vaikeata :'(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tunteet solmussa... kirjoitti:

Minulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen olo, etten tiedä haluankohan sittenkään tulevaisuudessa naimisiin poikaystäväni kanssa. Kärsin tästä tilanteesta ja näistä epämiellyttävistä fiiliksistä. Olemme seurustelleet 2,5 vuotta ja suhde on edennyt kaikinpuolin hyvin, rakastamme toisiamme, mutta itse ainakin haluaisin enemmän romantiikkaa ja intohimoa... OHuom. kun sitä ei ole ollut suhteessamme paljoa. Olemme melko erilaisia ihmisinä - p.ystäväni on hyvin rationaalinen ja minä taas tunteellinen... En koe usein enää edes ikävän tunnetta p.ystävääni kohtaan, mutta kyllä hänen kanssa haluan aikaa viettää; on hyvä olla, katsella elokuvia, rupatella jne. Tosin jotkut pienet asiat hänessä ovat alkaneet ärsyttää minua.

Mutta, haluaisin vaan jotakin lisää... tunteita? Rakastumisen huumaa? En tiedä. Olen syvällinen ja tunteellinen ihminen, joka saa kiksejä asioista, joista taas p.ystäväni ei välitä... siksi mietin, olisiko minulle tuolla jossain sopivampi kumppani? Mistä ylipäätään tietää, kuka on sopiva, tai sopivin?

Olen alusta alkaen nähnyt p.ystäväni tulevana aviomiehenä ja lapseni isänä, ja edelleen näen... mutten intohimoisena rakastajanani. Ja se harmittaa:(

Emme asu yhdessä ja olemme molemmat alle 30-vuotiaita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu