Olen 36-vuotias mies. En ole koskaan seurustellut. Minulla on näkymätön vihollinen, jota vastaan käyn elämäni joka tunti taistelua. Olen hävinnyt, mutta en luovuta koskaan.
Kukaan ei ole vastuussa. Ei kukaan tahdo sitä. Kuka tahansa sanoo, että se on väärin. Juuri siksi minä taistelen. En minä saa mitään aikaan, koska vastustaja aina piiloutuu kauniiseen sanaan ja lohtuun. Se on se ääni, joka kutsuu keitaalle, jolla aavikko polttaa sinut karrelle.
Ei kukaan tahtonut eksyä. Naiset ajautuivat autiomaahan ja tekivät sinne keitaita. Niille päästäkseen miehen täytyy tehdä naisten mieliksi, pelata pelejä, joissa on naisten keksimät säännöt, unohtaa se ihminen sisällään, joka pitää vaatimuksia täysin mielipuolisina. Naiset eivät ymmärrä, vaan sanovat sitä rakkaudeksi, ja sitten syyllistävät elukan lailla juoksutettuja miehiä, että he eivät ota naisten tunteita huomioon. Niille miehille, jotka eivät lähde painamaan sokkona harhareittejä, ei jää mitään muuta kuin turhuuden tuhkasta nouseva näkymätön käsi, joka läpsii heitä naamalle.
Vastustaja on kollektiivin piittaamattomuus, valhe, jota kukaan ei ole sanonut. Se on valhe tasa-arvosta, joka valjastetaan naisten etujen ajamiseen. Ei kukaan nainen halua tarkoittaa sitä, mutta ei kukaan vastustakaan. Saavutetut edut hyväksytään hiljaa. Ei kukaan halua olla puhumatta siitä, miten naiset voisivat tulla yksinäisiä miehiä vastaan. Kenenkään ei tarvitse, miehenhän tulee hoitaa asiat itse.
Heikot sortuvat, mutta ei kukaan halua sitä. Epäonnistuneista parisuhteista on tehty yhteiskunnallinen ongelma, koska naiset kärsivät. Miehiltä vaaditaan muutosta, mutta itse tehdään aina samoja, vääriä valintoja. Ei kukaan halua, että niiden valintojen seurauksena korulauseissa ylistetyt miehet jäävät yksin. Silti tunti tunnilta hiekka valuu heidän silmilleen eikä kukaan tee mitään asian muuttamiseksi.
Yksilönä minulla on vastassani väite, että olen itse oman onneni seppä ja voin muuttaa vallitsevan tilanteen. Minulle sanotaan, että miehen kuuluu tehdä aloite ja naiset arvostavat miehen sisäistä kauneutta. Koska niin moni nainen uskoo korulauseisiin siitä, mitä naiset haluavat mieheltä, voidaan minulle mahdollisuutta antamatta automaattisesti päätellä, että olen viallinen, koska en ole kelvannut naisille. Voin vedota järkeen, tunteeseen ja oikeuteen. Saan joka ainoalla tasolla monet ihmiset kuuntelemaan itseäni. Silti mikään ei muutu, koska se edellyttäisi tekoja. Puhujat odottavat, että toiset tekevät, se on helppoa: "Ei sinussa ole mitään vikaa, moni ottaisi sinut mielellään.". Näkymätön käsi viuhuu ja lyö säälimättä.
Taisteluni on toivoton, hävisin näkymättömälle viholliselleni jo ennen kättelyä. Toisin kuin minä, vastustajani ei ole lihaa ja verta. Tiedän, että en ole yksin. Minua harmittaa ja ottaa pahasti päähän, koska en siedä vääryyttä, mutta koska olen hävinnyt omallakin kohdallani, en voi tehdä mitään tilanteenne muuttamiseksi, miehet. Naiset voisivat muuttaa asian tulemalla miehiä vastaan. Monien naisten pitäisi ymmärtää vastuunsa siitä, että he ovat tässä asiassa etuoikeutettuja, mutta silti valittavat, että missään ei ole hyviä miehiä. Pitäisi olla valmis näkemään itsekin vaivaa. Muutamalla epäonnistuneella yrityksellä pääsee juuri ja juuri sen aavikon alkumetreille, mitä moni mies on rynninyt jo tuhansia kilometrejä odottaen kohdalleen keidasta. Kokeilkaa naiset, niin saatatte saada esimakua siitä, miltä se helvetti tuntuu, jota te pidätte normaalina ja luonnollisena asiantilana.
