Meillä riidat tulee yleensä siitä, että mies on jatkuvasti tietokoneella. Hän on siinä aina, kun vain on kotona ja minä olen kotona. En tiedä mitä tekee silloin kun en ole kotona, mutta veikkaan että on silloinkin yleensä koneella.
Meillä on 2 konetta, mulla oma ja miehellä oma. Itse käyn ulkona päivittäin, olen kavereiden kanssa, katselen TVtä, olen joo netissäkin joskus enemmän joskus vähemmän, joinain päivinä en avaa konetta ollenkaan.
Mieheni ei lähde kanssani mihinkään, paitsi joskus, todella harvoin. ei tehdä kotona yhdessä mitään, hän istuu vain koneella. Jos ei pelaa WOWia (mitä yleensä kyllä tekee) niin surffailee netissä. TV-ohjelmatkin katselee netin kautta.
Meillä on juu erilainen TV-ohjelma maku, mutta telkkareita ja digibokseja on kaksi kumpaakin. Että jos katson toisesta TVstä ohjelmaa mitä itse tykkään katsoa, voisi mies katsoa toisesta TVstä haluamaansa ohjelmaa jos sattuu tulemaan jotain mitä hän haluaa katsoa.
tää sama ongelma on ollut meillä koko pitkän seurustelun ajan.
Olen raskaana ja hänkin kyllä lasta haluaa, mutta en jaksa jotenkin vain uskoa että tietokoneella olonsa tulisi vähenemään yhtään lapsen synnyttyä. Olen sanonut että lapsen perään katsominen ei ole sitten sitä että istuu koneella ja lapsi leikkii yksin vieressä. Hän on sanonut että koneella olo tulee vähentymään. En vain jaksa uskoa.
Hän on luvannut aikaisemminkin vähentää, vähentänyt on joksikin kuukaudeksi, sitten on taas ollut samassa pisteessä kun aina ennenkin, pikkuhiljaa on aina mennyt vain siihen että on aina vain yhtä paljon koneella. Eli lähes koko sen ajan kun on kotona.
Mua niin ahdistaa tää tilanne. Hän tuskin sitä edes ymmärtää. Suuttuu vain kun asiasta valitan (koneella olosta siis).
en tiedä mitä mun pitäis tehdä. On niin paha olo tän asian takia. Olen täällä koko ajan vain yksin vaikka meitä on kaksi. Usein hän ei edes kuule kun yritän jotain sanoa. Kuulokkeet korvilla kuuntelee musiikkia tai katselee videoitaan. Ja häntä ei kiinnosta tehdä kanssani mitään.
Joinain kertoina olen laittanut pääkatkaisijasta sähköt pois kun on vain niin mennyt hermot. Mutta siitäpä vasta suuttuukin.
Meillä on 2 konetta, mulla oma ja miehellä oma. Itse käyn ulkona päivittäin, olen kavereiden kanssa, katselen TVtä, olen joo netissäkin joskus enemmän joskus vähemmän, joinain päivinä en avaa konetta ollenkaan.
Mieheni ei lähde kanssani mihinkään, paitsi joskus, todella harvoin. ei tehdä kotona yhdessä mitään, hän istuu vain koneella. Jos ei pelaa WOWia (mitä yleensä kyllä tekee) niin surffailee netissä. TV-ohjelmatkin katselee netin kautta.
Meillä on juu erilainen TV-ohjelma maku, mutta telkkareita ja digibokseja on kaksi kumpaakin. Että jos katson toisesta TVstä ohjelmaa mitä itse tykkään katsoa, voisi mies katsoa toisesta TVstä haluamaansa ohjelmaa jos sattuu tulemaan jotain mitä hän haluaa katsoa.
tää sama ongelma on ollut meillä koko pitkän seurustelun ajan.
Olen raskaana ja hänkin kyllä lasta haluaa, mutta en jaksa jotenkin vain uskoa että tietokoneella olonsa tulisi vähenemään yhtään lapsen synnyttyä. Olen sanonut että lapsen perään katsominen ei ole sitten sitä että istuu koneella ja lapsi leikkii yksin vieressä. Hän on sanonut että koneella olo tulee vähentymään. En vain jaksa uskoa.
Hän on luvannut aikaisemminkin vähentää, vähentänyt on joksikin kuukaudeksi, sitten on taas ollut samassa pisteessä kun aina ennenkin, pikkuhiljaa on aina mennyt vain siihen että on aina vain yhtä paljon koneella. Eli lähes koko sen ajan kun on kotona.
Mua niin ahdistaa tää tilanne. Hän tuskin sitä edes ymmärtää. Suuttuu vain kun asiasta valitan (koneella olosta siis).
en tiedä mitä mun pitäis tehdä. On niin paha olo tän asian takia. Olen täällä koko ajan vain yksin vaikka meitä on kaksi. Usein hän ei edes kuule kun yritän jotain sanoa. Kuulokkeet korvilla kuuntelee musiikkia tai katselee videoitaan. Ja häntä ei kiinnosta tehdä kanssani mitään.
