Kirjoitan vaikka tänne, että saan vähän purettua olotilaani.
Tapasin netin kautta kaksi vuotta sitten mukavan miehen,jota tapailin ja jotenkin kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen.Ehkä hieman liiankin vakuuttuneina toisistamme muutimme jo puolen vuoden kuluttua tapaamisestamme yhteen.
Minä pakkasin tavarani varastoon ja muutin lasteni kanssa hänen luokseen. Otin mukaani vain käyttötavaroita ja jo silloin keskustelimme, että etsimme isomman asunnon esim. rivarista. No, minähän tietysti laitoin asuntoilmoitukset ja sainkin meille ASO-asunnon, joka oli meille sopiva. Vain tuo aso-osuus ilmenikin ettei hän saa/voi ottaa siihen tarvittavaa lainaa, joten minä siitä pankkiin sopimaan asiasta. Otimme asunnon vastaan ja sovimme, että käytämme muuttopalvelua kun kerrostalosta muutto on aina hieman raskas. Käsitin, että nekin kulut ( yli tonni ) jaetaan puoliksi ja siitä syystä hoidin omat kamani varastoista lasteni ja tuttavieni avustuksella ettei niistä aiheudu hänelle turhia kuluja. Osallistuin kuitenkin hänen tavaroidensa muuttokuluihin kun tuntui jotenkin oikealta. Hänen asenteensa muuttoon oli hieman erikoinen ja tunsinkin tekeväni kaikki väärin tai väärään aikaan. Ja yllättäen huomasin, että hän ei aikonutkaan osallistua muuttokuluihin,maksoin kiltisti Ajattelin,että olin käsittänyt jotain väärin.Asunto laitettiin kodiksi,tuntui hyvältä.Kuitenkin.Lapsetkin vaikuttivat hyväksyvän hänet ja kaikki tuntui menevän hyvin.Hän maksoi osuutensa vuokrasta ja minä maksoin omani sekä meidän kaikkien,myös hänen lapsensa,arjen kotikulut.Sekin tuntui silloin oikealta kun hän sanoi, että kaikki tasoittuu pitkällä ajalla. Ihan loogista.
No,tuli kutsua häihin ja muihin pippaloihin,mutta ne eivät koskaan koskeneet minua.Mentiin yhdessä lasten kanssa lintsille,hän seikkaili omansa kanssa ja me roikuimme heidän perässään.Olen aiemmin elänyt sellaista perhe-elämää, jossa asioita tehdään yhdessä ja naureksitaan niille yhdessä.Hänellä on monta projektia yhtä aikaa,niitä on sitten eri puolella asuntoa,varastoja ja hänen muissa tiloissaan.Kaikki vaan tuntuu jäävän kesken.Kummasti huomasin olevani se henkilö, joka säilöttiin kotiin.Erikoista. Ehkä arki koitti.Vanhempieni vierailu aiheutti myös paineita kun olivat parkkeeranneet autonsa tullessaan hänen paikalleen.Kyllä häpesin kun hän huomautti asiasta vanhemmilleni.Olen oppinut kunnioittamaan vanhempiani.
Hulluinta oli,että seurustelumme alkaessa kiinnitin huomion siihen ettei hän oikein huolehtinut hygieniastaan ja sanoinkin suoraan hienhajun ja epäsiisteyden häiritsevän minua.Ei ole mukava pitää kädestä miestä joka raapii vehkeitään, hornaa korvat ja putsaa nenänsä siinä samalla ja sitten ottaa yhteiskäytössä olevan läppiksen eteensä. No, rapsuttelu jäi, mutta tuo haju. Taidan olla aika niuho.Olen yrittänyt ymmärtää,että hänen mielestään on normaalia,että hänen paikallaan lakana muuttuu yössä ruskeaksi, pesen sen, mutta hajuun en totu. Rinnastan sen jotenkin likaan.Nyt toivon,että hän vielä ymmärtäisi, että myös lakanan värjäytyminen voisi johtua pesemättömästä liasta.Hän ei käytä meikkiä :)
Puhuimme jo kihlautumisesta ja jopa naimisiin menosta ( missä, milloin ja miten ).Sormuksenkin koko varmistettiin ja sovittiin, että joskus.
