"Minä rakastan sinua"

...

Minä ainakin nuorempana miehenä pillupalkalla höpötin ihan mitä vain ilman sen kummempia änkytyksiä. Ja silloin kun olen asian kanssa tosissani, se vasta helppoa onkin.

se ole vaikeaa. Ei. Kun on konkreettinen kohde

sanoa mitään, mikä jollain lailla laskee suojamuuriani ja mikä tulee mun sisältä, kertoo mun syvimmistä ajatuksista.

Voin puhuu ummet ja lammet jostain pinnallisista asioista, mutta se että keskustelu menee syvemmille vesille, vaatii jo paljon enemmän rohkeutta.. useimmin se onnistuukin multa vain kun oon nauttinut jotain rohkaisevaa.

Ei siinä ole mitään vaikeaa, jos tuntuu siltä että rakastaa. Jotkut tosin viljelee sitä miten sattuu ja ne rrrrakastaakin jätskistä lähtien kaikenlaista.
Toiset säästelee sitä ja sanoo vain silloin kun todella rakastaa ja muutenkin erityisissä tilanteissa. Tuo menettää merkityksensä kun sitä koko ajan hokee. Ja itse henk koht en välitä oiekin ollenkaan koko hokemasta ja mulle riittää, jos nyt toisen on vittu ihan pakko alkaa nössöileen, niin että sanoo sen kerran. Enempää ei tarvita. Tuo on sen varran pateettisen kuuloinen hokema, ettei sitä montaa kertaa jaksa kuunnella ilman että saa jo jotain fyysisiä näppyjä silkasta kiusaannuksesta.

Se ei ole vaikeaa kun sen sanoo oikealle henkilölle.. :)

Minä rakastan sinua on vähän.. öh, sanoisinko mälsä ja kuiva lause vaikka se kaunis onkin, eikä se sellaisenaan muodostu mun suusta luonnollisesti. Mä käyttäisin semmosta, kuin että oot niin rakas mulle tms, se ajaa ihan saman asian ja se kuka nyt ei tajuu mitä mä tolla pohjimmiltani tarkoitan, ei sitten rakasta ja tunne mua :DD

..on vaikeaa vain jos ei tarkoita sitä...

Ja melko harvassa ovat he joita (itse) oikeasti rakastan...

kun se tulee sydämestä...se ei ole sitten lainsinkaan vaikeeta..=o}

..se on vapauttavaa...


vähän kun vatsanväänteessä pierettää ja pääsee pöräyttämään...näin vertauskuvallisesti..(vapauttavaa).. ;o)


jees surkia vitsi..elämä on..

=o7