Minä olen soraääni eikä minulla ole puhuessani mitään menetettävää, koska olen joka tapauksessa tällaista kirjoittaessani luuseri, joka ansaitsee kohtalonsa. Moni mies vaikenee, koska pelkää leimautumista. Moni mies painaa massan mukana ja alistuu siihen, että niin pitää toimia, koska ei kukaan halua jäädä yksin. Heille taistelu on vääntö naisen huomiosta, tavoite on konkreettinen ja keinot suoria. Minun mielestäni se, mitä sillä voidaan voittaa, on ainoastaan tappio ihmiselle. Minä en lähde siihen kilpajuoksuun, koska sen palkintona ei ole aitoa rakkautta. Minä haluan yhtä paljon kuin te, mutta en luovu sen takia siitä mitä pidän tärkeänä. Se tarkoittaa sitä, että jään yksin taistelemaan sitä vastaan, että en saa sitä, mitä jokainen ansaitsisi. Ette ole halunneet, mutta olette riistäneet sen meiltä. Ette myönnä, koska ette te ole mitään tehneet ettekä voikaan tehdä. Ei näkymätöntä ole, minä vain kuvittelen.
Kuvittelen yksin, että voisin löytää naisen, joka kohtelisi minua tasa-arvoisena yksilönä. Se on parempi maailma, ei se autiomaa, jonka väitetyt keitaat ovat viemäreitä. Sellaista maailmaa ei ole eikä sitä asiaa vastaan ole mitään mieltä taistella. Minä kuitenkin taistelen. En vain hyväksy sitä.
Sinä olet vastuussa. Minäkin olen. Tee jotain.
Läps läps.
Kukaan ei ole vastuussa. Ei kukaan tahdo sitä. Kuka tahansa sanoo, että se on väärin. Juuri siksi minä taistelen. En minä saa mitään aikaan, koska vastustaja aina piiloutuu kauniiseen sanaan ja lohtuun. Se on se ääni, joka kutsuu keitaalle, jolla aavikko polttaa sinut karrelle.
Ei kukaan tahtonut eksyä. Naiset ajautuivat autiomaahan ja tekivät sinne keitaita. Niille päästäkseen miehen täytyy tehdä naisten mieliksi, pelata pelejä, joissa on naisten keksimät säännöt, unohtaa se ihminen sisällään, joka pitää vaatimuksia täysin mielipuolisina. Naiset eivät ymmärrä, vaan sanovat sitä rakkaudeksi, ja sitten syyllistävät elukan lailla juoksutettuja miehiä, että he eivät ota naisten tunteita huomioon. Niille miehille, jotka eivät lähde painamaan sokkona harhareittejä, ei jää mitään muuta kuin turhuuden tuhkasta nouseva näkymätön käsi, joka läpsii heitä naamalle.
Vastustaja on kollektiivin piittaamattomuus, valhe, jota kukaan ei ole sanonut. Se on valhe tasa-arvosta, joka valjastetaan naisten etujen ajamiseen. Ei kukaan nainen halua tarkoittaa sitä, mutta ei kukaan vastustakaan. Saavutetut edut hyväksytään hiljaa. Ei kukaan halua olla puhumatta siitä, miten naiset voisivat tulla yksinäisiä miehiä vastaan. Kenenkään ei tarvitse, miehenhän tulee hoitaa asiat itse.
Heikot sortuvat, mutta ei kukaan halua sitä. Epäonnistuneista parisuhteista on tehty yhteiskunnallinen ongelma, koska naiset kärsivät. Miehiltä vaaditaan muutosta, mutta itse tehdään aina samoja, vääriä valintoja. Ei kukaan halua, että niiden valintojen seurauksena korulauseissa ylistetyt miehet jäävät yksin. Silti tunti tunnilta hiekka valuu heidän silmilleen eikä kukaan tee mitään asian muuttamiseksi.