No, taloudellinen tilanteeni hankaloitui ja jouduimme muuttamaan omistusasuntooni.Olen kuullut, että se on vaikeampaa kun on naisen asunto ja kyselinkin häneltä hänen tunnelmiaan, mielipidettä sekä pystyykö hän sopeutumaan asuntoon ja pitämään sitä kotinaan. Hän sanoi, että maksetaan kaikki kulut puoliksi, tehdään remonttia,ehkä autotallia talon viereen.Ihmetteli onneani,olinkin löytänyt elämäni miehen.Hän innostui ennen muuttoa ystävänsä kanssa maalaamaan asuntoa hieman ja sai siihen maalitkin ystävältään kun aiemmin ostamani maali ei siihen kelvannut.Tuli hienoa ja siistiä jälkeä. Laitoimme kotia yhdessä.
Muutossa taas hoidin lasteni kanssa tavarani ja maksoin heille siitä palkan, mutta en suostunut,ei yksinkertaisesti ollut enää varaa,ottamaan muuttoapua.Hän kertoi löytävänsä ystäviään auttamaan, mutta eipä tullut kuin yksi mies, joten hänen luvallaan kysyin myös omia ystäviäni avuksi.He tulivat kuten niin monta kertaa jo aeimminkin.Palkaksi miesystäväni herjasi heitä heiveröisiksi,turhaan tiellä oleviksi. Hävetti.Selitin heille kaiken stressin piikkiin kun hänen työpaikallaan oli yt:t käynnissä.
Asetuimme,laittelin tavaroita ja kalusteita paikoilleen kun hänelta tuli purkaus, ettei hänen tavaroitaan näy asunnossamme missään. Olin kysynyt ennalta häneltä moneen kertaan asiasta,silloin vastaus oli ettei ne ole niin tärkeitä hänelle. Vain kotiteatterisysteemi oli kuulema SE juttu.No,pitihän siitä sitten tiukka keskustelu käydä.Ehdotin, että myydään kaikki pois ja ostetaan yhdessä uudet.Minullekin se olisi sopinut,koska kalusteeni ovat merkkikalusteita,ne myydessä olisi omansakin saanut takaisin, mutta eipä käynyt sekään.
Tapasin netin kautta kaksi vuotta sitten mukavan miehen,jota tapailin ja jotenkin kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen.Ehkä hieman liiankin vakuuttuneina toisistamme muutimme jo puolen vuoden kuluttua tapaamisestamme yhteen.
Minä pakkasin tavarani varastoon ja muutin lasteni kanssa hänen luokseen. Otin mukaani vain käyttötavaroita ja jo silloin keskustelimme, että etsimme isomman asunnon esim. rivarista. No, minähän tietysti laitoin asuntoilmoitukset ja sainkin meille ASO-asunnon, joka oli meille sopiva. Vain tuo aso-osuus ilmenikin ettei hän saa/voi ottaa siihen tarvittavaa lainaa, joten minä siitä pankkiin sopimaan asiasta. Otimme asunnon vastaan ja sovimme, että käytämme muuttopalvelua kun kerrostalosta muutto on aina hieman raskas. Käsitin, että nekin kulut ( yli tonni ) jaetaan puoliksi ja siitä syystä hoidin omat kamani varastoista lasteni ja tuttavieni avustuksella ettei niistä aiheudu hänelle turhia kuluja. Osallistuin kuitenkin hänen tavaroidensa muuttokuluihin kun tuntui jotenkin oikealta. Hänen asenteensa muuttoon oli hieman erikoinen ja tunsinkin tekeväni kaikki väärin tai väärään aikaan. Ja yllättäen huomasin, että hän ei aikonutkaan osallistua muuttokuluihin,maksoin kiltisti Ajattelin,että olin käsittänyt jotain väärin.Asunto laitettiin kodiksi,tuntui hyvältä.Kuitenkin.Lapsetkin vaikuttivat hyväksyvän hänet ja kaikki tuntui menevän hyvin.Hän maksoi osuutensa vuokrasta ja minä maksoin omani sekä meidän kaikkien,myös hänen lapsensa,arjen kotikulut.Sekin tuntui silloin oikealta kun hän sanoi, että kaikki tasoittuu pitkällä ajalla. Ihan loogista.