Joinain kertoina olen laittanut pääkatkaisijasta sähköt pois kun on vain niin mennyt hermot. Mutta siitäpä vasta suuttuukin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On aivan eri asia KUVITELLA millainen todellisuus on sitten kun on lapsikin vastuulla ja ELÄÄ sitä todellisuutta konkreettisesti.
Jaksa vaan esittää kritiikkiä miehellesi siitä hänen nettiriippuvuudesta jatkossakin, sillä se on ihan aiheellista ja oikeutettua kritiikkiä joka hänenkin on kyettävä ottamaan vastaan ja käsiteltävä, koska te olette parisuhteessa elävä nuoripari ja vieläpä tulevat vanhemmatkin.
Riippuvuudelta se todellakin jo vaikuttaa, jos mies kimpaantuu joka kerta kun huomautatkaan aiheesta hänelle. Hän ei haluaisi käsitellä sitä aihetta, ja se on huono merkki. Muutenhan hän tajuaisi jo itsekin miten laiminlyö suhdettaan sinuun ja kuinka itsekkäästi käyttäytyy vaatiessaan saada istua koneellaan niin pitkään kuin lystää. Ei sellainen ole reilua.
Ei sellainen ole elämää...
Viimeistään lapsen tulon teidän arkeenne täytyy muuttaa miehenkin rutiinit. Hänkin on vastuussa jälkikasvustaan ja sen hoidosta, ja lapsi tulee tarvitsemaan häntä vuosikymmeniksi eteenpäin, joten hänen on pakko muuttaa tapansa ja suhtautumisensa esim. tietokoneeseen ja sen tärkeyteen omassa elämässään. Pienen lapsen kanssa eläminen on konkreettista tässä hetkessä olemista, eikä enää jotain minkä voi siirtää siksi kunnes itse ehtii ja viitsii jne...
Siksi kannustaisinkin teitä harjoittelemaan yhdessä lapsen tuloa jo nyt, esim. puhumalla aiheesta yhdessä, katselemalla leluja ja vaatteita yhdessä jne jne, että se asia konkretisoituu molemmille eikä ole vain jotain epämääräistä joka tapahtuu sitten joskus kun sen aika koittaa. Lapsi on niin iso vastuullinen muutos, ettei sitä vastuuta voi enää kiertää tai pakoilla mitenkään.
Viisas aloittaa valmentautumisen vanhemmuuteen ja tulevaan elämäntapojenkin muutokseen jo hyvissä ajoin, varsinkin oman pääkoppansa sisällä asenteissa ja ajatuksissaan. On hiukan hyöhäistä marista tai vaatia mitään enää sitten kun se muutos on jo jysähtänyt syliin.
vielä edes uskoa kunnolla että lapsi on tulossa. Toisaalta sen ymmärränkin, tää on vasta niin alussa ja ensimmäinen ultrakäyntikin vasta edessä. Ehkä se sen jälkeen sen sitten uskoo ja alkaa asioita miettiä. Jos siellä nyt jotain näkyy kun vielä on riskiaikakin.
Ja oon kyllä hälle sanonut että se ei sitten oo todellakaan mitään lapsen kanssa olemista jos hän istuu vain koneella ja lapsi leikkii vieressä lattialla. Et lapsen kans täytyy itse olla siinä mukana vieressä lattialla tai muualla. Sanoin myös että voin tarvittaessa kyllä alkaa yh-äidiksi jos ei tietokoneesta pysty sillonka sen vertaa erossa olla.
En todellakaan halua että lapsemme edes oppii samanlaiseks tietokonenörtiks kun isänsä. Toki oppiihan tietokoneasiat nykyään koulussakin mutta jos kotona on toinen jatkuvasti 24h tietokoneen ääressä niin antaahan sekin esimerkkiä.
Et toivotaan että asiaan tulee muutos.
Meillä oli samalainen tilanne. Paitsi sillä erotuksella, että lapsia oli jo kaksi ja molemmat hänen edellisestä avioliitostaan. Jonkin aikaa tilannetta jaksoi katsella ja paimentaa kahta villiä ipanaa, kunnes asiasta sanoin. Mikään ei muuttunut, paitsi ehkä siksi yhdeksi illaksi. Lopulta kävi ilmi, että jotain akkaseuraahan se sieltä netistä itselleen etsi. Tunsin itseni kodin ja lastenhoitajaksi sekä panopuuksi.
Ettei vain sinunkin miehelläsi olisi etsinnät käynnissä.... toivotaan ettei, mutta kävisin tarkistamassa sivuhistorian, jos mahdollista.
