Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta jotka kärsivät puolison pettämisestä, minä olen käynyt sen itsekin läpi, tosin lähdin kävelemään ko. liitosta. Nyt elän tilanteessa, joka on aivan päinvastainen, olen se ns. toinen nainen. Olen lueskellut ketjuja ja näin, että täällä kirjoittelevat myös ne toiset. Itse en erityisen ylpeästi aiheesta puhu. Tiedän, että vastaus valitukseen on, että lopeta suhde, mutta en pysty. olen niin rakastunut tähän mieheen ja jaksan vielä kuunnella lupauksia yhteisestä elämästä joka kylläkin lisääntyy kokoajan. Ikävöin häntä kokoajan ja todella haluan elää hänen kanssaan, vaikka tiedän rikkovani toisten avioliiton, aivan kuten eksäni rikkoi meidän avioliittomme. Tunnen syyllisyyttä jokainen päivä, mutta tunteeni ovat vahvemmat kuin syyllisyys. Mies ei päästä minua menemään millään ja suhteemme ei ole pelkkää seksiä, se on hyvin sivuosa kaikessa. Me näemme asiat samalla tavalla, käymme pitkiä keskusteluja ja välillämme on rakkautta jota en koskaan ole aikaisemmin tuntenut....
Mitä tehdä
onneton79
12460
0Äänestä
Vastaukset 12
Vanhimmat
siinä löysässä hirressä sitten. Oma valinta.
Sitähän tämä on, olet oikeassa... Itse olen tieni valinnut ja itseäni saan syyttää. En osaa edes itselleni selittää miten tässä oikeasti pääsi näin käymään.
Kun tuo mies asteli minun elämääni, oli se varsinainen "force of nature". En saanut silmiäni irti eikä saanut hänkään. Alusta asti hän oli rehellinen avioliitostaan ja mietinkin pitkään ensin, että haluanko lähteä tapailemaan koska tiedän hänen olevan varattu, muistan kuitenkin vaimon osan hyvin itsekin. Lähdin silti, omasta valinnasta. Usein toivon, että olisin kääntänyt katseeni pois jo ensimmäisenä iltana, lähtenyt pois juhlista koskaan puhumatta hänen kanssaan. Nyt se on kuitenkin jo liian myöhäistä, hän on elämässämi ja rakastan häntä yli kaiken muun.
Mikäli muistat petetyn vaimon osan hyvin, miksi teet kumminkin toiselle naiselle näin?
Minua mies on pettänyt 2 kertaa ja tuskaa on yhä mieletön.....
Tiedätkö oikeasti mitä rakkaus on...
Vaikka lähimmäis rakkaus...
Miten pystyt olemaan sujut itsensä kanssa?
Olen kumminkin sitä mieltäni, että jokainen saa joskus ansionsa mukaan...... niin sinäkin!
Mikähän lienee ollut miehesi osuus tuossa pettämisessä? Väkisinkö toinen nainen vei? Kertoikohan miehesi olevansa varattu? Jos olisin oikein ilkeä ihminen niin kehoittaisin sinua miettimään kirjoittamaasi, että jokainen saa joskus ansionsa mukaisesti... sinäkin. Tiedättekö ja muistatteko vaimot, mikä sai teidät rakastumaan mieheenne? Ne samat syyt ovat aiheuttaneet siinä kakkosessakin sen ihastumisen ja rakastumisen tunteen. Mies siinä suurimman valinnan tekee, jos lähtee leikkiin mukaan. Mies on myös se, joka kantaa seuraukset.
Kyllä näissä pettämistapauksissa kantaa seuraukset muutkin kuin mies.toki hänkin.
Pettäjän puoliso,perhe jopa ystävät ja sukulaiset,kukin tavallaan kantaa seurauksia,jotain seurauksia kantaa myös pettäjän kumppani.
Puoliso voi jopa sairastua,elämä menee käsistä,ja kumpikaan ei pettäjä eikä kakkonen siitä mitään vastuuta ota.
Miksi on niin vaikea erota reilusti,se petollisuus,valehtelu,toisen maahanpolkeminen on kaikkein pahinta.Ja kyllä ne kakkoset on siinä leikissä mukana,kuka mistäkin syystä.