No,tuli kutsua häihin ja muihin pippaloihin,mutta ne eivät koskaan koskeneet minua.Mentiin yhdessä lasten kanssa lintsille,hän seikkaili omansa kanssa ja me roikuimme heidän perässään.Olen aiemmin elänyt sellaista perhe-elämää, jossa asioita tehdään yhdessä ja naureksitaan niille yhdessä.Hänellä on monta projektia yhtä aikaa,niitä on sitten eri puolella asuntoa,varastoja ja hänen muissa tiloissaan.Kaikki vaan tuntuu jäävän kesken.Kummasti huomasin olevani se henkilö, joka säilöttiin kotiin.Erikoista. Ehkä arki koitti.Vanhempieni vierailu aiheutti myös paineita kun olivat parkkeeranneet autonsa tullessaan hänen paikalleen.Kyllä häpesin kun hän huomautti asiasta vanhemmilleni.Olen oppinut kunnioittamaan vanhempiani.
Hulluinta oli,että seurustelumme alkaessa kiinnitin huomion siihen ettei hän oikein huolehtinut hygieniastaan ja sanoinkin suoraan hienhajun ja epäsiisteyden häiritsevän minua.Ei ole mukava pitää kädestä miestä joka raapii vehkeitään, hornaa korvat ja putsaa nenänsä siinä samalla ja sitten ottaa yhteiskäytössä olevan läppiksen eteensä. No, rapsuttelu jäi, mutta tuo haju. Taidan olla aika niuho.Olen yrittänyt ymmärtää,että hänen mielestään on normaalia,että hänen paikallaan lakana muuttuu yössä ruskeaksi, pesen sen, mutta hajuun en totu. Rinnastan sen jotenkin likaan.Nyt toivon,että hän vielä ymmärtäisi, että myös lakanan värjäytyminen voisi johtua pesemättömästä liasta.Hän ei käytä meikkiä :)
Puhuimme jo kihlautumisesta ja jopa naimisiin menosta ( missä, milloin ja miten ).Sormuksenkin koko varmistettiin ja sovittiin, että joskus.
No, taloudellinen tilanteeni hankaloitui ja jouduimme muuttamaan omistusasuntooni.Olen kuullut, että se on vaikeampaa kun on naisen asunto ja kyselinkin häneltä hänen tunnelmiaan, mielipidettä sekä pystyykö hän sopeutumaan asuntoon ja pitämään sitä kotinaan. Hän sanoi, että maksetaan kaikki kulut puoliksi, tehdään remonttia,ehkä autotallia talon viereen.Ihmetteli onneani,olinkin löytänyt elämäni miehen.Hän innostui ennen muuttoa ystävänsä kanssa maalaamaan asuntoa hieman ja sai siihen maalitkin ystävältään kun aiemmin ostamani maali ei siihen kelvannut.Tuli hienoa ja siistiä jälkeä. Laitoimme kotia yhdessä.
Muutossa taas hoidin lasteni kanssa tavarani ja maksoin heille siitä palkan, mutta en suostunut,ei yksinkertaisesti ollut enää varaa,ottamaan muuttoapua.Hän kertoi löytävänsä ystäviään auttamaan, mutta eipä tullut kuin yksi mies, joten hänen luvallaan kysyin myös omia ystäviäni avuksi.He tulivat kuten niin monta kertaa jo aeimminkin.Palkaksi miesystäväni herjasi heitä heiveröisiksi,turhaan tiellä oleviksi. Hävetti.Selitin heille kaiken stressin piikkiin kun hänen työpaikallaan oli yt:t käynnissä.
