En ymmärrä, että mikä siinä universaaliongelmassa on pointti. Olen saanut sellaisen käsityksen, että universaaliongelmassa kiistellään siitä, koostuuko todellisuus universaaleista, ja niiden muodostamista olioista vai onko todellisuus pelkkää kaaosta, jossa ei siis pitäisi esiintyä minkäänlaisia yhteisiä ominaisuuksia, vaan ainoastaan yksilöolioita? Edellisessä ihminen luokittelee olioita sitten niiden samankaltaisuuksien perusteella, eli sen perusteella, onko niillä yhteisiä ominaisuuksia ja kuinka paljon niillä on yhteisiä ominaisuuksia. Jälkimmäisessä ihminen puolestaan tutkiskelee kaaosta ja yrittää pateettisesti luokitella asioita etsimällä yhteisiä ominaisuuksia, joita ei nominalistien mukaan edes pitäisi olla.
En tajua tästä mitään.
En tajua tästä mitään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen todellakin väärä henkilö sinua auttamaan, kun en lue mitään filosofisia juttuja, mutta..
Käsittäisin itse asian niin, että universaaliongelma on eräänlaista balanssinhakua asenteidemme, odotustemme, mielikuviemme ja "varman todellisuuden" välillä.
Asiat ja esineet / oliothan kiikkuvat kaaoksen ja järjestyksen välillä.
Koetamme sijoitella niitä sinne tänne usein myötäsyntyisten käsitteidemme ohjailemina ja välillä todellisuuteen turvautuen.
Kaaos on ikäänkuin meidän mieli ja järjestys on ympäröivä konkreettinen todellisuus.
Näiden välille on koetettava saada balanssi, johon sijoitamme kaikki oliot ja esineet.
Varmaan meni pahasti metsään...mutta en oikein osaa ilmaista, mitä ajattelen.
Älä välitä, en minäkään. Vaikka totisesti haluaisin.
Jotenkin vaan tulisi semmoinen mieleen että..
Tässä minä nyt istun tietokoneen ääressä. Naputtelen näppäimistöä, jota voi silmäillä ja tunnustella. Olen siis konkreettisesti tässä tilassa, tässä huoneessa. Mutta kirjoitan ajatuksiani, joita kukaan ei voi nähdä. Henkilö, jolle kirjoitan on jossakin epäselvässä paikassa ja hän ei ole minulle tuttu "olio".
Tässä toiminnossani on läsnä "ihan oikeaa tekemistä ja esineitä". Kuitenkin limittäin tämän tapahtuman kanssa on myös "näkymätön maailma". Meidän ystävyyssuhteet, ajatukset, sanat joita kirjoitan sähköisessä muodossa jollekin konkrettiselle henkilölle...
"Kellummeko" me lihaa ja verta olevat oliot ja puuta ja metallia olevat esineet kaaoksessa (joka on näkymätön "käsin koskematon abstrakti-maailma") vai onko kaaos meidän itsemme luoma ympäristö?
Siis teemmekö me lihalliset oliot koko kaaos-sekasotkun ja sijoitamme itsemme siihen vai onko sekasotku jo olemassa ja me "järjestelemme" itsemme siihen sopiviin kohtiin?
Ääh! Tämä on kauhean vaikeaa kirjoittaa, mitä ajattelee..
Mutta esimerkiksi nominalistina et voisi tehdä "kaaoksesta" yleispätevää tai yleistävää periaatetta kuten edellä näyttäisit tekevän. Ongelma on se että nominalismi saa mielensä ja merkityksensä suhteessa kielen yleispäteviin ehtoihin nähden ja päinvastoin. Kielellinen atomaarisuus, jossa oletetaan vain yksilöolioita, on aika vaikea asennoitumiselaji em. syistä. Tosin tämän jo mainitsitkin oman näkökulmasi lopussa. Halusin vain kiritisoida sitä, että nominalismilla ja "kaaoksella" ei ole välttämättä käsitteellistä yhteyttä kuten näyttäist esittävän. Tosin on totta, että nominalismissa luovutaan essentialismista ja asioiden yleispätevyydestä ja halutaan siirtä tiedon perusta joko tahtoon tai satunnaisiin asiantiloihin esim "kaaokseen", "sponttaaniin sattumaan" jne.
En tiedä oliko kirjoituksesi minulle.
Jos näin oli, totean etten ymmärrä filosofiasta mitään, enkä ymmärrä ollenkaan käyttämiäsi termejä.
Olen ammattikoulun käynyt rak.maalari /myyjä/vatsatanssin opettaja, en siis mikään korkeakoulu-ihminen.
Tarkoitus oli auttaa avuntarvitsijaa ihan maalaisjärkisellä pohdinnalla.
Mielestäni mainitsinkin kyvyttömyydestäni antaa mitään täydellisiä ja tyhjentäviä vastauskia ko. aiheeseen.
Sinä ilmiselvästi tiedät asiasta enemmän, joten voisit tuota em. avuntarvitsijaa auttaa yleiskielisesti, kun asiasta näytät ymmärtävän enemmän kuin esimerkiksi minä.