Leikkiin mukaan lähtee myös kakkonen.Kun sitä leikkiä pettäjä ehdottaa,leikistä voi kieltäytyä vaikka rakastaisi kuinka,aloittaa leikki vasta kun toinen on elämänsä tehnyt selväksi,eronnut.
Kyllähän jokainen tajuaa että mies on se pettäjä,hänhän se on päättänyt ennemmin pettää kuin selvittää asioitaan.
Miksi mies,enenkin pettävä mies, hallitsee meidän naisten elämää?Miksi me sellainen mies halutaan?
Kyllä minä tiedän mitä on ollut mieheni osuus pettämisessä ja tiesi se toinen nainekin, että mieheni on varattu... mutta kun rakastaa miestäni "yli kaiken" ja nii satun minäkin rakastamaan.
Mutta kun kaikki on hänen kannalta ohi ja me haluamme jatkaa normaalia perheelämä, jatkaa hän kiusantekoja soitolla.......
Sitäkö sinäkin harrastat kun niin sujuvasti arvosttelet minua... tai meitä vaimoja...
Niin,ja kakkosethan on kohdanneet "sielunkumppanin" jota rakastavat niin jumalattomasti että eivät vaan yksinkertaisesti pysty eroamaan,vaikka ukko onkin varattu.
Onhan ne sielunkumppaneita, samanlaisia pettäjiä ja valehtelijoita kumpikin.
Elävät pimeydessä,muiden silmiltä piilossa, onnellisena,vain seksiä haluten.
Ei halua ukkoa itselleen,kokonaan,haluaa säilyttää vapautensa,ei pestä ukon kalsareita,hoitakoon sen vaimo.Kakkonen valehtelee jopa itselleen, tosin niin se pettäjäkin.
Ja niin se on,kyllä vaimo tietää mikä miehen osuus on,mutta myös tietää mikä on kakkosen osuus.
...sinä, et sitten osaa lopettaa.
Miten voit olla ylpeä tekosista?
Miksi, ette halua vapaita miehiä?
Mutta rumat ne piilossa pysyy....
Hyvää viikonloppua sinulle....
Eipä tulisi mieleenkään häiriköidä varatun miehen perhettä ja puolisoa. Anteeksi jos pahoitin mielesi. Ymmärrän täysin ketjun aloittajan mielentilan, koska olen itsekin saman läpikäynyt. Petetty, pettäjä, eronnut, toinen nainen. En puolustele tekojani mutta ei mieskään viaton ole vaikka miten ummet lammet puolisolle selittelisi, että vahingossa kävin vieraalla pesällä. Olen hlökohtaisesti sitä mieltä, että jos todella rakastaa puolisoaan, ei petä.
Vaimot osoittakaa se rakkautenne mieheenne joka päivä. Teot merkitsevät miehille enemmän kuin sanat, näin olen käsittänyt. Vaikka seksiä ei aina tekisi mieli, niin antakaa sitäkin, ei se niin kamalaa olen ;D.
Niitä täällä saa lukea. Mistä tuo ylemmyys, kaikkitietämisen ja erehtymättömyyden lahja tulee, se antaa kyvyn ennustaa tulevaa. Jos kaikki saisivat tekojensa mukaan, olisi maailma varmaan parempi paikka. Kaikki me olemme heikkoja ja erehtyväisiä, nämäkin tuomion ennustajat.
Mikä on lopputulos? Tällaista elämä on...
Sulla on paha olo ja sanot, ettet pysty lopettamaan suhdetta. Puhut rakkaudesta, mutta oletko koskaan ihan aidosti miettinyt, että onko se vain riippuvutta ja lähinnä kaipuuta kokea olevansa rakastettu/saada rakastaa? Oletko miten edes edellisestä suhteesta toipunut?
No sä tiedät mitä pitäisi tehdä ja sanot ettet pysty. Sittenhän sua ei valitettavasti mitenkään voi auttaa, koska loppuviimeksi me kaikki ollaan henkilökohtaisesti vastuussa elämästämme itsellemme. Sinä olet nyt vastuussa siitä, että teet omasta elämästäsi surkean ja tuskaisen. Menetät ehkä samalla sellaisen rakkauden, jota ei tarvitse hävetä ja joka on täysillä molemminpuolinen. Mieti nyt tarkkaan onko tossa sulla varaa olla "pystymättä". Koska sehän on riippuvuutta ja riippuvuudesta täytyy vain itsensä vieroittaa, vaikka se vaikeaa onkin. Muu siihen ei auta. Tuo ei varmasti se sun ihanin rakkaus tule olemaan, mutta oikeasti vastuu sun elämästäsi on todella suuri - sitä ei saa aliarvioida tollasilla pystymisillä. Pahimmassa tilanteessa aiheutat itsellesi vaikean masennuksen.