Yksilönä minulla on vastassani väite, että olen itse oman onneni seppä ja voin muuttaa vallitsevan tilanteen. Minulle sanotaan, että miehen kuuluu tehdä aloite ja naiset arvostavat miehen sisäistä kauneutta. Koska niin moni nainen uskoo korulauseisiin siitä, mitä naiset haluavat mieheltä, voidaan minulle mahdollisuutta antamatta automaattisesti päätellä, että olen viallinen, koska en ole kelvannut naisille. Voin vedota järkeen, tunteeseen ja oikeuteen. Saan joka ainoalla tasolla monet ihmiset kuuntelemaan itseäni. Silti mikään ei muutu, koska se edellyttäisi tekoja. Puhujat odottavat, että toiset tekevät, se on helppoa: "Ei sinussa ole mitään vikaa, moni ottaisi sinut mielellään.". Näkymätön käsi viuhuu ja lyö säälimättä.
Taisteluni on toivoton, hävisin näkymättömälle viholliselleni jo ennen kättelyä. Toisin kuin minä, vastustajani ei ole lihaa ja verta. Tiedän, että en ole yksin. Minua harmittaa ja ottaa pahasti päähän, koska en siedä vääryyttä, mutta koska olen hävinnyt omallakin kohdallani, en voi tehdä mitään tilanteenne muuttamiseksi, miehet. Naiset voisivat muuttaa asian tulemalla miehiä vastaan. Monien naisten pitäisi ymmärtää vastuunsa siitä, että he ovat tässä asiassa etuoikeutettuja, mutta silti valittavat, että missään ei ole hyviä miehiä. Pitäisi olla valmis näkemään itsekin vaivaa. Muutamalla epäonnistuneella yrityksellä pääsee juuri ja juuri sen aavikon alkumetreille, mitä moni mies on rynninyt jo tuhansia kilometrejä odottaen kohdalleen keidasta. Kokeilkaa naiset, niin saatatte saada esimakua siitä, miltä se helvetti tuntuu, jota te pidätte normaalina ja luonnollisena asiantilana.
Minä olen soraääni eikä minulla ole puhuessani mitään menetettävää, koska olen joka tapauksessa tällaista kirjoittaessani luuseri, joka ansaitsee kohtalonsa. Moni mies vaikenee, koska pelkää leimautumista. Moni mies painaa massan mukana ja alistuu siihen, että niin pitää toimia, koska ei kukaan halua jäädä yksin. Heille taistelu on vääntö naisen huomiosta, tavoite on konkreettinen ja keinot suoria. Minun mielestäni se, mitä sillä voidaan voittaa, on ainoastaan tappio ihmiselle. Minä en lähde siihen kilpajuoksuun, koska sen palkintona ei ole aitoa rakkautta. Minä haluan yhtä paljon kuin te, mutta en luovu sen takia siitä mitä pidän tärkeänä. Se tarkoittaa sitä, että jään yksin taistelemaan sitä vastaan, että en saa sitä, mitä jokainen ansaitsisi. Ette ole halunneet, mutta olette riistäneet sen meiltä. Ette myönnä, koska ette te ole mitään tehneet ettekä voikaan tehdä. Ei näkymätöntä ole, minä vain kuvittelen.
Kuvittelen yksin, että voisin löytää naisen, joka kohtelisi minua tasa-arvoisena yksilönä. Se on parempi maailma, ei se autiomaa, jonka väitetyt keitaat ovat viemäreitä. Sellaista maailmaa ei ole eikä sitä asiaa vastaan ole mitään mieltä taistella. Minä kuitenkin taistelen. En vain hyväksy sitä.
Sinä olet vastuussa. Minäkin olen. Tee jotain.
Läps läps.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on paljon konkreettisempi vihollinen, lutkat ja etenkin pilluaan mamuille jakavat lutkat.
lämmitti runneltua ja vanhaa sydäntä. Pelkoa kohtaan taisteleminen onkin kuin yrittäisi säkittää sumua. Kaunis kiitos sinulle. *kumartaa'
"Se ken itsensä alentaa, ylennetäkööt!"
Tämähän on vain virtuaalielämää. Ei kannata ottaa tätä tosissaan. Läpsivä käsi on vain kuviteltu tunne.
Kiitän sanoistasi, koska harva ihminen on käsitellyt tuntemattoman pelkoa ylipäänsä.
Annoit nimen atm miesten tuskalle, monesta ei olisi siihen. Kunnioitan sinua. Täällä saa kävellä kuin kivihiilillä ei koskaan tiedä milloin joku selkärangaton( =isätön) ihmispaska alkaa vittuilla.
Sain paljon mielenkiintoista materiaalia kirjaani.