Asetuimme,laittelin tavaroita ja kalusteita paikoilleen kun hänelta tuli purkaus, ettei hänen tavaroitaan näy asunnossamme missään. Olin kysynyt ennalta häneltä moneen kertaan asiasta,silloin vastaus oli ettei ne ole niin tärkeitä hänelle. Vain kotiteatterisysteemi oli kuulema SE juttu.No,pitihän siitä sitten tiukka keskustelu käydä.Ehdotin, että myydään kaikki pois ja ostetaan yhdessä uudet.Minullekin se olisi sopinut,koska kalusteeni ovat merkkikalusteita,ne myydessä olisi omansakin saanut takaisin, mutta eipä käynyt sekään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tavarat löysivät paikkansa,arki jatkui kunnes uskalsin ottaa esille ettei hän maksa enää mitään minulle ja se tuntuu väärältä. Hän kertoi etten ollut suostunut sopimaan asiasta hänen kanssaan ja "aikuisten oikeesti" hän maksaa vain käytössään olevista neliöistä kun ei niitä ole kuulema niin paljoa. Häkellyin, koska käsitin asian hieman toisenlaiseksi...ja olihan tuo seksikin jäänyt jo kuukausia aiemmin muistoksi. Perustelin sitä itselleni YT:llä.Sen sain pyydettyä, että hän maksaisi ruokakulut hänen lastensa viikonloppuina.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että seksistä, läheisyydestä ja yhteisistä asioista ei ole tietoakaan.Myöskään arjen kulujen jakaminen ei kuulu asiaan ja maksankin kaiken.Hänet irtisanottiin kuukausia sitten ja minä jatkan urallani eteenpäin.Aivankuin meitä ei enää olisi.Hän kertoo menoistaan ja pippaloistaan juuri ennen tapahtumaa ja sivuttaen, että jääkin sinne yöksi.Tuntuu kuin hän haluaisi ns.normaaliperheen ympärilleen, mutta ei halua itse sitoutua siihen.Ollaankin nyt siirrytty avoliitosta alivuokralaissuhteeseen-hänen sanojaan lainaten; se on sitä aikuisten oikeesti.
Kysyin asiasta häneltä viikko sitten ja vastaus olikin, että hänen mielestään en huolehdi itsestäni,lihoan vaan.Harmistuin, koska olin juuri innoissani viiden kilon pudotuksesta ruokavaliota muuttamalla,umppaamalla päivittäin.Harmittaa, koska luulin, että hänen ollessaan sellainen pellepeloton-tyyppi että hän välittäisi myös minusta naisena eikä sinä henkilönä, jota minä muuten edustan. On jotenkin hyväksi käytetty ja huijattu olo.Toisaalta mietin, että teenkö asiasta suuremman, toisaalta en osaa tätä alivuokralaisjuttua,kaipaan naisen ja miehen normaalia läheisyyttä. En missään vaiheessa edes kuvitellut olevani täyshoitolan pitäjä,mitä ihmettä teen??? Olen ulkonäöltänni normaali nainen,joka osaa pukeutua jo ammattinikin puolesta. Työskentelen henkilöstöhallintotehtävissä ja työni on turvattu. Vain tämä erikoinen, jotenkin vinksahtanut parisuhde tuntuu ikävältä....mitä nyt?
Hyväksyt sen että juttu ei mennyt ihan putkeen eikä sinun enään aikuisten oikeasti tarvitse alistua sellaiseen parisuhteeseen missä et ole onnellinen tai missä tunnet epäoikeudenmukaisuutta.
Toiselle kierokselle kun lähdetään niin luullaan olevamme viisaampia ja niihän sitä pitäisikin mutta on yhtä inhimillistä kuin ensimmäisellä kerralla että epäonnistuu valinnoissaan.
Usko kuitenkin että tälläkin on ollut tarkoituksensa sillä se mihin olet tai kenen luokse oletkin matkalla niin tämäkin juttu on pitänyt sillä matkalla kokea.
Sinulla on kuitenkin oikeus ja mahdollisuus olla tasa-arvoisessa suhteessa mutta ei tämän miehen kanssa.
Onneksi et ole taloudellisesti riippuvainen hänestä mutta mistä sitten olet hänessä riippuvainen?
Pelkäätkö vain jääväsi loppuelämäksi yksin jos et vaikka puoliväkisin ole tämän hepun kanssa?
Hei, yksineläminen ei ole hullumpaa kun pärjää omillaan ja nykyaikana ei sitä millään tavoin karsasteta.
Miksi ihmeessä nyt olisit sellaisessa suhteessa missä et koe oikeudenmukaisuutta?
Voi hyvä elämä sentään. Kuinka kauan annat tuon itsekylläisen egon putsata itseäsi? Selvästikään teillä ei ole enää parisuhdetta, joten miksi ihmeessä elätät aikuista miestä??
En käsitä, miten olet antanut asioiden mennä noin pitkälle...Kunnioitatko itseäsi yhtään?