Noh, voihan tossa lohdutukseksi sanoa, että ei se olo siitä helpotu. Joskus kun tarpeeksi sietokykysi ylitetty, niin erotat itsesi tuosta kuviosta. Se tulee silloin olemaan vaikeampaa kuin tällä hetkellä, mutta et pysty olemaankaan enää sellaisessa parisuhteessa. Jossain vaiheessa se oma henkilökohtainen hyvinvointikin alkaa tossa merkitsemään. Ja toki voidaan aina toivoa, että sattumalta tapahtuu joku muutos: Sulle tulee muutto kauemmaksi, mies löytää toisen toisen naisen jne.
Ja sanottakoot, että itsekin kokenut tuon saman tilanteen ja juuri tuon "ei pysty"-hömpän. Kyllä sitä vaan pysty. Luojan kiitos rakastin itseäni ja tulevaisuuttani enemmän kuin tuota tapausta, joka todella harmaa muisto nykyään. Kalpenee oikeasti nykyisten ihmisten, jotka elämääni saanut, rinnalla.
Kärsi, kärsi vielä jonkin aikaa - eiköhän se valaistuminen ja stoppi sullekin jossain kohtaan tule ja itsesuojeluvietti ohittaa tuollaisen riippuvuuden. Tuo ei ole mitään hyvää rakkautta, pitämisen arvoista. Oikea rakkaus antaa voimaa ja sijaa pitää myös itsestään huolta. Oikeassa rakkaudessa ei tarvitse uhrata omaa hyvinvointiaan.
"Nyt se on kuitenkin jo liian myöhäistä, hän on elämässämi ja rakastan häntä yli kaiken muun. "
Lainasin tuon toisesta viestistäsi. Ja tuo pisti oikeasti suututtamaan. Mua ei suututa se, että ukkomiehen kanssa olet suhteeseen mennyt vaan tuo, että olet noin vastuuntunnoton omasta elämästäsi etkä nyt edes ole mikään nuori tyttönen, jolla ei olisi minkäänlaista harkintakykyä. Tiedostan toki, että erosta voi sun maailma olla vähän mullillaan ja sekin vaikuttaa...mutta silti. Ja se, että tuollaista rakkauden irvikuvaa pidät rakkautena. Rakkaus on sellaista, jossa sydän suurinpiirtein kuolee jos toisen näkee kärsivän. Onko tuon miehen sydän kuollut nähdessään mitä tuo sairas suhde tehnyt sulle? Uskallatko yhtään nyt kyseenalaistaa sitä onko kyseessä rakkaus vai oikeasti riippuvuus? Rakkauteen ei ihan oikeasti kuulu tuollainen. Lisäksi ahdistat ympärillä olevia ihmisiä siitä, ettet oikeasti jaksa mitenkään kantaa vastuutasi. Surkuttelet tilannettasi, mutta samalla olet päättänyt, että nyt ei enää mitään voi ja elämä on nyt tälläistä lopullisesti. Eli ihanko 40-60 vuotta aiot tuossa salasuhteessasi elää? Uskotko oikeasti sen kestävän tuon ajan ja ettei sun jokatapauksessa joskus täydy tuosta luopua?
Karuja sanoja, mutta niitä nyt sun TARVITSEE kuulla. Et ainoastaan pilaa omaa elämääsi vaan kaikkien susta vähänkin oikeasti rakastavien ja kaikkien niiden, jotka tulevaisuudessa voisivat sua rakastaa. Ja jos oikeasti väität, että tuo äijänköriläs on kaiken tuon arvoinen, niin sitten pidät suusi supussa sen yli 40 vuotta tai siihen asti, kunnes stoppi tulee. Jotkut nimittäin voivat susta oikeasti välittää ja vastoin, kuin tuon miehen kohdalla, joka silti sun tunteista huolimatta jatkaa sairasta suhdetta, heitä tuollainen raastaa pahasti. Se on vähintä, jos et jaksa aikuinen ihminen olla ja tehdä elämästäsi onnellista.