Olen pahoillani näin suorasta tekstistä, mutta kirjoituksesi on aivan tismalleen kuin omasta elämästäni 2 vuotta sitten. Tuo ei tuosta parane mihinkään suuntaan, päinvastoin. Ihan kauhistuttaa ajatella sitä viatonta lapsiraukkaa, joka joutuu elämänsä kärsimään poissaolevasta isästä.
Minulla oli aivan samanlainen tilanne, ja kestin sitä muutaman vuoden, kunnes meillä tuli ero. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se ero oli ehdottomasti paras asia mitä minulle on koskaan tapahtunut! Olen niin helpottunut, ettei enää tarvitse jankata samoja asioita miljoona kertaa päivässä kun ei uskota.. Turhauttavaa eikö? Ja sitten jos jankataan, niin tulee palautetta että "älä aina jaksa valittaa, oo nyt jo hiljaa, hei voitsä olla hiljempaa, en kuule mitä mun kaverit puhuu täällä pelissä".. Toisaalta taas, jos on tuppisuuna niin muutosta ei ikinä tule.
Sanoisin sinulle, että jätä se mies kun ei näytä muuten uskovan. Tietokoneriippuvuus on jopa rinnastettavissa mihin tahansa muuhun riippuvuuteen, ja ethän varmasti seurustelisi alkoholistin tai seksiriippuvaisenkaan kanssa..? Jos tietokone vie suurimman osan hereilläoloajasta ja mies ei ole huomioinut sinua tähäänkään mennessä, mitä luulet että tulee tapahtumaan lapsen synnyttyä..? Miten hänellä voisi riittää kiinnostus kahteen ihmiseen, kun nytkin tuntuu olevan ylivoimaista keskittyä sinun tarpeisiisi?
Paitsi se ero että meillä ei oo (eikä toivon mukaan tulekaan) lapsia. Poikaystäväkin se istuu päivät pitkät koneella ''wowittamassa'' . Eilen se rohkeni selittää mulle syyn siihen miksi pelaa nyt niin paljon, ette arvaa mikä oli syy: se, että wowissa on joulujuhla jossa saa kamaa yms vaikka kuin paljon.
No, annoin asian kuitenkin olla sen koommin, vaikka totesin että en voi asialle mitään. Annan sen pelata niin kauan että se ite kyllästyy tai ehdottaa että tehtäs yhdessä jotain. Toi päävirtakytkimen sammutus on kyl hyvä konsti, vaikka miehes siitä suuttuukin.
Oletko kokeillut teipata sen hiirtä tai kaataa jotai näppikselle tms....?
absurdeja ja lapsellisii nää mun ehdotukset, mutta tiedän kokemuksesta ettei oo hirveen kiva ku toinen vaan toljottaa näyttöö luurit korvissa. Mun poikaystävä sentään sanoo kuuntelevansa ja välillä ottaa luurit päästä jos mulla on asiaa.
Kannattaa käskeä miehen lopettaa pelaaminen pariksi kuukaudeksi. Tekee oikeasti hyvää wow narkkareille ja todennäköisesti huomaavat että kiinnostus wowiin katoaa kokonaan. Saman toistoahan se on. Pelintekijät tekee koko ajan lisää uudistuksia, mutta alkaa jo lehmä kuivua. (Ellei satu olemaan uusi pelaaja, silloin voi olla vaikea lopettaa.) Parhaiten ehkä toimii saamaan koneen äärestä pois jos sanot että "olisipa mukava jos istuisit täällä sohvalla kanssani" tms.
Olimme tuossa juuri lähes 4 päivää kotonani yhdessä viettämässä joulua vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Lähes koko senkin ajan herra istui läppärillä ja pelasi. Noh, eipä meillä kotona juuri ole muutakaan tekemistä, iteki vaan kattelin telkkaria. Palattuamme takasin kotikunnallemme otin asian puheeksi poikaystäväni kanssa ja hän sanoi että lupaa nyt vähentää pelaamistaan, ja että minun kuulemma pitäis sanoa jos haluan jotain yhdessä tehdä (kunpa vaan itekää tietäsin mitä haluaisin tehä).
Katsotaan väheneekö pelaaminen lupauksista huolimatta....
Meilläkin vähän samaa meininkiä, ollaan kylläkin parikymppisiä ja lapsettomia. Herra istuu koneella eikä tee mitään pyydettäessäkään, kuuluu vaan "kohta" ja 24h jälkeekin asia tekemättä. Itsekkin kyllä koneella paljon olen, en ole koulussa eikä ole muutakaan tekemistä.
Ei mulle tää kone vaan mikään elämä ole, jos tv:stä tulee hyvä ohjelma, ennemmin sen katson. Tai jos ulkona hyvä keli, ennemmin sinne menen.
Ja turha on yhteistä tekemistä ehdottaa, eihän muuta tekemistä voi olla kun koneella istua.