Jos itse eläisin tuossa tilanteessa (ei tosin mahdollista) kertoisin miehelle suhteen olevan ohi, ja esittäisin että hän lähtee kahden viikon sisään pois asunnostasi. Ja tämän tekisin myös kirjallisena, ja pyytäisin tähän häneltä allekirjoituksen. Jos ei tähän suostuisi, kutsuisin poliisit paikalle ja kertoisin heille että mies harjoittaa henkistä väkivaltaa, ja haluan hänet ulos asunnostani. Poliisi voi sitten saattaa miehen varattomien asuntolaan tai hotellin portaille. Jatkakoon joku muu tästä.
Jossain on mies joka aidosti välittää sinusta ja haluaa rakentaa tulevaisuutta kanssasi. Älä siis jätä itseäsi heitteille!
Oli todella hyvä kirjoittaa tarinani. Sitä lukiessa ihan suuttuu itselleen ja miettii miten tähän on voinut elämänsä antaa valua. Ja kiitos kommenteista, olen samaa mieltä ja ohjaisin varmaankin ystäviäni samalla tavalla. Nyt onkin ratkaisun aika ja matka kohti uutta itsenäisyyttä alkaa.
Outoa, miten aiemmin pilalle menneen parisuhteen jälkeen voikin olla niin itsekriittinen, että sokeutuu joillekin asioille. Kun ei vaan haluaisi epäonnistua toista kertaa...joku kysyi, että miksi jotkut ihmiset hakeutuvat aina vaikeisiin parisuhteisiin.
Nyt eteenpäin luottaen, että lapsetkin kestävät tämän muutoksen ja itse asiassa hyötyvät siitä.
Kyllä normaalia siisteyttä saa vaatia elämänkumppaniltaan. Mies joka ei kykene edes muuttamaan ilman muuttoapuja on outo vetelys. Haiseva itsestään huolehtimaton ihminen ärsyttää kuin joku mitätön ylipaino. Mies on elämäänsä hallisematon pikkukakara eikä välitä muista ihmisistä. Työttömyys ei ole mikään syy laistaa velvollisuuksistaan. Mies ei ota vastuuta elämästä. Mies siis vaan juhlii vaikka vaikka varaa ei olisi ja antaa sinun maksella kaikki normaalit kulut?
Minä tutustuin mieheeni lähes kymmenen vuotta ennen kuin yhteen muutimme. Puolessa vuodessa ei ketään tunne ja jos kumppanilla on kiire muuttaa yhteen niin hälytyskellojen pitäisi soida heti. Samoin jos kumppani alkaa heti naimisiin painostaa niin silloin on jotain vialla. Silloin on tarkoituksena joku uhri saada koukkuun mahdollisimman nopeasti kun ei kukaan jaksa esittää pidemmän päälle jotain muuta kuin on todellisuudessa.
ja olet huomannut kuinka mies vetää sinua nenästä niin että soi.
Kuinka kukaan edes voi olla epämiellyttävä! Teit todella väärin tutustuttaessasi lapsesi häneen. He ovat kenties jo jollain tapaa kiintyneet "isähahmoon".
Mitähän jos omistautuisit täysin lapsillesi, vaihtaisit oveesi lukot etkä antaisi avaimia tuolle hyväksikäyttäjämiehelle. Nyt on korkea aika antaa hänen mennä ja ehkä tulevaisuudessa olet hiukan älykkäämpi ja valitsevampi ystäviesi suhteen.
Sinun ei tarvitse hyväksyä ensimmäistä vastaantulijaa, puhumattakaan että tuot hänet kotiisi lastesi eteen.
Teet todella väärin lapsiasi kohtaan hamutessasi tuonlaisia miehiä talouteenne. Sinun ensisijainen velvollisuutesi on sinun omat lapsesi.
Olin eroni jälkeen yksin ja annoin ajan kulua. Seurustelin lyhyesti tuossa välissä, mutta se ei tuntunut oikealta. Tämä suhde tuntui alussa ja hölmönä uskoin, että hänen puheensa olivat totta. Niin sitä kuvitteli, että se toimisi.
Sitä en usko, että tein lapsilleni väärin. Silloinhan he olisivat jo isäästään hajalla. He ovat hieman aikuisempia ja voin keskustella asiasta heidän kanssaan. En kuitenkaan aio kertoa kaikkea, koska se ei heille kuulu. Mutta mielestäni lapsia ei voi pitää pumpulissa ja heidänkin tunteensa, vaistonsa ovat varmasti kertoneet ettei nyt ole hyvin.
