keskeneräinen??
Mua vähän rassaa tällainen juttu, kun treffi-ilmoituksia selatessa tulee tunne, että vaatimukset ovat aivan mahdottomia.
Jotenkin tuntuu, että ennen ihmiset meni parisuhteeseen ja siinä sitten kasvettiin yhdessä ihmisinä, ja toisen keskeneräisyys ja viat hyväksyttiin.
Nyt jokainen tuntuu etsivän ihmistä, joka on kaikella tapaa "valmis". Kaikki asiat on oltava täysin kondiksessa.
Minä ainakin olen vaikka kuinka keskeneräinen, ja tuntuu mahdottomalta vastata tuommoisiin ilmoituksiin.
Onko kenelläkään yhtään samoja ajatuksia? vai puhunko ihan soopaa, jota kukaan ei edes ymmärrä.
Mua vähän rassaa tällainen juttu, kun treffi-ilmoituksia selatessa tulee tunne, että vaatimukset ovat aivan mahdottomia.
Jotenkin tuntuu, että ennen ihmiset meni parisuhteeseen ja siinä sitten kasvettiin yhdessä ihmisinä, ja toisen keskeneräisyys ja viat hyväksyttiin.
Nyt jokainen tuntuu etsivän ihmistä, joka on kaikella tapaa "valmis". Kaikki asiat on oltava täysin kondiksessa.
Minä ainakin olen vaikka kuinka keskeneräinen, ja tuntuu mahdottomalta vastata tuommoisiin ilmoituksiin.
Onko kenelläkään yhtään samoja ajatuksia? vai puhunko ihan soopaa, jota kukaan ei edes ymmärrä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aikoinaan parisuhde luotiin sen takia, että naisella ei ollut sosio-ekonomista asemaa ilman miestä. Tästä seurasi automaattisesti kasvatus siten, että miehelle kehittyi narsistisia piirteitä ja naiselle symbioottisia piirteitä (tunne-elämän epävakaus).
Kun naiselle mahdollistui sosio-ekonominen asema ilman miestä, parisuhteen rooli on muuttunut yhdessä kasvamiseksi aikuisuuteen ja persoonallisuushäiriöistä terapoituminen.
Kun meille selvisi, että parisuhteen rooli ei olekaan yhdessä kasvaminen, symbioosista irrottautuminen ja psykoterapia, niin parisuhteet on lopetettu ja ihmiset kasvavat sinkkuina aikuisuuteen itsekseen.
Evoluutioteorian kaikista viimeisin vaihe on se, että vain tasapainoiset, tasa-arvoiset ja tasavaltaiset kumppanit haluavat muodostaa parisuhteen.
Itsekin satun tuntemaan aikuisia ihmisiä jotka unelmoivat ja metsästävät vain tietyllä tavalla "näyttäviä" tai "näyttelykelpoisia" partnereita, ja kun sitten saavat jollain konstilla isketyksi sellaisen, eivät yhtäkkiä kestäkään elää ihmisen rinnalla jota haluavat ja katselevat kaikki muutkin.
No, se oli vain yksi esimerkki, mutta monesti on tullut mieleen, että mitä ihmiset itsessään pelkää kun pitävät niin jumalattoman tärkeänä luetella kaikenlaisia vaatimuksia kumppanilleen. Ei sellainen vaatimusten esittäminen kieli ainakaan hyvästä itseluottamuksesta, sillä kuten ounastelit harva meistä on niin valmis tai "täydellinen" kuin mitä vaatii toisen jo olevan.
Ei enää uskalleta lähteä metsälle avoimin mielin. Se kielii pelosta. Se on monella myös puhdasta kyvyttömyyttä osata olla tahdikas myös silloin kun se siippaehdokas ei jostakin syystä "sytytäkään." Ei osata käsitellä sellaisessa tilanteessa syntyviä negatiivisia tunteita tai ajatuksia, koska kuvitelmat ja toiveet liitelivät jossain epärealistisella tasolla eivätkä ne toteutuneetkaan. Pettymys on karvasta kalkkia monelle täydellisyydestä uneksivalle.
Kun vaatii toiselta jotain, pitäisi ensin olla kanttia katsoa peiliin ja vaatia itseltä samat asiat. Sen moni jättää mieluummin tekemättä ja syyttää sitten jutun pieleen menosta ym. vain sitä toista osapuolta...
Se on tämä roskaruuan ja tekstiviestien aikakaudella kasvanut sukupolvi, jolle kaikki pitää olla valmiina heti tässä ja nyt. Kun ei kärsivällisyys eikä osaaminen riitä odotteluun ja itse tuunaamiseen.