mies johon rakastuin on valehdellut minulle eroaan koskevissa asioissa. ennen kuin ehdin nähdä totuuden olin jo neljännellä raskauskuulla. en olisi ikinä uskonut että mulle käy näin. hän on kuitenkin itse erittäin vahvasti halunnut tehdä kanssan tämän lapsen, ehkä jopa enemmän kuin minä. ja nyt hän yllättäen jätti minut. keskelle raskauspahoinvointeja ja hormonimyrskyjä. huomaan että suhde pysyi hyvänä kunnes minulla ei ollut enää (raskauspahoinvoinnin takia) voimia hoivata ja huolehtia hänestä vaan olisin tarvinnut tukea häneltä itselleni. tähän hänestä ei kuitenkaan ollut. ei edes kiinnostusta. vaan sanoi rakastavansa eksänsä eikä kuulemma koskaan haluaisi hänestä erota.
nyt on pää niin täynnä ristiriitaisia ajatuksia että tekee mieli vain huutaa. miten vitussa selaista miestä voi kaivata??
mitä sanon lapselle hänen isästään?
mien tästä selviän yksin? en ole koskaan halunnut yksinhuoltajaksi.
nyt on pää niin täynnä ristiriitaisia ajatuksia että tekee mieli vain huutaa. miten vitussa selaista miestä voi kaivata??
mitä sanon lapselle hänen isästään?
mien tästä selviän yksin? en ole koskaan halunnut yksinhuoltajaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa kovin tutulta!! Tai siis kuulostaa siltä, kuin päässäni piirsin pahimman mielikuvan... Haaveilimme miehen kanssa lapsista, vaikka sen ei pitänyt olla miehelle enää mahdollista. Ja seuraavaksi olinkin hänelle raskaana! Kaikki ajatukset viuhuivat tuolloin päässä ristiin rastiin. Pieni ilo jossain, mutta päällimmäisenä huoli ja epäusko. Olimme tunteneet niin vähän aikaa ja pelkäsin, että raskaushormonit sekoittavat minääni ja mies jättää minut luullessaan, että olen normaalisti sellainen. Olimme molemmat tahoillamme parisuhteessa, enkä halunnut jäädä yksinhuoltajaksi. Monesta muustakin syystä päädyin aborttiin.
Parin kuukauden päästä mies jo totesikin, ettei ikinä halua jättää vaimoaan, koska rakastaa häntä. Kuukausi siitä vaimolla todettiin pahanlaatuinen syöpä ja elinaikaa noin pari vuotta! Näemme miehen kanssa edelleen, vietämme ihania öitä, mutta tämä ei liity mitenkään enää tähän juttuun... Henkisesti ja fyysisesti olen kuitenkin niin yksin. Rakastan edelleen sitä miestä enemmän kuin mitään, vaikka jo nyt, ilman vauvaakin, katkeruus valtaa välillä mielen.
Tarinani ei varmasti helpota oloasi, mutta olen itse usein miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt pitää vauva. Olen miettinyt, että olisin ollut sittenkin valmis vaikka yksinhuoltajaksi. Olen pian 30 ja aina tykännyt lapsista ja nyt huomaan, ettei minulla ole miestä, ei lapsia.
Nainen on vahva, kun haluaa. Katkeroituminen lapsesi isälle on äärimmäisen houkutteleva vaihtoehto, mutta älä anna sellaiselle tilaa! Katkeroituminen nakertaa vain itseäsi. Tietääkö miehen ex tulevasta lapsestanne? Onko sinulla ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat lähelläsi auttamassa? Aika ei tule olemaan aina helppoa, mutta yritä iloita ja nauttia siitä pienestä ihmisenalusta, joka kasvaa sisälläsi. Synnyttyään se tarvitsee kaiken tukesi ja sinä olet hänelle kaikki.
Tilanteesi ei kyllä tosiaan ole helppo. Miten ihmeessä tuollaisia miehiä voi olla?!? Lämmin halaus sinulle. Kunpa voisin helpottaa oloasi!
kiitti. mulla itseasiassa ton kirjottamisen jälkeen tuli vähän parempi olo ja tajusin tosiaan etten mä voisi sitä miestä takaisin ottaa. en luottaisi häneen enää missään asiassa. ja miksi hän nyt kunnioittaisi mua nyt sen enempää.. ja ennen kaikkea mihin mä tollaista miestä tarvitsen?? en enää kehtais edes kenellekään ystävälle/sukulaiselle kertoa jos sen kanssa jotain touhuaisin. pakko arvostaa itseään ensin. ja näyttää lapsellekin mallia ettei kaikkea tarvitse/kuulu sietää. olen miettinyt mitä lapselle sanon ja olen päättänyt etten aio kaunistella asiaa tai valehdella siitä mitenkään.
mua lohduttaa asiassa se että vaimo ei ole ottanut häntä takaisin vaan avioeropaperit kuulemma allekirjoitetaan.(hän siis tietää suhteestamme ja lapsesta myös) en tiedä mitä pidemmällä aikavälillä tapahtuu, ehkä he vielä päätyvätkin yhteen. mutta samantien entiseen palaaminen olisi ollut hirveää minulle. mies olisi päässyt kuin koira veräjästä eikä olisi joutunut miettimään tekosiaan ollenkaan.
minulle mies valehteli juttuja eksästään joten arvatenkin hän on maalannut vaimolle myös minusta epätoden kuvan. olen jo pahoillani siitäkin mitä olen vaimosta ajatellut. todennäköisesti hän on ihan tavallinen fiksu ihminen jolle mies on myös valehdellut. jostain syystä hänkin nimittäin oli miestä pellolle potkimassa. vasta kun minä astuin kuvioihin mies alkoikin kelvata myös hänelle.
tapahtui mitä tapahtui. minä keskityn nyt itseeni ja vauvaan. on kyllä uusia seikkailuja luvassa mulle. ja toivottavasti joku kunnon mieskin joskus..