Uskon ja luotan heihin. Olen tehnyt suurimman osan, myös avioeroni, ratkaisuista heidän vuokseen. Nyt ajattelin heidän olevan sen verran isompia ettei tämä suhde aiheuta ongelmia. HUOM, luota lapsiini.
Kuten aiemmin kirjoitin, teki todella hyvää edes kirjoittaa tuo kaikki ulos, jotta pystyi huomaamaan miten tyhmä ja yksinkertainen olen ollut. Uskaltauduin myös keskustelemaan asioista ystävättäreni kanssa, joka sanoi huomanneensa miehen erikoisen suhtautumistavan yhteisissä illanvietoissa, joihin minä tietysti otin hänet kumppaninani mukaan.
Nyt aika mennä eteenpäin ja jatkaa yhtä, muutamaa kokemusta viisastuneena elämää eteenpäin.
Nyt ollaan tästä kirjoituksesta eletty reilu kaksi kuukautta eteenpäin ja olemme sopineet eroavamme. Ensin hänen kommenttinsa muutosta oli, että ensin pitää hoitaa hänen raha-asiansa kuntoon. Eli sitten hänen raha-asiansa kuntoon, siinä meillä yhteinen hanke. Jessus, kaikkeen sitä joutuukin. Ei olisi uskonut.
No, onneksi tuli veronpalautukset ja kehui näyttävän siltä, että saa asunnon parin viikon sisällä. Nyt aika on kulunut eikä asunnosta tietoakaan kuulema. Tavaratoitaan ja vähän minunkin oli pakkailut työmatkani aikana, joten kiva, kiva. Tässä joulusiivousta tehdessäni, hänen vuorostaan ollessaan sukulaisissa, pakkasin hänen tavaroitaan ja toivon hänen tajuavan, että aika on loppu. En luota enää häneen ja itsetuntonikin on nousussa taas omalla tasolleen. Säälittää rassukka, mutta vaikuttaa siltä , että uusi nainen on jo säätövaiheessa, joten elelen täällä peukut pystyssä, että uusikin ymmärtäisi tarjota asuntoa. Toisaalta säälittää tuo nainen,mutta jokainen vastatkoon itsestään. Ja minä lasken päiviä.
Yhdyn muiden kirjoittajien ihmettelyyn, että miksi ihmeessä sinä alunperinkään olet ottanut elätiksesi haisevan ja lakanoita ruskeaksi värjäävän vätyksen, joka ei välitä sinun seurastasi eikä edes viitsi osallistua omiin muuttotalkoisiinsa ja maksattaa sinulla elinkustannuksensa. Mikä ihme tuollaisissa tyypeissä viehätää niin monia naisia? Näilläkin palstoilla tuo sama tarina on nähty monen monta kertaa.
Lisäksi ihmettelin muutamaa epäjohdonmukaisuutta tarinassasi:
>>minähän tietysti laitoin asuntoilmoitukset ja sainkin meille ASO-asunnon, joka oli meille sopiva. Vain tuo aso-osuus ilmenikin ettei hän saa/voi ottaa siihen tarvittavaa lainaa, joten minä siitä pankkiin sopimaan asiasta. Otimme asunnon vastaan ja >>
>>No, taloudellinen tilanteeni hankaloitui ja jouduimme muuttamaan omistusasuntooni.>>
Mistä sinulle yht'äkkiä omistusasunto tupsahti? Vai oliko sinulla ennestään oma asunto, jonka annoit vuokralle yhteen muuttaessanne? Mitä tapahtui sille ASO-kämpälle, jonka sinä myös olit yksin maksanut?
>>sovimme, että käytämme muuttopalvelua kun kerrostalosta muutto on aina hieman raskas. Käsitin, että nekin kulut ( yli tonni ) jaetaan puoliksi>>
Mistä onnistuit löytämään noin ylihintaisen muuttopalvelun? Eihän ne nyt normaalisti maksa puoltakaan tuosta, vaikka pitäisi ajaa eri paikkakunnalle. Vai oliko tuo markka-aikaa?
>>Olen yrittänyt ymmärtää,että hänen mielestään on normaalia,että hänen paikallaan lakana muuttuu yössä ruskeaksi, pesen sen, mutta hajuun en totu. Rinnastan sen jotenkin likaan.>>
Voi hyvää päivää. Se ON likaa, mitäpä muutakaan? MIKSI sinä "yrität ymmärtää" jotain noin kuvottavaa?