Viestini oli tarkoitettu ketjun aloittajalle. En ole missään sanonut että tietäisin asioista enemmän kuin kukaan muukaan täällä, vielä vähemmän itselläni on tarvetta briljeerata sanoilla. Mutta toisaalta tämä on avoin palsta ja kantaa saa ottaa, koska se on näiden palstojen idea... tietysti asiallisessa hengessä. Mutta yleiskielisyys ja viestin ymmärrettävyys on hyvä periaate, siitä olen kanssasi samaa mieltä.
Oletan että essentialismi (universalismi) ja nominalismi ovat tuttuja sanoja ketjun aloittajalle, koska hän käytti toista näistä sanoista. Sanat liittyvät keskiajan filosofiseen keskusteluun yksilöolioista ja asioiden "taustalla" olevista yleispätevistä periaatteista, universaaleista.
Platonin mukaan yleiskäsitteitä eli universaaleita on olemassa ja ne ovat olemassaolon perusta. Esimerkiksi pyöreät muodot ovat kopioita alkuperäisestä pyöreydestä.
Yksi metafyysikan pääkysymys on, että onko esimerkiksi universaaliutta kuten pyöreyttä olemassa. Platon on aikoinaan sanonut, että näitä yleiskäsitteitä ilman muuta on olemassa, ja esimerkiksi pyöreä esine on vain kopio pyöreydestä. Tälläinen ajatusmalli on nimeltään käsiterealismi, jossa esimerkiksi punaisuus voi olla olemassa ilman punaista esinettä.
Toisenlainen näkemys puolestaan on juurikin nominalismi, jossa ajatellaan, että yleiskäsitteet ovat vain nimiä, eikä kohteita ole oikeasti olemassa. Nominalismissa voidaan esimerkiksi puhua hevosuudesta, vaikka oikeasti on olemassa vain yksittäisiä hevosia.
Universaaliongelmassa on kyse siitä, että onko yleiskäsitteitä olemassa. Siinä halutaan tietää, että mikä on se, joka tekee asioista samakaltaisia.
Universaalien ongelmaan on ylätasolla kolmenlaisia ratkaisuja:
Realismi
jonka mukaan universaalit ovat todella olemassa.
Esimerkiksi eräs yleinen realistinen argumentti on, että universaalien täytyy olla olemassa
Nominalismi
jonka mukaan universaalit ole todellisia. Nominalismin mukaan universaalit ovat tarpeettomia kielen, ajattelun ja todellisuuden selittämisessä.
Konseptualismi
eli käsitenominalismilla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan universaalit ovat olemassa mutta vain mielessä, eikä niillä ole ulkoista tai substantiaalista olemassaoloa.
Omia suosikkifilosofejani ovat mm. Zenon ja paradoksit :)
Platon - Sokrates.
Zenonin paradoksista voisit todeta näin filosofisessa mielessä: Jos ajattelet voit helposti todeta olematta itse olemassa ollenkaan.
Univeraaliongelmalla tarkoitetaan universaalien eli yleiskäsitteiden suhdetta mielen ulkopuoliseen yksilöolioista koostuvaan todellisuuteen. Ongelma on siis siinä, onko näitä yleiskäsitteitä olemassa.
Pääpointti siinä on se että onko yleiskkäsitteitä olemassa. Siinä halutaan katsoa mikä tekee asioista samankaltaisia.
Ei ole mitään kaaosta mutta, pelkästään kysymys siitä onko universaaleja ja niin sanottua ideoiden maailmaa vai ei.
Universaaliongelma pohtii sitä, onko universaaleja olioita eli yleiskäsitteitä olemassa. Onko esim. kauneus olemassa sinänsä vai onko vain yksittäisiä olioita, jotka ovat kauniita. Käsiterealistit (esim. Platon) ajattelevat, että tällaisia yleiskäsitteitä on olemassa. Esimerkiksi voimme havaita reaalimaailmassa monia kauniita olioita, koska ne heijastavat kauneuden ideaa, joka on siis todellisesti olemassa oleva ominaisuus. Platon ajattelee näiden universaalien olevan olemassa ideamaailmassa, aistimaailmassamme havaitsemamme kauniiksi havaitsemamme yksittäisoliot heijastavat tätä kauneuden ideaa. Nominalistit puolestaan ajattelevat, että kauneutta sinänä ei ole olemassa, on vaan yksittäisolioita (partikulaareja), jotka ovat kauniita. On olemassa esim. kaunis kissa ja kaunis lapsi, mutta kauneudella sinänsä ei ole itsenäistä olemassa oloa. Nominalistille "kaunis" on siis vain sana, jolla pyrimme oliota kuvailemaan, kauneutta ei ole olemassa.
Mutta sitten alat väittelemään filosofian tunnilla tyttöjen kanssa erilaisista käsitteistä, oikeasti meillä oli filosofian opettaja innoissaan kun sai tuollaista väittelyä aikaan erilaisilla mielipiteillä.