>>Puhuimme jo kihlautumisesta ja jopa naimisiin menosta ( missä, milloin ja miten ).Sormuksenkin koko varmistettiin ja sovittiin, että joskus.>>
Tuo varmaan tarkoittaa, että sinä olet kinunnut että mennään naimisiin ja itseksesi katsellut sormuksia, ja ukkosi on murahtanut, että no joo ehkä joskus.
No hyvä että olet vihdoin sentään tulossa järkiisi ja huomaat valinneesi väärän kumppanin. Nyt sitten vaan tuumasta toimeen ja ukkeli pellolle ilman enempiä ihmettelemisiä. Äläkä rupea jahkaamaan mitään "jos vielä yritettäisiin yhdessä" -soopaa. Se ei tuosta muuksi muutu.
No, joo. Olet tarkkaan lukenut vuodatukseni. Kiitos tuesta ja ymmärryksestä. Eipä sitä kaikkea alkuun paljastukkaan. Taustalla on kahden asunnon loukko kun yritin myydä omistusasuntoani. Ei se asunto mistään tupsahtanut. Piti antaa periksi kun eivät saaneet myytyä tai vuokrattua sitä. Eikä talouteni kestänyt tuon uusiosellaisen ja omistusasuntoni kulujen maksamista. Elämä on valintoja. Kipuraja saavutettiin. Samoin muuttokulut ovat valtavat kun reilua 100 neliötä muutetaan, tarjouspyyntökierroksen jälkeen otin edullisimman. Olisihan se ollutkin hienoa, jos olisin hieman edullisemman silloin löytänyt. Nyt en muuta vähään aikaan ja rauhoitun tähän kun en tästä eroon päässyt. Taitavat olla niitä "elämän kipurahoja".
En kinunnut sormusta tai muutakaan, asiasta keskusteltiin ja sovittiin ajankohta, paikka ja miten. Eipä sen kummempaa, Mitä sitä sormuksia katselemaan jos muut asiat ei ole kunnossa, oletan. Olen niitä "keskustelen eteenpäin"- ihmisiä. Onneksi sormuksia ei ostettu. Siinä olet ehkä oikeassa, että hän vain höpisi ja loi minulle niitä mielikuvia, mitä oli todennäköisesti jostain suhdenettisivuilta oppinut. Totaalista koukuttamista. Käsittääkseni hänen käytökselleen saattaisi löytyä diagnoosi. Yökötti muuten lukea omaa kirjoittamaani tekstiä.
Joskus on hyvä pysähtyä ja kirjoittaa paha olo ulos vaikka näin. Nyt on helpompi jatkaa. Kyllä on pitkälle menty itseään tutkiskellen. Uskon ihmisten kasvuun ja oppimiseen silloin kun se tapahtuu omasta tahdosta. Nyt kävi vain niin, että kaikki puheet olivatkin kuviteltua ja ehkä hänen itsestään muodostamia käsitteitä, joihin minä ikuinen positiivari uskoin. Kaikki kuitenkin paljastuu ja arki koittaa. Onneksi tässä vaiheessa. Oli se sitten likaa, valheita, kuvitelmia, uskomuksia. Minun, hänen tai toisten tekemiä. En anna hänenkään tehdä minusta kyynistä tai katkeroitunutta vaan etsin elämääni ilon muutoin. Turha tässä on enempää roikkua.
Kyllä vaan kerrostaloasunnosta toiseen muutto hyvinkin maksaa tonnin EUROISSA ja jopa enemmän. Kokemusta tältä vuodelta: n. 80 neliöstä suunnilleen saman kokoiseen, sama kaupunki, matkaa muutama kilometri, kummassakin talossa suht tilavat hissit, pienemmät tavarat pakattu ko. firman tukeviin muuttolaatikoihin jotta on nopeaa käsitellä. Kustannukset ei kauas jääneet 1000 eurosta.
Mutta olihan ammatitaitoista ja sujuvaa hommaa - eikä tarvinnut miettiä, mitä jos joku loukkaa selkänsä tai talkoosaunottamista tai muutakaan mitä taas kaverimuutoissa pitää ottaa huomioon!